Jos valittaisin omasta arjestani yhtä paljon kuin äidit lapsiperhearjestaan

Lapsettomassa elämässä ei kieltämättä ole mitään valittamista, ellei sitten jostakin syystä halua pakkomielteisesti lasta. Onneksi ei ole tuollaista pakkomiellettä riesana.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:17"]

Minä olen päämäärätietoisesti tehnyt elämästäni mahdollisimman helppoa, stressitöntä ja mukavaa. Ihmiset jotka valittavat ja ruikuttavat elämästään, eivät ole tajunneet itse ajaneensa elämänsä siihen jamaan. Elämä hallintaan niin kaikki paranee! 

[/quote]Sama täällä, olen 45v ja neljä lasta. Elämä on ihanaa!

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:17"]

Minä olen päämäärätietoisesti tehnyt elämästäni mahdollisimman helppoa, stressitöntä ja mukavaa. Ihmiset jotka valittavat ja ruikuttavat elämästään, eivät ole tajunneet itse ajaneensa elämänsä siihen jamaan. Elämä hallintaan niin kaikki paranee! 

[/quote]Sama täällä, olen 45v ja neljä lasta. Elämä on ihanaa!

[/quote]

Jos sinulla on neljä lasta, elämäsi ei ole "mahdollisimman helppoa". Voit toki uskotella itsellesi, mitä haluat, mutta et selvästikään tiedä, minkälaista lapseton elämä on.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:32"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:17"]

Minä olen päämäärätietoisesti tehnyt elämästäni mahdollisimman helppoa, stressitöntä ja mukavaa. Ihmiset jotka valittavat ja ruikuttavat elämästään, eivät ole tajunneet itse ajaneensa elämänsä siihen jamaan. Elämä hallintaan niin kaikki paranee! 

[/quote]Sama täällä, olen 45v ja neljä lasta. Elämä on ihanaa!

[/quote]

Jos sinulla on neljä lasta, elämäsi ei ole "mahdollisimman helppoa". Voit toki uskotella itsellesi, mitä haluat, mutta et selvästikään tiedä, minkälaista lapseton elämä on.

[/quote] Mitä hittoa? En haluaisi lapsetonta helppoa elämää, ehdin sitäkin elää. Haluan lapsellisen helpon elämän! Siitäkin voi tehdä mahdollisemman helppoa. Luulin oikeasti sinun olevan tyytyväinen elämääsi, mutta olikin vain kateellinen katkera.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:43"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:32"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:30"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:17"] Minä olen päämäärätietoisesti tehnyt elämästäni mahdollisimman helppoa, stressitöntä ja mukavaa. Ihmiset jotka valittavat ja ruikuttavat elämästään, eivät ole tajunneet itse ajaneensa elämänsä siihen jamaan. Elämä hallintaan niin kaikki paranee!  [/quote]Sama täällä, olen 45v ja neljä lasta. Elämä on ihanaa! [/quote] Jos sinulla on neljä lasta, elämäsi ei ole "mahdollisimman helppoa". Voit toki uskotella itsellesi, mitä haluat, mutta et selvästikään tiedä, minkälaista lapseton elämä on. [/quote] Mitä hittoa? En haluaisi lapsetonta helppoa elämää, ehdin sitäkin elää. Haluan lapsellisen helpon elämän! Siitäkin voi tehdä mahdollisemman helppoa. Luulin oikeasti sinun olevan tyytyväinen elämääsi, mutta olikin vain kateellinen katkera. [/quote] En ole kateellinen enkä katkera. Huomautin vain, että jos olet hankkinut lapsia, et ole tehnyt elämätäsi "mahdollisimman stressitöntä, helppoa ja mukavaa". Elämäsi voi tietenkin olla melko stressitön ja mukava, mutta jos olisit halunnut maksimoida nuo piirteet, olisit jättänyt lapset tekemättä. [/quote] Jos ihminen haluaisi maksimoida stressittömyyden ja mukavuuden ja helppouden kokonaan, hän ei ostaisi omistusasuntoa, vaan asuisi kuuden tai seitsemän tähden hotellissa. Hän menisi naimisiin jonkun avokätisen superrikkaan kanssa, joka hoitaisi omaisuutta, ettei itse tarvitse miettiä edes sellaista ja silti rahaa olisi aina. Hänellä olisi henkilökohtainen assistenti, eikä hän itse olisi tietenkään töissä. Hotelli huolehtisi siivouksesta, eikä ruoka olisi ongelma, koska huonepalvelu pelaa ympärivuorokautisesti, samoin pesupalvelut. Auto tietenkin vuokra-auto tai taksi. Ei tarvitae miettiä huoltoja muuta. Tietenkin sitä asuisi jossain muuala kuin Suomessa, jottei tarvitse kärsiä epämukavista keleistä tai kylmästä. Sukulaiset mahdollisimman kaukana, ettei vahingossa joudu auttamaan. Päivät pitkät makoilisi sängyssä tai itseään hemmotellen tai syöden. Olisiko tämä jotain sitä velojen tarkoittamaa mukavuuden, helppouden ja stressittömän elämän maksimointia? Totta, neljän lapsen kotiäiti Suomessa, ei ihan yllä tuohon.

[/quote]

Tuo pitäisi paikkaansa, jos nuo asiat voisi todella saada sormia napauttamalla. Me elämme kuitenkin valitettavan realistisessa maailmassa, jossa luksuselämä hotelleissa on joko kokonaan meidän ulottumattomissamme tai vaatisi aivan kohtuuttomia ponnistuksia. Lapsettomuus on kuitenkin panos-tuottosuhteeltaan aivan ylivertainen tapa tehdä elämästään helpompaa ja mukavampaa. Se kun ei vaadi mitään muuta kuin huolellisuutta ehkäisyn kanssa.

[/quote] Paitsi ettei elämä ilman lapsia ole mukavaa...

Jotkut nyt ottavat ihan mitkä vaan kommentit valittamisena. Jos minä sanon, että "kylläpä on hurja rajuilma" tai "lapsi on kuumeessa", niin joku ymmärtää sen heti valittamisena. Jos taas työkaveri kertoo, että yöllä koiranpentu puri parhaat kengät palasiksi ja ripuloi matolle, niin ei se minun korviin mikään hauska sattumus ole vaan valittamista.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:39"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:17"]Minä olen päämäärätietoisesti tehnyt elämästäni mahdollisimman helppoa, stressitöntä ja mukavaa. Ihmiset jotka valittavat ja ruikuttavat elämästään, eivät ole tajunneet itse ajaneensa elämänsä siihen jamaan. Elämä hallintaan niin kaikki paranee! 
[/quote] Niin, no me kaikki emme mene siitä mistä rima on matalin :) Tässä se huomataan, ei se lasten kasvatus ole helppoa, kuten jotkut (usein muuten lapsettomat) väittävät. On raskasta toisinaan olla vanhempi, eikä vähiten siksi, että lapsiaan rakastaa aivan mielettömästi. Tästä pääsemme siihen, että olessasi vanhempi, tiedät mitä on epäitsekkyys. Se, että lapsesi kasvavat tervepäisiksi, itsenäisiksi aikuisiksi, nimenomaan vaatii elämänhallintaa. Niin kuin kaikki suuret projektit, myös vanhemmuus vaatii välillä hikeä ja kyyneleitä, eli se ei tosiaan sovi ihmiselle, jolle elämän vaatimustasoksi riittää silkkaa leikin lyönti ja ympäriinsä haahuilu. Onnea siis sinulle, olet tehnyt oikean valinnan, koska et kelpaisikaan äidiksi. Olisit surkea äiti :) Kukaan ei koskaan tule sanomaan sinulle, että olet maailman paras äiti. Et koskaan ylipäänsä ole kellekään se korvaamaton. Työssäsi sinut voidaan korvata, mies voi vaihtaa sinut toiseen, kaverit saavat aina uusia kavereita jne. Hyvää äitiä ei kukaan korvaa.
Pidä aivan rauhassa stressitön elämäsi, katsos kun sinulla ei ole mitään, mitä esimerkiksi minulla ei ole. Lapseni ovat jo sen ikäisiä. Kaiken stressistä myyden ja mukavuuden lisäksi minulla on perhe, ei mitään kahden aikuisen kimppakämppää.
[/quote]

Kuulostat suhteellisen tiukkapipoiselta... Enpä usko sunkaan olevan kovin hyvä äiti.

En tavoitellut mahdollisimman helppoa elämää, kun halusin äidiksi. Tosiasia on, että vauva-ajat ovat olleet erittäin raskaita, mutta kokonaisuutena olen elämääni erittäin tyytyväinen. En vaihtaisi lapsettomuuteen missään nimessä. Ehk olen joskus valittanut, siihen minulla on oikeus. Enimmäkseen len ihastellut ja hehkuttanut, sekin joitain ärsyttää, mutta silti minulla on siihenkin oikeus. Jokainen eläköön omaa elämäänsä.

Minä en ole ollut koskaan niin onnellinen, kuin lasten pikkulapsiaikana. Ihan vauva-aika oli raskaampaa heräilyjen vuoksi, mutta kun se helpotti, on kyllä ollut todella ihanaa. Tottakai välillä kaipaa omaa aikaa, mutta sain lapset vähän vanhempana ja elämä alkoi tuntua tyhjältä ja tylsältä ilman pikku jalkojen tepsutusta kotona. Kukin itselleen sopivalla tyylillä!

Ei lapsen kanssa elämänsä mukavaksi kokevalle voi sanoa että hänen elämänsä olisi vielä mukavampaa ilman lasta, jos juuri lapsi tekee siitä mukavaa.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:44"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:39"]

Tässä se huomataan, ei se lasten kasvatus ole helppoa, kuten jotkut (usein muuten lapsettomat) väittävät.

[/quote]

En ole koskaan kuullut kenenkään (lapsettoman tai vanhemman) väittävän lasten kasvattamista helpoksi. Aika hullunkurinen väite se olisikin. Lasten kasvatushan on kokonaan toinen vaativa, psykologisesti raskas, huonosti palkattu, tylsä ja olemattomilla eduilla varustettu duuni normaalin päivätyön päälle. -ap

[/quote]

minusta lasten kasvattaminen on kaikkea muuta kuin tylsää. Ainahan voi valita, mitä niiden lasten kanssa puuhaa. T. Kohta kolmen äiti, joka myöntää, että välillä on rankkaa, mutta ei valita. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:43"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:32"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:30"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:17"] Minä olen päämäärätietoisesti tehnyt elämästäni mahdollisimman helppoa, stressitöntä ja mukavaa. Ihmiset jotka valittavat ja ruikuttavat elämästään, eivät ole tajunneet itse ajaneensa elämänsä siihen jamaan. Elämä hallintaan niin kaikki paranee!  [/quote]Sama täällä, olen 45v ja neljä lasta. Elämä on ihanaa! [/quote] Jos sinulla on neljä lasta, elämäsi ei ole "mahdollisimman helppoa". Voit toki uskotella itsellesi, mitä haluat, mutta et selvästikään tiedä, minkälaista lapseton elämä on. [/quote] Mitä hittoa? En haluaisi lapsetonta helppoa elämää, ehdin sitäkin elää. Haluan lapsellisen helpon elämän! Siitäkin voi tehdä mahdollisemman helppoa. Luulin oikeasti sinun olevan tyytyväinen elämääsi, mutta olikin vain kateellinen katkera. [/quote] En ole kateellinen enkä katkera. Huomautin vain, että jos olet hankkinut lapsia, et ole tehnyt elämätäsi "mahdollisimman stressitöntä, helppoa ja mukavaa". Elämäsi voi tietenkin olla melko stressitön ja mukava, mutta jos olisit halunnut maksimoida nuo piirteet, olisit jättänyt lapset tekemättä. [/quote] Jos ihminen haluaisi maksimoida stressittömyyden ja mukavuuden ja helppouden kokonaan, hän ei ostaisi omistusasuntoa, vaan asuisi kuuden tai seitsemän tähden hotellissa. Hän menisi naimisiin jonkun avokätisen superrikkaan kanssa, joka hoitaisi omaisuutta, ettei itse tarvitse miettiä edes sellaista ja silti rahaa olisi aina. Hänellä olisi henkilökohtainen assistenti, eikä hän itse olisi tietenkään töissä. Hotelli huolehtisi siivouksesta, eikä ruoka olisi ongelma, koska huonepalvelu pelaa ympärivuorokautisesti, samoin pesupalvelut. Auto tietenkin vuokra-auto tai taksi. Ei tarvitae miettiä huoltoja muuta. Tietenkin sitä asuisi jossain muuala kuin Suomessa, jottei tarvitse kärsiä epämukavista keleistä tai kylmästä. Sukulaiset mahdollisimman kaukana, ettei vahingossa joudu auttamaan. Päivät pitkät makoilisi sängyssä tai itseään hemmotellen tai syöden. Olisiko tämä jotain sitä velojen tarkoittamaa mukavuuden, helppouden ja stressittömän elämän maksimointia? Totta, neljän lapsen kotiäiti Suomessa, ei ihan yllä tuohon.

[/quote]

Tuo pitäisi paikkaansa, jos nuo asiat voisi todella saada sormia napauttamalla. Me elämme kuitenkin valitettavan realistisessa maailmassa, jossa luksuselämä hotelleissa on joko kokonaan meidän ulottumattomissamme tai vaatisi aivan kohtuuttomia ponnistuksia. Lapsettomuus on kuitenkin panos-tuottosuhteeltaan aivan ylivertainen tapa tehdä elämästään helpompaa ja mukavampaa. Se kun ei vaadi mitään muuta kuin huolellisuutta ehkäisyn kanssa.

[/quote]

En usko, että haluamme tehdä elämästä pelkästään helppoa, jos sen takia jää kokematta upeita asioita. Jollekin se helppous on sitä, ettei tarvitse raataa, ponnistella tai tavoitella mitään vaan voi ajelehtia päivästä toiseen huolehtimatta mistään. Toisille elämän tekee merkitykselliseksi se, että on tavoitteita, joita haluaa saavuttaa, asioita, joiden eteen ponnistella ja kun nämä asiat saa vaikka välillä hampaat irvessä ja kyyneliä vuodattaen, tuntuu elämä entistä paremmalta, merkitykselliseltä ja mukavalta.

Minulla on ystävä, 35v, joka on lapseton. Tällä hetkellä hän ei ole parisuhteessakaan, kun pitkäaikainen avomies kuoli muutama vuosi sitten. Sitä ennen kolmikymppisenä hän menetti rakastamansa työn (tuorein pistettiin pihalle, kun piti tehdä säästöjä) ja työnhakua esti se, että hän sairastui samalla syöpään. Nyt hän on tervehtynyt mutta masentunut. Ei oikein onnistu työnhaku, vaikka toki haluaisi rakastamaansa työtä tehdä. Pelottaa yksinäinen vanhuus, molemmat vanhemmat kuolivat kun ystäväni oli parikymppinen. Oletko oikeasti sitä mieltä, että hän ei saisi valittaa ja että hän ei vain ole valinnut helppoa elämää?

Toinen ystäväni (olemme kaikki olleet ystäviä useamman vuosikymmenen) on onnellinen kolmen lapsen äiti. Hän on töissä perheyrityksessä, vanhemmat ovat aktiivisa ja terveitä ja ovat auttaneet jokaisen lapsen kanssa reilusti. Hän ei ole menettänyt ainuttakaan läheistä (isovanhemmat kuolivat jo ennen hänen syntymäänsä) eikä hänellä ole ollut vastoinkäymisiä. Hän on onnellinen ja nauttii elämästään eikä valita. Mutta oletatko, että hänen elämänsä voi jatkua näin onnellisena ilman ainuttakaan vastöinkäymistä? Ja että kun niitä vastoinkäymisiä tulee, hän ottaisi ne nauttien vastaan ilman valituksen häivääkään? Faktahan on, että hän ei ole joutunut koskaan ponnistelemaan elämässä minkään eteen ja jos hänen miehensä ja vanhempansa kuolisivat ja itse sairastuisi syöpään,, voisi olla vähän toinen ääni kellossa.

Minulla itselläni on kaksi lasta ja nautin molempien lasten vauvaiästä suunnattomasti (iso ikäero). Nyt lapset ovat koululaisi, teen itse uraa niin kuin miehenikin, autan eläkkeellä olevia vanhempiani (molemmilla perussairauksia, jotka estävät liikkumista) ja saattohoidan miehen äitiä. Kyllä tuntuu rankalta. Välillä harmittaa, kun kuskaan ainoina vapaailtoina lapsia harrastuksiin ja itse menetin oman rakkaan harrastuksen jalkani takia. Valitankin välillä arkeni raskautta. Mutta en haluaisi elää ilman lapsiani, koska näen, miten tärkeitä ja rakkaita he ovat myös isovanhemmilleen ja miten paljon iloa he tuovat paitsi minun ja  mieheni elämään niin myös muiden elämään. Olen valinnut lapsiperhe-elämän ja ehkä joku voisi saivarrella ja väittää, että elämäni olisi helpompaa, jos ei olisi lapsia, joita joutuu harrastuksiin kuskaamaan niinä vapaailtoina mutta toisaalta kun siivoan vanhempieni kotia, ei olisi näitä lapsia viihdyttämässä vanhuksia eikä hauskuuttamassa iltaisin, kun tulen rättiväsyneenä töistä. Lapset ottavat ja antavat ihan niin kuin kaikki sellainen, jonka eteen teet töitä. En saisi uraanikaan, jos vain kotona makaisin kädet ojossa. Ja sen urani eteen välillä raadan ja mietin, kannattaako. Mutta aina välillä tulee se hetki, jolloin tiedän että kannattaa ja muutenkin kuin vain ison palkkapussin takia. Saan siitä ammatillista tyydytystä. Olen ylpeä siitä, että olen saavuttanut tietyn aseman ja osaan asioita, joita moni muu ei ehkä osaisi. Voin olla korvattavissa kaikissa elämäni saavutuksissa, mutta kuka tahansa ei minua korvaisi.

Ilmainen onni on mukavaa mutta kun sen eteen on tehnyt töitä, tuntuu se mahtavalta.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 20:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 06:30"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:43"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:32"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:30"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:17"] Minä olen päämäärätietoisesti tehnyt elämästäni mahdollisimman helppoa, stressitöntä ja mukavaa. Ihmiset jotka valittavat ja ruikuttavat elämästään, eivät ole tajunneet itse ajaneensa elämänsä siihen jamaan. Elämä hallintaan niin kaikki paranee!  [/quote]Sama täällä, olen 45v ja neljä lasta. Elämä on ihanaa! [/quote] Jos sinulla on neljä lasta, elämäsi ei ole "mahdollisimman helppoa". Voit toki uskotella itsellesi, mitä haluat, mutta et selvästikään tiedä, minkälaista lapseton elämä on. [/quote] Mitä hittoa? En haluaisi lapsetonta helppoa elämää, ehdin sitäkin elää. Haluan lapsellisen helpon elämän! Siitäkin voi tehdä mahdollisemman helppoa. Luulin oikeasti sinun olevan tyytyväinen elämääsi, mutta olikin vain kateellinen katkera. [/quote] En ole kateellinen enkä katkera. Huomautin vain, että jos olet hankkinut lapsia, et ole tehnyt elämätäsi "mahdollisimman stressitöntä, helppoa ja mukavaa". Elämäsi voi tietenkin olla melko stressitön ja mukava, mutta jos olisit halunnut maksimoida nuo piirteet, olisit jättänyt lapset tekemättä. [/quote] Jos ihminen haluaisi maksimoida stressittömyyden ja mukavuuden ja helppouden kokonaan, hän ei ostaisi omistusasuntoa, vaan asuisi kuuden tai seitsemän tähden hotellissa. Hän menisi naimisiin jonkun avokätisen superrikkaan kanssa, joka hoitaisi omaisuutta, ettei itse tarvitse miettiä edes sellaista ja silti rahaa olisi aina. Hänellä olisi henkilökohtainen assistenti, eikä hän itse olisi tietenkään töissä. Hotelli huolehtisi siivouksesta, eikä ruoka olisi ongelma, koska huonepalvelu pelaa ympärivuorokautisesti, samoin pesupalvelut. Auto tietenkin vuokra-auto tai taksi. Ei tarvitae miettiä huoltoja muuta. Tietenkin sitä asuisi jossain muuala kuin Suomessa, jottei tarvitse kärsiä epämukavista keleistä tai kylmästä. Sukulaiset mahdollisimman kaukana, ettei vahingossa joudu auttamaan. Päivät pitkät makoilisi sängyssä tai itseään hemmotellen tai syöden. Olisiko tämä jotain sitä velojen tarkoittamaa mukavuuden, helppouden ja stressittömän elämän maksimointia? Totta, neljän lapsen kotiäiti Suomessa, ei ihan yllä tuohon.

[/quote]

Tuo pitäisi paikkaansa, jos nuo asiat voisi todella saada sormia napauttamalla. Me elämme kuitenkin valitettavan realistisessa maailmassa, jossa luksuselämä hotelleissa on joko kokonaan meidän ulottumattomissamme tai vaatisi aivan kohtuuttomia ponnistuksia. Lapsettomuus on kuitenkin panos-tuottosuhteeltaan aivan ylivertainen tapa tehdä elämästään helpompaa ja mukavampaa. Se kun ei vaadi mitään muuta kuin huolellisuutta ehkäisyn kanssa.

[/quote] Paitsi ettei elämä ilman lapsia ole mukavaa...

[/quote]

Tutkimukset sanovat toista.

[/quote] En ole ollut niissä mukana.

[/quote]

Olisit sanonut, että puhut vain omasta kokemuksestasi.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:56"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:51"]

Virheetön vela, joka koskaan ei ole tehnyt vääriä tai vaativia valintoja.

[/quote]

En minä noin sanonut. Sanoin, että jos elämäni antaisi niin paljon valittamisen aihetta kuin joidenkin vanhempien elämä tuntuu antavan, ajattelisin tehneeni vääriä valintoja. Vastaavasti kun en keksi elämästäni mitään valitettavaa, päättelen tehneeni hyviä valintoja. Tämä on minusta aika ilmeistä, mutta ehkä jotkut sitten luulevat, että elämän kuuluu olla ikävää. -ap
[/quote]
Jos haluan juosta maratonin ja harjoittelu on huonolla säällä tai loukkaantuneena ikävää tai mahdotonta, en silti ajattele, että haluan väärää asiaa.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:17"]

Harvalla sitä varmaan on mitenkään erityisen helppo ja mukava elämä ainakaan jos on yli 30-vuotias.

[/quote]

Mitä ihmettä :D. Miksi yli 30-vuotiaan elämän pitäisi olla jotenkin vaikeaa ja epämukavaa? Eihän siinä iässä yleensä vielä mitään sairauksiakaan ole, ymmärtäisin jos sanoisit noin esim. yli 90-vuotiaista.

3-kymppisenähän sitä vasta helppoa ja mukavaa onkin, kun useimmat on valmistuneet vuosia sitten, olleet jo jonkin aikaa työelämässä ja ehkä edenneet urallaan, useimmilla on myös vakaa parisuhde ja aikaa harrastaa (toisien kuin esim. opiskellessa, jolloin monet tekevät kaikki illat ja lomat töitä), rahaa alkaa jäädä säästöön jne jne.

Ainakin mun elämä nyt 35-vuotiaana on huomattavasti mukavampaa ja helpompaa kuin vaikka 10 vuotta sitten, kun olin köyhä sinkku jolla oli vuodessa ehkä 1 vapaapäivä... Asuntokin on kohta velaton, ja olen löytänyt kivoja harrastuksia ja oppinut paljon "elämästä" enkä esim. jumita enää huonoihin ihmissuhteisiin jne jne.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 08:00"]

minusta lasten kasvattaminen on kaikkea muuta kuin tylsää. Ainahan voi valita, mitä niiden lasten kanssa puuhaa. T. Kohta kolmen äiti, joka myöntää, että välillä on rankkaa, mutta ei valita. 

[/quote]

Ai, että sun ei olekaan pakko vaihtaa vaippoja, pakko pestä, pakko tehdä ruokaa, pakko ruokkia, pakko siivota, pakko nukuttaa, pakko sitä ja tätä? Voit aina valita mitä teet, ja valita vain kivat ja mielenkiintoiset asiat?

Mahtaa lastesi perustarpeet olla aika retuperällä.

Elämä voi olla aika pitkälle kiinni valinnoista, mutta ei kuitenkaan kokonaan. Onnella on myös aika iso merkitys miten asiat menee, olen huomannut. Enemmänkin näin 40+ naisena ja perheenäitinä sanoisin, että elämä on vaiheita. Tuossa noin 10v sitten, mun elämä oli juuri sitä joka paikkaan ratkeamista ja kellon kanssa juoksemista väliä koti-päiväkoti-työpaikka. Tuntui, että menee hermot. Ja kovasti yritin pitää ystäviin ja sukulaisiin myös yhteyttä ja ilmeisesti siinä onnistuinkin, koska olemme nykyään paljon tekemissä keskenämme.

Nyt elämässäni on ihana vaihe, töitä on sopivasti, lapset ovat isoja ja heidän kanssa on kiva puuhata kaikenlaista ja seurata heidän opiskelujaan ja aikuistumistaan. Miehenkin kanssa menee hyvin.

Sen sijaan monilla ystävilläni, joilla 10 v sitten oli helppo ja stressitön elämä, kaikki on nykyään päälaellaan; on työttömyyttä, yllättäviä avio- tai avoeroja, sairauksia ym. stressiä. Te jotka leuhkitte helpolla elämällänne, nauttikaa siitä joka päivä täysin siemauksin, kaikki voi muuttua radikaalisti yhdessä hetkessä.

Ja by the way, ihmettelen kovasti tällä palstalla viihtyvien velojen suurta määrää.. jos lapset ovat vastenmielinen valinta, miksi päivystää vauvapalstalla? Vähän sama kun mä hakeutuisin johonkin golfinpelaajien sivustoille.. en halua golfata, enkä hankkkia golfvarusteita, enkä tietää heidän kuulumisistaan ja pelisaavutuksistaan yhtään mitään. 

No. Lähes joakinen valittaa joskus. Myös ne, jotka oikeasti olvat elämäänsä tyytyväisiä. On ihan normaalia, että joskus on huonoja päiviä ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Olipa syynä sitten lapset, työkiireet, remontti, iäkkäiden vanhempien ongelmat, sairaudet tai kaikki nämä yhdessä. Ei julkisivun tarvitse aina olla niin virheetön. Välillä saa valittaa.

Siitä olen samaa mieltä, että jos jatkuvasti on  tyytymätön ja tuo muille esiin lähnnä vain sitä tyytymättömyyttään eikä mitään positiivista, kannattaisi jotain elämässä muuttaa, jos se on suinkin mahdollista. Koskee niin lapsellisia kuin lapsettomiakin. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:43"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:32"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:30"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:17"] Minä olen päämäärätietoisesti tehnyt elämästäni mahdollisimman helppoa, stressitöntä ja mukavaa. Ihmiset jotka valittavat ja ruikuttavat elämästään, eivät ole tajunneet itse ajaneensa elämänsä siihen jamaan. Elämä hallintaan niin kaikki paranee!  [/quote]Sama täällä, olen 45v ja neljä lasta. Elämä on ihanaa! [/quote] Jos sinulla on neljä lasta, elämäsi ei ole "mahdollisimman helppoa". Voit toki uskotella itsellesi, mitä haluat, mutta et selvästikään tiedä, minkälaista lapseton elämä on. [/quote] Mitä hittoa? En haluaisi lapsetonta helppoa elämää, ehdin sitäkin elää. Haluan lapsellisen helpon elämän! Siitäkin voi tehdä mahdollisemman helppoa. Luulin oikeasti sinun olevan tyytyväinen elämääsi, mutta olikin vain kateellinen katkera. [/quote] En ole kateellinen enkä katkera. Huomautin vain, että jos olet hankkinut lapsia, et ole tehnyt elämätäsi "mahdollisimman stressitöntä, helppoa ja mukavaa". Elämäsi voi tietenkin olla melko stressitön ja mukava, mutta jos olisit halunnut maksimoida nuo piirteet, olisit jättänyt lapset tekemättä. [/quote] Jos ihminen haluaisi maksimoida stressittömyyden ja mukavuuden ja helppouden kokonaan, hän ei ostaisi omistusasuntoa, vaan asuisi kuuden tai seitsemän tähden hotellissa. Hän menisi naimisiin jonkun avokätisen superrikkaan kanssa, joka hoitaisi omaisuutta, ettei itse tarvitse miettiä edes sellaista ja silti rahaa olisi aina. Hänellä olisi henkilökohtainen assistenti, eikä hän itse olisi tietenkään töissä. Hotelli huolehtisi siivouksesta, eikä ruoka olisi ongelma, koska huonepalvelu pelaa ympärivuorokautisesti, samoin pesupalvelut. Auto tietenkin vuokra-auto tai taksi. Ei tarvitae miettiä huoltoja muuta. Tietenkin sitä asuisi jossain muuala kuin Suomessa, jottei tarvitse kärsiä epämukavista keleistä tai kylmästä. Sukulaiset mahdollisimman kaukana, ettei vahingossa joudu auttamaan. Päivät pitkät makoilisi sängyssä tai itseään hemmotellen tai syöden. Olisiko tämä jotain sitä velojen tarkoittamaa mukavuuden, helppouden ja stressittömän elämän maksimointia? Totta, neljän lapsen kotiäiti Suomessa, ei ihan yllä tuohon.

[/quote]

Kuulostaa kyllä aika kamalalta elämältä....

Valittajat valittavat aina oli elämäntilanne ihan mikä tahansa. Kyse on pitkälti elämänasenteesta. Onni ja tyytyväisyys lähtee pienistä arjen asioista. Joko niistä nauttii tai sitten ei. Ihan riippumatta siitä onko lapsia, työtä, parisuhde, rahaa, kiinnostuksen kohteita, ystäviä, koti jne. Kun tykkää omasta elämästään, näkee valoisia puolia ja hyviä asioita, joita samassa elämäntilanteessa oleva tyytymätön ei näe.

Itse koen, että elämän mielekkyys rakentuu osin juuri sille, että siinä on haastetta. Liian helppo elämä ei houkuta.