Lue keskustelun säännöt.
Vain yhden lapsen hankkiminen - TODELLA ITSEKÄSTÄ!
24.02.2015 |
Ymmärrän sen, ettei niitä lapsia välttämättä tule enempää kuin se yksi yrityksistä huolimatta ja tämä kirjoitus EI KOSKE TEITÄ!
Kritisoin niitä pareja, jotka voisivat periaatteessa saada useamman kuin yhden lapsen, mutta eivät halua kuin sen yhden. Käsitättekö miten ITSEKKÄITÄ olette?? Lapselle sisarus on suurin lahja minkä vanhemmat voivat antaa ja ainoa lapsi jää niin paljosta paitsi, jos vanhemmat eivät itsekkäistä syistä sitä sisrusta hanki!
Pahimpia ovat nämä nelikymppiset vanhemmat, jotka jo esikoistaan hankkivat tietävät, että lapsi jää ainoaksi (heidän ikänsä vuoksi). Miettikää nyt, ainoalla lapsellanne on kaamea taakka huolehtia vanhoista vanhemmistaan ja suuri riski siitä, että jää ihan yksin kun vanhat vanhemmat sairastuvat ja kuolevat silloin kun hän vielä nuorena aikuisena tarvitsisi heitä! Myöskään tämän lapsen omat lapset eivät välttämättä saa ikinä kokea ihanaa isovanhempi-suhdetta (isovanhemmat joko kuolleet tai liian sairaita).
Monet yhden lapsen vanhemmat perustelevat ratkaisuaan sillä, että haluavat tehdä elämässä "muutakin" kuin lapsia ja etteivät "jaksa" enää toistamiseen raskasta pikkulapsiaikaa jne. Yhtä kaikki, näistä selityksistä kumpuaa läpi pohjaton ITSEKKYYS ja HEDONISMI, nykyvanhempien helmasynnit.
Tehkää siis vähemmän itsekäs teko ja jättäkää ne lapset hankkimatta, jos tarkoituksenne ei ole hankkia enempää kuin se yksi lapsi ja lelliä hänet piloille... Olen nähnyt työssäni ihan liikaa onnettomia ainokaisia, enkä soisi heitä näkeväni yhtään enempää.
Kolmen äiti, LTO ja luokanopettaja
Kommentit (128)
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 09:03"]Ymmärrän sen, ettei niitä lapsia välttämättä tule enempää kuin se yksi yrityksistä huolimatta ja tämä kirjoitus EI KOSKE TEITÄ!
Kritisoin niitä pareja, jotka voisivat periaatteessa saada useamman kuin yhden lapsen, mutta eivät halua kuin sen yhden. Käsitättekö miten ITSEKKÄITÄ olette?? Lapselle sisarus on suurin lahja minkä vanhemmat voivat antaa ja ainoa lapsi jää niin paljosta paitsi, jos vanhemmat eivät itsekkäistä syistä sitä sisrusta hanki!
Pahimpia ovat nämä nelikymppiset vanhemmat, jotka jo esikoistaan hankkivat tietävät, että lapsi jää ainoaksi (heidän ikänsä vuoksi). Miettikää nyt, ainoalla lapsellanne on kaamea taakka huolehtia vanhoista vanhemmistaan ja suuri riski siitä, että jää ihan yksin kun vanhat vanhemmat sairastuvat ja kuolevat silloin kun hän vielä nuorena aikuisena tarvitsisi heitä! Myöskään tämän lapsen omat lapset eivät välttämättä saa ikinä kokea ihanaa isovanhempi-suhdetta (isovanhemmat joko kuolleet tai liian sairaita).
Monet yhden lapsen vanhemmat perustelevat ratkaisuaan sillä, että haluavat tehdä elämässä "muutakin" kuin lapsia ja etteivät "jaksa" enää toistamiseen raskasta pikkulapsiaikaa jne. Yhtä kaikki, näistä selityksistä kumpuaa läpi pohjaton ITSEKKYYS ja HEDONISMI, nykyvanhempien helmasynnit.
Tehkää siis vähemmän itsekäs teko ja jättäkää ne lapset hankkimatta, jos tarkoituksenne ei ole hankkia enempää kuin se yksi lapsi ja lelliä hänet piloille... Olen nähnyt työssäni ihan liikaa onnettomia ainokaisia, enkä soisi heitä näkeväni yhtään enempää.
Kolmen äiti, LTO ja luokanopettaja
[/quote]
No, minusta on paljon pahempaa puuttua perheen sisäisiin ratkaisuihin ulkopuolelta. Ärsyttää ihan joka kerta nämä toisten lisääntymiseen puuttumiset, edes nimettömästi. Kyseessä on asia, joka kuuluu tasan tarkkaan, vain ja ainoastaan, lapsen vanhemmille. Myös ainoan voi kasvattaa hyvin ja vaikka lapsia olis ap:n mielestä optimaalinen määrä, ne voi jättää kasvattamatta tai kasvattaa totaalisen kieroon. Keskittykää ihmiset kasvattamaan omat lapsenne ja eläkää omaa elämäänne.
t. suurperheen äiti, jonka mielestä jokaisella on oikeus omaan elämään ja päätöksiin sitä koskien
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on useita sisaruksia ja traumaattinen lapsuus. Ainut tapa selvitä, oli muodostaa tiiviit suhteet sisaruksiin, joten joo, ollaan läheisiä. Olisin silti onnellisempi yksilapsisessa, hyvässä perheessä. Ei ne sisarukset onnea tee, vaan hyvät vanhemmat.
Sanoin jo toiseen ketjuun, että kukaan ei takaa että se sisarus on terve. Mitä jos onkin sitten hoidettavana vanhat vanhemmat ja vammainen sisarus? Ei oikein kiva sekään.
Minusta taas pahinta tässä maailmassa on, ne jotka kuvittelevat heidän mielipiteensä olevan se ainut ja oikea, syyllistämällä muita, omalla asennevammallaan, johon ei tunnu olevan edes ymmärtävän hakea hoitoa, koska demokratiaan kuuluu olla hankkimatta edes lapsia tai hankkia vaikka 13 lasta.
Eikä siinä kaikki, samaiset vanhemmat siirtävät omalla esimerkillään ja asenteellaan mallin lapsilleen, lapsihan ottaa sen meiltä aikuisilta niin hyvässä kuin pahassa. Ei ihme jos koulu- ja työpaikkakiusaamista on Suomessa runsaasti, jos joku poikkeaa joukosta, oli sitten kysymyksessä yhden lapsen vanhemmat ja perheen ainokainen. Sääli lapsia. Ja toivottavasti et toimi opettajana, sillä se on sääli oppilaille.
t. suurperheen äiti ja isoäiti
On kyllä jännä, miten yleistä on määritellä sopiva lapsiluku perheen voimavaroilla eli sillä, miten monta lasta äiti jaksaa hoitaa. Monesti tässä on vielä hurskastelevaa sävyä tyyliin "ei pidä tuomita, jos äiti ei koe jaksavansa hoitaa kuin yhtä lasta". Voimavarojen näkökulmasta jaksaisin hoitaa vaikka kymmentä lasta, mutta syy sille, miksi tein vain yhden lapsen, on se, että pidän työstäni, olen urakeskeinen enkä halua olla vuosikausia pois työelämästä. Äitiysloma oli mukavaa vaihtelua, mutta pidemmän päälle ei todellakaan minun juttuni. Tylsistyn muutenkin lomilla, vaikka en tosiaan vietä lomia sohvalla maaten. Lapseni on minulle rakas ja olen aina nauttinut äitiydestä, mutta äitiyden ilojen kokemiseen tosiaan riittää se yksikin lapsi. En ymmärrä, miten olisin parempi äiti, jos lapsia olisi useampi. Sisaruksia lapseni ei ole kaivannut. Jokainen pitää normaalina sitä, mihin itse on tottunut. Ei myöskään ole itsestäänselvyys, että sisarukset olisivat läheisiä tai ylipäätään hyvissä väleissä keskenään. Jatkuvasti kuulee aikuisten sisarusten keskinäisestä kyräilystä, sisaruskateudesta ja perintöriidoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Minä ja mun veli vaan tapeltiin koko sisarusaikamme, kun asuimme saman katon alla. Enää ei olla edes väleissä.
Olipa tosi suuri lahja, että sain veljen.
"Olen nähnyt työssäni ihan liikaa onnettomia ainokaisia, enkä soisi heitä näkeväni yhtään enempää. Kolmen äiti, LTO ja luokanopettaja"
Jostakin syystä lastensuojeluasiakkaana kuitenkin yhden lapsen perheitä on vähän, toisin kuin useamman lapsen ja niitäkin löytyy kaikista sos.ryhmistä, eikä edes opettajantutkinto takaa hyvää vanhemmuutta, vaan huostaanoton perusteet löytyvät muualta kuin köyhyydestä esim. peli-ja nettiriippuvuus.
Onnelliseen lapsuuteen ja hoivaan, ei pelkät sisarukset auta, vaan kaikki lähtee omista vanhemmista ja se aika on ohi, jolloin isommat sisarukset hoitivat nuoremmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei kannata hankkia lapsia lainkaan, jos ei halua elämän muuttuvan liikaa tai jos omat jutut on itselle niin tärkeitä, ettei toista lasta haluta sen takia hankkia. Tällaisten ihmisten ei pidä hankkia lapsia ollenkaan! Että ap on kyllä oikeilla jäljillä, mutta harva viitsii kompata täällä kun paskamyrskyhän siitä tulee niskaan...
Tätä mallia kokeiltiin aikoinaan Romania, kun valtiojohto halusi Romaniasta suurvallan. Kaikki synnytysikäiset tarkistettiin valtion varoin kuukausittain, onko raskaus tärpännyt. Ja niitä rankaistiin, joille hedelmöitys ei onnistunut. Opettajana varmaan tiedät seuraukset, mihin se johti.
Eiköhän jokainen perhe ratkaise lapsilukunsa parhaaksi katsomallaan tavalla, ilman toisten syyllistämistä tai miten perheiden tulisi toimia. Jos sinun lapsesi ovat onnellisia suuresta sisaruskatraasta niin ok. niin se ei suinkaan tarkoita, että näin olisi kaikille. Mielestäni onnelliseen lapsuuteen tarvitaan ensisijaisesti rakastavat vanhemmat, eikä välttämättä suurta sisarusparvea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 09:03"]
Ymmärrän sen, ettei niitä lapsia välttämättä tule enempää kuin se yksi yrityksistä huolimatta ja tämä kirjoitus EI KOSKE TEITÄ!
Kritisoin niitä pareja, jotka voisivat periaatteessa saada useamman kuin yhden lapsen, mutta eivät halua kuin sen yhden. Käsitättekö miten ITSEKKÄITÄ olette?? Lapselle sisarus on suurin lahja minkä vanhemmat voivat antaa ja ainoa lapsi jää niin paljosta paitsi, jos vanhemmat eivät itsekkäistä syistä sitä sisrusta hanki!
Pahimpia ovat nämä nelikymppiset vanhemmat, jotka jo esikoistaan hankkivat tietävät, että lapsi jää ainoaksi (heidän ikänsä vuoksi). Miettikää nyt, ainoalla lapsellanne on kaamea taakka huolehtia vanhoista vanhemmistaan ja suuri riski siitä, että jää ihan yksin kun vanhat vanhemmat sairastuvat ja kuolevat silloin kun hän vielä nuorena aikuisena tarvitsisi heitä! Myöskään tämän lapsen omat lapset eivät välttämättä saa ikinä kokea ihanaa isovanhempi-suhdetta (isovanhemmat joko kuolleet tai liian sairaita).
Monet yhden lapsen vanhemmat perustelevat ratkaisuaan sillä, että haluavat tehdä elämässä "muutakin" kuin lapsia ja etteivät "jaksa" enää toistamiseen raskasta pikkulapsiaikaa jne. Yhtä kaikki, näistä selityksistä kumpuaa läpi pohjaton ITSEKKYYS ja HEDONISMI, nykyvanhempien helmasynnit.
Tehkää siis vähemmän itsekäs teko ja jättäkää ne lapset hankkimatta, jos tarkoituksenne ei ole hankkia enempää kuin se yksi lapsi ja lelliä hänet piloille... Olen nähnyt työssäni ihan liikaa onnettomia ainokaisia, enkä soisi heitä näkeväni yhtään enempää.
Kolmen äiti, LTO ja luokanopettaja
[/quote]
Miten tuohon lihavoituun tekstiin liittyy sisarussuhde?
Miksi aloittaja vaikuttaa ärsyyntyvän ainoista lapsista? Olettaa että kaikki ainoat lapset ovat jotenkin onnettomia tapauksia ja katkeria vanhemmilleen kun ei ole sisaruksia? Olen itse ainoa lapsi ja en koe jääneeni mistään paitsi ja ei, minua ei hemmoteltu tms. vaan kohdeltiin ihan kuin muitakin lapsia yleensä. Ainoalla lapsella voi olla myös läheisiä sukulaislapsia ja kavereita. Ala-asteella minulla oli luokkakaveri jonka isä oli kuollut. Olisiko hänestäkin pitänyt tulla katkera aikuinen kun ei saanutkaan kaikkea samaa mitä moni muu?
Ihan oikeasti, minulla oli lapsuudessa pari läheistä serkkua ja heillä oli sisarukset, en ollut koskaan katkera tai kateellinen siitä. Lähinnä olin tyytyväinen ettei tarvinnut tapella kenenkään kanssa jatkuvasti kuten he näyttivät tekevän. Jos nyt heilutellaan itsekäs-korttia jota en todellakaan kokenut vanhempieni olevan, on itsekästä ylipäänsä tehdä omia lapsia kun tässä maailmassa on jo lapsia vailla vanhempia. On se nyt tämäkin, että lapsiakin pitäisi olla joku tietty lukumäärä että niitä saa hankkia... Eikös se olisi parasta että jokainen hankkii lapsia sen verran kuin kykenee hyvin kasvattamaan? Eikö ole parempi antaa aikaa yhdelle kuin hoitaa viittä puolivillaisesti? Lapset ja nuoret olisi hyvä myös kasvattaa tietoisuuteen, että elämässä ei ole tiettyjä asioita/henkilöitä ja niiden lukumäärää jotka automaattisesti tulee saamaan tai joita kaikilla on, elämiä on hyvin erilaisia.
Ei minusta perheen merkitystä vähennä perheen koko. Eikä pitäisi vähätellä ihmistä jolla ei ole sisarusta. Jotenkin omituista aikuisilta ihmisiltä... Kerrankin juttelin niitä näitä yhden naisen kanssa ja hän sitten kun kysyi että onko minulla sisaruksia ja vastasin ettei ole, niin totesi jotenkin oudosti hymistellen että "vai ainoa lapsi" sellaiseen sävyyn kuin minussa olisi jotain omituista sen vuoksi. Huokaus... :)
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 14:30"]
Miksi lapsen hankkiminen on itsekästä? Ihmisen ainoa tehtävä on lisääntyä ja kuolla.
[/quote]
Jos ajatellaan puhtaasti biologian näkökulmasta,niin tuohan on jokaisen lajin ainoa tehtävä.Ihmisen erottaa kuitenkin muista eläimistä tietoisuus,emme elä vain vaistojen varassa.Siispä a)olisi hyvä olla elämässä muutakin kuin lisääntyminen ja b)ihminen on ainoa laji,joka yrittää tuhota maapallon,siksi on itsekästä tehdä tänne lisää ihmisiä tuhlaamaan luonnonvaroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä terve.
No niin, rauhoitutaanpas nyt. Aloitukseni oli provo, niinkuin ehkä jotkut saattoivat arvatakin. En ole LTO enkä LO, eikä minulla ole 3 lasta. Olen yhden lapsen onnellinen äiti ja koulutukseltani kauppatieteiden maisteri, nyt äippälomalla, ammatiltani analyytikko nimeltämainitsemattomassa pankissa. :)
Olen tehnyt tänne palstalle aina silloin tällöin muitakin provoja, jotka ovat synnyttäneet raivoisan keskustelun, aika huvittavaa.
En itse ole ollenkaan varma haluanko enempää lapsia kuin tämän yhden, joten aloitus ei kuvastanut omia mielipiteitäni missään määrin. :)
Päivänjatkoja kaikille!
AP
Aikuiset koulutetut äidit kirjoittaa provoja ihan vain huvittaakseen itseään? Paitsi että se on tosi noloa niin se on myös aika surullista. Olisi ollut parempi, jos et olisi tunnustanut. Me pidettiin sua aluksi idioottina mutta nyt olet meidän silmissä reppana.
Pane se netti kiinni, jooko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin reppana kuin idiootti! :)
AP
Eiköhän jokainen saa tässä asiassa tehdä just niin kuin itse haluaa.
Oli tarkoitus tehdä enemmän kuin yksi lapsi, mutta ekan jälkeen totesimme että ei meistä taida siihen olla.
Sulla on ap varmaan paljon sisaruksia kun olet noin empaattinen ja ihana.
Me ajateltiin ennen lasta että 2-3 lasta meidän perheessä voisi olla sopiva määrä. Meillä on nyt yksi 4v lapsi ja toista ei olla yritetty / ei ole näkyvissä että yritetään. Mä en vaan ymmärrä että miksi me tehtäisi toinen KUN KUMPIKAAN EI ENÄÄ HALUA. Meillä on hyvä olla näin.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 12:06"]
Ap tässä terve.
No niin, rauhoitutaanpas nyt. Aloitukseni oli provo, niinkuin ehkä jotkut saattoivat arvatakin. En ole LTO enkä LO, eikä minulla ole 3 lasta. Olen yhden lapsen onnellinen äiti ja koulutukseltani kauppatieteiden maisteri, nyt äippälomalla, ammatiltani analyytikko nimeltämainitsemattomassa pankissa. :)
Olen tehnyt tänne palstalle aina silloin tällöin muitakin provoja, jotka ovat synnyttäneet raivoisan keskustelun, aika huvittavaa.
En itse ole ollenkaan varma haluanko enempää lapsia kuin tämän yhden, joten aloitus ei kuvastanut omia mielipiteitäni missään määrin. :)
Päivänjatkoja kaikille!
AP
[/quote]
Ja sinähän et ämmä määrää, milloin täällä rauhoitutaan ja milloin ei!
Ihanaa kun provo-aloitukseni kirvoittaa edelleen mielipiteitä! :)
AP
Kyllä on ahtaat normit! Lapsia pitää siis olla 2-3. Arvaan, että 1,5-3 vuoden ikäeroilla ja niin, että äiti on ollut 27-35-vuotias saadessaan nämä lapset? Kaikki muut lapsiluvut, lasten keskinäiset ikäerot sekä äidin iät ovat osoitus itsekkyydestä ja vastuuttomuudesta.