Lue keskustelun säännöt.
Puoli vuotta tapaamisesta. Onko sopivaa kosia?
27.11.2021 |
Löysin sopivan ja haluan naimisiin ja perustaa perheen.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaako ahtëriin?
Miten tämä nyt liittyy tähän mitenkään?? En ole håmå.
Ei siinä ole mitään håmåa jos naistaan paukuttaa ahtëriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi suostunut kosintaan, jos mieheni olisi ehdottanut sitä puolen vuoden yhdessä olemisen jälkeen. Vaikka asuimme silloin jo yhdessä, niin silti olisin vain katsonut pitkään ja sanonut, että katsotaan asiaa uudestaan parin vuoden päästä.
Olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja menimme kihloihin, kun ensimmäinen lapsi oli jo tulossa.
Ok. Emme asu yhdessä ja naiselle tämä on ensimmäinen suhde laatuaan. Jaamme samanlaiset arvot ensin naimisiin ja sitten lapsi.
Jokin tässä ei täsmää, nelikymppinen nainen eikä aiempia suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi suostunut kosintaan, jos mieheni olisi ehdottanut sitä puolen vuoden yhdessä olemisen jälkeen. Vaikka asuimme silloin jo yhdessä, niin silti olisin vain katsonut pitkään ja sanonut, että katsotaan asiaa uudestaan parin vuoden päästä.
Olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja menimme kihloihin, kun ensimmäinen lapsi oli jo tulossa.
Ok. Emme asu yhdessä ja naiselle tämä on ensimmäinen suhde laatuaan. Jaamme samanlaiset arvot ensin naimisiin ja sitten lapsi.
Monesko sinulle?
Toinen tyttöystävä mutta en ole koskaan aiemmin kosinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi suostunut kosintaan, jos mieheni olisi ehdottanut sitä puolen vuoden yhdessä olemisen jälkeen. Vaikka asuimme silloin jo yhdessä, niin silti olisin vain katsonut pitkään ja sanonut, että katsotaan asiaa uudestaan parin vuoden päästä.
Olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja menimme kihloihin, kun ensimmäinen lapsi oli jo tulossa.
Ok. Emme asu yhdessä ja naiselle tämä on ensimmäinen suhde laatuaan. Jaamme samanlaiset arvot ensin naimisiin ja sitten lapsi.
Jokin tässä ei täsmää, nelikymppinen nainen eikä aiempia suhteita.
Ei nainen ole 40 mutta ei ollut aiemmin aikaa suhteelle ja on todella ujo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaako ahtëriin?
Miten tämä nyt liittyy tähän mitenkään?? En ole håmå.
Ei siinä ole mitään håmåa jos naistaan paukuttaa ahtëriin.
Jaaha. Ei kiinnosta sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi pelästyttää, jos toinen on liian innokas ja päällekäyvä. Toiset ovat harkitsevaisempia ja toiset taas toimivat nopeammin.
Onko seurustelu edennyt millaiselle tasolle? Ennen avioliittoa olisi mielestäni hyödyllistä rauhassa tutustua toiseen niin arjessa kuin juhlassakin. Itse en menisi naimisiin tai hankkisi lapsia ennen kuin olisin asunut kumppaniehdokkaan kanssa muutaman vuoden, jotta tietäisin kunnolla, keneen olen sitoutumassa ja kenestä on tulossa lapsilleni vanhempi.
Sitä voi niinkin ajatella, että ilman kunnollista tutustumista alttarilla annetut valat ovat aika merkityksettömiä. Ei niitä voi täysillä tarkoittaa ellei tiedä mihin on ryhtymässä.
En ole liian päällekäyvä vaan harkitseva, mutta olen löytänyt sen oikean jonka kanssa haluan elää yhdessä. Yritän miettiä kosintaa ja sen ajankohtaa sydämellä että järjellä. Seurustelu on vakavalla tasolla mutta yhdessä emme vielä asu. Pohdin vielä kosinnan ajankohtaa mutta lapsia en ihan heti halua. Suhtaudun avioliittoon todella merkityksellisesti ja vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi pelästyttää, jos toinen on liian innokas ja päällekäyvä. Toiset ovat harkitsevaisempia ja toiset taas toimivat nopeammin.
Onko seurustelu edennyt millaiselle tasolle? Ennen avioliittoa olisi mielestäni hyödyllistä rauhassa tutustua toiseen niin arjessa kuin juhlassakin. Itse en menisi naimisiin tai hankkisi lapsia ennen kuin olisin asunut kumppaniehdokkaan kanssa muutaman vuoden, jotta tietäisin kunnolla, keneen olen sitoutumassa ja kenestä on tulossa lapsilleni vanhempi.
Sitä voi niinkin ajatella, että ilman kunnollista tutustumista alttarilla annetut valat ovat aika merkityksettömiä. Ei niitä voi täysillä tarkoittaa ellei tiedä mihin on ryhtymässä.
En ole liian päällekäyvä vaan harkitseva, mutta olen löytänyt sen oikean jonka kanssa haluan elää yhdessä. Yritän miettiä kosintaa ja sen ajankohtaa sydämellä että järjellä. Seurustelu on vakavalla tasolla mutta yhdessä emme vielä asu. Pohdin vielä kosinnan ajankohtaa mutta lapsia en ihan heti halua. Suhtaudun avioliittoon todella merkityksellisesti ja vakavasti.
Kihlautumisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että sovitte heti hääpäivän vaikka puolen vuoden päähän. Jos jaatte samanlaiset arvot, koette löytäneenne toisistanne sen oikean ja haluatte ilmaista jotenkin toisillenne olevanne vakavissanne toistenne suhteen, voittehan te mennä kihloihin sen merkkinä että teillä on vakaa aie jatkaa elämää yhdessä.
Mutta suosittelen kyllä ihan tosissani parin vuoden yhdessä asumista ennen avioitumista ja lapsia, etenkin jos tyttöystävällesi tämä on ensimmäinen suhde. Se on ainoa tapa testata, onko kyseessä uuden rakkauden ensihuuma vai kypsyykö mieltymys koko elämän kestäväksi.
Tilannettanne voisi verrata vaikka yliopisto-opintojen aloittamiseen. Moni innostuu lukioiässä jostain alasta, perehtyy siihen niin hyvin kuin niissä olosuhteissa on mahdollista, pyrkii ja pääsee opiskelemaan sitä yliopistoon. Te olette nyt tässä vaiheessa.
Mutta vasta kun on jonkin aikaa opiskellut alaa, niin tietää konkreettisesti, mitä se todella on ja voi tehdä harkitun valinnan, että jatkaako sen parissa, valmistuuko ja yrittääkö luoda uraa sen puitteissa jopa koko loppuelämänsä. Vai olisiko fiksumpaa vaihtaa alaa tai vaihtoehtoisesti lopettaa opiskelu kokonaan.
Juuri opinnot aloittanut voi olla hyvinkin vilpitön ja vakaumuksellinen omaksi kokemastaan alasta, mutta hänellä ei vielä ole kertynyt tarvittavaa tietoa, että hän voisi käsi Raamatulla vannoa sen olevan nyt ja ikuisesti hänen alansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdota avioehtoa.
Ensin täytyy kosia.
Jos olet varma niin anna mennä eletään kuitenmin vain kerran
Monesko sinulle?