Vain yhden lapsen hankkiminen - TODELLA ITSEKÄSTÄ!

En oikein ymmärrä tätä itsekäs-korttia. Miten on itsekkäämpää tai vähemmän itsekästä, oli lapsia 0, 1 tai useampia? Mikä on "oikea" määrä lapsia? Ei elämä mene aina niin kuin suunnittelee tai toivoo. Kuka sanoo, että nuoret vanhemmat elävät pitkän ja hyvän elämän? 

Blaa blaa blaa.

Maailmassa monta on ihmeellistä aasia...

On myös aika naurettavaa ajatella, että sisaruksista tulisi automaattisesti läheiset. Itsellänikin on kaksi sisarusta, joita näen maksimissaan kerran-pari vuodessa, eikä muulloin pidetä mitään yhteyttä, enkä edes tunne heitä juuri ollenkaan. Riidoissa ei olla.

Kiillotapa se sädekehäsi nyt oikein kunnolla.

On todella itsekästä hankkia tähän maailmaan yhtä ainutta lasta. Saati hirveän lauman.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 09:03"]

Ymmärrän sen, ettei niitä lapsia välttämättä tule enempää kuin se yksi yrityksistä huolimatta ja tämä kirjoitus EI KOSKE TEITÄ!

Kritisoin niitä pareja, jotka voisivat periaatteessa saada useamman kuin yhden lapsen, mutta eivät halua kuin sen yhden. Käsitättekö miten ITSEKKÄITÄ olette?? Lapselle sisarus on suurin lahja minkä vanhemmat voivat antaa ja ainoa lapsi jää niin paljosta paitsi, jos vanhemmat eivät itsekkäistä syistä sitä sisrusta hanki!

Pahimpia ovat nämä nelikymppiset vanhemmat, jotka jo esikoistaan hankkivat tietävät, että lapsi jää ainoaksi (heidän ikänsä vuoksi). Miettikää nyt, ainoalla lapsellanne on kaamea taakka huolehtia vanhoista vanhemmistaan ja suuri riski siitä, että jää ihan yksin kun vanhat vanhemmat sairastuvat ja kuolevat silloin kun hän vielä nuorena aikuisena tarvitsisi heitä! Myöskään tämän lapsen omat lapset eivät välttämättä saa ikinä kokea ihanaa isovanhempi-suhdetta (isovanhemmat joko kuolleet tai liian sairaita). 

Monet yhden lapsen vanhemmat perustelevat ratkaisuaan sillä, että haluavat tehdä elämässä "muutakin" kuin lapsia ja etteivät "jaksa" enää toistamiseen raskasta pikkulapsiaikaa jne. Yhtä kaikki, näistä selityksistä kumpuaa läpi pohjaton ITSEKKYYS ja HEDONISMI, nykyvanhempien helmasynnit. 

Tehkää siis vähemmän itsekäs teko ja jättäkää ne lapset hankkimatta, jos tarkoituksenne ei ole hankkia enempää kuin se yksi lapsi ja lelliä hänet piloille... Olen nähnyt työssäni ihan liikaa onnettomia ainokaisia, enkä soisi heitä näkeväni yhtään enempää.

Kolmen äiti, LTO ja luokanopettaja

[/quote]

Itsekästä on hankkia enemmän kuin yksi lapsi, liikakansoitus syö maapallon tyhjäksi. Jos nyt on tälle tielle lähdettävä, että valikoidaan kuka on itsekäs.

Rauhoitu kolmen lapsen äiti, lto ja luokanopettaja. Ei kaikki halua elää kuten sinä.

Aika jännä, kun avattuani ja luettuani aloituksen, siihen oli parissa minuutissa pamahtanut n. 50 yläpeukkua.

Joka tapauksessa, minä olen ainoa lapsi, lisäksi vielä ala-asteikäisestä ollut kahdestaan äitini kanssa. Lapsuudestani ja tähänastisesta elämästäni johtuen kaksi asiaa, jotka ehdottomasti haluan itse tulevaisuudessa ovat ydinperhe ja vähintään kaksi lasta. Minulla ei ole ollut aikoihin isovanhempia elossa ja vanhempani alkavat olla vanhoja. Suku on pieni, eikä oikein missään tekemisissä keskenään. Vaikka olen yrittänyt päästä siitä eroon, kadehdin syvästi kaikkia, joilla on suuri ja tiivis perhe ja suku. Olen nähnyt läheltä, miten suuri rikkaus ja ihana asia se on, ja hartaasti haluaisin vielä itselleni samaa, tosin sitten omien lasten ja miehen suvun kautta. Hieman tosin pelkään, miten pärjään, sillä ainoana lapsena oleminen on tehnyt minusta itsekkään ja pikkutarkan kontrollifriikin, ja huonon näyttämään tunteita, jos nyt näitä huonoja puolia katsotaan.

Oli lapsena kaksi veljeä ja myöhemmin syntyi vielä sisko lisäksi. Koko lapsuuteni toivoin olevani ainoa lapsi. Ihan typerää yleistää taas että kaikki haluavat sisaruksen ja kaikki ainoat lapset ovat onnettomia ihmisriekaleita.

Kyllä tästäkin aiheesta on jauhettu ihan tarpeeksi. Minusta taas olisi minulta hyvin itsekästä ja typerää jos tekisimme toisen lapsen. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, raskaus oli kauheaa ja synnytys traumaattinen. Jos kaikki tämä tapahtuisi uudestaan en usko että olisin kauhean hyvä äiti. En siis ota riskejä ja jätän monen lapsen tekemisen aloittajan kaltaisille tyypeille. 

T: Itsekin ainoa lapsi ja onnellinen näin

Aina puhutaan siitä mitä jokainen lapsi ansaitsee saada. Mitäs vanhemmat ansaitsee saada, entäs koko perhe? On vaikea mennä kertomaan ulkopuolisena mitä kukakin kaipaa, kuten varmasti aloittajakin arvaa. Sisarus on varmasti ihana asia, mutta niin on myös ainokaistaan rakastavat vanhemmat. Hyvät ystävät. Lapsen hyvä kasvatus, empatia ja ymmärrys erilaisia valintoja kohtaan. Tasapainoinen lapsuus ilman turhaa vouhkaamista, asioiden hyväksyminen sellaisena kuin ne tulevat vastaan.
Olen itse ainoa lapsi, vanhempieni syvästi rakastama, kohteliaaksi kasvatettu, maailmaa nähnyt ja matkustellut, hyvän koulutuksen ja taloudellisen tuen saanut aikuinen. Edelleen muistot lapsuudesta ovat mitä ihanimmat ja lämpimät. En muista koskaan kaivanneeni sisaruksia, ystäviä ympärillä oli aina paljon. Oman äitini meinasin menettää ollessani 7.v epäonnistuneeseen raskauteen, jossa syntymätön sisarukseni menehtyi. Sen tapauksen johdosta meidän oman ydinperheen merkitys kasvoi entisestään. Olimme kolme muskettisoturia, minä, äiti ja isä. Yhdessä perheenä tässä maailmassa, pitämässä huolta toisistamme. Olen kuullut elämäni aikana kymmeniä aloittajan kaltaisten ihmisten kommentteja asemastani ainoana lapsena, analyyseja luonteestani sekä suoranaista pilkkaamista elämästäni ainoana lapsena. Joka ikinen kerta olen katsonut näitä aikuisia ihmisiä suu auki ja miettinyt heidän motiivejaan ja käytöstapojaan. Hiljaiseksi nämä vouhottajat kyllä saa sanomalla kohteliaasti, että ainoa lapsi voi olla myös siitä syystä että syntymätön sisarus on kuollut ja onnellinen olen että sain pitää kuitenkin äitini. Olen maailman onnekkain ainoa lapsi. Se hiljentää nämä henkilöt hetkeksi. Tämä ainoan lapsen asia on sellainen puheenaihe, jota en suosittele kovin äänekkäästi ottamaan esille jos keskustelu halutaan pitää tahdikkaana. Elämän monipuolisuuden ymmärtäminen voisi olla paikallaan näille kritisoijille, jokaisella on oma ainutlaatuinen polkunsa jota kulkea.

Ei jaksais vastata mutta vastaan silti: soimast nyt enemmistöä lapsiperheistä. Tilastokeskuksen mukaan yhden lapsen perheitä on enemmistö lapsiperheistä. Tämä palsta vetää jostain syystä monilapsisia ihmisiä puoleensa, mutta he ovat selvässä vähemmistössä. Koviten mäyhäävät vain kuvittelevat edustavansa enemmistöä mutta ovat väärässä. Omaa valintaani en ala selittelemään, koska se ei kuulu kenellekään. T. Yhden lapsen äiti

Mun mielestä sisarus ei ole suurin lahja lapselle. Mun mielestä suurimpia lahjoja on se, että lasta rakastetaan, hän saa hyvän itsetunnon ja saa vanhempiensa parisuhteesta hyvän mallin omaan parisuhteeseensa. Meillä jää lapsiluku yhteen mm. seuraavista syistä: parisuhteelle on enemmän aikaa ja nyt kun lapsi on jo 4, niin on tarpeeksi aikaa jokaisen suhteen ylläpitämiseen (mies-vaimo, vanhempi-lapsi, koko perhe, ystävät ja sukulaiset), lisäksi on suuri todennäköisyys että mun terveys ei kestä  toista raskautta enkä halua ottaa riskiä. Lisäksi nyt meillä on taloudellisesti varaa siihen, että joka 5 vuosi me ollaan molemmat vuorotteluvapaalla tai opiskelemassa. Jos tehtäisiin toinen lapsi, niin tämä ei olisi mahdollista. Ihan vähän vaikuttavat myös ekologiset syyt.

Jokaisen olisi hyvä tunnistaa omat voimavarat ja muut resurssit ja tehdä lapsia sen verran, että jaksaa kaikki lapsensa hyvin hoitaa ja kasvattaa. Ei lapsia voi tehdä sen takia että niitä "pitää" olla tietty määrä.

T. Kahden äiti ja neuvolan terkkari

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 09:08"][quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 09:06"]

Eikö tästäkin jankkaus jo riitä? t. Tyytyväinen ainoa lapsi

[/quote]

Niinpä. t. Ainoa lapsi, jolla tarkoituksellisesti vain yksi lapsi
[/quote]

No ilmeisesti ei.
T. Ainoa lapsi jolla tarkoituksellisesti useampi lapsi

Veljeni oli eläessään täysi kusipää, sain turpaan useamman kerran ja henkisestihän hän löi minut täysin lyttyyn. Täytyy sanoa, että tunsin vain helpotusta kun kuulin siitä autokolarista...

Vanhemmat, heissä on puutteensa. Mutta minusta nyt kasvoi kuitenkin tälläinen ihan tavallinen. Itselläni on 3 lasta, mutta ei siksi että sisarus olisi suurin lahja minkä vanhempi voi lapselleen antaa. Vaan ihan muista, itsekkäistä syistä. Halusin nuo lapset ihan itse.

Maapallon ylikansoituminen on kans aika hieno lahja.

Miehen siskolla on yksi lapsi. Siitä on tehty ongelma meille kaikille muille. He itse valitsivat asumismuodokseen ok-talon korvesta. Ja voi voi sitten kun lapsella on yksinäistä. Pari vuotiaasta lapsi on vuoroin mummolassa, meillä serkkujensa luona tai kavereiden luona ihan jatkuvasti koko viikonlopun. Koska ei kavereita kotona. Vanhemmille toki valtavan kivaa kun omaa aikaa on päivätolkulla viikossa. Vastakutsuja heille ei tule. Äiti ei pärjää useamman kuin yhden kanssa.
Miten mahtaa käydä kun lapsi on teini. Veikkaan, että me tukiverkot hoitelemme nekin pöllöilyt, tuskinpa teini viikonloppujaan siellä korvessa viettää vaan meillä kaupungissa.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 09:12"]Oliko tämä kirjoitus vitsi? Itselläni on yksi lapsi eikä ole aikomusta hankkia lisää. Tosin ikää vasta 27, joten katsotaan jos mielipide muuttuu myöhemmin. Sisarukset on tärkeitä lapsille, mutta vieläkin tärkeämpää on että vanhemmilla on aikaa lapselle ja vanhemmat välittävät oikeasti. On paljon vanhempia, jotka vaan sikiää vuodesta toiseen ja lapset on vaan siinä sivussa. Onko se sinusta parempi ratkaisu? Lapseni on todella rakas ja hänellä on paljon serkkuja, joiden kanssa vietämme paljon aikaa. 

Miksi tämä aihe aiheuttaa sinussa noin paljon raivoa? Toivoisitko kuitenkin itse, että sinulla ei olisi kolmea lasta huollettavana ja kohdistat nyt vihasi näihin yksilapsisiin, joilla on mielestäsi helpompaa.
[/quote]
Miksi koet ap:n olevan raivoissaan? Ja miksi ihmeessä oletat hänen olevan kateellinen? Kertooko se sinun omista tunteistasi, koska ei ainakaan minun ensimmäinen ajatukseni mistään että joku on kateellinen, johtuu kai siitä, etten ole kateellinen tai katkera ihminen.
Minullakin on paljon serkkuja, mutta heillä on kaikilla se oma läheisempi, eli sisarus. Minulla ei. Minusta on väärin ja itsekästä tehdä tarkoituksella vain yksi lapsi. Sisarukseen on usein elämän pisin ihmissuhde. Minulla oli hyvä lapsuus mutta uskon sisaruksen antavan (potentiaalisesti) paljon. Tämän vuoksi halusin omalle lapselleni sisaruksen.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 09:46"]Kyllä tästäkin aiheesta on jauhettu ihan tarpeeksi. Minusta taas olisi minulta hyvin itsekästä ja typerää jos tekisimme toisen lapsen. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, raskaus oli kauheaa ja synnytys traumaattinen. Jos kaikki tämä tapahtuisi uudestaan en usko että olisin kauhean hyvä äiti. En siis ota riskejä ja jätän monen lapsen tekemisen aloittajan kaltaisille tyypeille. 

T: Itsekin ainoa lapsi ja onnellinen näin
[/quote]

No etköhän sinä silloin mene kategoriaan 1 ap:n viestissä

Eiköhä elämässä ole muutakin kuin sisarusten lukumäärä? :) Minulla on kolme, mutta en koe heidän tuovan elämääni mitään sellaista josta heitä ilman olisin jäänyt jotenkin vajaaksi. Mutta onhan se kuitenkin kiva mitä enemmän tärkeitä ihmisiä on.

Tylsää että koet tarvetta tuomita tuolla tavalla noiden 40v äitien valintoja.