Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koko päivän ollut perustavanlaatuinen riita miehen kanssa lapsen kasvatuksesta
27.11.2021 |
Lapsi pyysi minulta aamulla toffeevanukasta, mutta sanoin, että ensin syödään ruokaa ja vasta sitten herkkuja. 5 minuuttia ja lapsi meni kysymään isältä, että saako syödä vanukkaan. Mies sanoi, että syö vaan, onhan lauantai. Menin ihan sanattomaksi, koska olin juuri sanonut, että ei syödä mitään herkkuja vielä. Miehen mielestä asia ei ole niin vakavaa, mutta kyllä minua kiukuttaa, että mies jyrää päätökseni noin lapsen nähden.
Lapsi on siis 6 v.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhmilla-75 kirjoitti:
Jos toinen vanhemmista kieltää jonkin asian, toisen vanhemman pitää lähtökohtaisesti säilyttää tuo linja.
Vanhempien ollessa eri mieltä asia tulee keskustella heidän välillään selväksi.
Lapsen aikana ei kävellä puolison yli.
Niin ja mikäli ymmärsin oikein, riita lienee ollut muuta kuin koko päivän kestänyttä huutoa. Kyllä mullakin olisi herne todella syvällä jos ylitseni oli kävelty. Sitäpaitsi kyse ei ollut muutenkaan siitä etteikö tämä AP äiti osaisi 'relata" tai ottaa "chillisti' lauantaina, vaan nimenomaan tuosta päällekävelylinjasta.
Kiitos ja kumarrus.
Miksi se on aina äiti, jonka yli kävellään? Kai se joskus voisi olla isäkin. Kuvitellaanpa.
Lapsi kysyy isältään, että saisiko aamiaiseksi vanukkaan. Isä vastaa, että mikäpä siinä, kun lauantaikin on. Sitten paikalle saapuu takavasemmalta äiti ja sanoo lapselle, että otahan leipä kuitenkin ensin.
Nyt on isän yli kävelty. Isää ei ole kunnioitettu kasvattajana eikä ihmisenä. Isällä on herne syvällä nenässä ja oikeus mököttää koko yhteinen vapaapäivä, eikö vain?
Ei varsinaisesti ole kävelty yli vaikka lisäohjeistusta on annettu. Sitten olisi kävelty yli jos olisi tultu ja viety vanukas nenän edestä takaisin jääkaappiin. Sen sijaan on joko koordinaatio-ongelma tai isä kävellyt äidin yli vanukasasiassa, jos ei ole noteerannut aiempaa sopimusta, että vanukkaan kanssa syödään myös se leipä alkupalaksi.
Minun mielestäni kaikki yksittäisen vanukkaan syömiseen liittyvät selkkaukset (jopa se kuuluisan laulun tapaus) ovat koordinaatio-ongelmia, ja niistä riidan aikaan saavat ihmiset ovat jotenkin lapsen tasolle jääneitä.
Itselläni ainakin on töissä ja perhe-elämässä niin monta palloa ilmassa, että en jaksa alkaa rageta jonkin vanukkaan syömäjärjestyksestä, saati että katsoisin sitä loukkaukseksi persoonaani kohtaan.
Et selvästikään ole kasvanut perheessä, jossa toisen yli on kävelty muuten kuin vahingossa. Tai joutunut suhteeseen, jossa kumppaniksesi on sattunut asemastaan tarkka puoliso jota ei haittaa haalia varuiksi sitä aina lisää. Olet aika hyväosainen etkä ymmärrä sitä itse.
Tai sitten olen ymmärtänyt, että mikään lapsuudessani tai kurjissa suhteissani tapahtunut ei oikeuta minua toistamaan samaa kakkaa puolisolleni ja lapsilleni. Minä saan valita, miten toimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riita näemmä eskaloitui, ap häipyi kuin pieru saharaan…
Provohan tää oli, kun ap ei mitenkään kommentoi aloitustaan.
Tosin voisi olla kyllä tottakin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on tärkeää pistää mies ikäänkuin ojennukseen. Ei seksiä kahteen kuukauteen. (Tämähän yleensä auttaa olipa asia mikä tahansa). Nämä arjen pikku kähinät kannattaa pitää muistissa, esim. kirjoittaa ylös paperille, jotta muistaa muistuttaa asiasta kun mies on jotakin (seksiä, mieliruokaansa, keskiolutta, urheiluohjelman katsomista tms.) vailla. Kun kahden kuukauden kuiva kausi on ohi, ei pidä rynnätä suinpäin makkariin. Pitää ensin testata, onko oppi mennyt perille. Pitää odottaa että mies lupaa lapselle jotakin. Kun on luvannut, puutut tilanteeseen ja käskytät lasta toimimaan toisin kuin mihin mies on luvan antanut. Jos mies alkaa urputtaa tästä, uusi kahden kuukauden selibaatti päälle. Tätä toistetaan niin kauan kuin tarvitaan. Kun ollaan tilanteessa jossa mies ei lupaa lapselle mitään vaan sanoo "En tiedä,pitää kysyä äidiltäsi" on päästy tavoiteltavaan olotilaan. Tällöin voidaan palata riidan alkua edeltävään elämään, mutta kuitenkin niin että miehelle on tehty selväksi että piparia tulee nyt vain siksi että mies on oppinut toimimaan oikein, ja että toimii nopeasti niin että ehdin katsomaan temptation islandia.
Siis en ymmärrä...täähän on yks sarkasmin helmi tällä palstalla, ja jotkut antaa alapeukkua. Oletteko jotenkin älyllisesti rajallisia, vai mistä kiikastaa.
Meillä oli kasvatusperiaatteena, että jos toinen vanhempi ohjeistaa, toruu tai muuta vastaavaa, ei toinen aikuinen lasten kuullen kyseenalaista sitä. Ne vanhempienväliset keskustelut käytiin keskenämme. No , lapset nyt aikuisia ja me jatketaan yhdessä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on tärkeää pistää mies ikäänkuin ojennukseen. Ei seksiä kahteen kuukauteen. (Tämähän yleensä auttaa olipa asia mikä tahansa). Nämä arjen pikku kähinät kannattaa pitää muistissa, esim. kirjoittaa ylös paperille, jotta muistaa muistuttaa asiasta kun mies on jotakin (seksiä, mieliruokaansa, keskiolutta, urheiluohjelman katsomista tms.) vailla. Kun kahden kuukauden kuiva kausi on ohi, ei pidä rynnätä suinpäin makkariin. Pitää ensin testata, onko oppi mennyt perille. Pitää odottaa että mies lupaa lapselle jotakin. Kun on luvannut, puutut tilanteeseen ja käskytät lasta toimimaan toisin kuin mihin mies on luvan antanut. Jos mies alkaa urputtaa tästä, uusi kahden kuukauden selibaatti päälle. Tätä toistetaan niin kauan kuin tarvitaan. Kun ollaan tilanteessa jossa mies ei lupaa lapselle mitään vaan sanoo "En tiedä,pitää kysyä äidiltäsi" on päästy tavoiteltavaan olotilaan. Tällöin voidaan palata riidan alkua edeltävään elämään, mutta kuitenkin niin että miehelle on tehty selväksi että piparia tulee nyt vain siksi että mies on oppinut toimimaan oikein, ja että toimii nopeasti niin että ehdin katsomaan temptation islandia.
Siis en ymmärrä...täähän on yks sarkasmin helmi tällä palstalla, ja jotkut antaa alapeukkua. Oletteko jotenkin älyllisesti rajallisia, vai mistä kiikastaa.
Jatkoa parisuhteen toimintaohjeisiin: Kun on päästy olotilaan, jossa mies on ymmärtänyt asemansa perheen sisäisessä hierarkiassa, ja ei sano ääneen yhtäkään mielipidettään koskien yhteistä taloutta, lastenkasvatusta, parisuhdetta, suhteita kummankaan vanhempiin, yleensä yhtään mihinkään , ollaan asian ytimessä. Tällöin päästään analysoimaan tyttöporukalla miesten osaamattomuutta yhteisen elämän hoidossa, ja parisuhteen ylläpidossa. Voidaan kauhistella kuinka miehet ovat yleensäkään selvinneet hengissä tähän asti, koska eihän heillä ole edes selkeää mielipidettä mihinkään, ja eivät osaa päättää mistään. Tämän voidaan todeta kumpuavan huonosta kotikasvatuksesta, mikä ei ole ihmekään kun tietää millainen ääliö anoppi on. Vain päätyminen parisuhteeseen nykyisen puolison kanssa on pelastanut miehen katuojalta, tai peräkammarinpoikana kotona vanhenemiselta.
Alue: Aihe vapaa
Niin sitä toivois, mutta aina ei vain toteudu niin.