Lue keskustelun säännöt.
Naisten johtama perhe
24.02.2015 |
http://worshippingyourwife.blogspot.fi/2013/05/ask-your-mother.html
https://femaleauthority.wordpress.com/about/
http://worshippingyourwife.blogspot.fi/2013/01/nancy-dennis-toward-lifelong-female-led.html
Kuka kannattaa sitä että naisten pitäisi johtaa perhettä? Että miehen tehtävä on palvella naista ja naisia yleensäkkin?
Mitä mieltä olette siitä että perheen tytöillä on enemmän oikeuksia kuin perheen pojilla mutta ei mitään kotitöitä kun samalla pojat tekee kotityöt?
Kommentit (88)
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 03:35"]Mites kuitenkin olisi tasa-arvo? Perhettä johtaa sekä nainen ja mies ja lapset tekevät tasan samoja hommia saman verran.
[/quote]
Voi kuule, eiköhän aloituksen pointti nimenomaan ollut se. Valitettavasti tilanne on usein toisin päin jopa Suomessa eli naisen tehtävä on palvella ja miehet istuvat ja läskistyvät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 04:31"][quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 04:24"][quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 04:21"]
Nykyään aika monessa perheessä ollaan päädytty siihen, että mies tekee orjan lailla kaiken, niin ansiotyöt kuin kotityötkin ja oikeuksistaan tietoinen vaimo keskittyy lisääntymiseen sekä pyhänä äitinä olemiseen. Aina kun tarjolla on likaista, raskasta tai vastenmielistä työtä, niin mies on se joka ne hoitaa ja vaimo liukenee paikalta jonnekin mukavampiin puuhiin. Kaikki todellinen vastuu ja maksumiehenä olo jää miehen harteille.
Ennen pitkää tästä asetelmasta seuraa rumaa jälkeä, tavalla tai toisella.
[/quote]
Ongelma on?
Miehen kuuluu huolehtia perheestään ja vaimostaan. Se on hänen tehtävänsä. Se on ihan luonnollista kaikilla nisäkkäillä.
[/quote]
Lompakkoloinen luulee saavansa miehestä palvelijan. Pyhä Vulvasi ei ole niin erikoinen, että kukaan mies suostuisi siihen. Kerran voisin panna sua jos olet hyvännäköinen mut siihen se jäisi.
[/quote]
Tiditiditiditiditiditidiiii VULVAA! Kevät tuli, lumi suli, lumen alta esiin tuli VULVAAA! Oikeasti, voisit jo pikkuhiljaa opetella uuden sanan. Kertoo aikamoisesta mielen köyhyydestä hokea samaa päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen...
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 04:16"]
En kannata tuota ap:n ehdotusta. Naista ei ole luotu perheen pääksi, vaan mies on perheen pää. Miehellä on täten myös vastuu perheestään, ja myös vaimonsa hyvinvoinnista. Kotitöiden jakaminen on ok, jos molemmat käyvät töissä. Lasten hoito kuuluu myös molemmille. Kaikki kuitenkin sen mukaan, mitkä resurssit kelläkin on. On perheitä, joissa vaimo vaihtaa auton renkaat ja tekee ns miesten töitä, ja mies hoitaa lapset ja esim leipoo. Ok! Se ei tee kummastakaan toistaan huonompaa, eikä poista miehen asemaa perheen päänä.
Lapsille pitää jakaa kotitöitä tasapuolisesti, sukupuoleen katsomatta, että oppivat ottamaan vastuuta. Ei ole häpeä, että poika tiskaa, eikä se, että tyttö maalaa kodin seiniä. Kullekin lapselle voi antaa tehtäviä sen mukaan, mitä kykenevät tekemään. Jo pienestä voi opettaa lapsille hyvän perhejärjestyksen, jossa kaikki kunnioittavat toisiaan, auttavat ja palvelevat toisiaan ja tekevät kaikenlaisia kodin töitä, ja jossa viime käden vastuu perheestä on perheen päällä, isällä.
Ei miehen johtajuus perheessä vie vaimolta mitään. Vaimo voi silti olla kodin kuningatar, ja suuremmalla syyllä onkin! Hyvä perheenpää vaalii vaimonsa ja lastensa hyvinvointia ja asettaa heidät etusijalle ollen itse esimerkkinä hyvästä johtajuudesta. Myös kipeimmät päätökset joutuu mies tekemään, yhdessä vaimonsa kanssa. Vaimon tehtävä on myötäillä miestään, ei asettua vastaan, mutta ilmaista selvästi oma mielipiteensä. Hyvä johtaja ottaa muiden mielipiteet huomioon ja toimii muiden hyväksi. Silloin myöskään ristiriitaa ei tule miehen ja vaimon mielipiteiden välillä, ja jos tulee, ne on keskinäisessä kunnioituksessa helppo ratkaista.
Kun perheessä on asetelmat oikein, koko perhe on onnellinen. Lähtökohta on nimenomaan miehen ja vaimon välinen suhde ja siinä toimiminen. Lapsen koti on vanhempien välinen rakkaus. Kun puolisot kilpailevat toinen toisensa kunnioituksessa ja palvelemisessa, on siinä ilmapiirissä lasten ihana elää ja kasvaa, ja oppivat jo pienenä hyvän mallin, jolla toimia aikanaan omassa elämässään.
Kun elämän prioriteetit ovat oikeassa järjestyksessä, sujuu arki huomattavasti jouheammin kuin taistelevien metsojen taistelutantereella. Jumalasuhde on ykkönen, aviopuoliso kakkonen, sitten lapset, sitten ystävät, työ, harrastukset.
[/quote]
tämä on minun lapsuusmallini. Ja näin keski-ikäisenä näen, että se on sairasta. Isäni ei koskaan suostu myöntämään olevansa sovinisti, mutta kyllä hän on.
siis noin kuin tuo teksti on kirjoitettu, se toimii. Mutta taustalla oleva ideologia vääristää käytännön elämän. Niin kauan kuin ajattelee olevansa perheen pää, niin sitä nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Alitajuisesti vähintään.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 03:54"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 03:51"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 03:49"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 03:45"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 03:41"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 03:35"]
Mites kuitenkin olisi tasa-arvo? Perhettä johtaa sekä nainen ja mies ja lapset tekevät tasan samoja hommia saman verran.
[/quote]
Ei. Naisethan tekee nyt kaikki ja miehet vaan istuu perseellään. Miksi naisen pitäisi olla raskaana ja synnyttää kun mies vaan istuu perseellään? Kyllä miehen se pitää korvata perheessä naiselle että nainen hoitaa raskauden ja synnytyksen.
En tajua naisia jotka ei vaadi miehiltä herrasmiesmäisiä tapoja ja ymmärrä hemmotella naistaan
[/quote]
Biologialle ei voi mitään. Toistaiseksi ei ole keksitty tapaa saada mies raskaaksi tai synnyttämään. Toki tuo raskautuminen on noin muutoinkin vapaaehtoista puuhaa.
Millaisissa liitoissa te oikein elätte jos mies vaan istuu ahterillaan? Ilmeisesti pitää olla tosi onnellinen tuosta omasta miehestä, joka tekee niin kotitöitä kuin hemmottelee minua (ja minä tietenkin häntä).
[/quote]
Kyllä sinä aikana kun nainen on raskaana niin miehen pitäisi tehdä kaikki kotityöt. Samoin synnytyksen jälkeen usemman kuukauden jotta äiti saa levätä
[/quote]
Voinnin mukaan. En minä ainakaan olisi kyennyt vain makoilemaan laakereillani. Raskausaika sujui hyvin ja synnytyksistä olen toipunut nopeasti. Kumpikaan lapsistakaan ei olen sen kummallisemmin valvottanut joten kotityöt hoituivat näpsäkästi sillä välin kun mies oli töissä.
Toki asia on täysin eri jos vointi ei ole hyvä, vauva valvottaa jne.
[/quote]
Kyse ei ole siitä mitä jaksat tehdä vaan siitä että sinun ei pitäisi joutua niitä tekemään. Että samaan aikaan joudut kantamaan miehen lasta ja samalla vielä siivoat sen kodin? Älä nyt sano että mies odottaa että olet perse pystyssä antamassa seksiä kun se tulee töistä?
[/quote]
Kyse on siitä että sinä olet katkera ja vihainen akka jota kukaan mies ei ole huolinut. Joku elämälle alistunut muuliparka kesties sinuun tyytyy ja sinä teet kaikkesi kostaaksesi tämän hänelle. Huomaat joku päivä olevasi vielä yksin katkeruutesi ja vihasi kanssa eikä valtataistelusi tuota sinulle onnea eikä tyydytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 04:26"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 04:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 04:16"]
En kannata tuota ap:n ehdotusta. Naista ei ole luotu perheen pääksi, vaan mies on perheen pää. Miehellä on täten myös vastuu perheestään, ja myös vaimonsa hyvinvoinnista. Kotitöiden jakaminen on ok, jos molemmat käyvät töissä. Lasten hoito kuuluu myös molemmille. Kaikki kuitenkin sen mukaan, mitkä resurssit kelläkin on. On perheitä, joissa vaimo vaihtaa auton renkaat ja tekee ns miesten töitä, ja mies hoitaa lapset ja esim leipoo. Ok! Se ei tee kummastakaan toistaan huonompaa, eikä poista miehen asemaa perheen päänä.
Lapsille pitää jakaa kotitöitä tasapuolisesti, sukupuoleen katsomatta, että oppivat ottamaan vastuuta. Ei ole häpeä, että poika tiskaa, eikä se, että tyttö maalaa kodin seiniä. Kullekin lapselle voi antaa tehtäviä sen mukaan, mitä kykenevät tekemään. Jo pienestä voi opettaa lapsille hyvän perhejärjestyksen, jossa kaikki kunnioittavat toisiaan, auttavat ja palvelevat toisiaan ja tekevät kaikenlaisia kodin töitä, ja jossa viime käden vastuu perheestä on perheen päällä, isällä.
Ei miehen johtajuus perheessä vie vaimolta mitään. Vaimo voi silti olla kodin kuningatar, ja suuremmalla syyllä onkin! Hyvä perheenpää vaalii vaimonsa ja lastensa hyvinvointia ja asettaa heidät etusijalle ollen itse esimerkkinä hyvästä johtajuudesta. Myös kipeimmät päätökset joutuu mies tekemään, yhdessä vaimonsa kanssa. Vaimon tehtävä on myötäillä miestään, ei asettua vastaan, mutta ilmaista selvästi oma mielipiteensä. Hyvä johtaja ottaa muiden mielipiteet huomioon ja toimii muiden hyväksi. Silloin myöskään ristiriitaa ei tule miehen ja vaimon mielipiteiden välillä, ja jos tulee, ne on keskinäisessä kunnioituksessa helppo ratkaista.
Kun perheessä on asetelmat oikein, koko perhe on onnellinen. Lähtökohta on nimenomaan miehen ja vaimon välinen suhde ja siinä toimiminen. Lapsen koti on vanhempien välinen rakkaus. Kun puolisot kilpailevat toinen toisensa kunnioituksessa ja palvelemisessa, on siinä ilmapiirissä lasten ihana elää ja kasvaa, ja oppivat jo pienenä hyvän mallin, jolla toimia aikanaan omassa elämässään.
Kun elämän prioriteetit ovat oikeassa järjestyksessä, sujuu arki huomattavasti jouheammin kuin taistelevien metsojen taistelutantereella. Jumalasuhde on ykkönen, aviopuoliso kakkonen, sitten lapset, sitten ystävät, työ, harrastukset.
[/quote]
Lapset oppivat kieroutuneeseen elämään, jos äiti on jonkin sortin alamainen. Sairasta.
[/quote]
Samaa mieltä. Lapsien pitää oppia naisen arvostus. Äiti on se joka ne lapset on tähän maailmaan tehnyt ei isä. Lapsien jo pitää oppia naisen arvo. Tyttöjen itsetunto kohenee ja pojat oppivat kunnioittamaan ja suojelemaan tyttöjä.
Se on hyväksi niin pohille kuin tytöille
[/quote]
Se että pojat ovat herrasmiehiä ja suojelevat naisia on kaksisuuntainen valtatie joka edellyttää että naiset ovat ladyja jotka kunniottavat ja arvostavat miehiä. Ikävä kyllä aloittajan katkeruus ja vihamielisyys karkoittaa luotaan kaikki paitsi muut yhtä kitkerät.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 03:48"]
Jos naiset johtais maailmaa, ei olisi sotia.
[/quote]
Ei ois paljon muutakaan. Kukakohan ne yhteiskunnan paskimmat hommat tekee? Missä on naispuoliset asfalttimiehet esimerkiksi? Miehethän täällä on kaiken rakentaneet ja naiset vaan käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selittäkääpä tämä:
- naiset ottavat eron miehestä useammin (= helpommin?) kuin päinvastoin
- naiset ovat kuitenkin mutu-tuntumalta paljon katkerampia "väärässä suhteessa" hukkaan menneistä vuosista, eritoten he, joilla on ollut vakaa aikomus saada lapsia pian.
Joku tässä ei täsmää.
Niin, ja itse aiheesta: se johtaa, joka tienaa enemmän tai jolla on omaisuutta enemmän. Ei minua haittaisi olla "naisen johtamassa" perheessä, jos en pelkäisi, että kenkää se antaa kohta kumminkin ja sitten olen kadulla.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 12:55"]
Minusta sairasta ja kieroa on tämä nykymeno, jossa puolisot pettävät minkä salaa pystyvät, itsekkyys rehottaa, parit eroavat pienimmistäkin syistä ja lapsia käytetään riitakapuloina eroissa, eivätkä ne pienet aina edes tiedä, mikä on heidän perheensä! [/quote]
Liikut väärissä piireissä, oma moka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 03:41"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 03:35"]
Mites kuitenkin olisi tasa-arvo? Perhettä johtaa sekä nainen ja mies ja lapset tekevät tasan samoja hommia saman verran.
[/quote]
Ei. Naisethan tekee nyt kaikki ja miehet vaan istuu perseellään. Miksi naisen pitäisi olla raskaana ja synnyttää kun mies vaan istuu perseellään? Kyllä miehen se pitää korvata perheessä naiselle että nainen hoitaa raskauden ja synnytyksen.
En tajua naisia jotka ei vaadi miehiltä herrasmiesmäisiä tapoja ja ymmärrä hemmotella naistaan
[/quote]
Miksei voi olla tasa-arvoinen suhde? Kyllä meillä mies teki kotitöitä enemmän kun olin raskaana ka pienten lasten kanssa väsynyt. Mies hoiti myös paljon yöheräämisiä. Mies on herrasmies ja hemmottelee minua kuin kuningatarta. Minä hellin häntä, pyrin aina huomioimaan hänenkin tarpeensa ja kohtelemaan häntä kunnioituksella, joka rakkaalle puolisolle kuuluu. Päätökset tehdään yhdessä, kummatkin tasapuolisesti huomioiden. Työmäärä jakautuu tasaisesti kummankin jaksaminen huomioiden. Mikä voisi olla ihanampaa?
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 04:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 04:16"]
En kannata tuota ap:n ehdotusta. Naista ei ole luotu perheen pääksi, vaan mies on perheen pää. Miehellä on täten myös vastuu perheestään, ja myös vaimonsa hyvinvoinnista. Kotitöiden jakaminen on ok, jos molemmat käyvät töissä. Lasten hoito kuuluu myös molemmille. Kaikki kuitenkin sen mukaan, mitkä resurssit kelläkin on. On perheitä, joissa vaimo vaihtaa auton renkaat ja tekee ns miesten töitä, ja mies hoitaa lapset ja esim leipoo. Ok! Se ei tee kummastakaan toistaan huonompaa, eikä poista miehen asemaa perheen päänä.
Lapsille pitää jakaa kotitöitä tasapuolisesti, sukupuoleen katsomatta, että oppivat ottamaan vastuuta. Ei ole häpeä, että poika tiskaa, eikä se, että tyttö maalaa kodin seiniä. Kullekin lapselle voi antaa tehtäviä sen mukaan, mitä kykenevät tekemään. Jo pienestä voi opettaa lapsille hyvän perhejärjestyksen, jossa kaikki kunnioittavat toisiaan, auttavat ja palvelevat toisiaan ja tekevät kaikenlaisia kodin töitä, ja jossa viime käden vastuu perheestä on perheen päällä, isällä.
Ei miehen johtajuus perheessä vie vaimolta mitään. Vaimo voi silti olla kodin kuningatar, ja suuremmalla syyllä onkin! Hyvä perheenpää vaalii vaimonsa ja lastensa hyvinvointia ja asettaa heidät etusijalle ollen itse esimerkkinä hyvästä johtajuudesta. Myös kipeimmät päätökset joutuu mies tekemään, yhdessä vaimonsa kanssa. Vaimon tehtävä on myötäillä miestään, ei asettua vastaan, mutta ilmaista selvästi oma mielipiteensä. Hyvä johtaja ottaa muiden mielipiteet huomioon ja toimii muiden hyväksi. Silloin myöskään ristiriitaa ei tule miehen ja vaimon mielipiteiden välillä, ja jos tulee, ne on keskinäisessä kunnioituksessa helppo ratkaista.
Kun perheessä on asetelmat oikein, koko perhe on onnellinen. Lähtökohta on nimenomaan miehen ja vaimon välinen suhde ja siinä toimiminen. Lapsen koti on vanhempien välinen rakkaus. Kun puolisot kilpailevat toinen toisensa kunnioituksessa ja palvelemisessa, on siinä ilmapiirissä lasten ihana elää ja kasvaa, ja oppivat jo pienenä hyvän mallin, jolla toimia aikanaan omassa elämässään.
Kun elämän prioriteetit ovat oikeassa järjestyksessä, sujuu arki huomattavasti jouheammin kuin taistelevien metsojen taistelutantereella. Jumalasuhde on ykkönen, aviopuoliso kakkonen, sitten lapset, sitten ystävät, työ, harrastukset.
[/quote]
Lapset oppivat kieroutuneeseen elämään, jos äiti on jonkin sortin alamainen. Sairasta.
[/quote]
Minusta sairasta ja kieroa on tämä nykymeno, jossa puolisot pettävät minkä salaa pystyvät, itsekkyys rehottaa, parit eroavat pienimmistäkin syistä ja lapsia käytetään riitakapuloina eroissa, eivätkä ne pienet aina edes tiedä, mikä on heidän perheensä! Taisi tuo Jumalan mainitseminen tuossa vaikuttaa, kun heti alkoi kierouden ja sairaan hokeminen. Luepa huolella tuo pitkä teksti! Siinä ei ole mitään negatiivista naisen alistamista. Päinvastoin. Tasapainoisessa parisuhteessa onnellisin kuvio on juuri tuo, ja se on vuosituhansien ajan myös parhaimmaksi kasvualustaksi lapsille havaittu. Naista ei alista tuossa kukaan, ja kun perhe-elämä sujuu ilman itsekkyyden aiheuttamia hirveitä kriisejä, myös ongelmanratkaisu on helppoa. Kun on yksi, jolla on se viimeisen sanan vuoro, ei myöskään tule turhia riitoja, kumpi päättää. Naisella on TURVALLISEMPI olo, kun hän tietää, että mies pitää hänet ja perheen muita asioita ja ihmisiä tärkeämpinä. Silloin vaimon ei tarvitse pelätä miehen pettävän, jättävän tai katoavan vastuustaan, mitä tälläkin palstalla niin paljon saa lukea. Vaimo on myös tuossa kuviossa se todellinen kuningatar, mutta osaa toimia vastaavasti miehensä hyväksi. Kilpailuasetelma on siis toisen hyväksi, ei toisiaan vastaan.
Ihmettelen, kenelle tuollainen ei sovi?
Minä nautin siitä, että mieheni huomioi minut kaikessa. Ei ole tarvis asettua naisena puolustusasemiin, kun en koe asemaani uhatuksi. Saan olla vapaa, sanoa mielipiteeni ja tiedän tulevani kuulluksi! Saan myös johtaa perhettä, kun tilanne niin vaatii. Vapaaehtoinen, rakkaudesta toiseen hyväksytty alamaisuus ei ole sama asia kuin alistaminen, mikä on rikos! Tässä on se jutun ydin! Vapaaehtoisesti ja rakkaudesta toisen palveleminen on myös vastavuoroista, ei yksipuolista, eli molempien tarpeet täyttyvät runsain mitoin. Myös seksuaaliset. Rakastava ja kunnioittava ei pihtaa, eikä myöskään käytä hyväkseen, vaan toimii toisen parhaaksi.
Siinä olisi tämän päivän seksisekoilijoille ja parisuhdetehtailijoille paljon oppimista.
[/quote]
Jos "mies tekee päätökset" teidän molempien tahdon mukaan, niin silloin kyseessä on tasa-arvoinen päätöksenteko, eikä mikään perheen pään toimi.
Jos mies tekee päätöksensä sinun tahdon vastaisesti, ei hän huomio sinua ja aseta sinua ykköseksi.
Jos mies asettaa sinut ja lapset edelleen, niin eihän hän silloin ole mikään perheen pää vaan palvelija.
Mä.en oikein ymmärrä miten tuo asetelma käytännössä toimii... Kyllähän tuon saa kuulostamaan hienolta, mutta tuossa on paljon ristiriitaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 16:53"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 04:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 04:16"]
En kannata tuota ap:n ehdotusta. Naista ei ole luotu perheen pääksi, vaan mies on perheen pää. Miehellä on täten myös vastuu perheestään, ja myös vaimonsa hyvinvoinnista. Kotitöiden jakaminen on ok, jos molemmat käyvät töissä. Lasten hoito kuuluu myös molemmille. Kaikki kuitenkin sen mukaan, mitkä resurssit kelläkin on. On perheitä, joissa vaimo vaihtaa auton renkaat ja tekee ns miesten töitä, ja mies hoitaa lapset ja esim leipoo. Ok! Se ei tee kummastakaan toistaan huonompaa, eikä poista miehen asemaa perheen päänä.
Lapsille pitää jakaa kotitöitä tasapuolisesti, sukupuoleen katsomatta, että oppivat ottamaan vastuuta. Ei ole häpeä, että poika tiskaa, eikä se, että tyttö maalaa kodin seiniä. Kullekin lapselle voi antaa tehtäviä sen mukaan, mitä kykenevät tekemään. Jo pienestä voi opettaa lapsille hyvän perhejärjestyksen, jossa kaikki kunnioittavat toisiaan, auttavat ja palvelevat toisiaan ja tekevät kaikenlaisia kodin töitä, ja jossa viime käden vastuu perheestä on perheen päällä, isällä.
Ei miehen johtajuus perheessä vie vaimolta mitään. Vaimo voi silti olla kodin kuningatar, ja suuremmalla syyllä onkin! Hyvä perheenpää vaalii vaimonsa ja lastensa hyvinvointia ja asettaa heidät etusijalle ollen itse esimerkkinä hyvästä johtajuudesta. Myös kipeimmät päätökset joutuu mies tekemään, yhdessä vaimonsa kanssa. Vaimon tehtävä on myötäillä miestään, ei asettua vastaan, mutta ilmaista selvästi oma mielipiteensä. Hyvä johtaja ottaa muiden mielipiteet huomioon ja toimii muiden hyväksi. Silloin myöskään ristiriitaa ei tule miehen ja vaimon mielipiteiden välillä, ja jos tulee, ne on keskinäisessä kunnioituksessa helppo ratkaista.
Kun perheessä on asetelmat oikein, koko perhe on onnellinen. Lähtökohta on nimenomaan miehen ja vaimon välinen suhde ja siinä toimiminen. Lapsen koti on vanhempien välinen rakkaus. Kun puolisot kilpailevat toinen toisensa kunnioituksessa ja palvelemisessa, on siinä ilmapiirissä lasten ihana elää ja kasvaa, ja oppivat jo pienenä hyvän mallin, jolla toimia aikanaan omassa elämässään.
Kun elämän prioriteetit ovat oikeassa järjestyksessä, sujuu arki huomattavasti jouheammin kuin taistelevien metsojen taistelutantereella. Jumalasuhde on ykkönen, aviopuoliso kakkonen, sitten lapset, sitten ystävät, työ, harrastukset.
[/quote]
Lapset oppivat kieroutuneeseen elämään, jos äiti on jonkin sortin alamainen. Sairasta.
[/quote]
Minusta sairasta ja kieroa on tämä nykymeno, jossa puolisot pettävät minkä salaa pystyvät, itsekkyys rehottaa, parit eroavat pienimmistäkin syistä ja lapsia käytetään riitakapuloina eroissa, eivätkä ne pienet aina edes tiedä, mikä on heidän perheensä! Taisi tuo Jumalan mainitseminen tuossa vaikuttaa, kun heti alkoi kierouden ja sairaan hokeminen. Luepa huolella tuo pitkä teksti! Siinä ei ole mitään negatiivista naisen alistamista. Päinvastoin. Tasapainoisessa parisuhteessa onnellisin kuvio on juuri tuo, ja se on vuosituhansien ajan myös parhaimmaksi kasvualustaksi lapsille havaittu. Naista ei alista tuossa kukaan, ja kun perhe-elämä sujuu ilman itsekkyyden aiheuttamia hirveitä kriisejä, myös ongelmanratkaisu on helppoa. Kun on yksi, jolla on se viimeisen sanan vuoro, ei myöskään tule turhia riitoja, kumpi päättää. Naisella on TURVALLISEMPI olo, kun hän tietää, että mies pitää hänet ja perheen muita asioita ja ihmisiä tärkeämpinä. Silloin vaimon ei tarvitse pelätä miehen pettävän, jättävän tai katoavan vastuustaan, mitä tälläkin palstalla niin paljon saa lukea. Vaimo on myös tuossa kuviossa se todellinen kuningatar, mutta osaa toimia vastaavasti miehensä hyväksi. Kilpailuasetelma on siis toisen hyväksi, ei toisiaan vastaan.
Ihmettelen, kenelle tuollainen ei sovi?
Minä nautin siitä, että mieheni huomioi minut kaikessa. Ei ole tarvis asettua naisena puolustusasemiin, kun en koe asemaani uhatuksi. Saan olla vapaa, sanoa mielipiteeni ja tiedän tulevani kuulluksi! Saan myös johtaa perhettä, kun tilanne niin vaatii. Vapaaehtoinen, rakkaudesta toiseen hyväksytty alamaisuus ei ole sama asia kuin alistaminen, mikä on rikos! Tässä on se jutun ydin! Vapaaehtoisesti ja rakkaudesta toisen palveleminen on myös vastavuoroista, ei yksipuolista, eli molempien tarpeet täyttyvät runsain mitoin. Myös seksuaaliset. Rakastava ja kunnioittava ei pihtaa, eikä myöskään käytä hyväkseen, vaan toimii toisen parhaaksi.
Siinä olisi tämän päivän seksisekoilijoille ja parisuhdetehtailijoille paljon oppimista.
[/quote]
Jos "mies tekee päätökset" teidän molempien tahdon mukaan, niin silloin kyseessä on tasa-arvoinen päätöksenteko, eikä mikään perheen pään toimi.
Jos mies tekee päätöksensä sinun tahdon vastaisesti, ei hän huomio sinua ja aseta sinua ykköseksi.
Jos mies asettaa sinut ja lapset edelleen, niin eihän hän silloin ole mikään perheen pää vaan palvelija.
Mä.en oikein ymmärrä miten tuo asetelma käytännössä toimii... Kyllähän tuon saa kuulostamaan hienolta, mutta tuossa on paljon ristiriitaisuuksia.
[/quote]
Jos mies välittää perheestään niin mies tekee kaikkensa heidän eteen. Hänellä on vain yksi tavoite: parantaa perheensä oloa ja olemista.
Jos mies ei voi edes vaimoaan tehdä onnelliseksi tekemällä asiat jotka hän haluaa niin mitä sellaisella miehellä tekee?
Noh. Oma äiti oli lapsuudessani kiistaton perheen johtohahmo. Isäni on niitä ihmisiä, jotka kaipaavat rinnalleen jonkun, joka sanoo mitä tehdään ja tekee sitten mielellään. Ei halua olla vastuussa päätöksistä. Tai ylipäätään tehdä päätöksiä. Olivat ilmeisesti molemmat tyytyväisiä tähän järjestelyyn. Sisarellani ja hänen miehelään on saman tyyppinen järjestely. Sisareni tekee pääasiassa päätökset (kysyy toki miehenkin mielipidettä). Mies on isokokoinen kuten isäni, mutta hiljainen introvertti ja inhoaa huomioon kohteena olemista. Siispä sisareni on se henkilö, jonka kanssa asioista sovitaan. Se, joka saa pättää toiminnasta. Itse elän suhteellisen tasa-arvoisessa suhteessa mieheni kanssa. Mieheni on töissä ja kotona johtajatyyppiä, itsevarma. Minä olen myös johtajatyyppiä, mutta kotona johdamme vuorotellen. Aina asiasta riippuen ja olemme neuvottelevia ja keskustelevia. Tästä syystä emme myöskään ota kovin voimakkaasti yhteen, koska pystymme keskustelemaan asioista niin hyvin. Asumme sisareni ja äitini kanssa ainoina sukumme perillisenä kotikylässämme ja olemme nauraneetkin, että meillä on täällä tällainen "matriarkaatti". Haetaan miehet muualta ja jäädään kotikylään. ;) Äitini otti vuosien mittaan tyttönimensä takaisin. Sisarellani ja minulla on aviomiehen sukunimi. Kaikki kolme olemme voimakkaita ja lempeitä naisia ja miehemme rakastavat meitä juuri sellaisina kuin olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 17:04"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 16:53"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 04:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 04:16"]
En kannata tuota ap:n ehdotusta. Naista ei ole luotu perheen pääksi, vaan mies on perheen pää. Miehellä on täten myös vastuu perheestään, ja myös vaimonsa hyvinvoinnista. Kotitöiden jakaminen on ok, jos molemmat käyvät töissä. Lasten hoito kuuluu myös molemmille. Kaikki kuitenkin sen mukaan, mitkä resurssit kelläkin on. On perheitä, joissa vaimo vaihtaa auton renkaat ja tekee ns miesten töitä, ja mies hoitaa lapset ja esim leipoo. Ok! Se ei tee kummastakaan toistaan huonompaa, eikä poista miehen asemaa perheen päänä.
Lapsille pitää jakaa kotitöitä tasapuolisesti, sukupuoleen katsomatta, että oppivat ottamaan vastuuta. Ei ole häpeä, että poika tiskaa, eikä se, että tyttö maalaa kodin seiniä. Kullekin lapselle voi antaa tehtäviä sen mukaan, mitä kykenevät tekemään. Jo pienestä voi opettaa lapsille hyvän perhejärjestyksen, jossa kaikki kunnioittavat toisiaan, auttavat ja palvelevat toisiaan ja tekevät kaikenlaisia kodin töitä, ja jossa viime käden vastuu perheestä on perheen päällä, isällä.
Ei miehen johtajuus perheessä vie vaimolta mitään. Vaimo voi silti olla kodin kuningatar, ja suuremmalla syyllä onkin! Hyvä perheenpää vaalii vaimonsa ja lastensa hyvinvointia ja asettaa heidät etusijalle ollen itse esimerkkinä hyvästä johtajuudesta. Myös kipeimmät päätökset joutuu mies tekemään, yhdessä vaimonsa kanssa. Vaimon tehtävä on myötäillä miestään, ei asettua vastaan, mutta ilmaista selvästi oma mielipiteensä. Hyvä johtaja ottaa muiden mielipiteet huomioon ja toimii muiden hyväksi. Silloin myöskään ristiriitaa ei tule miehen ja vaimon mielipiteiden välillä, ja jos tulee, ne on keskinäisessä kunnioituksessa helppo ratkaista.
Kun perheessä on asetelmat oikein, koko perhe on onnellinen. Lähtökohta on nimenomaan miehen ja vaimon välinen suhde ja siinä toimiminen. Lapsen koti on vanhempien välinen rakkaus. Kun puolisot kilpailevat toinen toisensa kunnioituksessa ja palvelemisessa, on siinä ilmapiirissä lasten ihana elää ja kasvaa, ja oppivat jo pienenä hyvän mallin, jolla toimia aikanaan omassa elämässään.
Kun elämän prioriteetit ovat oikeassa järjestyksessä, sujuu arki huomattavasti jouheammin kuin taistelevien metsojen taistelutantereella. Jumalasuhde on ykkönen, aviopuoliso kakkonen, sitten lapset, sitten ystävät, työ, harrastukset.
[/quote]
Lapset oppivat kieroutuneeseen elämään, jos äiti on jonkin sortin alamainen. Sairasta.
[/quote]
Minusta sairasta ja kieroa on tämä nykymeno, jossa puolisot pettävät minkä salaa pystyvät, itsekkyys rehottaa, parit eroavat pienimmistäkin syistä ja lapsia käytetään riitakapuloina eroissa, eivätkä ne pienet aina edes tiedä, mikä on heidän perheensä! Taisi tuo Jumalan mainitseminen tuossa vaikuttaa, kun heti alkoi kierouden ja sairaan hokeminen. Luepa huolella tuo pitkä teksti! Siinä ei ole mitään negatiivista naisen alistamista. Päinvastoin. Tasapainoisessa parisuhteessa onnellisin kuvio on juuri tuo, ja se on vuosituhansien ajan myös parhaimmaksi kasvualustaksi lapsille havaittu. Naista ei alista tuossa kukaan, ja kun perhe-elämä sujuu ilman itsekkyyden aiheuttamia hirveitä kriisejä, myös ongelmanratkaisu on helppoa. Kun on yksi, jolla on se viimeisen sanan vuoro, ei myöskään tule turhia riitoja, kumpi päättää. Naisella on TURVALLISEMPI olo, kun hän tietää, että mies pitää hänet ja perheen muita asioita ja ihmisiä tärkeämpinä. Silloin vaimon ei tarvitse pelätä miehen pettävän, jättävän tai katoavan vastuustaan, mitä tälläkin palstalla niin paljon saa lukea. Vaimo on myös tuossa kuviossa se todellinen kuningatar, mutta osaa toimia vastaavasti miehensä hyväksi. Kilpailuasetelma on siis toisen hyväksi, ei toisiaan vastaan.
Ihmettelen, kenelle tuollainen ei sovi?
Minä nautin siitä, että mieheni huomioi minut kaikessa. Ei ole tarvis asettua naisena puolustusasemiin, kun en koe asemaani uhatuksi. Saan olla vapaa, sanoa mielipiteeni ja tiedän tulevani kuulluksi! Saan myös johtaa perhettä, kun tilanne niin vaatii. Vapaaehtoinen, rakkaudesta toiseen hyväksytty alamaisuus ei ole sama asia kuin alistaminen, mikä on rikos! Tässä on se jutun ydin! Vapaaehtoisesti ja rakkaudesta toisen palveleminen on myös vastavuoroista, ei yksipuolista, eli molempien tarpeet täyttyvät runsain mitoin. Myös seksuaaliset. Rakastava ja kunnioittava ei pihtaa, eikä myöskään käytä hyväkseen, vaan toimii toisen parhaaksi.
Siinä olisi tämän päivän seksisekoilijoille ja parisuhdetehtailijoille paljon oppimista.
[/quote]
Jos "mies tekee päätökset" teidän molempien tahdon mukaan, niin silloin kyseessä on tasa-arvoinen päätöksenteko, eikä mikään perheen pään toimi.
Jos mies tekee päätöksensä sinun tahdon vastaisesti, ei hän huomio sinua ja aseta sinua ykköseksi.
Jos mies asettaa sinut ja lapset edelleen, niin eihän hän silloin ole mikään perheen pää vaan palvelija.
Mä.en oikein ymmärrä miten tuo asetelma käytännössä toimii... Kyllähän tuon saa kuulostamaan hienolta, mutta tuossa on paljon ristiriitaisuuksia.
[/quote]
Jos mies välittää perheestään niin mies tekee kaikkensa heidän eteen. Hänellä on vain yksi tavoite: parantaa perheensä oloa ja olemista.
Jos mies ei voi edes vaimoaan tehdä onnelliseksi tekemällä asiat jotka hän haluaa niin mitä sellaisella miehellä tekee?
[/quote]
En edelleenkään ymmärrä. Joko se mies on päällepäsmäri tai sitten palvelija tuossa asetelmassa. Muuten kyseessä on tasa-arvoinen suhde. Siis jos asiat tehdään molempien tahdon mukaisesti.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 18:54"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 16:38"]
Selittäkääpä tämä:
- naiset ottavat eron miehestä useammin (= helpommin?) kuin päinvastoin
[/quote]
Naisissa on nykyään enemmän niin sanottuja parasiitti naisia jotka täysin tarkoituksella hakeutuvat avioliittoon, synnyttävät lapsia ja ottavat avioeron. Nämä parasiitti naiset toimivat näin tarkoituksenaan laillisesti "varastaa" mieheltä mahdollisimman paljon omaisuutta ja rahaa, helppoa koska valtio auttaa "varastamisen" toteuttamisessa. Nämä parasiitti naiset eivät koskaan kerro suunnitelmistaan miehelle, eikä myöskään miehen tuttaville.
[/quote]
Miehen tehtävä on elättää lapsensa ja niiden lasten äiti.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 04:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 04:16"]
En kannata tuota ap:n ehdotusta. Naista ei ole luotu perheen pääksi, vaan mies on perheen pää. Miehellä on täten myös vastuu perheestään, ja myös vaimonsa hyvinvoinnista. Kotitöiden jakaminen on ok, jos molemmat käyvät töissä. Lasten hoito kuuluu myös molemmille. Kaikki kuitenkin sen mukaan, mitkä resurssit kelläkin on. On perheitä, joissa vaimo vaihtaa auton renkaat ja tekee ns miesten töitä, ja mies hoitaa lapset ja esim leipoo. Ok! Se ei tee kummastakaan toistaan huonompaa, eikä poista miehen asemaa perheen päänä.
Lapsille pitää jakaa kotitöitä tasapuolisesti, sukupuoleen katsomatta, että oppivat ottamaan vastuuta. Ei ole häpeä, että poika tiskaa, eikä se, että tyttö maalaa kodin seiniä. Kullekin lapselle voi antaa tehtäviä sen mukaan, mitä kykenevät tekemään. Jo pienestä voi opettaa lapsille hyvän perhejärjestyksen, jossa kaikki kunnioittavat toisiaan, auttavat ja palvelevat toisiaan ja tekevät kaikenlaisia kodin töitä, ja jossa viime käden vastuu perheestä on perheen päällä, isällä.
Ei miehen johtajuus perheessä vie vaimolta mitään. Vaimo voi silti olla kodin kuningatar, ja suuremmalla syyllä onkin! Hyvä perheenpää vaalii vaimonsa ja lastensa hyvinvointia ja asettaa heidät etusijalle ollen itse esimerkkinä hyvästä johtajuudesta. Myös kipeimmät päätökset joutuu mies tekemään, yhdessä vaimonsa kanssa. Vaimon tehtävä on myötäillä miestään, ei asettua vastaan, mutta ilmaista selvästi oma mielipiteensä. Hyvä johtaja ottaa muiden mielipiteet huomioon ja toimii muiden hyväksi. Silloin myöskään ristiriitaa ei tule miehen ja vaimon mielipiteiden välillä, ja jos tulee, ne on keskinäisessä kunnioituksessa helppo ratkaista.
Kun perheessä on asetelmat oikein, koko perhe on onnellinen. Lähtökohta on nimenomaan miehen ja vaimon välinen suhde ja siinä toimiminen. Lapsen koti on vanhempien välinen rakkaus. Kun puolisot kilpailevat toinen toisensa kunnioituksessa ja palvelemisessa, on siinä ilmapiirissä lasten ihana elää ja kasvaa, ja oppivat jo pienenä hyvän mallin, jolla toimia aikanaan omassa elämässään.
Kun elämän prioriteetit ovat oikeassa järjestyksessä, sujuu arki huomattavasti jouheammin kuin taistelevien metsojen taistelutantereella. Jumalasuhde on ykkönen, aviopuoliso kakkonen, sitten lapset, sitten ystävät, työ, harrastukset.
[/quote]
Lapset oppivat kieroutuneeseen elämään, jos äiti on jonkin sortin alamainen. Sairasta.
[/quote]
Minusta sairasta ja kieroa on tämä nykymeno, jossa puolisot pettävät minkä salaa pystyvät, itsekkyys rehottaa, parit eroavat pienimmistäkin syistä ja lapsia käytetään riitakapuloina eroissa, eivätkä ne pienet aina edes tiedä, mikä on heidän perheensä! Taisi tuo Jumalan mainitseminen tuossa vaikuttaa, kun heti alkoi kierouden ja sairaan hokeminen. Luepa huolella tuo pitkä teksti! Siinä ei ole mitään negatiivista naisen alistamista. Päinvastoin. Tasapainoisessa parisuhteessa onnellisin kuvio on juuri tuo, ja se on vuosituhansien ajan myös parhaimmaksi kasvualustaksi lapsille havaittu. Naista ei alista tuossa kukaan, ja kun perhe-elämä sujuu ilman itsekkyyden aiheuttamia hirveitä kriisejä, myös ongelmanratkaisu on helppoa. Kun on yksi, jolla on se viimeisen sanan vuoro, ei myöskään tule turhia riitoja, kumpi päättää. Naisella on TURVALLISEMPI olo, kun hän tietää, että mies pitää hänet ja perheen muita asioita ja ihmisiä tärkeämpinä. Silloin vaimon ei tarvitse pelätä miehen pettävän, jättävän tai katoavan vastuustaan, mitä tälläkin palstalla niin paljon saa lukea. Vaimo on myös tuossa kuviossa se todellinen kuningatar, mutta osaa toimia vastaavasti miehensä hyväksi. Kilpailuasetelma on siis toisen hyväksi, ei toisiaan vastaan.
Ihmettelen, kenelle tuollainen ei sovi?
Minä nautin siitä, että mieheni huomioi minut kaikessa. Ei ole tarvis asettua naisena puolustusasemiin, kun en koe asemaani uhatuksi. Saan olla vapaa, sanoa mielipiteeni ja tiedän tulevani kuulluksi! Saan myös johtaa perhettä, kun tilanne niin vaatii. Vapaaehtoinen, rakkaudesta toiseen hyväksytty alamaisuus ei ole sama asia kuin alistaminen, mikä on rikos! Tässä on se jutun ydin! Vapaaehtoisesti ja rakkaudesta toisen palveleminen on myös vastavuoroista, ei yksipuolista, eli molempien tarpeet täyttyvät runsain mitoin. Myös seksuaaliset. Rakastava ja kunnioittava ei pihtaa, eikä myöskään käytä hyväkseen, vaan toimii toisen parhaaksi.
Siinä olisi tämän päivän seksisekoilijoille ja parisuhdetehtailijoille paljon oppimista.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 10:12"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 03:48"]
Jos naiset johtais maailmaa, ei olisi sotia.
[/quote]
Ei ois paljon muutakaan. Kukakohan ne yhteiskunnan paskimmat hommat tekee? Missä on naispuoliset asfalttimiehet esimerkiksi? Miehethän täällä on kaiken rakentaneet ja naiset vaan käyttää.
[/quote]
Miehet vois edelleen pysyä asfalttimiehinä, muuta maailman johtajat pitäis olla naisia, eikä mitään öykkäröiviä sodanlietsoja miehiä. Miehinen aggressio ja ydinaseiden laukaisunapit on vaarallinen yhdistelmä.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 04:26"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 04:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 04:16"]
En kannata tuota ap:n ehdotusta. Naista ei ole luotu perheen pääksi, vaan mies on perheen pää. Miehellä on täten myös vastuu perheestään, ja myös vaimonsa hyvinvoinnista. Kotitöiden jakaminen on ok, jos molemmat käyvät töissä. Lasten hoito kuuluu myös molemmille. Kaikki kuitenkin sen mukaan, mitkä resurssit kelläkin on. On perheitä, joissa vaimo vaihtaa auton renkaat ja tekee ns miesten töitä, ja mies hoitaa lapset ja esim leipoo. Ok! Se ei tee kummastakaan toistaan huonompaa, eikä poista miehen asemaa perheen päänä.
Lapsille pitää jakaa kotitöitä tasapuolisesti, sukupuoleen katsomatta, että oppivat ottamaan vastuuta. Ei ole häpeä, että poika tiskaa, eikä se, että tyttö maalaa kodin seiniä. Kullekin lapselle voi antaa tehtäviä sen mukaan, mitä kykenevät tekemään. Jo pienestä voi opettaa lapsille hyvän perhejärjestyksen, jossa kaikki kunnioittavat toisiaan, auttavat ja palvelevat toisiaan ja tekevät kaikenlaisia kodin töitä, ja jossa viime käden vastuu perheestä on perheen päällä, isällä.
Ei miehen johtajuus perheessä vie vaimolta mitään. Vaimo voi silti olla kodin kuningatar, ja suuremmalla syyllä onkin! Hyvä perheenpää vaalii vaimonsa ja lastensa hyvinvointia ja asettaa heidät etusijalle ollen itse esimerkkinä hyvästä johtajuudesta. Myös kipeimmät päätökset joutuu mies tekemään, yhdessä vaimonsa kanssa. Vaimon tehtävä on myötäillä miestään, ei asettua vastaan, mutta ilmaista selvästi oma mielipiteensä. Hyvä johtaja ottaa muiden mielipiteet huomioon ja toimii muiden hyväksi. Silloin myöskään ristiriitaa ei tule miehen ja vaimon mielipiteiden välillä, ja jos tulee, ne on keskinäisessä kunnioituksessa helppo ratkaista.
Kun perheessä on asetelmat oikein, koko perhe on onnellinen. Lähtökohta on nimenomaan miehen ja vaimon välinen suhde ja siinä toimiminen. Lapsen koti on vanhempien välinen rakkaus. Kun puolisot kilpailevat toinen toisensa kunnioituksessa ja palvelemisessa, on siinä ilmapiirissä lasten ihana elää ja kasvaa, ja oppivat jo pienenä hyvän mallin, jolla toimia aikanaan omassa elämässään.
Kun elämän prioriteetit ovat oikeassa järjestyksessä, sujuu arki huomattavasti jouheammin kuin taistelevien metsojen taistelutantereella. Jumalasuhde on ykkönen, aviopuoliso kakkonen, sitten lapset, sitten ystävät, työ, harrastukset.
[/quote]
Lapset oppivat kieroutuneeseen elämään, jos äiti on jonkin sortin alamainen. Sairasta.
[/quote]
Samaa mieltä. Lapsien pitää oppia naisen arvostus. Äiti on se joka ne lapset on tähän maailmaan tehnyt ei isä. Lapsien jo pitää oppia naisen arvo. Tyttöjen itsetunto kohenee ja pojat oppivat kunnioittamaan ja suojelemaan tyttöjä.
Se on hyväksi niin pohille kuin tytöille
[/quote]
Kumma, ettei tuo HYVÄ malli kelpaa? Naisenko pitää hampaat irvessä puolustaa omia oikeuksiaan ja lykätä kaikki työt mehen niskaan ja välttää kuitenkin vastuuta? Tuosta itsekkäästä vallanhimosta on kyllä esimerkkejä, mihin se johtaa! Lapset oppivat parhaiten toisten ihmisten / naisen arvon, kun he näkevät, että naista kohdellaan arvokkaasti ja kunnioittavasti, ja kun tuo nainen myös kohtelee miestä kunnioittavasti.
Pirttihirmut on erikseen!
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 10:12"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 03:48"]
Jos naiset johtais maailmaa, ei olisi sotia.
[/quote]
Ei ois paljon muutakaan. Kukakohan ne yhteiskunnan paskimmat hommat tekee? Missä on naispuoliset asfalttimiehet esimerkiksi? Miehethän täällä on kaiken rakentaneet ja naiset vaan käyttää.
[/quote]
Miehet vois edelleen pysyä asfalttimiehinä, muuta maailman johtajat pitäis olla naisia, eikä mitään öykkäröiviä sodanlietsoja miehiä. Miehinen aggressio ja ydinaseiden laukaisunapit on vaarallinen yhdistelmä.
[/quote] Joopa joo. Naisten epäaggressiivisuus on pelkkä myytti. Ja nainen jos mikä on pitkävihainen riidanlietsoja. Katos vaikkapa tätä palstaa. Ja miksi miehet tekisivät yhtään mitään sellaisessa yhteiskunnassa, jossa arvostus on nolla?
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 06:42"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 06:20"][quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 06:13"] https://lovecherishobey.wordpress.com/2013/11/07/our-family-and-friends-know-our-marriage-is-female-led/ Mies on oikein ylpeä siitä että saa tehdä hyvää vaimolleen [/quote] Mies sanoi minusta todella osuvasti: I ended up doing a lot of cooking, cleaning, and laundry this past weekend. It’s just the way things worked out. As I wrapped it all up on Sunday night, I felt a real sense of pride. My wife had been out all day, and knowing that I had finished the laundry, cleaned the house, and had dinner nearly finished was a great feeling for me. I love that she could just come home, lay out on the couch, fire up her iPad, and have me hand her a glass of wine. I could see that it made my wife happy, and the satisfaction I get from making her happy is so far beyond any satisfaction I could have gotten from playing video games or watching sports all afternoon. I started thinking about what else I like about being obedient and subservient to my wife. I like that each of us has a place, and that we don’t have to apologize to each other for the ways we’re not equal, or identicial. My wife doesn’t have to apologize for being a princess, or for being demanding or critical. That’s how she is, and in her place, it’s completely her right not just to act that way, but to have it be completely her right to do so. She sat on the sofa for most of Saturday while I did chores, baked cookies, and changed loads of laundry. It’s not that she doesn’t have to apologize for this, it’s that she doesn’t even have to feel anything about it. For my part, I like that I can follow her lead and do as I’m told. I don’t have to think too much, since there are rules that I have to follow. Tuossa on oikea mies. Hän haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi eikä ole itsekäs kusipää. Monet miehet haluavat tehdä naisestaan onnellisen ja kohdella häntä kuin kukkaa kämmenellä. Sellaista miestä sanotaan herrasmieheksi ja hyväksi puolisoksi. [/quote] Selvästi kaappihomo tuo mies.
[/quote]
Ei tuo tarkotoita että on mies on homoseksuaali. Kaikissa suhteissa roolit ei mene niin kuin 50-luvulla vaan roolit voi olla jopa täysin päinvastoin. Heteroitakin on erilaisia, jotkut heterotnaiset on dominoivia ja jotkut heteromiehet alistuvia.