olenko paranoidi?

Soita Paranoid!

Kuulostat kyllä aika paranoidilta. Mitä sillä oän väliä vaikkei anoppi sinusta pitäisikään, ihan sama. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:12"]

Miten menetellä tässä tilanteessa? Anoppi ei halunnut pieniä lapsiamme hautajajaisiin oman äitinsä hautajaisiin. Epäilen että syynä on se ettei anoppi pidä minusta. He olivat tuossa kahteen otteeseen käymässä ja eivät puhuneet mulle mitään. Minä aloitin kaikki keskustelut ja he vastasivat lyhyesti. Anoppi sitten tilaisuudes tultua puhui mieheni kanssa hautajaisista nin etten minä ollut paikalla. Koko hautajaisista ei ole minun läsnäollessa puhuttu mitään. Minusta tuntuu että he ovat kaikki minua vastaan. Miehelleni olen maininnnut asiasta ja hän vain sanoo, että olen paranoidi.

[/quote]

KYllä minulle ainakin tulisi tuollaisen käytöksen jälkeen sellainen olo, että minusta ei pidetä. Tietysti voi spekuloida sillä, josko anoppisi olisi vain harvinaisen tuppisuinen ihminen, mutta epäilen että siitä ei ole kyse. Läheisen menetys on niin iso asia, että sen tunnemainingeissa uskaltaa jättää kaikenlaiset normaalit käytösnormit sikseen ja näyttää esimerkiksi vastenmielisyytensä selvemmin kuin mitä ihmiset yleensä uskaltavat. Mielestäni saamasi viesti on juuri se, jonka tulkitsit eli että anoppi ei pidä sinusta. Se on tosi kurjaa. Syy ei välttämättä ole sinussa, monet anopit eivät siedä miniöitään. Koeta päästä yli asiasta ja muista, että olet ennen kaikkea tympeän anopin pojan, et pojan sukulaisten kanssa. Se on ainoa asia, joka ratkaisee. Ehkä anoppikin suruajan jälkeen alkaa kohdella sinua taas niin kuin hyvät tavat edellyttävät. Sureva ihminen voi olla tosi itsekäs ja purkaa surunsa olemalla muille inhottava. Se ei ole reilua, mutta mikäpä tässä elämässä olisi. Tsemppiä, äläkä ainakaan ajattele olevasi vainoharhainen!

Minusta en ole paranoidi. On aivan selvä, ettei anoppi pidä minusta ja käyttää lapsia tekosyynä. Olen koko ajan hirveän vihainen tästä asiasta. Mieheni ei halua keskustella asiasta. Hän vain jauhaa että olen paranoidi ja kyllä ne appivanhemmat mulle puhuu kunhan jatkan keskustelun aloittamista. Aloitin uuden duunin pikkunen aika sitten ja he eivät ole kysyneet mitenkään miten duunissa menee. Tyttärelleen ostivat shamppajapullon ja kukat kun aloitti uudessa duunissa. He ovat kaikki minua vastaan!!!

Olken miettinyt miten kostaa tämä vääryys. En oikein osaa keskisttyä mihinkään muuhun, kun on sellanen viha päällä.

Kyllä se varmaan totta on että anoppi ei sinusta pidä, mutta sitä ihmettelen miten jaksat sellaista niin miettiä. Itse olen tiennyt koko 14-vuotisen avioliittomme ajan että anoppini suorastaan vihaa minua, ja tiedän että aina jaksaa neuvoa miestäni jättämään minut jo lopulta, kun mies siellä käy. Mutta minusta ihan sama, puhukoot mitä puhuu. Minä en ole siellä kylässä käynyt 10 vuoteen, mies käy lasten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:23"]

Minusta en ole paranoidi. On aivan selvä, ettei anoppi pidä minusta ja käyttää lapsia tekosyynä. Olen koko ajan hirveän vihainen tästä asiasta. Mieheni ei halua keskustella asiasta. Hän vain jauhaa että olen paranoidi ja kyllä ne appivanhemmat mulle puhuu kunhan jatkan keskustelun aloittamista. Aloitin uuden duunin pikkunen aika sitten ja he eivät ole kysyneet mitenkään miten duunissa menee. Tyttärelleen ostivat shamppajapullon ja kukat kun aloitti uudessa duunissa. He ovat kaikki minua vastaan!!!

Olken miettinyt miten kostaa tämä vääryys. En oikein osaa keskisttyä mihinkään muuhun, kun on sellanen viha päällä.

[/quote]

Noin, nyt alat kuulostaa mielenterveyshäiriöityneeltä.

Voi yhen kerran! Anna anopin tuittuilla, en jaksais yhen ajatuksen vertaa miettiä tollasta.

Kostaa vääryys? Ja sulla on pieniä lapsia? Hanki apua, hyvä ihminen.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:23"]

Minusta en ole paranoidi. On aivan selvä, ettei anoppi pidä minusta ja käyttää lapsia tekosyynä. Olen koko ajan hirveän vihainen tästä asiasta. Mieheni ei halua keskustella asiasta. Hän vain jauhaa että olen paranoidi ja kyllä ne appivanhemmat mulle puhuu kunhan jatkan keskustelun aloittamista. Aloitin uuden duunin pikkunen aika sitten ja he eivät ole kysyneet mitenkään miten duunissa menee. Tyttärelleen ostivat shamppajapullon ja kukat kun aloitti uudessa duunissa. He ovat kaikki minua vastaan!!!

Olken miettinyt miten kostaa tämä vääryys. En oikein osaa keskisttyä mihinkään muuhun, kun on sellanen viha päällä.

[/quote]

En mä ainakaan oleta, että anoppi kohtelisi minua samalla tavalla, kuin omaa tytärtään!

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:23"]

Minusta en ole paranoidi. On aivan selvä, ettei anoppi pidä minusta ja käyttää lapsia tekosyynä. Olen koko ajan hirveän vihainen tästä asiasta. Mieheni ei halua keskustella asiasta. Hän vain jauhaa että olen paranoidi ja kyllä ne appivanhemmat mulle puhuu kunhan jatkan keskustelun aloittamista. Aloitin uuden duunin pikkunen aika sitten ja he eivät ole kysyneet mitenkään miten duunissa menee. Tyttärelleen ostivat shamppajapullon ja kukat kun aloitti uudessa duunissa. He ovat kaikki minua vastaan!!!

Olken miettinyt miten kostaa tämä vääryys. En oikein osaa keskisttyä mihinkään muuhun, kun on sellanen viha päällä.

 [/quote]

Torjutuksi tulemisen tunne on yksi satuttavimpia tunteita, joita ihminen voi kokea. Se, että sinulla on myös vertailukohteita, joita vasten peilata saamaasi kohtelua, vain satuttaa lisää. Ehkä sen tajuaminen, että surusi ja vihasi ovat oikeutettuja etkä ole ansainnut saamaasi kohtelua, auttaa sinua jaksamaan. Siitä huolimatta mikään kosto ei valitettavasti auta. Epäonnistuneisiin ihmissuhteisiin auttaa vain se, että hankkii hyviä suhteita rinnalle. Kun toisissa ihmissuhteissa onnistuu, niin ne epäonnistuneet eivät enää kaiherra mieltä, koska ne eivät tunnu enää maailman tärkeimmiltä. Toivottavasti sinulla on ystäviä, joiden kanssa käydä bilettämässä jne. Tällaiset irtiotot arjesta piristävät ihmeesti ja siinä samalla voi vähän haukkua tyhmää anoppia selän takana. Sellainen ihan oikeasti helpottaa eikä ole vaarallista. Tsemppiä!

Minusta on erittäin epäkohteliasta puhua kaikista asioista minun selkäni takana. Vieraillessa meillä anoppi heti seurasi miestäni, jos hän meni muualla ilman minua. Juttelivat tietenkin hautajaisista. Minä tunsin kuolleen isomummon, joten on aika ilkeetä, että jättivä minut ulkopuolelle kokonaan. Täytyi ottaa bentsoja että jotenkin rauhoittuisin töihin.

Minulle anoppi oli samanlainen, itseasiassa appikin oli. Hyvä jos ovella sisääntullessa edes tervehdittiin. Jos yritin osallistua keskusteluun, vilkaisivat halveksivasti ja alkoivat puhua kovaan ääneen päälle. Kokeilin sitten olla hiljaa. Eivät olleet huomaavinaan, kyselivät vaan poikansa kuulumisia, koko illan istuin kuin nukkena siinä pöydässä. Ei sinänsä vituttanut, lähinnä huvitti miten itseään niin sivistyneinä pitävät ihmiset voivat käyttäytyä noin moukkamaisesti.

Teinpä sitten niin, että kysäisin apelta heidän remontista ja kun alkoi kertoa, käänsin selän ja lähdinkin muualle. Äijän ilme oli aika priceless.

Lapsellista joo, mutta olin tuolloin 20 ja tuota veetuilua oli kestänyt jo vuoden.

Anopin asenne muuttui vasta kun appi kuoli ja tarvitsi meitä muuttoon ynnä muuhun touhuun, mitä appi oli aina hoitanut. Yritti pyytää poikaansa apuun, mutta ei tajunnut, että minä meillä ne remppahommat olen hoitanut..  :DDD

Anoppi myönsi myöhemmin, että syy tähän käytökseen oli se, että pelkäsivät poikansa lopettavan opiskelut kun seurustelee suoraan peruskoulusta töihin menneen kanssa. (Vaikka siinä kävikin sitten niin, että minä innostuin opiskelemaan myös.)

Minä en vaan tajua miksi hautajaisista ei mainittu minun ollessani kertaakaan. Joululomalla he eivät minulle taaskaan puhuneet ja minä sain sellaisen kohtauksen, että aamulla äkäisenä herättyäni menin heidän sohvalleen makaamaan ja aloin kertoa joululounaan menua kovaan ääneen. Väliin tokaisin, että kiitoksia kysymästä. Tuota kesti vartin kunnes rauhoitun. Koko tämä tilanne on minulle liikaa. Pää hajoaa!!!

Alkaa tulla itsetuhoisia ajatuksia tässä kun vehtaa näiden ajatusten kanssa.

Ap.

Oot humanoidi!

up.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:54"]

Minä en vaan tajua miksi hautajaisista ei mainittu minun ollessani kertaakaan. Joululomalla he eivät minulle taaskaan puhuneet ja minä sain sellaisen kohtauksen, että aamulla äkäisenä herättyäni menin heidän sohvalleen makaamaan ja aloin kertoa joululounaan menua kovaan ääneen. Väliin tokaisin, että kiitoksia kysymästä. Tuota kesti vartin kunnes rauhoitun. Koko tämä tilanne on minulle liikaa. Pää hajoaa!!!

[/quote]

Ehkä he pelkäsivät että saat kohtauksen myös hautajaisissa? Ota ihan rauhallisesti, iso osa anopeista on mulkkuja, eivätkä pidä miniöistään. Jos hän on huonokäytöksinen juntti, niin anna olla. Et tarvitse hänen hyväksyntäänsä. Jos kovasti ahdostaa, niin suosittelen jonkinlaista ammattiapua. Tsemppiä!

Minä en ole sinua vastaan. <3