Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys tekee hulluksi
26.11.2021 |
En tapaa kuin kerran viikossa ihmisen, juttelen pitempään. Käyn kyllä kaupassa ja töissä päivittäin. Töissä en tapaa ketään, on yksinäinen työ. Tunnen itseni munkiksi. Rupee päässä heittämään. Saan raivareita itsekseni ja itkukohtauksia.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Voi, onko ekstrovertilla vaikeaa? Voi, voi! Kyynel…
Päinvastoin. Onneksi on sentään tämä palsta. Tämä on minun tärkein kontaktini ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Munkeilla on kavereina toisia munkkeja. Ne asuu munkkilassa ja tekee munkkimaisia juttuja. Lähde sinäkin Valamoon, ap, niin saat tuta munkkiuden.
Onkoon kaikilla Suoemn munkeilla ja myös Petri Munckilla käynyt niin hyvä munkki että ovat saaneet asunnot Munkkivuorelta
Ethän sä yksin ole, jos sulla on lapset. Kun mulla oli elämänvaihe, jossa olin yksin, niin lapset oli se voima että mä jaksoin ja pysyin järjissäni.
Mutta ilmeissesti sä vaan pohdit asioita ja tunnet välillä yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki sosiaalisempi työ. Sitten olet vain tyytyväinen kun saat viettää vapaa-aikasi yksin.
Mun mielestä sosiaalisuus työajalla on ihan eri asia kuin vapaa-ajan sosiaalisuus. Työkaverit ei todellakaan korvaa oikeita kavereita. Ellei käy niin että työkaverista tulee kaveri muutenkin, jolloin hän ei olekaan enää ainoastaan työkaveri.
En pystynyt olemaan koulussakaan, edes yläasteella. Jokaisen työn lopetan. Kuukausi tai muutama viikko menee hyvin, mutta sitten tulee raja ja menen irtisanoutumaan. Irtisanoutuminen on minulle tapa olla. Olen täysin irrallaan kaikesta.
Rupea kaveriksi yksinäiselle! Diakonisalaitois,Punanen risti. Kirkomme koulutaa ilmasiksi. Sairaalat tarvitsevat kaikialla kaveria pitkäaikaispotilaille kuin palvelutalot. Koulutavat ja käyt katsoo heitä.Et ole yksin. Kerkiit hyvin työsi jälkeen ja viikonloppuna!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ethän sä yksin ole, jos sulla on lapset. Kun mulla oli elämänvaihe, jossa olin yksin, niin lapset oli se voima että mä jaksoin ja pysyin järjissäni.
Mutta ilmeissesti sä vaan pohdit asioita ja tunnet välillä yksinäisyyttä.
Lapsista en ole voinut erota tai lähteä niiden luota pois. Kaikista muista asioista olen kävellyt pois: työ, parisuhde, ystävät. Ystäväpiirejäkin on ollut elämä aikana neljä - viisi. Kaikista olen vain lähtenyt pois. Tai siis asiat ovat menneet siihen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Rupea kaveriksi yksinäiselle! Diakonisalaitois,Punanen risti. Kirkomme koulutaa ilmasiksi. Sairaalat tarvitsevat kaikialla kaveria pitkäaikaispotilaille kuin palvelutalot. Koulutavat ja käyt katsoo heitä.Et ole yksin. Kerkiit hyvin työsi jälkeen ja viikonloppuna!
Muuten voisin, mutta iltaisin ja viikonloppuisin en pysty perheen takia. Perhe eristää minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olis, jos lähtisit vaikka johonkin harrastukseen? Myös eri järjestöillä on ystävätoimintaa. Esim. SPR.
https://rednet.punainenristi.fi/ystavavalitykset?_gl=1*1l0y5c3*_ga*MjE0…
Miksi tätä piti alapeukuttaa? Esim. Punaisella Ristillä yritetään etsiä vapaaehtoisten voimin yksinäisille ystäviä. Mitä alapeukutettavaa siinä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olis, jos lähtisit vaikka johonkin harrastukseen? Myös eri järjestöillä on ystävätoimintaa. Esim. SPR.
https://rednet.punainenristi.fi/ystavavalitykset?_gl=1*1l0y5c3*_ga*MjE0…
Miksi tätä piti alapeukuttaa? Esim. Punaisella Ristillä yritetään etsiä vapaaehtoisten voimin yksinäisille ystäviä. Mitä alapeukutettavaa siinä on?
Voisin hyvin olla ystävä jollekin vanhukselle ja auttaa vaikka käymällä kaupassa. Tykkään kuunnella vanhojen ihmisten juttuja. Minulla on ollut hyvin nuoresta eri ikäisiä ystäviä, jopa mummoni ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on pehmoeläimiä joille juttelen ja keksin hauskoja juttuja. Toimii!
Vierailija kirjoitti:
Tunnen olevani vankilassa, jotka arkielämä on. En pääse mihinkään. Vakavissani olen miettinyt, että alan juomaan päivisin. Jokin pakopaikka muutamaksi vuodeksi. Jos sen jaksaisi.
Mä aloin juoda päivittäin, koska tyhjyys ja yksinäisyys kävi sietämättömiksi ja työttömyys mahdollistaa. Lopetin noin viikko sitten. En voi suositella vaikka se toki turruttaa ja saa ajan kulumaan. Nyt tinderöin, mutta se vasta masentavaa onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pehmoeläimiä joille juttelen ja keksin hauskoja juttuja. Toimii!
Ihana. Ehkä minä alan juttelemaan villasukille, kun kudon niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen olevani vankilassa, jotka arkielämä on. En pääse mihinkään. Vakavissani olen miettinyt, että alan juomaan päivisin. Jokin pakopaikka muutamaksi vuodeksi. Jos sen jaksaisi.
Mä aloin juoda päivittäin, koska tyhjyys ja yksinäisyys kävi sietämättömiksi ja työttömyys mahdollistaa. Lopetin noin viikko sitten. En voi suositella vaikka se toki turruttaa ja saa ajan kulumaan. Nyt tinderöin, mutta se vasta masentavaa onkin.
Alkoholilla saisi siirrettyä ikäviä tunteita ja turrutettua itsensä. Ymmärrän, miksi ihmiset juovat itsensä räkäkänniin. Silloin ikäänkuin kadottaa vastuun itsestään. Jos kaatuu ja lyö päänsä tai tulee hakatuksi ei ole itse siinä hetkessä vastuussa itsestään. Ei myöskään tunne kipua. On syyntakeeton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda työtä että näet ihmisiä joka päivä. Miten olisi joku henkilökohtaisen avustajan paikka?
Vierailija kirjoitti:
En pysty iltaisin lähtemään mihinkään, koska lapset. Muuten voisinkin harrastaa ja ehkä tutustua ihmisiin iltaisin.
Lapset ei ole ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vaihda työtä että näet ihmisiä joka päivä. Miten olisi joku henkilökohtaisen avustajan paikka?
Hyvä ajatus sinänsä. Mietin asiaa. Kovin pitkäkestoista elämää ei jatkuvasta yksinäisyydestä tule.
Oma sosiaalinen iäkäs vanhempani on joutunut olemaan kotivankilassa kohta kaksi vuotta. Riskillä tapaan häntä, että on edes joku ihmiskontakti (ffp2-maski, turvaväli). On aivan kauheaa katsoa vierestä kuinka yksinäisyys musertaa häntä. En olisi toivonut hänen viimeiset vuotensa olevan tällaista. Jos ei olisi koronaa, hän kävisi uimassa, kahviloissa, kaupoissa jne. Nyt ei ole muuta kuin kodin seinät ja kävelylenkit.
Yksinäisyys on äärimmäisen vakava asia. Sen olen oppinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty iltaisin lähtemään mihinkään, koska lapset. Muuten voisinkin harrastaa ja ehkä tutustua ihmisiin iltaisin.
Lapset ei ole ihmisiä?
Onhan ne. Mun pitää vain tehdä kaikki niiden kanssa. Kaipaisin joskus omaa aikaa iltaisin. Että voisi lähteä vaikka ulos lenkille tai jotain muuta. Elän elmääni niiden ehdoilla. Olen ikäänkuin palvelija ja niiden hyvän elämän mahdollistaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki sosiaalisempi työ. Sitten olet vain tyytyväinen kun saat viettää vapaa-aikasi yksin.
Mun mielestä sosiaalisuus työajalla on ihan eri asia kuin vapaa-ajan sosiaalisuus. Työkaverit ei todellakaan korvaa oikeita kavereita. Ellei käy niin että työkaverista tulee kaveri muutenkin, jolloin hän ei olekaan enää ainoastaan työkaveri.
En pystynyt olemaan koulussakaan, edes yläasteella. Jokaisen työn lopetan. Kuukausi tai muutama viikko menee hyvin, mutta sitten tulee raja ja menen irtisanoutumaan. Irtisanoutuminen on minulle tapa olla. Olen täysin irrallaan kaikesta.
Add?
Mun mielestä sosiaalisuus työajalla on ihan eri asia kuin vapaa-ajan sosiaalisuus. Työkaverit ei todellakaan korvaa oikeita kavereita. Ellei käy niin että työkaverista tulee kaveri muutenkin, jolloin hän ei olekaan enää ainoastaan työkaveri.