Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoinen yksilapsisuus (mä olen niin kypsä)
23.02.2015 |
Kaksi viikonloppua putkeen sukulaisten synttärijuhlissa ja mulle tuli mitta täyteen.
Meillä on ihana vaille kaksivuotias tyttö. Ehkä tytön iän takia on meiltä alettu kyselemään yhä useammin, että koska seuraava. On mielestäni ihan fine kysellä. Se on sellaista small talkia. Mutta... Kun vastaamme, että ei koskaan, saa se ihan älyttömiä reaktioita aikaan. Sukulaiseni kysyi miksi emme jättäneet kokonaan tekemättä, jos emme kuitenkaan halua olla lapsiperhe. Pilaamme myös kuulemma lapsen elämän, kun jätämme hänet sisaruksetta. Mieheni täti kysyi, että enkö halua pilata omaa kroppaani yhtään enempää, että olenko niin pinnallinen. Näitä esimerkkejä olisi varmaan kymmeniä viimeiseltä viikoilta... Jotenkin harmittaa suunnattomasti, että meidän puolesta ei voi olla onnellinen, koska meillä on vain yksi lapsi. Typerää päästää kommentit tuolla tavalla ihon alle, mutta en voi sille mitään. Olemme vain laiskoja vanhempia, jotka haluavat päästä helpolla. Ja minä itsekäs akka, joka ei suostu synnyttämään miehelleen lisää lapsia ja etenkin sitä poikaa. Eniten ärsyttävät nämä toista tai kolmatta odottavat oman ikäiset serkut, jotka väsymyksen valittamisen kanssa samaan hengenvetoon sanovat vähän säälivä ja paremmin tietävä ilme kasvoillaan "kyllä teidän mieli vielä muuttuu" argh!
Normaalisti olen ohittanut tuollaiset kommentit naureskellen, mutta suoranaiset haukut valinnastamme kahtena viikonloppuna putkeen ja alkaa jo ärsyttämään. Onko se oikeasti niin tuomittavaa, että meillä on kivaa näin emmekä halua sotkea tätä? Tämän palstan perusteella emme kuitenkaan ole mitenkään harvinaisia. Vai on meillä vaan idiootteja sukulaisia?
Kommentit (25)
Niipä niin. Aina joku löytää jonkun sisaruksia halunneen ainokaisen, joka perusteella kaikki yksilapsiset perheet voi tuomita. Meille taas ei tule useampia lapsia, koska nelilapsisessa perheessä elänyt mieheni on tästä hyvin tiukka. Omat sisarusvälit olivat aikanaan heikot ja vanhemmilla ei riittänyt henkiset ja materiaaliset voimavarat. En silti sano, että kaikki yli kaksilapsiset perheet on tuhoon tuomittuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 17:41"]
Minä en tenttaa keneltäkään, mutta mielestäni se on jonkun verran itsekästä lasta kohtaan, jos mietitään mitä se hänen elämänsä on mahdollisesti sitten kun itse vanhenette.
Oma mieheni on ainut lapsi, nyt 43 v. ja sen eronneet vanhemmat 75-v., niin se on suoraan sanottuna kusessa kahden autettavan kanssa, jotka vielä asuvat 150 km päässä toisistaan ja meistä, eivätkä voi kaiken lisäksi sietää toisiaan. ... mulla on sentään sisko ja veli apuna omien vanhempieni kanssa. Ja mitä sanon omalta kohdalta, niin meillä on hyvin tiiviit ja lämpimät välit sisarusteni kanssa, mutta meillä onkin karjalaiset sukujuuret, ehkä se sukurakkaus vaikuttaa asiaan. Mutta sanon että elämäni olisi ollut tylsempää ilman isoa sukua. Nyt sen varsinkin tajuaa, kun ukit ja mummit on kuolleet ja iso osa sedistänikin. Välit useimpiin serkkuihinkin on säilyneet ja lapseni tietävät pikkuserkkunsa.
Ainoan lapsen elämä voi tarkoittaa myös yksinäistä vanhuutta, jos jää naimattomaksi, leskeksi ja lapsettomaksi!
Oma puoliso sanoo, että kaipasi aina lapsena sisaruksia. Miettikäähän asiaa myös lapsen kannalta. Ei sillä, että sisarukset aina toimeen tulisi, mutta ainakin meidät kasvatettiin tasapuolisesti ja korostettiin, että perhe pitää yhtä ja toistensa puolta ja niille jotka yrittää sitä ns. syödä, näytetään kansainvälistä käsimerkkiä. Piti puhaltaa yhteen hiileen, ystävät voi pettää ja jättää mutta sisaruksiin voi aina turvata, jos on välit kunnossa. On sitä jokunenkin kerta porattu siskon sohvalla, kun maailma on murjonut. Kerrottu nekin asiat, joita mutsille ei ikinä kerrottu.
[/quote]
Mutta mikä takaa, että se sisarus on terve? Mun tutulla on kaksi lasta, toinen on down. Muuta sukua ei juuri olekaan. Mieti, sillä terveellä tytöllä on tulevaisuudessa vanhat vanhemmat ja vammainen sisarus! Niinpä, elämästä ei koskaan tiedä eli sisarus ei takaa yhtään mitään.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 17:41"]
Minä en tenttaa keneltäkään, mutta mielestäni se on jonkun verran itsekästä lasta kohtaan, jos mietitään mitä se hänen elämänsä on mahdollisesti sitten kun itse vanhenette.
Oma mieheni on ainut lapsi, nyt 43 v. ja sen eronneet vanhemmat 75-v., niin se on suoraan sanottuna kusessa kahden autettavan kanssa, jotka vielä asuvat 150 km päässä toisistaan ja meistä, eivätkä voi kaiken lisäksi sietää toisiaan. ... mulla on sentään sisko ja veli apuna omien vanhempieni kanssa. Ja mitä sanon omalta kohdalta, niin meillä on hyvin tiiviit ja lämpimät välit sisarusteni kanssa, mutta meillä onkin karjalaiset sukujuuret, ehkä se sukurakkaus vaikuttaa asiaan. Mutta sanon että elämäni olisi ollut tylsempää ilman isoa sukua. Nyt sen varsinkin tajuaa, kun ukit ja mummit on kuolleet ja iso osa sedistänikin. Välit useimpiin serkkuihinkin on säilyneet ja lapseni tietävät pikkuserkkunsa.
Ainoan lapsen elämä voi tarkoittaa myös yksinäistä vanhuutta, jos jää naimattomaksi, leskeksi ja lapsettomaksi!
Oma puoliso sanoo, että kaipasi aina lapsena sisaruksia. Miettikäähän asiaa myös lapsen kannalta. Ei sillä, että sisarukset aina toimeen tulisi, mutta ainakin meidät kasvatettiin tasapuolisesti ja korostettiin, että perhe pitää yhtä ja toistensa puolta ja niille jotka yrittää sitä ns. syödä, näytetään kansainvälistä käsimerkkiä. Piti puhaltaa yhteen hiileen, ystävät voi pettää ja jättää mutta sisaruksiin voi aina turvata, jos on välit kunnossa. On sitä jokunenkin kerta porattu siskon sohvalla, kun maailma on murjonut. Kerrottu nekin asiat, joita mutsille ei ikinä kerrottu.
[/quote]
Joo hei kiitos sulle. Minun kohtuni poistettiin synnytyksen jälkeen hengenvaarallisten komplikaatioiden vuoksi. En voi enää saada toista lasta emmekä halua eikä edes voida lähteä adoptiorumbaan. Olen siis itsekäs.
Eipä opettanut sulle karjalalaisuus ja sukurakkaus empatiaa elämää ja sen tapahtumia kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 17:41"]Minä en tenttaa keneltäkään, mutta mielestäni se on jonkun verran itsekästä lasta kohtaan, jos mietitään mitä se hänen elämänsä on mahdollisesti sitten kun itse vanhenette.
Oma mieheni on ainut lapsi, nyt 43 v. ja sen eronneet vanhemmat 75-v., niin se on suoraan sanottuna kusessa kahden autettavan kanssa, jotka vielä asuvat 150 km päässä toisistaan ja meistä, eivätkä voi kaiken lisäksi sietää toisiaan. ... mulla on sentään sisko ja veli apuna omien vanhempieni kanssa. Ja mitä sanon omalta kohdalta, niin meillä on hyvin tiiviit ja lämpimät välit sisarusteni kanssa, mutta meillä onkin karjalaiset sukujuuret, ehkä se sukurakkaus vaikuttaa asiaan. Mutta sanon että elämäni olisi ollut tylsempää ilman isoa sukua. Nyt sen varsinkin tajuaa, kun ukit ja mummit on kuolleet ja iso osa sedistänikin. Välit useimpiin serkkuihinkin on säilyneet ja lapseni tietävät pikkuserkkunsa.
Ainoan lapsen elämä voi tarkoittaa myös yksinäistä vanhuutta, jos jää naimattomaksi, leskeksi ja lapsettomaksi!
Oma puoliso sanoo, että kaipasi aina lapsena sisaruksia. Miettikäähän asiaa myös lapsen kannalta. Ei sillä, että sisarukset aina toimeen tulisi, mutta ainakin meidät kasvatettiin tasapuolisesti ja korostettiin, että perhe pitää yhtä ja toistensa puolta ja niille jotka yrittää sitä ns. syödä, näytetään kansainvälistä käsimerkkiä. Piti puhaltaa yhteen hiileen, ystävät voi pettää ja jättää mutta sisaruksiin voi aina turvata, jos on välit kunnossa. On sitä jokunenkin kerta porattu siskon sohvalla, kun maailma on murjonut. Kerrottu nekin asiat, joita mutsille ei ikinä kerrottu.
[/quote]
On sekin itsekästä molempia lapsia kohtaan, jos toisen tekee vain toisen kaveriksi, vaikka ei oikeasti edes haluaisi toista lasta. Ja kuten joku jo sanoi, sisarus ei takaa mitään. Mulla niitä on kaksi, molemmilla mielenterveysongelmia. Eli mulla on käytännössä vastuullani vanhemmat ja ne kaksi ongelmista kärsivää sisarusta.
No, meillä tyttö ja poika, vanhempi lähtee syksyllä eskariin. Moni todennut et teillä.sit lapset tehtynä, kun on tyttö ja poika, enempää ei kuulemma tarvita:)
Ja joo, ollaan itsekin samaa mieltä, mut tuntuu hassulta kun ennen on vaan kysytty et millon tulee lapsi ja milloin tulee toka:D ja siis meillä hyvät duunit, palkat ok, talous kunnossa ja talossakin yks makkari vierashuoneena, joten tänne vielä mahtus. Ja mummoilla ei lapsia ole hoidatettu ja vapaa-aikana hyvinkin ulkoillaan ja puuhastellaan perheenä.
Ihmisten tarttee kommentoida;)