Siis mikä siinä soluasumisessa on niin kamalaa, että ollaan ihan käärmeissään, kun kokoomus haluaa opiskelijat takaisin soluasuntoihin?

Vierailija wrote:

Ja valitetaan sitten yksinäisyydestä. Soluasuminen on todella kivaa onnistuttuaan.

Onnistumismahdollisuus lienee noin prosentin luokkaa. Sitä paitsi kukaanhan ei ole kieltämässä soluasumista heiltä jotka haluavat sitä.

Olen asunut n. 8v solussa kolmessa eri asunnossa. Olen rauhallinen ja siisti. Kiitollinen ettei tarvinnut ottaa opintolainaa. Helpottunut kun viimein pääsin tavalliseen yksiöön pois opiskelija-asuntola-alueelta. Kämppiksiä laidasta laitaan: monivuotisia ja vaihtuvia lääkäristä goottityttöön eri alan opiskelijoita. Olipahan kokemus. Mitään ei varastettu mutta kyllä on vaan  mielenterveydelle poikaa kun on oma rauha ja reviiri. Nyt perheasunnossa tosi rauhallisella paikalla, ansaitsen tämän:).

No sinä sitten maksat siitä itsekkyydestäsi.

Vierailija wrote:

Mielestäni kysymys oli hyvin yksikertainen: mikä on se euromääräinen tukisumma, minkä soisitte opiskelijalle? Sisältäen opintotuen ja asumistuen. Keskustelu olisi nimittäin huomattavasti helpompaa, jos oltaisiin edes likimain samalla karttalehdellä.

609

Kukaan ei siis osannut vastata tähän, vaikka monta opiskelijoita väheksyvää viestiä onkin kirjoitettu.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kuinka moni, joka nyt asuu mukavasti omassa kämpässään tai jo vpa omakotitalossa, olisi innokkaana valmis muuttamaan vieraiden ihmisten kanssa solukämppään, jos tapahtuisi itselle jokin katastrofi, henkilökohtainen konkurssi, terveyden menetys, tilanne, jossa ei vain selviäisi enää elinkustannuksistaan ja olisi pakko muuttaa? Moniko haluaisi heti soluasuntoon vai ottaisiko mieluummin enemmän tukea yhteiskunnalta, jotta voisi asua yksin?

ÖÖÖ....Mikä ihmeen kysymys tämä on? Hyvä ihme, miten lapsia te vielä olette. Kyllähän ihmiset ottaisivat mieluummin enemmän, siis paljon enemmän tukea yhteiskunnalta, jos se yhteiskunta vain älyäisi tarjota. Kaikki tuet tänne heti mulle.   

Mutta verorahat on rajalliset, joten kaikille ei riitä millään. Jossain kulkee raja kaikissa vaatimuksissa. Asuntoja tarjotaan ja jos ei kelpaa, niin oma on silloin ongelmasi. Ei yhteiskunta v

Niin eli kukaan ei riemusta kiljuen muuttaisi edes taloudellisesta pakosta soluasuntoon. Eihän sen pitäisi yllättää tosiaan ketään.

Mutta miksi juuri nimenomaan opiskelijoiden pitäisi se tehdä? Mikä heistä tekee erityisryhmän? Miksi ei samalla tavoin vaadita muita pienituloisia/ tulottomia, jotka tarvitsevat yhteiskunnalta erilaisia tukia elämiseen, muuttamaan soluihin kustannuksia vähentääkseen? Säästöä tulisi siitäkin. Eivät opiskelijat ole ainoita terveitä ihmisiä, jotka yhteiskunnalta rahallista tukea saavat. Niin, voisihan vaikka syystä x työkyvytönkin asua kommuunissa, olisi tukea ja tekemistä, samat perustelut kuin opiskelijoiden "yhteisöllisyydelle". Vai olisiko se liian epämukavaa.....

Haluaako joku asua niin, että ei saa nukkua, olla kotonaan rauhassa, ruuat viedään kaapista ja tavaroita varastetaan? Nuo vain muutamia ongelmia soluasumisessa, listaa voi jatkaa enemmänkin. Haluaisitko sinä tai joku muu täällä keskustelussa, asua noin? Jos on vähän rahaa, niin saattaa kummasti ottaa päähän se, että ne ruuat on syöty ja vaatteet, astiat tms pöllitty, millä sitä sitten hankkii korvaavat tilalle jos kk budjetti on valmiiksi pieni. 

Vierailija wrote:

Ja valitetaan sitten yksinäisyydestä. Soluasuminen on todella kivaa onnistuttuaan.

Mutta kun se ei aina onnistu! Ihan lottoamistahan se on! Jos siinä lotossa ei voita, niin eipä paljon naurata! 

Tämä kuulostaa kaikki hyvältä ja on täysin ok. Kunhan itse maksat erotuksen edullisimman asumismuodon ja haluamasi oman valtakunnan välillä. En tiedä kuulutko sinä heihin, jotka olettavat, että tämä oma valtakunta pitäisi maksaa veronmaksajien pussista kaikille opiskelijoille ihan vaan siitä syystä koska he haluavat? En voi käsittää… En minäkään haluaisi asua kerrostaloasunnossa kaupungissa vaan haluaisin oman valtakunnan, maatilan jossa olisi iso talo ja paljon maata. Mutta kukaan ei maksa sitä erotusta minulle.

Niin, kaikkea saa haluta ja monia asioita saakin, kunhan ne maksaa itse. Olet kai ymmärtänyt tämän?

Itse aikoinani koin, että olisi ahdistavaa asua jonkun vieraan kanssa. En ole niin sosiaalinen, että automaattisesti siitä tuntemattomasta kämppiksestä tulisi hyvä ystävä. Minulla on yksi tällainen ylisosiaalinen ystävä ja hän viihtyi koko opiskeluajan solussa ja on edelleen ystävä useamman entisen kämppiksen kanssa. Minä taas introverttinä tarvitsen paljon omaa rauhaa ja ajatus siitä, että kotona on koko ajan joku tyyppi jota en välttämättä tunne kovin hyvin tuntui ahdistavalta. Olen myös todella tarkka siivoamisesta ja minun kotona on aina siistiä. En kuitenkaan koe että olisi ollut reilua, että joudun isolla todennäköisyydellä siivoamaan myös kämppisten jälkiä, että itse pystyisin kyseisessä asunnossa elämään. Tähän verrattuna on eri asia elää parisuhteessa oman rakkaan kanssa ja siivota hänen jäkiään kuin joutua siivoamaan vieraan kämppiksenkin jäljet.

Näiden syiden vuoksi päädyin vuokraamaan yksiön ihan vapailta markkinoilta. Omalla opiskelupaikkakunnalla ei voinut saada opiskeluasuntosäätiöltä yksiötä jos ei ensin asunut solussa. Monet joutuivat odottamaan yksiötä pitkäänkin kun jonot yksiöihin oli niin pitkät. Ehkä nykyään rakennetaan uusiin opiskeluasunnoiksi tarkoitettuihin rakennuksiin suoraan vain yksiöitä niin tarjontaa on paremmin mutta ei ollut 15 vuotta sitten sama tilanne.Ymmärrän siis oikein hyvin, että omassa kotonaan haluaa levätä ja palautua rauhassa ilman kämppiksiä.

Vierailija wrote:

Olen asunut n. 8v solussa kolmessa eri asunnossa. Olen rauhallinen ja siisti. Kiitollinen ettei tarvinnut ottaa opintolainaa. Helpottunut kun viimein pääsin tavalliseen yksiöön pois opiskelija-asuntola-alueelta. Kämppiksiä laidasta laitaan: monivuotisia ja vaihtuvia lääkäristä goottityttöön eri alan opiskelijoita. Olipahan kokemus. Mitään ei varastettu mutta kyllä on vaan  mielenterveydelle poikaa kun on oma rauha ja reviiri. Nyt perheasunnossa tosi rauhallisella paikalla, ansaitsen tämän:).

Jep, kuulostaa normitouhulta. Se ihana tunne, kun pääsi yhteisasumuksesta omaan, ITSE maksettuun kämppään ja ne tparit, heh. Väitän kyllä, että erilaisten ihmisten kanssa asumisesta oli hyötyä työelämässä. Se nuoruuden lapsellisuus ja tavaton itsekeskeisyys oli karissut, ei tullut nuristua mistään ja tulin toimeen kaikkien kanssa - ja se näkyi kyllä pian palkkapussissa ja asemassa.

Taas kaadetaan nuorison niskaan ja syyksi asumisen muista syistä johtuva hinnan nousu. Jos esim vuokranantajat ei joutuisi maksamaan 30% käytännössä perusteetonta höpöhöpö veroa asuntonsa vuokraamisesta, laskisi se vuokria ja parantaisi kilpailua isoja vuokrajättejä vastaan. Tällaisilla ne hinnat saadaan pysymään niin korkealla että voidaan etsiä sitten syyllisiä korkeille asumistukimenoille ihan vääristä paikoista.

Kannattaa itse kokeilla soluasumista. Minulle kämppikseksi sattui narkkari,joka toi narkkikaverinsa kämpälleen. Ovet piti pitää lukossa aina,ja koskaan et tiennyt,mitä porukkaa kämpässä pyöri. Tavaraa hävisi yms. En saanut uutta solukämpää,niin etsin yksityiseltä yksiön. Oli pakko.

Olen asunut opiskeluaikoina solussa, jolloin elämisen pystyi maksamaan opintorahalla, asumistuella ja opintolainalla. Olen asunut opiskeluaikoina myös Kaivopuistossa yksiössä. Silloin sain tuet ja kävin TÖISSÄ maksimimäärän jonka sai ennen kuin tuet olisi otettu pois. Aika hyviä vaihtoehtoja mielestäni molemmat.

22-v opiskelija Jennica asuu yksiössä 700e/kk, saa opintotukea 279e/kk ja asumistukea 465e/kk. Käy opiskelun ohessa töissä ja/tai nostaa opintolainaa kustantaakseen elämänsä.

22-v elämäntapatyötön Nico asuu yksiössä 700e/kk, saa työmarkkinatukea n. 800e/kk ja asumistukea 465e/kk. Makaa kotona ja hakee toimeentulotukea koska ei muuten pärjää.

Yhteiskunta: Jennica on lusmu ja uniikki lumihiutale, Jennican pitää mennä töihin, Jennican pitää muuttaa soluun, Jennicalle ei saa maksaa tukia.

Vierailija wrote:

Olen siisti ja rauhallinen koti-ihminen. Solu ei ole koti. Pahimmillaan turvaton ja likainen. Kämpässä notkuu panokavereita enkä halua kuunnella kenenkään panemisia ym. Juhlimista ja örvellystä.

Tämä. Solu ei ole koti. Koskaan ei tiedä, keitä siellä roikkuu ja mitkä räsypokat tai karaoket on menossa, kun "kotiin" tulee. Likaisuus on ällöttävää eikä kukaan halua ruveta sisäköksi ja siivoamaan muiden jälkiä, siis vastuussa yksin siivoamisesta, kun ei halua kävellä sisällä kumisaappaat jalassa. Kotonaan ei myös pidä olla velvollisuutta olla sosiaalinen, jos sellaista ei halua. 

Asuin 2 vuotta solussa, jonka seinät oli pahvia. Oli sen verran "mielenkiintoinen" kokemus, että seuraava asunto oli yksiö ja vuokraan hankin rahaa työtä tekemällä.

Mistä ihmeestä on tullut tämä käsitys nykynuorilla (ja ilmeisesti monella vanhemmalla), että opiskeluun täysipäiväistä työtä ja sen ohella ei muka pysty tekemään töitä. Ei varmasti Suomessa ole sellaista opinahjoa, jossa olisi ajoin rankkaa ettei pystyisi tekemään töitä ohessa…

Introverttina en kestäisi ollenkaan, minun täytyy saada olla yksin tai menee mielenterveys. Tämä on luonteen ominaisuus, ei mikään asia, jota voi muokata.

En siis pysty totuttelemaan olemaan porukassa, se ei yksinkertaisesti onnistu vaikka haluaisin. Täten jos minut pakotettaisiin soluun, opiskelut joko kärsisivät suuresti tai jäisivät kokonaan.

Vierailija wrote:

Työttömillä voi olla aika paljon lapsia ja huonekaluja. Kaikki eivät ole kauaa työttöminä. 

Huonekalut voi myydä ja lapset mahtuu pienempääkin tilaan. Yhteisöllisyys kunniaan! 5 sisarusta samassa huoneessa kasvattaa ja on hyvä kokemus.

No sitten hankit sen yksiön tarvittaessa yksityiseltä vuokranantajalta, menet opintojen ohessa töihin ja maksat markkinaehtoista vuokraa. Ei se sen kummempaa ole.