Suhteessa naisen kanssa mutta en taidakaan olla hetero
No nyt kävi sitten näin. Oon hävennyt koko elämäni tätä asiaa ja yrittänyt syrjäyttää kaikki tunteet miehiä kohtaan, mutta tuloksetta. Naiset on kauniita toki, mutta mä olen huomannut etten viehäty heistä samalla tavalla kuin miehistä. Tapasin yhden tytön viime vuonna ja tää on ensimmäinen kerta kun oon yrittänyt mitään vakavasti kenenkään kanssa. Siis me ollaan tosi samanalaisia, meillä on hauskaa, mutta tää vaan tuntuu väärältä. Tää tuntuu etenkin väärältä tyttöystävää kohtaan, koska haaveilen salaa miehistä. Tää tuntuu kaveruudelta enemmänkin kuin suhteelta, mun osalta, mutta tiedän että tyttöystävä haluaisi jotain enemmän. Oon ihan hukassa. Kai mun on pakko olla rehellinen, mutta mua pelottaa että menetän mulle tärkeän ihmisen tai että se järkyttyy. Mä yritin, mutta mä en vaan pysty tähän. Mä en tiedä mitä tehdä.
Kommentit (86)
Kannattaa olla rehellinen ennen kuin tuo soppa tuosta pahenee.
Kerro tyttöystävälle ja voittehan palata asiaan esim kaverivanhemmuuden merkeissä, jos kuitenkin molemmat tahdotte lapsia? Ymmärrätte toisianne hyvin ja jos tyttis ei löydä sopivaa miestä parisuhteeseen ja isäksi, niin sinun kansa voisi saada myös lapsia?
Nyt on kaksi vaihtoehtoa - jätä tyttöystävä ja etsiskele itseäsi rauhassa, tai avaudu aiheesta. Jos jatkat tuolla lailla, loukkaat ja järkytät enemmän. Ihmissuhteisiin kuuluu ongelmat, toisten satuttamista ei voi kokonaan välttää, mutta sitä voi koettaa minimoida toimimalla oikein. Tsemppiä
Niin turhaa tämmöinen tuska. Voitais kaikki vaan relata ja antaa ihmisten tykätä kestä tykkää, ettei tarvisi turhaan moisesta ahdistua. Homoviha on ankeeta.
Tuuthan kertomaan jos kerrot tyttöystävälle että miten reagoi.
Vierailija kirjoitti:
Kerro tyttöystävälle ja voittehan palata asiaan esim kaverivanhemmuuden merkeissä, jos kuitenkin molemmat tahdotte lapsia? Ymmärrätte toisianne hyvin ja jos tyttis ei löydä sopivaa miestä parisuhteeseen ja isäksi, niin sinun kansa voisi saada myös lapsia?
Ap on 22 ja mitään lapsista ei tainnut lukea aloituksessa. Eiköhän tyttis ehdi löytää heteromiehen ennen hedelmällisyyden laskua.
Olihan esim tuolla deatalla (tubettaja) tyttöystävä ja sitten tajusi biseksuaalisuutensa, he erosi, sen jälkeen seurustellut pojan/poikien kanssa. Et kyllä tällaista tapahtuu. Muistaakseni hän on sanonut että ihan hyvissä väleissä eks tyttöystävän kanssa. Hyvällä kommunikoinnilla voi selvitä ja parikymppiset on paljon ymmärtävämpiä näissä asioissa.
Ja sekin että jos toinen loukkaantuu verisesti, niin ei sillekään mitään sitten voi jos näin käy.
Voi tyttöraukkaa :( Varmasti pettyy
Vierailija kirjoitti:
Niin turhaa tämmöinen tuska. Voitais kaikki vaan relata ja antaa ihmisten tykätä kestä tykkää, ettei tarvisi turhaan moisesta ahdistua. Homoviha on ankeeta.
Mutta onhan se ongelma, jos apn tyttöystävä on luullut että hän on hetero ja kiinnostunut hänestä naisena myös seksuaalisesti. Siitähän tässä nyt oli kyse.
harmillista tyttöystävällesi toki, mut et sä oikeen valheessakaan voi elää. ole rehellinen ja kerro noista tuntemuksista, jotka sanoit aloituksessasikin. kyl mä uskon, et hän ymmärtää tilanteen.
tsemppiä! D:
Oletko siis enemmän kakkostellut hänen kanssaan?
Jos haluat saada elämässäsi lapsia, tee ne ensin tyttöystävän kanssa ja eroa sen jälkeen.
Ootko pettänyt tyttöystävää pojan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin turhaa tämmöinen tuska. Voitais kaikki vaan relata ja antaa ihmisten tykätä kestä tykkää, ettei tarvisi turhaan moisesta ahdistua. Homoviha on ankeeta.
Mutta onhan se ongelma, jos apn tyttöystävä on luullut että hän on hetero ja kiinnostunut hänestä naisena myös seksuaalisesti. Siitähän tässä nyt oli kyse.
No paljon isompi ongelma on se, jos ap jää siihen suhteeseen esittämään olevansa kiinnostunut ja onnellinen. Menee kaksi elämää pilalle, kun nyt pääsevät etsimään uusia kumppaneita, kun haavat on nuoltu.
Hienoa, että olet ollut itsellesi rehellinen. Seuraava (ja ainoa oikea askel) on olla rehellinen myös tälle tytölle.
Ei muuta kun käyt jonku tuhkaluukulla. Kyllä ne siitä ajatukset selviää kun kunnolla pska haisee.
Minulla meni pari vuosikymmentä ennenkuin lopulta uskalsin (? )ymmärtää että en pidä miehistä, siis seksuaalisessa mielessä. Yritin väkisin pitää yllä parisuhteita vaikka koko ajan ahdisti ja inhottikin.
Tunnen ja olen tuntenut pitkään parikin homoparia, siis miehiä, eikä heidän elämäntapansa ole minua mihinkään suuntaan heilauttaneet. En ole koskaan ollut ennakkoluuloinen enkä tuomitseva. He ovat mahdottoman kivoja ihmisiä enkä ajattel heitä muuna kuin kavereina. Omaa oloani en vain tajunnut, ja jollain tasolla kuitenkin tiesin tai epäilin.
Ihastuin tyttöön ensimäisen kerran 16-vuotiaana. Sellaista kaukoihastusta. Näitä tuli muitakin, mutta poikien kanssa yritin seurustella vaikka se aian tuntui jotenkin kummallisen epäaidolta ja tehdyltä.
Ehdin käydä naimisissakin ja saada kaksi lasta joista toki olen todella kiitollinen ennenkuin se vain kerran osu ja upposi - en halua miestä, olen kiinnostunut naisista.
Se oli valtava helpotus. Niin suuri taakka nousi harteiltani ja olo keveni ihan uskomattomasti.
Sinua en osaa neuvoa mitä tehdä. Omalle kohdalleni rehellinen kertominen olisi ainoa oikea tapa.
Nyt tiedän, en enää epäile tippaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin turhaa tämmöinen tuska. Voitais kaikki vaan relata ja antaa ihmisten tykätä kestä tykkää, ettei tarvisi turhaan moisesta ahdistua. Homoviha on ankeeta.
Mutta onhan se ongelma, jos apn tyttöystävä on luullut että hän on hetero ja kiinnostunut hänestä naisena myös seksuaalisesti. Siitähän tässä nyt oli kyse.
Nyt et ihan ymmärtänyt mistä kyse."Oon hävennyt koko elämäni tätä asiaa ja yrittänyt syrjäyttää kaikki tunteet miehiä kohtaan, mutta tuloksetta." Eli ongelman ydin on siinä, ettei uskalleta olla omia itsejämme.
ota ittees niskasta kii ja oo rehellinen