Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koko päivän ollut perustavanlaatuinen riita miehen kanssa lapsen kasvatuksesta
27.11.2021 |
Lapsi pyysi minulta aamulla toffeevanukasta, mutta sanoin, että ensin syödään ruokaa ja vasta sitten herkkuja. 5 minuuttia ja lapsi meni kysymään isältä, että saako syödä vanukkaan. Mies sanoi, että syö vaan, onhan lauantai. Menin ihan sanattomaksi, koska olin juuri sanonut, että ei syödä mitään herkkuja vielä. Miehen mielestä asia ei ole niin vakavaa, mutta kyllä minua kiukuttaa, että mies jyrää päätökseni noin lapsen nähden.
Lapsi on siis 6 v.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Muakin ärsyttää, kun lapsen serkut korvaa iltapalan munkilla ja Paula-vanukkaalla. Herkkuja voi syödä, mutta ei niillä korvata ruokaa.
Miksi niitä herkkuja ostetaan, jos ei saa syödä? Normaalia on syödä ruoan sijaan herkkua viikonloppuna. Se taas ei ole hyväksi, että syödään sen herkun lisäksi ruoka ja tulee ylimääräisiä kaloreita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi herranjestas, kyllä on ihmisellä , siis ap:lla hirveät murheet. Häpeä ja kuvittele että sun lapsesi olisi pahoin loukkaantunut, syntynyt vaikeavammaisena tms.
Että joku jaksaa kitistä mitättömistä ,kun ei ole oikeita vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja olette riidelleet asiasta koko päivän. Ihana ympäristö lapsella.
No sehän riippuu miten riitelee. Ei lapsia pumpulissa kasvateta. Toki jos toista haukkuu ja lautaset lentää seinään, niin on eri juttu sit.
Lisää nyt vielä, että lapselle on opettavaista nähdä, kuinka pikkuasiasta saakin venytettyä riitaa koko päiväksi. Osaa sitten itsekin aikuisena riitelyn taidon.
Oppii varmaan sen taidon muualtakin , jos on oppiakseen.
Älä nyt yhtään väheksy tätä oppimiskokemusta. Missä muualla kuin kotonaan kuusivuotias voisi nähdä kahden aikuisen riitelevän koko päivän pikkuasiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä, että on järkevää ensin syödä jotain järkevää mahan täytteeksi ja vasta lopuksi herkkuja, mutta en kyllä tosiaankaan lähtisi riitelemään mieheni kanssa tuollaisesta. Minusta oli ihan ok joustavuutta todeta, että ehkä nyt sitten lauantain "kunniaksi" voi vähän herkkujakin syödä ensin. Relaa vaan.
Ehkä ongelma on siinä, että vanhemmilla ei ole johdonmukaisuutta. Kun toinen kieltää ja toinen sallii, lapsi oppii lähinnä että vanhemman kielto ei merkitse mitään.
Ehei, lapsi oppii. että kannattaa kokeilla, antaako toinen luvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin ärsyttää, kun lapsen serkut korvaa iltapalan munkilla ja Paula-vanukkaalla. Herkkuja voi syödä, mutta ei niillä korvata ruokaa.
Miksi niitä herkkuja ostetaan, jos ei saa syödä? Normaalia on syödä ruoan sijaan herkkua viikonloppuna. Se taas ei ole hyväksi, että syödään sen herkun lisäksi ruoka ja tulee ylimääräisiä kaloreita.
Herkku on herkku, ei ruoka. Ja ylimääräisiä kaloreita, haloo! Kohtuudella kun syö herkkuka, niin ei tarvi miettiä kaloreita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja olette riidelleet asiasta koko päivän. Ihana ympäristö lapsella.
No sehän riippuu miten riitelee. Ei lapsia pumpulissa kasvateta. Toki jos toista haukkuu ja lautaset lentää seinään, niin on eri juttu sit.
Lisää nyt vielä, että lapselle on opettavaista nähdä, kuinka pikkuasiasta saakin venytettyä riitaa koko päiväksi. Osaa sitten itsekin aikuisena riitelyn taidon.
Oppii varmaan sen taidon muualtakin , jos on oppiakseen.
Älä nyt yhtään väheksy tätä oppimiskokemusta. Missä muualla kuin kotonaan kuusivuotias voisi nähdä kahden aikuisen riitelevän koko päivän pikkuasiasta?
Kai nyt muuallakin näkee aikuisia ja lapsilta oppii, isosisaruksilta. Mutta siitä olen samaa mieltä, että ei ole hyvä että lapsi oppii, että hänen syynsä oöi tuo riita.
Jos toinen vanhemmista kieltää jonkin asian, toisen vanhemman pitää lähtökohtaisesti säilyttää tuo linja.
Vanhempien ollessa eri mieltä asia tulee keskustella heidän välillään selväksi.
Lapsen aikana ei kävellä puolison yli.
Niin ja mikäli ymmärsin oikein, riita lienee ollut muuta kuin koko päivän kestänyttä huutoa. Kyllä mullakin olisi herne todella syvällä jos ylitseni oli kävelty. Sitäpaitsi kyse ei ollut muutenkaan siitä etteikö tämä AP äiti osaisi 'relata" tai ottaa "chillisti' lauantaina, vaan nimenomaan tuosta päällekävelylinjasta.
Kiitos ja kumarrus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhmilla-75 kirjoitti:
Jos toinen vanhemmista kieltää jonkin asian, toisen vanhemman pitää lähtökohtaisesti säilyttää tuo linja.
Vanhempien ollessa eri mieltä asia tulee keskustella heidän välillään selväksi.
Lapsen aikana ei kävellä puolison yli.
Niin ja mikäli ymmärsin oikein, riita lienee ollut muuta kuin koko päivän kestänyttä huutoa. Kyllä mullakin olisi herne todella syvällä jos ylitseni oli kävelty. Sitäpaitsi kyse ei ollut muutenkaan siitä etteikö tämä AP äiti osaisi 'relata" tai ottaa "chillisti' lauantaina, vaan nimenomaan tuosta päällekävelylinjasta.
Kiitos ja kumarrus.
Hienosti kiteytit, mistä tässä on kysymys. Ei tässä ole kyse lapsen kasvatuksesta vaan aikuisen hauraasta egosta, tunteesta, että hänen ”ylitseen on kävelty”.
Aikuiset, rakastakaa lapsianne ehdoitta ja kuunnelkaa heitä. Näin heistä kasvaa aikuisia, jotka ymmärtävät että vanukas on vain vanukas, eikä toisen ihmisen saama vanukas vaikuta pätkääkään heidän ihmisarvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä, että on järkevää ensin syödä jotain järkevää mahan täytteeksi ja vasta lopuksi herkkuja, mutta en kyllä tosiaankaan lähtisi riitelemään mieheni kanssa tuollaisesta. Minusta oli ihan ok joustavuutta todeta, että ehkä nyt sitten lauantain "kunniaksi" voi vähän herkkujakin syödä ensin. Relaa vaan.
Sulla meni pointti ihan kokonaan ohi. Kyse ei ollut herkuista tai syömisestäkään edes.
Vaan toinen vanhempi kieltää ja toiselta saakin sitten luvan. Lapsi oppii aika äkkiä, ettei äitiä tarvii kuunnella tai edes kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin ärsyttää, kun lapsen serkut korvaa iltapalan munkilla ja Paula-vanukkaalla. Herkkuja voi syödä, mutta ei niillä korvata ruokaa.
Miksi niitä herkkuja ostetaan, jos ei saa syödä? Normaalia on syödä ruoan sijaan herkkua viikonloppuna. Se taas ei ole hyväksi, että syödään sen herkun lisäksi ruoka ja tulee ylimääräisiä kaloreita.
Herkku on herkku, ei ruoka. Ja ylimääräisiä kaloreita, haloo! Kohtuudella kun syö herkkuka, niin ei tarvi miettiä kaloreita.
Minä en näe mitään järkeä siinä, että sanotaan lapselle, että syöt keiton niin saat munkin. Lapsi syö keiton, jotta saa munkin. Vatsa on täynnä, mutta munkki maistuu ja syö 400 kcal ylimääräistä ja on täysi olo, vatsa venyy.
Herkuista ei pidä tehdä mörköä, vaan sallittu nautinto silloin tällöin, mihin ei liity velvoitetta tai syyllisyyttä.
Tuhmilla-75 kirjoitti:
Jos toinen vanhemmista kieltää jonkin asian, toisen vanhemman pitää lähtökohtaisesti säilyttää tuo linja.
Vanhempien ollessa eri mieltä asia tulee keskustella heidän välillään selväksi.
Lapsen aikana ei kävellä puolison yli.
Niin ja mikäli ymmärsin oikein, riita lienee ollut muuta kuin koko päivän kestänyttä huutoa. Kyllä mullakin olisi herne todella syvällä jos ylitseni oli kävelty. Sitäpaitsi kyse ei ollut muutenkaan siitä etteikö tämä AP äiti osaisi 'relata" tai ottaa "chillisti' lauantaina, vaan nimenomaan tuosta päällekävelylinjasta.
Kiitos ja kumarrus.
Jos toinen vanhempi ilmiselvästi vain kiusaa lasta, niin toisen tehtävänä on puuttua siihen. Se ei ole ylikävelemistä, se on aika usein lupauksen pitämistä (ap:llakin todennäköisesti eilen luvattu lapselle, että lauantaina saat toffeevanukasta ja nyt sitten alkaakin kiristäminen, että ei ennen ruuansyöntiä, vanukas on muuten ruokaa siinä missä muutkin!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset saa syödä meidän jääkaapista kaikkea ja milloin haluavat ja niin paljon kuin haluavat. Käyn kerran viikossa kaupassa, joten ei niitä herkkuja syödä käytännössä kuin kerran viikossa.
Valvoa saavat niin pitkään kuin haluaa, mutta herätän aamulla vaikka olisi valvonut. Lapset menevät kymmeneltä nukkumaan ihan itse.
Telkkaria saa katsoa vaikka koko päivän. Ainoa mitä seuraan on, että ikärajoja ei ylitetä. Ei kiinnosta lapsia telkkarin katsominen, leikkivät mieluummin.
Mä teen aina niin kun lapset pyytää jotain, että kysysn että mitäs isäs tähän sanoi kun siltä kysyit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhmilla-75 kirjoitti:
Jos toinen vanhemmista kieltää jonkin asian, toisen vanhemman pitää lähtökohtaisesti säilyttää tuo linja.
Vanhempien ollessa eri mieltä asia tulee keskustella heidän välillään selväksi.
Lapsen aikana ei kävellä puolison yli.
Niin ja mikäli ymmärsin oikein, riita lienee ollut muuta kuin koko päivän kestänyttä huutoa. Kyllä mullakin olisi herne todella syvällä jos ylitseni oli kävelty. Sitäpaitsi kyse ei ollut muutenkaan siitä etteikö tämä AP äiti osaisi 'relata" tai ottaa "chillisti' lauantaina, vaan nimenomaan tuosta päällekävelylinjasta.
Kiitos ja kumarrus.
Miksi se on aina äiti, jonka yli kävellään? Kai se joskus voisi olla isäkin. Kuvitellaanpa.
Lapsi kysyy isältään, että saisiko aamiaiseksi vanukkaan. Isä vastaa, että mikäpä siinä, kun lauantaikin on. Sitten paikalle saapuu takavasemmalta äiti ja sanoo lapselle, että otahan leipä kuitenkin ensin.
Nyt on isän yli kävelty. Isää ei ole kunnioitettu kasvattajana eikä ihmisenä. Isällä on herne syvällä nenässä ja oikeus mököttää koko yhteinen vapaapäivä, eikö vain?
Vierailija kirjoitti:
Tuhmilla-75 kirjoitti:
Jos toinen vanhemmista kieltää jonkin asian, toisen vanhemman pitää lähtökohtaisesti säilyttää tuo linja.
Vanhempien ollessa eri mieltä asia tulee keskustella heidän välillään selväksi.
Lapsen aikana ei kävellä puolison yli.
Niin ja mikäli ymmärsin oikein, riita lienee ollut muuta kuin koko päivän kestänyttä huutoa. Kyllä mullakin olisi herne todella syvällä jos ylitseni oli kävelty. Sitäpaitsi kyse ei ollut muutenkaan siitä etteikö tämä AP äiti osaisi 'relata" tai ottaa "chillisti' lauantaina, vaan nimenomaan tuosta päällekävelylinjasta.
Kiitos ja kumarrus.
Jos toinen vanhempi ilmiselvästi vain kiusaa lasta, niin toisen tehtävänä on puuttua siihen. Se ei ole ylikävelemistä, se on aika usein lupauksen pitämistä (ap:llakin todennäköisesti eilen luvattu lapselle, että lauantaina saat toffeevanukasta ja nyt sitten alkaakin kiristäminen, että ei ennen ruuansyöntiä, vanukas on muuten ruokaa siinä missä muutkin!)
Häh? Jos toinen vanhempi ilmiselvästi vain kiusaa lasta, sellainen vanhempi viedään nurkan taakse ja sitten otetaan matsia tai otetaan ero. Ei aleta käyttää lasta vetoleluna.
Meillä oli samanikäisen kanssa vastaavanlainen tilanne, ja kiukutti kyllä hetken... lapsi oli eteissä lähdössä pihalle, rupesi kiukuttelemaan kurahousujen pukemisesta. Annoin vaihtoehdot, että joko pukee ne tai jää sisälle, ja lapsi jäi sitten tätä asiaa arpomaan eteiseen. Kävin vessassa ja mies oli päästänyt lapsen sillä välin ulos ilman kurahousuja!
Olisin itse syönyt sen perhanan vanukkaan klo 6 kun heräsin ja muu perhe nukkui vielä tuntikaudet.
Vierailija kirjoitti:
Tuhmilla-75 kirjoitti:
Jos toinen vanhemmista kieltää jonkin asian, toisen vanhemman pitää lähtökohtaisesti säilyttää tuo linja.
Vanhempien ollessa eri mieltä asia tulee keskustella heidän välillään selväksi.
Lapsen aikana ei kävellä puolison yli.
Niin ja mikäli ymmärsin oikein, riita lienee ollut muuta kuin koko päivän kestänyttä huutoa. Kyllä mullakin olisi herne todella syvällä jos ylitseni oli kävelty. Sitäpaitsi kyse ei ollut muutenkaan siitä etteikö tämä AP äiti osaisi 'relata" tai ottaa "chillisti' lauantaina, vaan nimenomaan tuosta päällekävelylinjasta.
Kiitos ja kumarrus.
Miksi se on aina äiti, jonka yli kävellään? Kai se joskus voisi olla isäkin. Kuvitellaanpa.
Lapsi kysyy isältään, että saisiko aamiaiseksi vanukkaan. Isä vastaa, että mikäpä siinä, kun lauantaikin on. Sitten paikalle saapuu takavasemmalta äiti ja sanoo lapselle, että otahan leipä kuitenkin ensin.
Nyt on isän yli kävelty. Isää ei ole kunnioitettu kasvattajana eikä ihmisenä. Isällä on herne syvällä nenässä ja oikeus mököttää koko yhteinen vapaapäivä, eikö vain?
Ei varsinaisesti ole kävelty yli vaikka lisäohjeistusta on annettu. Sitten olisi kävelty yli jos olisi tultu ja viety vanukas nenän edestä takaisin jääkaappiin. Sen sijaan on joko koordinaatio-ongelma tai isä kävellyt äidin yli vanukasasiassa, jos ei ole noteerannut aiempaa sopimusta, että vanukkaan kanssa syödään myös se leipä alkupalaksi.
Alue: Aihe vapaa
Mitä kokeneemmaksi kasvattajaksi olen tullut, sitä vähemmän arvoa annan niin sanotulle johdonmukaisuudelle.
Pienikin lapsi ymmärtää, että eri paikoissa on eri säännöt. Mummolassa saa jäätelöä arkisinkin, kotona ei, päiväkodissa ei saa juosta sisällä vaikka on ihana pitkä käytävä, paitsi jumppasalissa saa juosta. Lapsi toki venyttää näitä sääntöjä, ja voi olla että tästä lähtien ap:n lapsi sopii ruokailuasiat aina isän kanssa jos vain voi. Mutta kaiken kaikkiaan jokin vanukas on älyttömän pieni juttu auktoriteetin rakentumisen kannalta.
Enemmän minua ehkä huolettaisi se, että ap:n lapsi kokee sisimmässään itsensä syypääksi koko päivän riitaan vanhempien välillä. Sellainen on lapselle oikeasti haitallista.
Mama x 3.