Lue keskustelun säännöt.
Psykedeeliterapia ja kommuuniasuminen
22.02.2015 |
Olen pohtinut vaikeasti traumatisoituneena vaihtoehtojani ja vaikka otsikosta tulee mieleen hippi-meininki niin tuo kuulostaa järkevimmältä tähän tilanteeseen. Pitäisi olla tarpeetonta sanoa, mutta olen niin huonossa jamassa, että olen jo pudonnut virallisten tahojen hoidon ulkopuolelle. Tai siis tarjotaanhan minulle erilaisia hoitomuotoja jotka perustuvat siihen että kerron elämän tarinani uudelleen ja uudelleen tai yritän selittää olemattomia tunteita, johon minulla ei ole yhteyttä dissosiaatiohäiriön takia. Olen jopa niin lamaantunut etten edes "uskalla" itkeä silloin kun yritän, koska olen jatkuvasti peloissani. Tämän takia oletan että olen jo liian sokaistunut pelostani, mutta samaan aikaan en pysty prosessoimaan sitä koska se ei ole "kielellisessä-muistissa". Näin ollen psykedeeliterapia tuntuu ainoalta vaihtoehdolta.
Toisaalta kommuuniasumista mietin, koska en enää pärjää yksin. Tuollaisessa tilanteessa jotkin hommat vähän jakaantuu toisten kesken(vähemmän stressiä) eikä minun tarvitse syödä pelkkää pikamuusia ruuaksi tai nukkua lattialla, koska ei ole varaa mihinkään. En ole pitkään aikaan siivonnut, tiskannut tai pyykännyt, koska on huono olo. Olen jopa unohtanut jos minun on pitänyt olla jossain johonkin tiettyyn aikaan. Tarkoitus ei ole kuitenkaan ryhtyä kenenkään vapaa matkustajaksi vaan saada lisää motivaatiota asioden järjestelyyn. Haluan vain saada elämääni jotenkin tasaseksi ja ympärilleni välittäviä ihmisiä tukemaan ennen kuin yritän psykedeelejä. Ja psykedeeliterapiaan ehdottomasti joku kokenut ohjaaja/terapeutti.
Varmaan ihan väärä paikka kysyä, mutta kysynpä kuitenkin, että onko kenelläkään hajuakaan miten pääsisin tällaiseen tilanteeseen vai pitääkö käyttää luovuutta? En sitten ole jooga, taiteilija, spirituaalinen ihminen, vaan yleensä järki-ihminen, mutta ei minulla mitään vastaan ole erilaisia kohtaan. Erilliset kokemukset kommuuni-asumisesta ja psykedeeliterapiasta ovat myös tervetulleita. Muutkin mielipiteet ovat sallittuja palstan huomioon ottaen.
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:44"]
Kyllä, niiden potentiaali on suurempi, mitä koskaan voimme edes kuvitella, mutta mikäli meissä itsessämme ei ole tarpeeksi henkilökohtaista energiaa, niin emme pysty hyödyntämään tätä potentiaalia.
[/quote]
Näitä juttuja taas itse olen aina ihmetellyt, kun on niin vaikea ymmärtää mitä on se henkilökohtainen energia. Esim. kun itse kokeilin psykedeelejä ensimmäisiä kertoja luulisin että olin aika paskassa jamassa. Alkoholin suurkuluttaja, masentunut, anhedonistinen ja välinpitämätön kuolemansa odottelija. Luulisi ettei mikään henkilökohtaisen energian huipentuma. Silti psykedeelikokemukse olivat itselleni suorastaan elämäni pelastaneita juttuja.
Hassua kyllä, oikeastaan mullistavin oli trippi jonka voisi luokitella huonoksi, toinen kokeiluni. Ensimmäisen tripin jälkeen pääsin alkoholiriippuvuudesta, mutta sitten tilalle tuli tyhjyyden tunne, ahdistus ja kuoleman pelko. Jossain vaiheessa päätin ottaa melkoisen satsin sieniä, kun niitä luonnosta löytyi. Trippikokemus oli äärimmäisen pelottava ja ahdistava suurimman osan aikaa, olin varma että sekoan tai kuolen tai jään tripille ikuisiksi ajoiksi, tunsin minuuteni hajoavan kokonaan niin että koin että minän eri osat olivat hajautuneet puihin, lintuihin, esineisiin ja juttelivat keskenään jne. Mutta kaikki se ahdistus loppui kun koin lopulta että viimeinenkin minuuden ripe hävisi täysin, se oli kuin kuolema. Sitten kun palasin takaisin, olin täysin toinen ihminen, enkä ole koskaan enää pelännyt kuolemaa, enkä edes elämää, sen jälkeen. Jotenkin on olo että olen jo kohdannut oman kuolemani ja tiedän ettei siinä ole mitään pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta, kun aiheeseen ei ole tullut mitään vastauksia: Onko asia selvinnyt mihinkään suuntaan?
Niin, AP on todellakin sielunhoidon lähteillä. Se on lähes varma, että kokemus varmasti antaisi täysin uudenlaisen merkityksen elämääsi, ja muistaisit mitkä asiat ovat tärkeitä ja varmasti niitä kohtaan myös onnellisuus kasvaisi. Mutta ongelma on se, että psykedeelit kuten mitkään muutkaan lääkkeet eivät tee mitään itse, vaan sinun täytyy tehdä kaikki se työ. Itse olen ainakin niin väsynyt tätä yhteiskunnan valheellista paskaa, suomalaisten vihaa omaa itseään ja viitekehystään kohtaan sekä montaa muuta, että ei tunnu oikein irtoavan mikään. Vaikka olen asiantuntija työssäni ja erittäin paljon kouluttautunut ja töissäkin ollut. Mutta en vaan saa merkitystä mistään yhteiskunnan pinnallisesta asiasta.
Erästä asiaa tosin ihmettelin tuossa ap kirjoituksessa. Mistä tuo kommuunieläminen sinulle tuli mieleen? Mitä tekemistä sillä on psykedeliaterapian kanssa? Tsemppiä kuitenkin ap:lle, muistathan että liikunta tekee myös ihmeitä, jos vaan saisi itsensä liikkeelle :D
Psykedeelejä kyllä voin ainakin suositella. Itse pääsin omatoimisen taikasienihoidon avulla eroon alkoholismista sekä paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Valitettavasti Suomessa ei näiden aineiden laittomuuden takia voi saada ammattilaisen ohjauksessa psykedeeliterapiaa. Lähin paikka taitaa olla Portugali, jossa voi ayahuasca-psykedeelillä tehtyjä hoitoja saada ammatti-ihmisten ohjauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 16:21"]
Mutta ongelma on se, että psykedeelit kuten mitkään muutkaan lääkkeet eivät tee mitään itse, vaan sinun täytyy tehdä kaikki se työ.
[/quote]
Tavallaan minusta totta, tavallaan ei. Psykedeelit avaavat raja-aidat tietoisen ja tiedostamattoman väliltä, jolloin pääsee käsiksi oman käytöksensä ja ongelmiensa ennen tiedostamattomiin syihin. Tämä on psyykkisesti myös raskas ja työteliäs kokemus, koska tosiaan tietoinen mieli joutuu kohtaamaan ja käsittelemään ne kaikki asiat pikavauhtia, mitä sieltä alitajunnasta purkautuu. Mutta se helpotus mikä tällaista vapautumista seuraa on kaiken arvoinen.
Tuo kokemuksen psyykkisen työn omaisuus on minusta syy miksi kukaan ei koskaan jää esim. LSD:stä tai sienistä jatkuvasti käyttäväksi addiktiksi. Vaikka olisi kuinka hieno kokemus, se on myös tavallaan aina pelottava ja raskas, ei sitä halua usein.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 16:25"]
Lähin paikka taitaa olla Portugali, jossa voi ayahuasca-psykedeelillä tehtyjä hoitoja saada ammatti-ihmisten ohjauksessa.
[/quote]
Viitsisitkö kirjoittaa aiheesta enemmänkin, nimenomaan Portugaliin liittyen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiheesta tuli dokumentti joskus, jossa käytettiin traumatisoituneilla sotilailla hyvin tuloksin. Itselläkin tilanne, etten usko enää muun auttavan, kaikkea mahdollista kokeiltu. 15 vuotta jaksoin käydä selittämässä asioita terapeuteille ym aina uudelleen ja mikä hulluinta, kaapit pullollaan mitä pahempia laillisia huumeita ja myrkkyjä. Ne myös kaikki testattu, mutta kiitos ei. Tarkoitus kun ei olisi elää elämää jossain lääketokkurassa, vaan päästä sinne alitajunnan tasolle muuttamaan asioita. Vai miten sen sanoisi. Harmi, ettei tässä maassa todellakaan tätä hoitoa saa. Itsellä ei rahkeet riitä käydä kokeilemaan yksinään.
Olen meditoinut sienillä pieninä annoksina: Olen saanut yhteyden kehollisiin tunteisiin, jonka seurauksena mm. huomasin että elämässäni oli ihmisiä joiden seurassa ei tuntunutkaan hyvältä. Pystyin päättämään nämä suhteet kun ymmärsin etten tule nähdyksi. En myöskään enää voi olla äitini seurassa koska voin pahoin - ihmisen, joka kaltoinkohteli minua.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 16:21"]
Mutta ongelma on se, että psykedeelit kuten mitkään muutkaan lääkkeet eivät tee mitään itse, vaan sinun täytyy tehdä kaikki se työ.
[/quote]
Tavallaan minusta totta, tavallaan ei. Psykedeelit avaavat raja-aidat tietoisen ja tiedostamattoman väliltä, jolloin pääsee käsiksi oman käytöksensä ja ongelmiensa ennen tiedostamattomiin syihin. Tämä on psyykkisesti myös raskas ja työteliäs kokemus, koska tosiaan tietoinen mieli joutuu kohtaamaan ja käsittelemään ne kaikki asiat pikavauhtia, mitä sieltä alitajunnasta purkautuu. Mutta se helpotus mikä tällaista vapautumista seuraa on kaiken arvoinen.
Tuo kokemuksen psyykkisen työn omaisuus on minusta syy miksi kukaan ei koskaan jää esim. LSD:stä tai sienistä jatkuvasti käyttäväksi addiktiksi. Vaikka olisi kuinka hieno kokemus, se on myös tavallaan aina pelottava ja raskas, ei sitä halua usein.
[/quote]
Huokaus. Olen hieman yli kymmenen vuotta perehtynyt lähinnä luonnossa esiintyviine psykotrooppeihin, mutta myös kemikaaleihin sekä teoriassa että käytännössä. Psykedeelit ovat maailman suurin ja merkittävin asia mitä omassa elämässäni on tapahtunut. Mutta en jaksa kuunnella sitä medventures-tyyppistä mehutusta asiasta. Kyllä, niiden potentiaali on suurempi, mitä koskaan voimme edes kuvitella, mutta mikäli meissä itsessämme ei ole tarpeeksi henkilökohtaista energiaa, niin emme pysty hyödyntämään tätä potentiaalia. Lisäksi, jos kymmenen eri ihmistä kokee asioita, on todennäköisesti kymmenen hyvin erinäköistä kokemusta, koska set ja setting. Eritoten tuo set on muokkaantunut meidän vuosia kestävästä henkilöhistoriasta...
Mitä enemmän teknologisoidumme ja materialisoidumme, sitä hankalampi meidän on ymmärtää, mistä psykedeelien kohdalla on edes kysymys...Mutta komppaan kyllä täysillä sitä, että toki näitä tulisi hyödyntää terapiassa ja lääketieteessä. Muualla kuin sairaala/laboratorio-olosuhteissa...