Lue keskustelun säännöt.
Valehtelin ystäville ja sukulaisille, että sairastan syöpää..
22.02.2015 |
Siis mulla oli oireita, jotka viittasivat erääseen syöpään ja lääkärit epäilivät syöpää ennen jatkotutkimuksia. Olin tuossa vaiheessa kauhuissani, hain lohdutusta ja kerroin itkien kaikille läheisille, että mulla on ilmeisesti syöpä. Sain tukea ja monet läheisistä olivat puolestani todella surullisia. Jatkotutkimusten jälkeen selvisi, että kyseessä olikin hyvälaatuinen kasvain. Olin tietysti tuloksesta iloinen, mutta koska läheiset olivat vakuuttuneet syövästäni, en kehdannut kertoa heille, että kysymyksessä olikin hyvälaatuinen kasvain. Läheisten kysellessä tilanteesta esitin rohkeaa ja sanoin, että syöpä on saatu kokonaisuudessaan poistettua (hyvälaatuinen kasvain poistettiin). Nautin myös saamastani huomiosta ja uhrin asemasta. Myöhemmin välttelin asian ottamista puheeksi, tai jonkun tiedustellessa asiasta annoin ymmärtää, että asia on hoidossa. En kuitenkaan korjannut virheelistä käsitystä. Motiiveinani oli nolous omaa hysteriaani kohtaan asian johdosta ja osittain huomion haku läheisiltä. Jutusta on jo useita vuosia, eikä moni varmaan enää muistakaan koko juttua, mutta mua itseäni valhe vaivaa ajoittain, enkä ajattele asiaa mielelläni. Pitäisiköhän kertoa totuus?
Kommentit (23)
Luultavaati läheisiä asia ei kiinosta enää. Pitäisin lähinnä edelleen huomion hakuna vanhojen sairaskertomus asioiden uudelleen esiin ottamisen. Antaisin asian olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä noloa siinäkin olisi ollut kertoa asiasta heti kun sait sen selville. Siis että kasvain oli hyvälaatuinen. Itsekin olisin varmasti parkunut läheisille, että nyt mulla on varmaan syöpä ja mitä jos kuolen. Ja kertonut sitten heti hyvistä uutisista ettei heidän tarvitsisi murehtia. Kauhean vaivalloista ja epäreilua tuollainen valehtelu ja esittäminen. Nyt se on oikeastaan se ja sama kerrotko totuuden vai et, kun asiasta on niin paljon aikaa. Ihmiset voivat kyllä loukkaantua jos valehtelu paljastuu.
Onkos tullut katseltua Seinfeldia? Jakso "The Scofflaw", siinäkin oli noin.
provooooo, ettekö te oikeasti tunnista näitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä korjaisin asian jos se nousis esille. Sanoisin varmaan silloin, että se ei ollut hengenvaarallinen ja pahoittelisin jos olin ilmaissut asian huonosti kun se poistettiin ja jättänyt väärän kuvan.
Miksi enää tässä vaiheessa kertoisit? Nythän ne vasta ihmettelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä mollaat ihmisiä joilla on oikeasti syöpä.
Jos et ole aiemminkaan vaivautunu kertomaan niin älä kerro nytkään. Pitävät sua vielä pöpinä. Vaikka sitähän sää vähän ootki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Live and let die, eli unohda koko juttu :)
En tiedä. IHme juttu ettet voinut kertoa että se olikin hyvänlaatuinen. Eniten ihmettelen tuota "uhrin asema ja huomio". Kun ihminen sairastuu vakavasti ja kertoo siitä läheisilleen, on ihan ok saada tukea ja myötätuntoa ja olla heikko. Sun tekstistä saa kuvan, että ne on jotenkin negatiivisia asioita. Kun mä sairastuin, olin kauhuissani ja sain paljon tukea. Tarvitsin sitä tukea. Ei siinä ole mitään hienoa että yksin jossain märehtii ja säälii itseään. Ja uhrin asema... mä en kyllä tuntenut olevani mikään uhri. Tapahtui ikävä asia, mitä en olis halunnut, mutta ei se musta mitään uhria tehnyt. NIinkuin ei sekään, että tarvitsin tukea. ONkohan sulla joku häpeäongelma? Jos on, niin kannattais mennä selvittämään.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerys. Olin itse samassa tilanteessa ja kun sain tulokset, kerroin kaikille, että kasvain oli hyvälaatuinen ja poistetaan. En ymmärrä mikä järki on valehdella.
Kerro totuus, koska asia painaa. Valheen kanssa ei ole kiva elää. Joudut kantamaan asiaa painolastina joka käänteessä välttelemällä ja se syö sua. Usko pois. Odotat sopivaa tilannetta ja kerrot, että luultu syöpä oli hyvälaatuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:31"]
En tiedä. IHme juttu ettet voinut kertoa että se olikin hyvänlaatuinen. Eniten ihmettelen tuota "uhrin asema ja huomio". Kun ihminen sairastuu vakavasti ja kertoo siitä läheisilleen, on ihan ok saada tukea ja myötätuntoa ja olla heikko. Sun tekstistä saa kuvan, että ne on jotenkin negatiivisia asioita. Kun mä sairastuin, olin kauhuissani ja sain paljon tukea. Tarvitsin sitä tukea. Ei siinä ole mitään hienoa että yksin jossain märehtii ja säälii itseään. Ja uhrin asema... mä en kyllä tuntenut olevani mikään uhri. Tapahtui ikävä asia, mitä en olis halunnut, mutta ei se musta mitään uhria tehnyt. NIinkuin ei sekään, että tarvitsin tukea. ONkohan sulla joku häpeäongelma? Jos on, niin kannattais mennä selvittämään.....
[/quote]
Varmaan tuo häpeäongelma. Yritän olla vahva, enkä mielelläni pyydä muilta apua tai hae huomiota, mutta tuossa syöpäepäilyvaiheessa olin maassa ja hain lohtua muilta kertomalla asiasta janoten lohdutusta. Kun tulos olikin hyvälaatuinen, oma käytös nolotti ja totuus tuntui mahdottomalta kertoa joillekin. Lähimmille tietysti kerroin kasvaimen olleen hyvälaatuinen, mutta joillekin sukulaisille, jotka olivat ottaneet tilanteeni raskaasti, en pystynyt paljastamaan asiaa. ap
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:37"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:31"]
En tiedä. IHme juttu ettet voinut kertoa että se olikin hyvänlaatuinen. Eniten ihmettelen tuota "uhrin asema ja huomio". Kun ihminen sairastuu vakavasti ja kertoo siitä läheisilleen, on ihan ok saada tukea ja myötätuntoa ja olla heikko. Sun tekstistä saa kuvan, että ne on jotenkin negatiivisia asioita. Kun mä sairastuin, olin kauhuissani ja sain paljon tukea. Tarvitsin sitä tukea. Ei siinä ole mitään hienoa että yksin jossain märehtii ja säälii itseään. Ja uhrin asema... mä en kyllä tuntenut olevani mikään uhri. Tapahtui ikävä asia, mitä en olis halunnut, mutta ei se musta mitään uhria tehnyt. NIinkuin ei sekään, että tarvitsin tukea. ONkohan sulla joku häpeäongelma? Jos on, niin kannattais mennä selvittämään.....
[/quote]
Varmaan tuo häpeäongelma. Yritän olla vahva, enkä mielelläni pyydä muilta apua tai hae huomiota, mutta tuossa syöpäepäilyvaiheessa olin maassa ja hain lohtua muilta kertomalla asiasta janoten lohdutusta. Kun tulos olikin hyvälaatuinen, oma käytös nolotti ja totuus tuntui mahdottomalta kertoa joillekin. Lähimmille tietysti kerroin kasvaimen olleen hyvälaatuinen, mutta joillekin sukulaisille, jotka olivat ottaneet tilanteeni raskaasti, en pystynyt paljastamaan asiaa. ap
[/quote]
SE että janoat lohdutusta ei ole väärin. Vaikka ongelma ei lopulta olis vakava. Sähän pelkäsit että on. Lohdutuksen arvoinen on silloinkin kun pelkää. Ihminen saa tarvita lohdutusta ihan vaan. Ilman katastrofia. Ja mistä ihmeestä sä olisit etukäteen edes voinut tietää että se on hyvänlaatuinen. Ole kiitollinen siitä, että selvisit ilman syöpää. Ja siitä että sait lohtua kun pelotti. Kun osaa pyytää apua ja tukeutua muihin, elämästä tulee huimasti parempaa kuin silloin kun yrittää olla vaan vahva.
Anna olla. Eihän kaikki edes ymmärrä, mitä eroa on hyvä- ja pahalaatuisella kasvaimella. Kasvain kuin kasvain.
Syöpä kuin syöpä, et valehdellut.
sinuna kyllä kertoisin totuuden heti. terveydellä nyt vaan ei yksinkertaisesti haeta sitä teetä ja sympatiaa. eri asia tietenkin jos tilanne on oikeasti vakava.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:37"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:31"]
En tiedä. IHme juttu ettet voinut kertoa että se olikin hyvänlaatuinen. Eniten ihmettelen tuota "uhrin asema ja huomio". Kun ihminen sairastuu vakavasti ja kertoo siitä läheisilleen, on ihan ok saada tukea ja myötätuntoa ja olla heikko. Sun tekstistä saa kuvan, että ne on jotenkin negatiivisia asioita. Kun mä sairastuin, olin kauhuissani ja sain paljon tukea. Tarvitsin sitä tukea. Ei siinä ole mitään hienoa että yksin jossain märehtii ja säälii itseään. Ja uhrin asema... mä en kyllä tuntenut olevani mikään uhri. Tapahtui ikävä asia, mitä en olis halunnut, mutta ei se musta mitään uhria tehnyt. NIinkuin ei sekään, että tarvitsin tukea. ONkohan sulla joku häpeäongelma? Jos on, niin kannattais mennä selvittämään.....
[/quote]
Varmaan tuo häpeäongelma. Yritän olla vahva, enkä mielelläni pyydä muilta apua tai hae huomiota, mutta tuossa syöpäepäilyvaiheessa olin maassa ja hain lohtua muilta kertomalla asiasta janoten lohdutusta. Kun tulos olikin hyvälaatuinen, oma käytös nolotti ja totuus tuntui mahdottomalta kertoa joillekin. Lähimmille tietysti kerroin kasvaimen olleen hyvälaatuinen, mutta joillekin sukulaisille, jotka olivat ottaneet tilanteeni raskaasti, en pystynyt paljastamaan asiaa. ap
[/quote]
SE että janoat lohdutusta ei ole väärin. Vaikka ongelma ei lopulta olis vakava. Sähän pelkäsit että on. Lohdutuksen arvoinen on silloinkin kun pelkää. Ihminen saa tarvita lohdutusta ihan vaan. Ilman katastrofia. Ja mistä ihmeestä sä olisit etukäteen edes voinut tietää että se on hyvänlaatuinen. Ole kiitollinen siitä, että selvisit ilman syöpää. Ja siitä että sait lohtua kun pelotti. Kun osaa pyytää apua ja tukeutua muihin, elämästä tulee huimasti parempaa kuin silloin kun yrittää olla vaan vahva.
[/quote]
Kiitti kommentista. :) Karmeimmalta tässä valheessa tuntuu se, että eräs läheinen tuli surullisena lohduttamaan ja hänellä itsellään oli syöpä. ap
Kolmekymppisenä syöpäsairaana tämä on minusta lähinnä huvittava tilanne. Kolmen lapsen äitinä ja työssäkäyvänä olen "uhrin aseman ja huomion" hakemusen siasta pyrkinyt salaamaan taudin mahdollisimman monelta ja okemaan reipas läheisilleni. En halua surkuttelua ja "sääliä" ja haluan antaa lapsilleni mahdollisuuden tavalliseen lapsuuteen (niin pitkään kuin suinkin) ilman, että äitiä surkuteltaisiin ja että heidän tarvitsisi elää huolessa. En myöskään itse halua kieriskellä kuoleman ajatuksissa vaan nauttia jäljellä olevasta ajasta perheeni kanssa.
Lähinnä tulee vaikutelma, että ap:n elämä on ollut jollain tavalla epätyydyttävää kun ap halusi uhrin asemaan jo ennen diagnoosia ja nautti "kuolemansairaan imagosta".