Uus-suhde/-perhehehkuttajat olette naurettavia!!

Mun mielestä 14 vuoden 100% panostus riittää oikein hyvin. Jos ei siitä saa hyvää avioliitto aikaiseksi niin on turha enää yrittää. Erosin ja tein oikein.

Uusperheemme on nyt jo ollut kasassa 19 onnellista vuotta ilman hirveää yritystä - me vain nautimme yhdessäolosta lasten kanssa ja keskenämme. Ja se rakkauslapsikin on jo teini-iässä;) Tuskin tulee tarvetta enää vaihtaa, parempaa tuskin löytyy!

Te "ydinperheissä" hampaat irvessä kituuttajat olette vain kateellisia kun me olemme uskaltaneet otaa elämän omiin käsiimme ja tehdä siitä paremman kuin mitä 1. koskaan olisi voinut tulla:D

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 17:49"]

Tätä uussuhdehehkuttajat eivät pysty kiistämään. Tottakai on helppo hehkuttaa alussa kun seksi on ihanaa ja toinen on vielä kiinnostava ja tavoiteltava, mutta heti kun seksuaalinen uutuudenviehätys katoaa niin on ankeampaa kuin entisessä suhteessa. Entisessä suhteessa sentään on koettu ja tehty kaikki yhdessä ja kasvettu kiinteäksi perhekokonaisuudeksi kun taas uusperheen pitää yhdessä aikuisten toisiaan kohtaan tuntema uutuudenviehätys. Lapsia käy aina näissä sääliksi.

[/quote]

Juu, entisessä suhteessa tosiaan joo tuli koettua kaikenlaista yhdessä vuosien varrella. Niitä hetkiä ei vaan tule ikävä, vaikka sä mitenkä kieltäytyisit uskomasta vaihtoehtoa siitä että uusperheessä se elämä vaan oikeasti voi olla parempaa. 

Mä menen sillä ajatusmaailmalla että kellä onni on, se onnen kätkeköön. 

Itselläni on uusperheonni lähes jokapäiväistä ja se perustuu siihen, että minulla on tietoa siitä millaista arki on ihmisen kanssa joka enää ainoastaan ahdistaa. Joka ainoa päivä vuodet ympäriinsä. Tiedän millaista parisuhdetta ja perhe-elämää en halua.

Totta kai oli myös lapsilla isän ikävää, ei se ero ollut mikään helppo ratkaisu nimenomaan lasten takia, mutta juuri heidän takiaan se oli tehtävä. Meidän perheemme ei voinut hyvin, ei vaikka kaikki tehtiin. Mutta kun tunne oli tahdon takaa kummaltakin poissa, niin ei ole järkeä jatkaa kulississa.

Olin pitkään lasteni kanssa ja nautimme rauhasta. 

Olen myös löytänyt rinnalleni miehen joka on myös eronnut ja jolla on itsellään saman ikäisiä lapsia kuin minulla. Meillä on hyvä olla yhdessä ja lapseni pitävät hänestä paljon, ja hän lapsistani. Enkä suinkaan unohda miehen lapsia, he ovat toivottuja aina kun voivat tulla, meille. Välimatka vaan estää tapaamiset niin usein kun halua olisi. Meillä menee hyvin, on mennyt jo vuosia ja tulee toivottavasti myös menemään tulevaisuudessakin. Pääasiallisena on meillä kummallakin tahto välttää entiset virheet.

Me olemme onnellisia. Ja mä myös tiedän miten paljon se ärsyttää tiettyjä ihmistyyppejä, mutta se on ihan heidän oma ongelmansa.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 18:00"]

Tiedän tämän ilmiön ja vaikka yritän olla onnellinen näiden puolesta, niin ärsyttää kyllä. Yhdellä kaverilla on pienet lapset, mutta aika menee uuden miehen kanssa. Ovat oikein sopineet, että kummankin lapset ovat toisilla vanhemmillaan yhtä aikaa, jotta jää sitä yhteistä laatuaikaa. Lapsille käy kuin vanhoille leluille, joilla kyllästyttiin leikkimään uuden "lelun" (= miehen) tullessa kuvioihin.

[/quote]

Siis sisarpuolten ei kuuluisi tavata toisiaan ja kahdenkeskinen aika on syntiä?

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:24"]

Mun mielestä 14 vuoden 100% panostus riittää oikein hyvin. Jos ei siitä saa hyvää avioliitto aikaiseksi niin on turha enää yrittää. Erosin ja tein oikein.

Uusperheemme on nyt jo ollut kasassa 19 onnellista vuotta ilman hirveää yritystä - me vain nautimme yhdessäolosta lasten kanssa ja keskenämme. Ja se rakkauslapsikin on jo teini-iässä;) Tuskin tulee tarvetta enää vaihtaa, parempaa tuskin löytyy!

Te "ydinperheissä" hampaat irvessä kituuttajat olette vain kateellisia kun me olemme uskaltaneet otaa elämän omiin käsiimme ja tehdä siitä paremman kuin mitä 1. koskaan olisi voinut tulla:D

[/quote]

Tai sitten osattu jo ensimäisellä kerralla tehdä oikea valinta, eikä hätiköity ja menty yhteen ekan miehen kanssa, joka jäi toiseksikin yöksi.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 18:00"]

Tiedän tämän ilmiön ja vaikka yritän olla onnellinen näiden puolesta, niin ärsyttää kyllä. Yhdellä kaverilla on pienet lapset, mutta aika menee uuden miehen kanssa. Ovat oikein sopineet, että kummankin lapset ovat toisilla vanhemmillaan yhtä aikaa, jotta jää sitä yhteistä laatuaikaa. Lapsille käy kuin vanhoille leluille, joilla kyllästyttiin leikkimään uuden "lelun" (= miehen) tullessa kuvioihin.

[/quote]

Onko nyt kuitenkin joukossa se kateuden peikko vai mikä on selitys tuolle ettei lapset saisi olla samaan aikaan toisilla vanhemmillaan kun jossain vaiheessa he kuitenkin sinne menevät niitä tapaamaan. Samapa tuo sitten heidän on mennä samaan aikaan toisille vanhemmilleen. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 17:43"]Samaa mieltä. Ihan kuin asiat uudessa suhteessa  olisivat jotenkin sen erilaisempia kuin aikaisemmassa. Jos oltaisiin yhtä avarakatseisia ja hienoja ihmisiä ekoissa suhteissa, niin lapsetkin säästyisivät paljolta.
[/quote]
Niin, että jäädään sen väkivaltaisen juopon kanssa vaan kun ei se vaihtamalla parane! Ja ei, tuo tilanne saattaa hyvinkin paljastua vasta kun on niitä lapsia, joten ei tarvitse kysyä miksi on ne lapset edes tehty jne.

Voi kun olisin aikanaan tiennyt, että se exä alkaa juoksemaan vieraissa ja ryyppäämään kun ei yhtäkkiä halunnutkaan lasta kun lapsi täytti vuoden.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:47"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 18:00"]

Tiedän tämän ilmiön ja vaikka yritän olla onnellinen näiden puolesta, niin ärsyttää kyllä. Yhdellä kaverilla on pienet lapset, mutta aika menee uuden miehen kanssa. Ovat oikein sopineet, että kummankin lapset ovat toisilla vanhemmillaan yhtä aikaa, jotta jää sitä yhteistä laatuaikaa. Lapsille käy kuin vanhoille leluille, joilla kyllästyttiin leikkimään uuden "lelun" (= miehen) tullessa kuvioihin.

[/quote]

Onko nyt kuitenkin joukossa se kateuden peikko vai mikä on selitys tuolle ettei lapset saisi olla samaan aikaan toisilla vanhemmillaan kun jossain vaiheessa he kuitenkin sinne menevät niitä tapaamaan. Samapa tuo sitten heidän on mennä samaan aikaan toisille vanhemmilleen. 

[/quote]

Ei tule mieleen, että lapset saattaisivat haluta olla äitinsä kanssa välillä ilman sisarpuolia ja miehen lapset isänssä kanssa joskus ilman sisarpuolia. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:24"]

Mun mielestä 14 vuoden 100% panostus riittää oikein hyvin. Jos ei siitä saa hyvää avioliitto aikaiseksi niin on turha enää yrittää. Erosin ja tein oikein.

Uusperheemme on nyt jo ollut kasassa 19 onnellista vuotta ilman hirveää yritystä - me vain nautimme yhdessäolosta lasten kanssa ja keskenämme. Ja se rakkauslapsikin on jo teini-iässä;) Tuskin tulee tarvetta enää vaihtaa, parempaa tuskin löytyy!

Te "ydinperheissä" hampaat irvessä kituuttajat olette vain kateellisia kun me olemme uskaltaneet otaa elämän omiin käsiimme ja tehdä siitä paremman kuin mitä 1. koskaan olisi voinut tulla:D

[/quote]

Tai sitten osattu jo ensimäisellä kerralla tehdä oikea valinta, eikä hätiköity ja menty yhteen ekan miehen kanssa, joka jäi toiseksikin yöksi.

[/quote]

:D 

Mitäpäs jos tämä uussuhde kestääkin sen 20 vuotta. Milloin on tasoissa näiden ensimmäiselle kierroksella olevien kanssa? Tuskin koskaan jos heiltä kysyy. Paras neuvo on siis että antakaan toisten elää niin kuin itse haluaa, ei se teiltä pois ole.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 17:49"]

Tätä uussuhdehehkuttajat eivät pysty kiistämään. Tottakai on helppo hehkuttaa alussa kun seksi on ihanaa ja toinen on vielä kiinnostava ja tavoiteltava, mutta heti kun seksuaalinen uutuudenviehätys katoaa niin on ankeampaa kuin entisessä suhteessa. Entisessä suhteessa sentään on koettu ja tehty kaikki yhdessä ja kasvettu kiinteäksi perhekokonaisuudeksi kun taas uusperheen pitää yhdessä aikuisten toisiaan kohtaan tuntema uutuudenviehätys. Lapsia käy aina näissä sääliksi.

[/quote]
jaa-a. Näkemyshän se on tietysti tuokin. En vain jaa sitä. Meillä se "kiinteä" perhesuhde katkesi ihan väkivaltaan, kiusaamiseen ja alkoholismiin. 12 vuotta yritin sitä parantaa. Sitten annoin periksi. Sittemmin olen alkanut uusperheilijäksi ja sitä on tässä nyt eletty 15 v ja rapiat. Tässä koen, että sellainen kiinteä perheyhteys on syntynyt. Meidän klaani on hyvän tuulinen kokoelma aikuisia, neljä aikuista lasta ja yksi teini. No se teini joskus kränttyää, mutta kuuluu asiaan minusta. Meidän "heimo" viihtyy yhdessä , vietämme lomia ja pyhiä kimpassa vaihtelevalla kokoonpanolla. Mitä vikaa tässä nyt sitten on.

Mainitaan vielä, että en hehkuta facessa, eikä meillä ole yhteisiä lapsia, vain ne sinun ja minun.

Olen ollut 15 vuotta yhdessä exäni kanssa, 15 vuotta yhdessä myös nyxäni kanssa ja lapsia molemmista liitoista.Sen verran on myös elämänviisautta kertynyt, että tiedän, että jossain suhteissa vaikka seisoisi päällään, tulee ero. Se puoliso, kun voi ottaa eron ihan yksin kysymättä toiselta yhtään mitään. Js kuule, ihan varmasyi olen tehnyt töitä liityoni eteen!

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:50"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:47"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 18:00"]

Tiedän tämän ilmiön ja vaikka yritän olla onnellinen näiden puolesta, niin ärsyttää kyllä. Yhdellä kaverilla on pienet lapset, mutta aika menee uuden miehen kanssa. Ovat oikein sopineet, että kummankin lapset ovat toisilla vanhemmillaan yhtä aikaa, jotta jää sitä yhteistä laatuaikaa. Lapsille käy kuin vanhoille leluille, joilla kyllästyttiin leikkimään uuden "lelun" (= miehen) tullessa kuvioihin.

[/quote]

Onko nyt kuitenkin joukossa se kateuden peikko vai mikä on selitys tuolle ettei lapset saisi olla samaan aikaan toisilla vanhemmillaan kun jossain vaiheessa he kuitenkin sinne menevät niitä tapaamaan. Samapa tuo sitten heidän on mennä samaan aikaan toisille vanhemmilleen. 

[/quote]

Ei tule mieleen, että lapset saattaisivat haluta olla äitinsä kanssa välillä ilman sisarpuolia ja miehen lapset isänssä kanssa joskus ilman sisarpuolia. 

[/quote]

Tuleeko mieleen, että tuon pystyy järjestämään kyllä muutenkin. myönnä pois vaan että sua harmittaa kun sulla ei ole sitä joka toista viikonloppua säännöllisesti vapaana lapsista ja aikaa itselle ja parisuhteelle. :)

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:53"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:50"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:47"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 18:00"]

Tiedän tämän ilmiön ja vaikka yritän olla onnellinen näiden puolesta, niin ärsyttää kyllä. Yhdellä kaverilla on pienet lapset, mutta aika menee uuden miehen kanssa. Ovat oikein sopineet, että kummankin lapset ovat toisilla vanhemmillaan yhtä aikaa, jotta jää sitä yhteistä laatuaikaa. Lapsille käy kuin vanhoille leluille, joilla kyllästyttiin leikkimään uuden "lelun" (= miehen) tullessa kuvioihin.

[/quote]

Onko nyt kuitenkin joukossa se kateuden peikko vai mikä on selitys tuolle ettei lapset saisi olla samaan aikaan toisilla vanhemmillaan kun jossain vaiheessa he kuitenkin sinne menevät niitä tapaamaan. Samapa tuo sitten heidän on mennä samaan aikaan toisille vanhemmilleen. 

[/quote]

Ei tule mieleen, että lapset saattaisivat haluta olla äitinsä kanssa välillä ilman sisarpuolia ja miehen lapset isänssä kanssa joskus ilman sisarpuolia. 

[/quote]

Tuleeko mieleen, että tuon pystyy järjestämään kyllä muutenkin. myönnä pois vaan että sua harmittaa kun sulla ei ole sitä joka toista viikonloppua säännöllisesti vapaana lapsista ja aikaa itselle ja parisuhteelle. :)

[/quote]

Miksi olisin kateellinen. Tykkään lapsistamme ja viihdyn niiden seurassa. Ei meillä ole miehen kanssa ollut mitään hinkua päästä koskaan lapsista eroon. Emme ole lapsia tehneet sillä silmällä, että kunhan niistä pääsisi joka toinen viikko eroon. Kyllä ne on tehty ihan siksi, että olemme perhe. 

Parisuhteemme on kestänyt 28 vuotta, joten kyllä meillä on ollut aikaa sille parisuhteellekin vuosien varrella.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:48"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 17:43"]Samaa mieltä. Ihan kuin asiat uudessa suhteessa  olisivat jotenkin sen erilaisempia kuin aikaisemmassa. Jos oltaisiin yhtä avarakatseisia ja hienoja ihmisiä ekoissa suhteissa, niin lapsetkin säästyisivät paljolta. [/quote] Niin, että jäädään sen väkivaltaisen juopon kanssa vaan kun ei se vaihtamalla parane! Ja ei, tuo tilanne saattaa hyvinkin paljastua vasta kun on niitä lapsia, joten ei tarvitse kysyä miksi on ne lapset edes tehty jne.

[/quote]

Jos ensinnäkin kävisi niin, että jotenkin maagisesti et olisi huomannut miehessä mitään merkkejä väkivaltaisuudesta tai alkoholismista sen ainakin 5v ajan, jonka totta kai käytit tutustuaksesi mieheen, jonka kanssa aiot tehdä lapsia ja se vaan yhtäkkiä ilmenisi, niin miksi ihmeessä pitää raahata lapset uuteen viritelmään?

Miksei voi antaa lasten toipua siitä isän luonteen paljastumisen traumasta ja avioeron traumasta, vaan tarvitsee sekoittaa heidän elämäänsä uudestaan? Ja jos kerran tuollaisia luonneyllätyksiä voi niin vain paljastua ihan yllättäen, mikä takaa ettei uudessa miehessä ole samoja ominaisuuksia? Etkö miettinyt kuinka järkyttävä trauma SE olisi vielä kaiken muun päälle?

Onks täällä taas joku tatsukka?

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 17:43"]

Samaa mieltä. Ihan kuin asiat uudessa suhteessa  olisivat jotenkin sen erilaisempia kuin aikaisemmassa. Jos oltaisiin yhtä avarakatseisia ja hienoja ihmisiä ekoissa suhteissa, niin lapsetkin säästyisivät paljolta.

[/quote]

En sit vissiin ollut tarpeeksi avarakatseinen kun miehestä kuoriutui monen vuoden jälkeen väkivaltainen hullu. Ehkä sitten tuli luovutettua liian vähällä kun tuuppi ja potkasi sängystä alas ollessani raskaana. (Kyllä, molemmat haluttiin masta, 1,5v yrityksen jälkeen vasta tärppäsi.) Myö muuta väkivaltaa oli kuin edellä mainittu.

Ja  musta tuli yh siis ihan vaan oman avarakatseisuuden puutoksen takia. Enkä saa sitten koskaan ryht suhteeseen, koska olen tuosta exästä eronnut. Mistä lapselleni miehen malli? Omaa isää ei ole enää.

Mutta ilmeisesti lasta ajatellen olisi pitänyt jäädä tuohon suhteeseen, että lapsistyisi paljolta. Tosin nyt ainakin säästyi paljolta väkivallalta, klmeisesti kuitenkin isäpuoli pahempi paha kun ainut oikea ratkaisu on se ydinperhe. Siinä voi vanhemmat voida kuinka huonlsti tahansa kunhan se on. Ja jos aikuinen voi huonosti, voi myös lapset. Miettikääpä sitä!

Samaa mieltä. Ihan kuin asiat uudessa suhteessa  olisivat jotenkin sen erilaisempia kuin aikaisemmassa. Jos oltaisiin yhtä avarakatseisia ja hienoja ihmisiä ekoissa suhteissa, niin lapsetkin säästyisivät paljolta.

Ei pidä provosoitua, kun provosoidaan - Mauno Koivisto