Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mielikuvitusleikki; Jos et pystyisi haistamaan mitään, millaisia hyviä puolia siitä löytäisit?
26.11.2021 |
Kerron nyt heti alkuun että olen itse menettänyt hajuaistini parikymppisenä ja kyllä se harmittaa ja surettaa tosi paljon, mutta sen kanssa on pitänyt oppia elämään. Ja on siitä toki ollutå hyötyäkin monessakin kohtaa 🤭
Missä tilanteissa olisi hyvä jos ei pystyisi haistamaan?
Voisiko sitä jopa hyödyntää jotenkin?
Kommentit (12)
Juuri äsken sain oikein hyvän esimerkin. Kävin äsken asuntolan vessassa. Siellä oli taas käynyt joku h-tin vatsavaivainen, jonka jälkeensä jättämä kostean liisterimäinen löyhkä tarttuu hengitysteiden limakalvoille. Yritin pissiä äkkiä ja hengittämättä, mutta en onnistunut. Samassa tilassa on suihku, mikä tarkoittaa sitä, että ajoittain on ovelta käännyttävä takaisin odottamaan tunti tai pari, jotta surkea ilmanvaihto ehtii viedä löyhkän ilmastointikanaviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voisi mennä töihin vaikka mihin hirveisiin hajuihin.
Ja sitten vaikka missä karseessa ulkovessassa tai muuten löyhkäävässä yleisövessassa ei tunnu yhtään ällöltä.
Siivoojana olisin tyytyväinen, jos en haistaisi ihmisten jätösten hajuja vessoissa. Naisten rättiroskis on pahin, jo sen perusteella voin sanoa, että musta ei ikinä olisi lesboksi. Naiset haisee pahalle 🤮
Olen hajuherkkä, joten ajatus kiehtoo. Toisaalta on hyvä haistaa pilaantunut ruoka yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on joku haiseva ihminen, jota muut välttelevät, hajuaistiton voi olla hänen kaverinsa <3
Miten makuaistisi laita on?
On joitain terveellisiä ruokia, joita en pysty syömään, koska ne haisevat ja maistuvat niin pahalta. Jos tällaista aistiongelmaa ei olisi, söisin terveellisemmin (onnistuisin myös syömään maltillisemmin hyvinä mutta epäterveellisinä pitämiäni ruokia, ehkä karkit ja vastavat jäisivät kokonaan pois)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voisi mennä töihin vaikka mihin hirveisiin hajuihin.
Ja sitten vaikka missä karseessa ulkovessassa tai muuten löyhkäävässä yleisövessassa ei tunnu yhtään ällöltä.
Liekö tuo sentään mikään plussa? Olin nuoruudessani töissä tehtaassa, jossa usein pääsi ilmaan rikkidioksidia. Se on sellainen kaasu että hajuaisti tottuu siihen aika äkkiä ja jos ei heti älyä laittaa naamaria niin myöhemmin ei sitten enää mikään naamarin tarpeesta muistutakaan. Paitsi seuraavana päivänä jolloin on sitten kaikkien flunssien äiti ja räkätauti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voisi mennä töihin vaikka mihin hirveisiin hajuihin.
Ja sitten vaikka missä karseessa ulkovessassa tai muuten löyhkäävässä yleisövessassa ei tunnu yhtään ällöltä.
Liekö tuo sentään mikään plussa? Olin nuoruudessani töissä tehtaassa, jossa usein pääsi ilmaan rikkidioksidia. Se on sellainen kaasu että hajuaisti tottuu siihen aika äkkiä ja jos ei heti älyä laittaa naamaria niin myöhemmin ei sitten enää mikään naamarin tarpeesta muistutakaan. Paitsi seuraavana päivänä jolloin on sitten kaikkien flunssien äiti ja räkätauti.
Minä olen luullut omia aistejani ihan normaaleiksi. Epäilys heräsi asuessani ensimmäistä kertaa ulkomailla. Siivoilin keittiötä ihan rauhassa, kun naapuri ilmestyi takaovelle sanomaan, että jostain tuli kamalasti kaasunhajua. Kaasu tuli liedestä, jonka olin juuri pyyhkinyt ja samalla vääntänyt kaasun päälle. Oli kuitenkin ihan kiva huomata kaasu, ennen kuin tussahti. Ilman naapuria olisi tussahtanut.
Alue: Aihe vapaa
En minunkaan tarvitse kuvitella. Hajuaisti katosi joskus ennen 30v. Hyödynsin sitä töissä, otin vastaan kaikki kirjaimellisesti p@skahommat kun ei hajut tehneet pahaa.
Nyt koronan aikana hämmästyneenä olen todennut, että hajuaistini on palannut.
(hajuaistini ei ollut siis kokonaan pois, mutta merkittävästi heikentynyt, makuaisti oli vain lievästi heikentynyt)