Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein joudutte "houkuttelemaan" isovanhempia olemaan lastenlasten kanssa?
26.11.2021 |
Meillä yhteydenpito on vanhempien varassa, esim. isovanhemmat eivät tapaisi lapsenlapsiaan juuri ollenkaan, jos emme aina olisi kuskaamassa lapsia sinne. Matka on kaksi tuntia suuntaansa, ja kieltämättä välillä raskasta.
Viimeksi kun kävimme mummolassa, ukki ei halunnut tehdä mitään lasten kanssa. Tervehti ja lähti pois. Ehdotin, voisiko ukki tulla mukaan kun vien lapsia läheiseen leikkipuistoon. Hän kysyi, miksi hänen pitäisi sinne lähteä ja oli silmin nähden hämmästynyt, kun kerroin että lapset varmasti haluaisivat viettää kanssasi aikaa, edes ulkona. Sisällä ukki on kiukkuinen, jos hänen lukemistaa ja telkkarin katsomistaan häiritään. Tätä ukin "pakottamista" tapahtuu ehkä kerran vuodessa, ja sekin on hänelle liikaa, tunti vuodessa ajanviettoa lastenlasten kanssa.
Mummo selvästi yrittää sietää lapsia, koska se on sosiaalinen normi. Hän kuitenkin haluaisi lähinnä keskustella meidän aikuisten kanssa ja tiuskii lapsille, voisivatko mennä toiseen huoneeseen leikkimään. Synttäri- ja joululahjaksi mummo tuo alevaatteita ja muovikrääsää, joskus kun kysyi toiveita, kerroin lasten toivovan yhteistä aikaa hänen kanssaan mieluummin kuin materiaa. Mummo sanoi olevansa niin kiireinen harrastuksineen, ettei oikein ole aikaa.
Nämä ovat ainoat isovanhemmat, lapset ovat oppineet vertailemaan, miten muiden isovanhemmat käyvät lasten luona ja nämä eivät koskaan. Toisaalta lapsemme valittavat meille, miksi emme voi käydä mummolassa useammin kuin kerran kuukaudessa, koska kaveritkin tapaavat isovanhempiaan paljon useammin. Meillä ei rankkojen töiden ja vaihtelevien työaikojen puitteissa ole mahdollisuutta tuon useammin matkustaa, ja isovanhemmat eivät meille tule.
Whatsapp-ryhmäkin perustettiin lastenlasten ja mummolan kesken. Kolmen vuoden aikana mummo on kirjoittanut sinne 5-6 viestiä vuodessa, niistäkin suurin osa pelkkiä hymiöitä vastauksina lasten keskustelunavauksiin. Ukki ei ole liittynyt koko ryhmään.
Tuli mieleen tuo 70-luvulla syntyneiden äidit ketju, omassa lapsuudenkodissani asetelma oli hyvin samanlainen kuin ketjussa kerrotut kokemukset. Onkohan tällainen välttelevä isovanhemmuus yleistäkin 40-50 -lukulaisilla?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Miksi näet moista vaivaa?
Tuen lasten ja ainoiden isovanhempien suhdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit onnellinen. Eivät tuppaudu teidän elämään, eikä mummo ole itseään äidiksi tunkemassa.
80% palstan äideistä vaihtaisi paikkaa kanssasi välttömästi.
No mulla samanlaiset tai vieläkin haluttomammat isovanhemmat, sekä oman että miehen vanhemmat siis.
Lopetin yksipuolisen yrittämisen ja ponnistelun. Kun ei kiinnosta, ei kiinnosta. Nyt kun minä en enää pidä yllä suhdetta, on mennyt 3v kun puolon vanhemmista kuului, ja 5v kun omista vanhemmista kuului.
Otin maksullisen varamummon, 30e/h ja kaikki on nyt tyytyväisiä. En tuppaa enää bio-iosvanhempien tykö.
Mutta heidänkin on sit turha tupata meidän tykö jos mieli muuttuu.
Anna olla, lopeta tuo yrittäminen. Vaikka mitä teet et saa noita kiinnostumaan lapsenlapsista.
Surullistahan tuo on, mutta valitettavasti asialle ei taida mitään olla tehtävissä. Parhaasi olet ap yrittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ideoita, miten selittää tilanne lapsille, jotka vaativat mummolakäyntejä nykyistä useammin? Itselle ne ovat stressinaihe, ja ajattelen, ettei isovanhempien tehtävä ole hankaloittaa aikuisen lastensa elämää entisestään, vaan helpottaa sitä. Käynnit vaativat meiltä vanhemmilta jatkuvaa tasapainottelua ja varpaillaan olemista isovanhempien mielialojen suhteen, aikooko mummo kohta tiuskaista, älkää menkö häiritsemään ukin uutisten katsomista jne. Lapset eivät ehkä huomaa asiaa, vaan viihtyvät mummolassa.
Muistiongelmia? Voisi olla jotain tekemistä muistin ja ikääntymisen kanssa. Sodan jälkeiset sukupolvet on myös tainnut saada aika rajatusti huomiota omilta vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan niin käytösmalli puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kerta kuukaudessa on jo ihan runsaskin määrä kyläilyä mummolassa, jos mummola ei ole samalla paikkakunnalla tai lähiympäristössä. Ei me muutkaan synnyinseuduilta kaupunkiin muuttaneet juuri sen useammin isovanhempia näe. Meidän perheellä on sentään etu, että molemmat munmolat on samalla paikkakunnalla, mutta viikonloppuvisiiteillä vain käydään. Ja aikuiset aina mukana, kun ei niin kauas oikein muuten jaksa lähteä.
Kerta kuukaudessa!
Minä näin lapsena isovanhempiani kerran vuodessa (kesälomalla ensin viikko toisessa mummolassa ja sitten toisessa) ja olen ihan rasittunut, kun lasten toiset isovanhemmat (mieheni puolelta) olisivat koko ajan änkeämässä kylään ja vaatimassa meitä kylään ja itselleni se kerta kuukaudessakin vaatii jo hirvittävää järjestelyä ja valmistautumista.
Minä en kyllä sinne mummolaan lapsia veisi noinkaan usein jos eivät heitä sinne halua, kyllä ne lapsetkin jossain kohtaa aistivat, etteivät ole toivottuja ja se vasta onkin kurja tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerta kerran kuussa siellä käytte, se on jo aika usein. Sanoit lastesi sanovan, että kaverit näkee isovanhempiaan useammin, mutta ei tosiasiassa hirveän monet kaverit näe. Eikä kovin monistakaan isovanhemmista ole kauheasti leikkimään ja puuhastelemaan lasten kanssa. Älä mieti, että kaikilla muilla olisi paremmin. Sanoit, että lapsesi tuntuu kumminkin viihtyvän mummolassa. On hyvä, että heillä on mummola, vaikkei isovanhemmat tekisi heidän kanssa paljon. He ovat silti ihmisiä lasten elämässä.
Ehkä lasten elämässä on tai voisi olla jotain muita mukavia aikuisia. Miksi olisi pakko olla juuri isovanhemmat? Turha pakottaa, ei siitä mitään kivaa seuraa kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja! Miten olet pitänyt yhteyttä vanhempiisi niinä vuosina kun olit jo aikuinen mutta sinulla ei ollut vielä lapsia?
Olen huomannut, että sujuvasti siinä voi mennä vuosi ja toinenkin, elämät etääntyvät, aikuinen lapsi säntää kiireellä vanhemmistaan muuhun elämäänsä, jopa yrmii niitä vanhempiaan, ja sitten ops ja yks kaksi pitäisi niiden vanhempien oitis pulpahtaa taas hänen elämäänsä, kun lempi tuottaa hedelmiään.
Niinko mitä varten ja miksi? Jos sun ei tarttenu sillon muutama vuosi sitten niin miks niitten tarttis nytte?
Ei munkaan isoisä meidän serkkujen kanssa mitään puuhastellut, ruokapöydässä jutusteli ja siinä se, tärkeä hän silti oli. Ei mun lapsuudessa aikuiset olleet mitään viihdetoimistoja, kylään kun mentiin, lapset käyttäytyi nätisti ja aikuiset keskusteli. Eikä siitä mitään traumoja jäänyt, vaikkei huomion keskipisteenä saanut aina olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä niitä lapsia joutuu houkuttelemaan tupakilla ja alkolla.
Miksi näet moista vaivaa?