Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempien ikääntyminen ahdistaa
22.02.2015 |
En tiedä mistä tämä johtuu, mutta olen tänään koko päivän mietiskellyt sitä, kuinka vanhempani eivät tule olemaan täällä ikuisesti. He ovat kumpikin n. 46 - vuotiaita, eli eivät siis niin vanhoja vaan pikemminkin keski-ikäisiä, mutta ahdistaa se, että esim. 10 vuoden kuluttua he ovat jo melkein kuusikymppisiä ja minäkin vanhenen. Olen siis 14-vuotias.
Haluaisin vain pysäyttää ajan, haluan säilyttää juuri tämän hetken ja kaikki viime vuosien muistot vilisevät päässäni. En halua hyväksyä sitä, että jonain päivänä en ole tämän ikäinen ja asu vanhempieni kanssa. Haluan säilyttää tämän hetken, ne kaikki kesäyöt kun olemme käyneet isän kanssa kalastamassa, ne kaikki iltapäivät kun olen palannut koulusta ja äiti on leiponut jotain hyvää. En tahdo ajatella, että jo parinkymmenen vuoden päästä vanhempani saattavat maata jossain vanhainkodissa. En halua, että he ikääntyvät.
Miten pääsen tästä ahdistuksesta eroon?
Kommentit (16)
Tajusin just ap:n olevan 2000-luvulla syntynyt, jos on oikeesti 14v :D Hassua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita itsellesi kirjeitä, haaveita ja muita mietteitä talteen, ota paljon kuvia ja pyydä muita ottamaan. Päiväkirja olisi kova sana. Jos olet nostalgiaan taipuvainen jo etukäteen, tuollainen voisi lohduttaa.
Eikö sinulla ole isovanhempia? Ei kuuskymppiset vielä vanhainkodeissa ole, siellä on lähinnä kahdeksankymppisiä ja sitä vanhempia. Moni 66-vuotias on edelleen työelämässä. Sinä olet itsekin jo viiskymppinen sitten kun vanhempasi ovat oikeasti vanhoja.
Heheh, sitten kun vanhemmat on toimintakyvyttömiä, ei vanhainkoteja enää ole vaan lapset hoitaa vanhempansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 23:24"]Eikö sinulla ole isovanhempia? Ei kuuskymppiset vielä vanhainkodeissa ole, siellä on lähinnä kahdeksankymppisiä ja sitä vanhempia. Moni 66-vuotias on edelleen työelämässä. Sinä olet itsekin jo viiskymppinen sitten kun vanhempasi ovat oikeasti vanhoja.
[/quote]
Saattaahan se noinkin olla, mutta tuskin enää nelikymppisenä menen pullantuoksuiseen kotiin koulun jälkeen.
- Ap
:') Ihana. Aika moni meistä on viettänyt unettoman yön noiden ajatusten takia, jos yhtään lohduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin ahdistaa, mutta olen vanhempiesi ikäinen ja minulla on ikäisesi tytär.
Tosiaankin ahdistaa vanhempieni vanheneminen. Muttä älä sinä vielä näitä huoli. Sulla on monia mukavia vuosia vielä jäljellä ja saat ehkä omia rakkaita lapsia. Minulla onnistui vain yksi tulemaan eikä ole sisaruksiakaan minulla.
(Luulin ap:n olevan keski-ikäinen, jolla on vanhuksistaan huoli)
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 23:30"]Minuakin ahdistaa, mutta olen vanhempiesi ikäinen ja minulla on ikäisesi tytär.
Tosiaankin ahdistaa vanhempieni vanheneminen. Muttä älä sinä vielä näitä huoli. Sulla on monia mukavia vuosia vielä jäljellä ja saat ehkä omia rakkaita lapsia. Minulla onnistui vain yksi tulemaan eikä ole sisaruksiakaan minulla.
(Luulin ap:n olevan keski-ikäinen, jolla on vanhuksistaan huoli)
[/quote]Niin se onkin mutta feikkaa 14-vuotiasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli :) Mä oon jo 27 vuotias ja vanhempani on molemmat 50-vuotiaita ja välillä toi olo iskee mullekin, kun molemmat on kuitenkin jo aika raihnaisia, isä varsinkin, kun on menettänyt hiuksensa. Välillä tulee hirveä sääli heitä kohtaan kun näkee miten molemmat alkaa olla kohta vanhuksia ja itkettää. Ei se kuule tunnu hyvältä ikinä, vaikka olisi itsekin jo melkein 30!
Ihan normaalia, että sinun iässäsi näitäkin tulee mietittyä. Tulee tajuntaan, ettei mennyttä saa takaisin. Aiemmin on elänyt melko lailla vain nykyhetkessä. Ehkä suretkin enemmän lapsuuden loppumista kuin vanhempien ikääntymistä? Vanhempasi ovat vielä nuoria, ihmisten elinikä kasvaa koko ajan, useat kahdeksankymppisetkin ovat nykyään vielä ihan virkeitä ja toimintakykyisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 23:33"]Ihan normaalia, että sinun iässäsi näitäkin tulee mietittyä. Tulee tajuntaan, ettei mennyttä saa takaisin. Aiemmin on elänyt melko lailla vain nykyhetkessä. Ehkä suretkin enemmän lapsuuden loppumista kuin vanhempien ikääntymistä? Vanhempasi ovat vielä nuoria, ihmisten elinikä kasvaa koko ajan, useat kahdeksankymppisetkin ovat nykyään vielä ihan virkeitä ja toimintakykyisiä.
[/quote]
Saattaa juurikin olla kyse siitä, että suren oman lapsuuden "loppumista", mutta ei se siltikään tunnu kivalta.
- Ap
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 23:27"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 23:24"]Eikö sinulla ole isovanhempia? Ei kuuskymppiset vielä vanhainkodeissa ole, siellä on lähinnä kahdeksankymppisiä ja sitä vanhempia. Moni 66-vuotias on edelleen työelämässä. Sinä olet itsekin jo viiskymppinen sitten kun vanhempasi ovat oikeasti vanhoja.
[/quote]
Saattaahan se noinkin olla, mutta tuskin enää nelikymppisenä menen pullantuoksuiseen kotiin koulun jälkeen.
- Ap
[/quote]
Kyllä äiti edelleen on usein leiponut pullaa tai tarjoaa ruokaa kun menen siellä käymään lasten kanssa :) Asutaan aika lähekkäin. Ja olen siis nelikymppinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 46-vuotias ja isäni on lähes 8-kymppinen. Vähän ahdistaa hänen heikko terveytensä, ei siis niinkään ikä. Joku kaunis päivä hänestä on luovuttava, se päivä voi olla milloin hyvänsä.
Parinkymmennen vuoden päästä ainakin isäni on todennäköisesti kuollut ja minä itse... noh, nyt on sunnuntai-ilta, joten toivottavasti lähden vielä 20 vuoden päästäkin joka maanantai-aamu töihin ja teen työtäni, josta pidän tosi paljon :D
Kun ajatukset siirtyvät omaan parisuhteeseen, lakkaa suremasta sitä, ettei enää ole iskän ja äidin oma tyttö. Nyt voi olla vaikea uskoa, että niin käy, mutta kyllä hormonit tekevät sinullekin tehtävänsä jo muutaman vuoden kuluessa. Pian et halua mitään niin paljon kuin muuttaa pois kotoa ja aloittaa itsenäisen elämän. Ja pian tuntuu ihanalta, kun voi leipoa kotiin tulevalle perheelle jotain hyvää.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 23:32"]
Älä huoli :) Mä oon jo 27 vuotias ja vanhempani on molemmat 50-vuotiaita ja välillä toi olo iskee mullekin, kun molemmat on kuitenkin jo aika raihnaisia, isä varsinkin, kun on menettänyt hiuksensa. Välillä tulee hirveä sääli heitä kohtaan kun näkee miten molemmat alkaa olla kohta vanhuksia ja itkettää. Ei se kuule tunnu hyvältä ikinä, vaikka olisi itsekin jo melkein 30!
[/quote]
onko tää samasta puusta veistetty kirjoittaja kuin ap?
onhan se ikääntyminen...jos sitä kovasti miettii...alkaa ahdistaa. Oli se sitten oma tai vanhempien. Ja kuolema...kun joku jää tänne ja joku lähtee. Se on se ero mikä itkettää ja avuttomuus.
mutta monet elää suht terveenä kunnes lanka katkeaa. Tahti vaan hidastuu iän myötä.