Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erosin pari vuotta sitten kylmästi ja narsistisesti kohtelevasta avomiehestä, mutta ajattelen ja kaipaan häntä vieläkin
28.11.2021 |
Emme montaa vuotta ehtineet olla yhdessä, ja kuviota vaikeutti vielä hankala uusperheen muodostaminen, useita lapsia, molemmilla, hyvin eri taustoilla.
Koin että homma meni siihen, että hän todella kohteli minua ja lapsiani niin kylmäkiskoisesti (ym., en nyt lähde niitä avaamaan), että voimme henkisesti tosi huonosti - koko porukka voi. Lopulta tuli viimeinen pisara täyteen ja tein aika vauhdilla eropäätöksen vaikka olin sitä pohtinut pitkään. Ja oli hänkin jo täysin eroamassa joskus aiemmin, silloin minä vielä puhuin hänet yrittämään.
Suhde oli hyvin "toksinen".
Mutta, meillä, tai ainakin minulla ,oli suuriakin tunteita. Uskon että hänelläkin. Tapasimme vielä jonkun verran vähän eron jälkeen, mutta sitä alkoi varjostaa hänellä selvästi olevat muut naiskuviot.
Ärsyttää kun vieläkin hän tulee jossain yhteydessä joka päivä mieleen. Hetkittäin vieläkin kaipaan häntä tosi paljon. Meillä oli paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, sellaisia joiden parissa pääsee jotenkin tunteisiin syvälle.
Esim. nykyisen miesystävän kanssa ei ole oikein tällaisia, häntä ei kiinnosta ne asiat joita itse mielellään tekisin, jotka koskettaa mua tunnetasolalkin (taide, musiikki -tyyppiset). Joku urheilun katsominen telkkarista ym. telkkarin katsominen tuntikausia joka päivä ei oikein ole mun juttu.
On meilläkin toki jotain yhteistä ja hänen kanssa on hyvä ja turvalline olla, tosin etäsuhteilu rasittaa.
Tämä mies jota kaipaan, oli älykäs, minun silmään miellyttävän tyylinen pukeutumiseltaan jne., tuoksui hyvälle, hänen kosketus oli kuin silkkiä ja samettia (silloin kun halusi minua, jota toki alkoi olla liian harvoin kun yhdessä asuttiin..), sivistynyt... Hänen kanssa oli mukava mennä ulos syömään, matkustella... (tosin meillä oli muutama hyvin traumaattinen matka joissa hän käyttäytyi täysin törkeäsit minua ja lapsia kohtaan, katosi, jätti yksin, oli ilkeä. ym...)
Järkisyitä on paljon ja tuttavatkin sen näkevät, että tuo mies ei ollut luotettava eikä hyvä kumppani.
Miksi siis kaipaan hänen hyviä puoliaan, haavetta hänestä, niin paljon??? Pääseekö tästä ikinä yli???
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mutta mitenköhän tästä pääsee yli. Kävin jo pitkään terapiassa, jossa käsiteltiin tätäkin suhdetta paljon.
ap
Ajan myötä unohdat, olit rakastunut häneen, joten kestää aikaa. Rakkaudet muistaa silti lopun elämää.
Et olisi rakastunut tähän mieheen, ellei sinun taustassasi olisi jotain traumaattista, mikä sai kestämään tuollaista ja vielä kaipaamaankin, jopa lastesi kustannuksella. Hienoa, että pääsit tuosta miehestä eroon.
Mutta nykyisen suhteesi kannalta rakkaudessa oli tärkeä asia, jonka puutetta oireilet myös eli nuo yhteiset asiat, jotka nykyisestä suhteesta puuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Ajan myötä unohdat, olit rakastunut häneen, joten kestää aikaa. Rakkaudet muistaa silti lopun elämää.
Et olisi rakastunut tähän mieheen, ellei sinun taustassasi olisi jotain traumaattista, mikä sai kestämään tuollaista ja vielä kaipaamaankin, jopa lastesi kustannuksella. Hienoa, että pääsit tuosta miehestä eroon.
Mutta nykyisen suhteesi kannalta rakkaudessa oli tärkeä asia, jonka puutetta oireilet myös eli nuo yhteiset asiat, jotka nykyisestä suhteesta puuttuvat.
Pohdin kannattaako jatkaa nykyistä suhdetta, jossa tämä etäsuhdekuvio vielä rassaa, mutta on hyvääkin. Kannattaako enää näin vanhana n 50v ajatellakaan löytävänsä tällaista "haave"suhdetta, joka mulla oli kerran käsissäni, mutta en osannut pitää? Vai tyytyä "ihan hyvään"? Minkäänlaisen kumppanin löytäminen ei ole helppoa nykyään naiselle.
Tuleeko elämässä enää kuitenkaan rakastumaan samalla tavoin kuin kerran? (Rakastin tuota miestä enemmän kuin pitkäaikaista aiempaa aviopuolisoani, josta olin eronnut aiemmin. Tästä suhteesta mulle varmaan niitä traumoja kehittyi ,miksi kiinnityin niin voimakkaasti tähän uuteen.)
Onko suuret rakkaudet vain kerran elämässä? Ja en tajuaa liian myöhään?
En haluaisi loppuelämää elää vain muistoissa kuin vanha mummo, siltä nyt vaan tuntuu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajan myötä unohdat, olit rakastunut häneen, joten kestää aikaa. Rakkaudet muistaa silti lopun elämää.
Et olisi rakastunut tähän mieheen, ellei sinun taustassasi olisi jotain traumaattista, mikä sai kestämään tuollaista ja vielä kaipaamaankin, jopa lastesi kustannuksella. Hienoa, että pääsit tuosta miehestä eroon.
Mutta nykyisen suhteesi kannalta rakkaudessa oli tärkeä asia, jonka puutetta oireilet myös eli nuo yhteiset asiat, jotka nykyisestä suhteesta puuttuvat.
Pohdin kannattaako jatkaa nykyistä suhdetta, jossa tämä etäsuhdekuvio vielä rassaa, mutta on hyvääkin. Kannattaako enää näin vanhana n 50v ajatellakaan löytävänsä tällaista "haave"suhdetta, joka mulla oli kerran käsissäni, mutta en osannut pitää? Vai tyytyä "ihan hyvään"? Minkäänlaisen kumppanin löytäminen ei ole helppoa nykyään naiselle.
Tuleeko elämässä enää kuitenkaan rakastumaan samalla tavoin kuin kerran? (Rakastin tuota miestä enemmän kuin pitkäaikaista aiempaa aviopuolisoani, josta olin eronnut aiemmin. Tästä suhteesta mulle varmaan niitä traumoja kehittyi ,miksi kiinnityin niin voimakkaasti tähän uuteen.)
Onko suuret rakkaudet vain kerran elämässä? Ja en tajuaa liian myöhään?
En haluaisi loppuelämää elää vain muistoissa kuin vanha mummo, siltä nyt vaan tuntuu.
ap
Nuo ovat niin vaikeita kysymyksiä, ettei kukaan osaa noihin vastata. Omalta kohdaltani tiedän, että en jaksaisi elää suhteessa jossa ei ole vahvaa henkistä sidettä, mikä mielestäni pitkälti syntyy yhteisistä mielenkiinnon kohteista.
Rakastuminen on minusta aika persoonakohtaista. Jotkut rakastuvat helpommin kuin toiset ja eräs ystäväni löysi suuren rakkautensa vasta yli 50-vuotiaana. Hän menetti tämän rakkauden syövälle noin 15 vuoden jälkeen. Joten ikä ei ole este löytää kumppania, jota rakastaa.
Rakkaudessa on sekin, ettei sitä noin vain kauppareissuilla kohtaa, vaan nähdäkseni ihmiset, jotka löytävät rakkauden ja rakkautta, ovat avoimia ja sosiaalisia ihmisiä, joilla on paljon tekemisiä ja aktiviteetteja.
Alue: Aihe vapaa
Ehdit vaurioitua suhteessa pahasti, jos vielä kaipaat ja tulee mieleen.
Toivottavasti saat korjaavia kokemuksia muista ihmissuhteistasi.