Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen haave koirasta pikkulapsiperheessä
23.02.2015 |
Olen kotiäitinä noin vuoden ja kolmen vuoden ikäisille lapsille. Kotiäitinä oleminen on palkitsevaa, mutta myös ajoittain todella raskasta. On päiviä jolloin tuntuu, että seinät kaatuu päälle, mutta sitten jos tosissaan ajattelen töihin menoa tässä vaiheessa niin olen tyytyväinen ratkaisuuni olla kotona lasten kanssa. Pian on myös suunnitelmissa jättää ehkäisy, koska haave kolmannesta lapsesta on suuri mulla ja miehelläni. Vauvakuume on ehkä juuri nyt jopa suurempi mieheni kohdalla. Hän viikottain kyselee, että olenko jo sanonut hyvästit ehkäisylle.
Nyt sitten mies on alkanut puhua koirahaaveistaan. Hän kasvoi perheessä, jossa oli koira koko hänen laspuuden ajan. Koska hänellä oli ihana lapsuus koira vierellään niin hän kokee nyt pakottavaa tarvetta, että meidän lastenkin pitäisi kasvaa koiraperheessä. Itselläni ei ole koskaan ollut eläimiä ja ajatus koirasta kuulostaa vain kovin raskaalle. Mulla on kädet töitä täynnä näiden lasten kanssa kellon ympäri juuri nyt. Miehen mielestä koira opettaisi vastuullisuutta lapsillemme. Itse taas pelkään ja olen realistinen ja tiedän ettá koira jäisi vain minun ja mieheni vastuulle, ja kun minä olen kotona koko päivän niin minun vastuullehan se koira jäisi. Eihän vuoden ja kolmen vuoden ikäiset mitään vastuuta voi kantaa koirasta vielä pitkiin aikoihin. Miehen mielessä kuitenkin jyllää tämä haave ja ei mene päivääkään ettei puhuttaisi koirista ja kolmannesta lapsesta. Olen sanonut miehelle, että olen jo hukkumassa töihin näiden lasten kanssa kotona ja kotikin pitäisi pitää siistinä, käydä ruokakaupassa ja kokata, pestä pyykkiä, viedä esikoista harrastuksiin, nähdä ystäviä ym. Mutta kai tämä mun arkeni vaan näyttää liian helpolta miehen silmään kun ei millään voi uskoa, että koira kuulostaa liian työläältä just nyt.
Onko kellään kokemuksia koiran ottamisesta pikkulapsiperheesee, samantyyliseen tilanteeseen mitä meillä just nyt?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 2 lasta ja koko aika on myös kasvatettu koiria. Talossa oli lasten ollessa pieniä 4 aikuista koiraa sekä pentueita välillä. Ei se meille mikään ongelma ole koskaan ollut.
Mutta ehdottomasti asiassa pitää toimia sen mukaan, mitä koirasta pääasiassa käytännössä vastuussa oleva ihminen, tässä tapauksessa ilmeisimmin ap, haluaa ja jaksaa. Jos tuntuu ettei jaksa, niin ei pidä taipua miehen koirahaluamisen edessä. Helppohan se on haluta, kun ei joudu itse ulkoiluttamaan, leikittämään, pentuaikana siivoamaan pissoja, valvomaan lapsen ja koiran yhteiseloa.
"Mieti mikä rumba tulisi joka kerta kun pentu pitäisi viedä pihalle pissalle (parhaimmillaan varmaan kerran tunnissa) ja lapset pukea ja ottaa mukaan."
Ei näin ihmiset yleensä tee, jos esim. kerrostalossa asuu. Useimmiten sille pennulle sitten laitetaan paperit sisälle jonnekin mihin saa luvan kanssa pissata, ja vasta kun pentu osaa pidättää rittävän kauan niin pyritään siihen että aina ulos vaan tehtäisiin tarpeet. Usein ihmisten esim. täytyy käydä kokopäivätyössäkin kun on pentu talossa, eikä siksi voi juosta tunnin välein pissattamassa.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 13:41"]
Onko teillä oma piha? Jos ei, niin pentuaika voisi ainakin olla aika rankkaa... Mieti mikä rumba tulisi joka kerta kun pentu pitäisi viedä pihalle pissalle (parhaimmillaan varmaan kerran tunnissa) ja lapset pukea ja ottaa mukaan. Ja kerro tämä miehellesi. :P
[/quote]
Ei ole omaa pihaa varsinaisesti, kylläkin suuri kattoterassi, mutta eihän se koira sinne voisi tarpeitaan tehdä :D
Olen kyllä miehellekin sanonut tuosta monta kertaa, mutta vastaväitteinä olen saanut, että onhan meillä hissi rappukäytävässä mikä helpottaa ja siinä samalla, kun lasten kanssa ulkoilee niin sitä koirankin kanssa. Ja hän muistaa omasta lapsuudestaan, että koiralla pietettiin myös ajoittain vaippaa pentuaikoina niin ei koira edes tehnyt tarpeitaan vahingossakaan matolle.
En ole kyllä itse koskaan nähnyt koiranpentua vaippa päällä. Ainoastaan koiran, jolla oli juoksut,, mutta sehän on ihan eri juttu.
ap
En kyllä tuohon rumbaan huolisi enää koiraa! Joku tolkku sinunkin jaksamiselle!
Jospa miehesi jäisi hoitamaan lapsia (noin isoja jo) ja kasvattamaan sitä koiraa, ja menisit sinä töihin välillä. Jos tulet raskaaksi niin koiranpentukin on sitten jo melkein vuoden ja paljon helpompi, sisäsiisti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3v on musta aika pieni siihen, että sille opetetaan vastuullisuutta koiran avulla. Kyllä se koiran pennun ottaminen pikkulapsiperheeseenkin varmasti onnistuu, mutta eiköhän sen asian päätä se, joka sitä arkea elää niiden pienten lasten ja koiran pennun kanssa. Jos vastuullisuutta haluaa opettaa niin eiköhän sen ehdi tehdä myöhemminkin esim kouluiässä.
Meillä on kaksi pientä lasta ja iso koira. Koira on yhteisesti otettu perheenjäsen, joka oli meillä jo ennen lapsia. Minä olen lasten kanssa kotona, mies hoitaa koiran ulkoilutukset, minä ruokinnan.
Koira on lapsille äärimmäisen tärkeä, opettaa heille paljon, mutta koskaan lapset eivät tule olemaan vastuussa mistään koiraan liittyvästä.
Meillä on tarkoituksena ottaa toinen koira tässä parin vuoden sisään, vielä kun minä olen kotona. Koska rotu ja kasvattajat ovat meille hyvin tuttuja, saisimme tiedon heti astutuksessa onnistumisesta ja osaisimme ajoittaa miehen lomaa pennun luovutukseen. 4 vk ei riittäisi, mutta 6vk riittäisi jo toivottavasti niin hyvin, että minun tarvitsisi viedä pentu vain kerran tai kaksi miehen työpäivän aikana ulos. Pentuaika on rehellisesti rankkaa, mutta me olemme kokeneet koiran varsinkin lasten takia sen arvoiseksi.
Rodulla on tietysti todella iso merkitys koko homman kannalta. Mitä rotua mies haluaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheen molempien aikuisten pitää haluta se koira tai muuten siitä tulee vain ressiä ja riitaa.
Ei missään tapauksessa kannata tähän pikkulapsirumbaan sitä koiraa hommata. Miehesi voi kyllä odottaa niin kauan että lapset vähän kasvaa ja heistäkin on oikeasti jotain apua koiran ulkoiluttamisessa ja ylipäätään voivat olla koira ja lapset samassa huoneessa ilman että pitää koko ajan vahtia.
Meillä (kiltti) kissa meni ja raapaisi tyttöä 1v. kun luuli etten näe ja syy oli että lapsi koski sohvaan jolla kissa oli. Olin siis olohuoneen ovella niin että näin tilanteen mutta en ehtinut estää....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jospa ehdottaisit miehellesi, että otatte pennun miehen loma-ajan alussa (pitempi loma, esim. kesäloma). Mies saa sitten haluamansa koiran kouluttaa itse sisäsiistiksi, ja sen jälkeen itse huolehtii sen aamu, päivä ja iltalenkit. Nyt kuulostaa vähän siltä, että mies haluaa koiran ihan vaan haluamistaan, mutta vastuu sen hoitamisesta ei kiinnosta (eli haluaa olla lapsen asemassa edelleen samalla tavalla kuin oikeasti lapsena kun perheessään oli koira ja vastuu oli hänen vanhemmillaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika rankalta kuulostaa.
Mitenkäs, onko miehellä ollut omaa koiraa aikuis iällä itsellään? Vai onko päävastuu perheen koirista ollut aina hänen vanhemmillaan? Ettei se koira jää kokonaan sinun hoidettavaksi? Ne pennut muuten näykkivät kovasti aluksi.
Meillä kävi eksän kanssa kerran niin että hänen tuttunsa joutui sairaalaan. Tutulla oli pieni koiranpentu joka oli pari viikkoa päälle luovutusikäinen. Sille tarvittiin hoitaja.
Eksä oli aina puhunut heidän perheensä koirista ja kuinka hän niitä hoiti jne. Minulla ei ollut koskaan ollut koiraa. No, suostuttiin sitten ottamaan tämä koira reiluksi viikoksi hoitoon kun tuttava oli sairaalassa (näin jälkiviisaana olisi pitänyt vaikka koiran kasvattajalta kysyä hoitopaikkaa).
Arvaatte varmaan kuka sen koiran kanssa valvoi ja kuka sen pissat siivosi? Minä tietenkin. Se näykki ja tottakai kaipasi huomiota ja tuhosi kaiken mahdollisen ja nirsoili ruuan kanssa ja oli ihmeissään taas vaihtuneesta paikasta. Eksä siihen että hänen äitinsä hoiti nuo pentujen hoidot ja koulutukset.
Meillä on taapero, 1v ja 10kk ja koira, 3v ja 8kk. Olen tällä hetkellä raskaana, joten toinen lapsi on tuloillaan. Kyllähän tuo koira työtä teettää, täytyyhän sen päästä ulos vähintään kolme kertaa päivässä. Joka kerta kun olemme lähdössä ulos niin täytyy pukea myös lapsi. Kiukutteleva taapero, joka ei ole halukas pukemaan vaatteita, tuottaa vaikeuksia. :D Ulos pääsemiseen menee aikaa. Koira täytyy myös lenkittää ennen kuin lähdemme jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yksi aikuinen koira (läjä jyrsijöitä ja matelijoita myös) ja toinen pentu tuli juuri :) onhan tässä haastetta arkeen, kun lapset ovat 2v ja 2kk. Tosin meillä se olin minä, joka halusin toisen koiran ja muutenkin otan vastuun eläimistä. Rehellisesti en usko, että teidän tilanteessa ei ole fiksu idea ottaa pentua, kun sinulle se vastuu kuitenkin jäisi etkä tunnu olevan innoissaan asiasta
Saat kyllä arkesi kahden lapsen äitina kuulostamaan todella rankalta. Ja toinen on kuitenkin jo 3v eli ei ihan kaikessa tarvitse enää apua.
Mitenköhän työssäkäyvät äidit pärjäävät, kun aikaa kotitöille yms. on 8h vähemmän.
Sinun kontollesihan se koira jäisi. Ei missään tapauksessa lemmikkiä, jos ei koko perhe sitä halua.
Kiitos vastauksista, ja kiva että jaoitte omia kokemuksianne :)
Miehelläni ei ole ollut koiraa aikuisiällä ja heillä oli suurperhe, lähes 10 lasta ja kotiäiti pitämässä koirasta huolta, asuivat maalla ja koira kai oli aika vapaana siellä pihamailla.
Asumme kaupungin keskustassa, pienessä kolmiossa ja meillä on vaan yksi auto, joka miehellä käytössä. Lähistöllä on kuitenkin puistoja, jossa koiria ulkoilutetaan. Mutta ei kuitenkaan ihan talon lähellä.
Ei tämä meidän elämä nyt niin rankkaa ole, mutta tiedättekö että joskus tämä kotiäidin elämä vaan tuntuu raskaalta, kun on 24/7 kotona lasten kanssa oksennustaudin kourissa...
Rakastan kyllä kotiäitinä olemsita suurimman osan ajasta, mutta joskus vaan tulee se olo, että olis ihanaa lähteä aamulla töihin, olla aikuisten ihmisten parissa, tehdä vaativaa ajattelutyötä ja sitten tulla viideltä kotiin ja olla perheen parissa. Mutta onneksi suurimmaksi osaksi rakastan nyt työtäni kotiäitinä ja toivon, että tulevaisuudessa saan olla kotiäitinä vielä kolmannellekin lapselle.
ap
Sinulla ei ole aikaa kouluttaa pentua sisäsiistiksi ja lapsiystävälliseksi. Pentu näykkii ja puree lapsia, pissii ja kakkii sisälle, tuhoaa tavaroita ja lasten leluja. Pennun koulutus fiksuksi aikuiseksi koiraksi kestää kaksi vuotta. Kouluttamaton koira on paskariiviö koko ikänsä.
T. 4 koiraa ja yhden lapsen kasvattanut
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä oma piha? Jos ei, niin pentuaika voisi ainakin olla aika rankkaa... Mieti mikä rumba tulisi joka kerta kun pentu pitäisi viedä pihalle pissalle (parhaimmillaan varmaan kerran tunnissa) ja lapset pukea ja ottaa mukaan. Ja kerro tämä miehellesi. :P