Miten kuvailisit tämän hetken valaistusolosuhteitasi (ja valaistuksen suhdetta mielentilaasi)?

Olen heitä jotka elävät NS luomusti, keinovalona käytän ainoastaan tulenliekkejä takassa ja kynttilöitä. Ulkona kuljen öljylampun kanssa.
Vakaasti uskon että talven pimeydessä ajattelu muuntuu hitaamaksi MUTTA syvemmäksi, talvisin tehdään vakaat päätökset ja suunnittelua vaativat työt. Kesäaikaan valon määrän vuoksi ihminen näkee kauemmaksi ja joutuu alati tekemään pieniä päätöksiä jolloin tärkeätkin päätökset joutuvat aivot tekemään liian nopeasti, päätöksiä on liikaa jonossa. Valoisassa näet joutuu näkemään liiallisesti uhkatekijöitä. Toki nykyään vähemmän uhkatekijöitä esimerkiksi jännä eläimiä mutta aivomme edelleen samanlaiset kuin ennenkin miltei.
Aikanaan suomalaiset juuri vaelsivat tahallaan pimeä lauseen maahan. Ppimeydessä ajattelukyky on korostanut emmekä reagoi ainoastaan näkemiimme asioihin. Myös suomalaisten piirteet korostuvat vähäisessä valossa hyvällä tavalla, vaaleat hiukset erottuvat pimeydestä, vartalon kaaret sulautuvat varjoihin.

Kaupassa käytän aurinkolaseja samoin uimahallissa ja silti heti huomaa keinovalon vaikutukset. Valtava ylienergisyys valtaa aivot ja talvinen, rauhallinen ajattelu pirstaloituu.
Keskittymisvaikeuksia koskevalla suosittelisin kokonaisen päivän viettämisrä metsässä ja tämän jälkeen oleskelua korkeintaan kynttilän valaisimissa tiloissa, kynttilän heikkoon valoon ihmisaivot jo tottuneet luola-aikojen perusteella. Luolakarhun klaanissa heimo tuli ylivertaisen varakkaaksi vaalean Ayla- naisen keksittyä kynttilät (Kyllä, mammutin rasvasta ja sen häntäjouhista!)