Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut mummot on köyhiä ja toisilla isot säästöt?
26.11.2021 |
Oma isoisäni oli sekatyömies ja mummoni ei tainnut olla töissä missään. Pienellä maaläntilla kasvatti perunat, porkkanat, sipulit jne. Rakensivat kuitenkin pankkilainalla talon, jonka toinen pää ja yläkerta oli vuokrattuna muille. Vasta kun lapset oli aikuisia, oli varaa ottaa koko talo omaan käyttöön.
Mutta siis kerryttivät omaisuutta asuntosijoittamisella, aika fiksua. Jos olisivat asuneet ikänsä vuokralla, olisivat olleet köyhiä.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjalaismummoilla ei ollut rahaa juuri nimeksikään. Ne miehet elivät maanviljelijöinä ja mummo oli kotona emäntänä. Mitään eläkettä ei kertynyt mistään ja kun mies sitten kuoli niin se leskeneläke oli melko mitätön sellaisella maanviljelijällä. Mummokaan ei voinut enää pitää maatilaa yksin vaan piti muuttaa vuokralle jonnekin rivitalokaksioon. Siihen vuokraan ne rahat sitten menivätkin.
Porvarimummot sitten taas asuivat taajamassa tai kaupungissa ja olivat naimisissa keskiluokkaisen miehen kanssa. Kävivät itsekin ehkä jossain töissä (ompelijat, kirjanpitäjät jne.). Molemmille kertyi pääomaa ja kun mies kuoli niin eläkekin oli hyvä. Mummo jatkoi elämää ja osti kalliita turkistakkeja. Asuntokin oli jo maksettu pois miehen elinaikana.
Omia valintoja.
Joo, kyllä olisi kannattanut jäädä sinne Karjalaan Neuvostojoukkojen kanssa eikä lähteä evakkoon. Asiat olisivat olleet varmasti paljon paremmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa vaan ei osaa ajatella yhtään tätä päivää pidemmälle. Miksi se vanhana muuksi muuttuisi.
Jos on ollut parempi palkka, niin on parempi eläke. Lisäksi on perintöjä sun muita, joita ei kaikilla ole.
Samaa voi kysyä myös, miksi nykyään yleensäkin on köyhiä, rikkaita ja siltä väliltä olevia kaikenikäisiä ihmisiä. En ymmärrä rinnastusta köyhien ja rikkaiden mummojen välillä. Ap:n on nyt hyvä aloittaa rikkaaksi mummoksi tulemista, niin kuolemasi jälkeen ei läheistesi tarvitse ihmetellä jättämäsi perinnön pienuutta.
Peritty raha ja muu omaisuus. Aika harva Suomessa työnteolla rikastuu vaikka kuinka säästäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjalaismummoilla ei ollut rahaa juuri nimeksikään. Ne miehet elivät maanviljelijöinä ja mummo oli kotona emäntänä. Mitään eläkettä ei kertynyt mistään ja kun mies sitten kuoli niin se leskeneläke oli melko mitätön sellaisella maanviljelijällä. Mummokaan ei voinut enää pitää maatilaa yksin vaan piti muuttaa vuokralle jonnekin rivitalokaksioon. Siihen vuokraan ne rahat sitten menivätkin.
Porvarimummot sitten taas asuivat taajamassa tai kaupungissa ja olivat naimisissa keskiluokkaisen miehen kanssa. Kävivät itsekin ehkä jossain töissä (ompelijat, kirjanpitäjät jne.). Molemmille kertyi pääomaa ja kun mies kuoli niin eläkekin oli hyvä. Mummo jatkoi elämää ja osti kalliita turkistakkeja. Asuntokin oli jo maksettu pois miehen elinaikana.
Omia valintoja.
Joo, kyllä olisi kannattanut jäädä sinne Karjalaan Neuvostojoukkojen kanssa eikä lähteä evakkoon. Asiat olisivat olleet varmasti paljon paremmin...
Sekö sitten oli vaihtoehto? Eikä esimerkiksi töihin meno ja eläkkeen kartuttaminen? Jokin oikea ammatti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjalaismummoilla ei ollut rahaa juuri nimeksikään. Ne miehet elivät maanviljelijöinä ja mummo oli kotona emäntänä. Mitään eläkettä ei kertynyt mistään ja kun mies sitten kuoli niin se leskeneläke oli melko mitätön sellaisella maanviljelijällä. Mummokaan ei voinut enää pitää maatilaa yksin vaan piti muuttaa vuokralle jonnekin rivitalokaksioon. Siihen vuokraan ne rahat sitten menivätkin.
Porvarimummot sitten taas asuivat taajamassa tai kaupungissa ja olivat naimisissa keskiluokkaisen miehen kanssa. Kävivät itsekin ehkä jossain töissä (ompelijat, kirjanpitäjät jne.). Molemmille kertyi pääomaa ja kun mies kuoli niin eläkekin oli hyvä. Mummo jatkoi elämää ja osti kalliita turkistakkeja. Asuntokin oli jo maksettu pois miehen elinaikana.
Omia valintoja.
Joo, kyllä olisi kannattanut jäädä sinne Karjalaan Neuvostojoukkojen kanssa eikä lähteä evakkoon. Asiat olisivat olleet varmasti paljon paremmin...
Sekö sitten oli vaihtoehto? Eikä esimerkiksi töihin meno ja eläkkeen kartuttaminen? Jokin oikea ammatti?
Ennen oli toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ostin mieheni kanssa asunnon jo nuorena eikä me olla erottu. Minulla on säästöjä ja saan joka kuukausi vähän säästöön, vaikka oma työura on ollut katkonainen ja olen sairastellut. Vuoralla ja eronneena kuuluisin köyhiin ihan virallisesti. Kohta joku tulee kuitenkin sanomaan, että olen elänyt miehen siivellä niin se ei pidä paikkaansa, olen hoitovapaita lukuunottamatta maksanut kuluista puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjalaismummoilla ei ollut rahaa juuri nimeksikään. Ne miehet elivät maanviljelijöinä ja mummo oli kotona emäntänä. Mitään eläkettä ei kertynyt mistään ja kun mies sitten kuoli niin se leskeneläke oli melko mitätön sellaisella maanviljelijällä. Mummokaan ei voinut enää pitää maatilaa yksin vaan piti muuttaa vuokralle jonnekin rivitalokaksioon. Siihen vuokraan ne rahat sitten menivätkin.
Porvarimummot sitten taas asuivat taajamassa tai kaupungissa ja olivat naimisissa keskiluokkaisen miehen kanssa. Kävivät itsekin ehkä jossain töissä (ompelijat, kirjanpitäjät jne.). Molemmille kertyi pääomaa ja kun mies kuoli niin eläkekin oli hyvä. Mummo jatkoi elämää ja osti kalliita turkistakkeja. Asuntokin oli jo maksettu pois miehen elinaikana.
Omia valintoja.
Joo, kyllä olisi kannattanut jäädä sinne Karjalaan Neuvostojoukkojen kanssa eikä lähteä evakkoon. Asiat olisivat olleet varmasti paljon paremmin...
Sekö sitten oli vaihtoehto? Eikä esimerkiksi töihin meno ja eläkkeen kartuttaminen? Jokin oikea ammatti?
Ennen oli toisin.
Ai että ei voinut mennä töihin eikä käyttää järkeään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni mummo on leski ja nauttii leskeneläkettä.
Mikä ei nyt kyllä yleensä suuri ole, jos miehelläkin on ollut huono eläke.
Perintö on 1 vaihtoehto.
Tai sijoittaminen. Nyt pks vuokrakaksio n. 800-1000€/kk eli 10000€/vuosi.
10 vuotta 100000€ ja jos sijoittaisi summan pörssin ka tuotto 7-8% kaksinkertaistaa summan 10ssä vuodessa. Paljonko ero 50ssä vuodessa. ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjalaismummoilla ei ollut rahaa juuri nimeksikään. Ne miehet elivät maanviljelijöinä ja mummo oli kotona emäntänä. Mitään eläkettä ei kertynyt mistään ja kun mies sitten kuoli niin se leskeneläke oli melko mitätön sellaisella maanviljelijällä. Mummokaan ei voinut enää pitää maatilaa yksin vaan piti muuttaa vuokralle jonnekin rivitalokaksioon. Siihen vuokraan ne rahat sitten menivätkin.
Porvarimummot sitten taas asuivat taajamassa tai kaupungissa ja olivat naimisissa keskiluokkaisen miehen kanssa. Kävivät itsekin ehkä jossain töissä (ompelijat, kirjanpitäjät jne.). Molemmille kertyi pääomaa ja kun mies kuoli niin eläkekin oli hyvä. Mummo jatkoi elämää ja osti kalliita turkistakkeja. Asuntokin oli jo maksettu pois miehen elinaikana.
Omia valintoja.
Joo, kyllä olisi kannattanut jäädä sinne Karjalaan Neuvostojoukkojen kanssa eikä lähteä evakkoon. Asiat olisivat olleet varmasti paljon paremmin...
Sekö sitten oli vaihtoehto? Eikä esimerkiksi töihin meno ja eläkkeen kartuttaminen? Jokin oikea ammatti?
Ennen oli toisin.
Ai että ei voinut mennä töihin eikä käyttää järkeään?
Hä? Et taida tietää evakkojen elämästä yhtään mitään. Niille annettiin maapläntti, jonne voivat rakentaa talon ja alkaa viljelemään viljaa/perunoita. Naiset jäivät lasten kanssa kotiin ja auttoivat maatilan töissä. Ensinnäkin evakkoja kohtaan oltiin monessa paikassa todella vihamielisiä eikä heitä edes huolittu vieraalle töihin. Heitä kohdeltiin kuten nykyään persut kohtelevat m-muuttajia.
Tyhmä mummo, viisas mummo, simple as that!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne helsingin asunnot ole olleet ikinä mitään halpoja, jos suhteutetaan ko ajan palkkatasoon. Nykyisin kylläkin ovat suhteessa kalliimpia.
Minusta on tulossa köyhä mummo, vaikken törsää. Olen tällä hetkellä 46-vuotias.
Tilanne näytti vielä 15 vuotta sitten ihan toiselta ja ne asiat, joiden johdosta nykytilanne on toinen, eivät ole olleet minun päätettävissä. Olen yksinhuoltaja ja minulla on perussairaus, jonka johdosta tulen myöhemmin olemaan vielä sairaampi/invalidisoidun.
Minulla oli säästöjä, jotka kuluivat ent.avopuolisoni käynnistämiin huoltajuusoikeudenkäyntiin (elatuksen suuruus syynä) ja kun jouduimme muuttamaan hänen omistamastaan kodista pois uuden naisen tieltä. Sain uuden työn paikasta, josta vuokra-asunnonkin, mutta jouduin ottamaan sellaisen työn, jossa sairauteni ei haitaa ja jossa ei edellytetä kuin 8h saati matkustamista, koska olen yksin vanhempana arjessa. Palkka ei siis päätä huimaa. Olen joutunut valitsemaan asunnon työpaikkani läheisyydestä, koska minulla ei ole tukipiiriä (tarhahaut/jos jotain sattuu, pääsen ripeästi kotiin) = kallis vuokra. Säästöjä ei siis enää ole ja olemme yhden vanhemman perhe, joten lainaa ei heru mihinkään asuntoihin tai ylipäätään mihinkään. Rikkaita sukulaisia minulla ei ole, joten mitään perintöjä ei ole tiedossa, joista sijoittaa vanhuuden varalle.
Joku nyt varmasti keksii, että itsepä teit lapsia /erosit. Tosiasiassa minua ei haittaa, että tilanne on tämä, kun en sille mitään voi, mutta halusin kommentoida sellaisille kapeasti ajatteleville, joiden mukaan vanhana ei ole mitään, jos nuorempana törsää. Ei se niin mene. Joillekin ei vain voi jäädä mitään säästettävää, koska elämä. Ei se ole tuhlailun merkki. Meitä on monia, joilla ei ole mahdollisuutta säästää. Tämä on varmasti vaikea ymmärtää, jos tilanteessa ei itse ole.
Komppaan tuota nuukailua. Ukki teki töitä eläkeikään (65) asti, mummu oli kotona. Jossain kohtaa heilläkin oli vuokralaisia, en ihan tarkkaan tiedä. Ostivat laatua ja silloin kun tarvitsivat, jouluna ja syntymäpäivänä sain kohtuulliset rahalahjat. Auttoivat myös kerran kun olin nuorena ja tyhmänä lainannut kaverilta rahaa, maksoin kyllä velan heti ensimmäisestä kunnon tilistäni enkä ole ikinä sen jälkeen kaverilta lainannut. Kävelivät kauppaan, laittoivat ja söivät terveellistä ruokaa koko perhe, silti kaikki kolme lasta sairastuivat syöpään ja ovat edesmenneitä. Omat vanhempani halusivat hulppean elämäntyylin ja siinä meni iso osa mummun ja ukin säästöistä. Auttoivat sekä vapaaehtoisesti että pyydettäessä. Vieläkin harmittaa kun omat vanhemmat olivat toisaalta ahneita, toisaalta tekopyhiä. Itse en omista asuntoa enkä luottokorttia, minulle parempi näin. Lapsilisät olen säästänyt lapselle pesämunaksi <3
Vierailija kirjoitti:
En puhuisi asuntovarallisuuden kasvattamisesta, jos joskus 50 vuotta sitten on rakentanut pytingin jonnekin peräkylille.
Luepa aloitus uudelleen aivot mukana.😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjalaismummoilla ei ollut rahaa juuri nimeksikään. Ne miehet elivät maanviljelijöinä ja mummo oli kotona emäntänä. Mitään eläkettä ei kertynyt mistään ja kun mies sitten kuoli niin se leskeneläke oli melko mitätön sellaisella maanviljelijällä. Mummokaan ei voinut enää pitää maatilaa yksin vaan piti muuttaa vuokralle jonnekin rivitalokaksioon. Siihen vuokraan ne rahat sitten menivätkin.
Porvarimummot sitten taas asuivat taajamassa tai kaupungissa ja olivat naimisissa keskiluokkaisen miehen kanssa. Kävivät itsekin ehkä jossain töissä (ompelijat, kirjanpitäjät jne.). Molemmille kertyi pääomaa ja kun mies kuoli niin eläkekin oli hyvä. Mummo jatkoi elämää ja osti kalliita turkistakkeja. Asuntokin oli jo maksettu pois miehen elinaikana.
Omia valintoja.
Joo, kyllä olisi kannattanut jäädä sinne Karjalaan Neuvostojoukkojen kanssa eikä lähteä evakkoon. Asiat olisivat olleet varmasti paljon paremmin...
Sekö sitten oli vaihtoehto? Eikä esimerkiksi töihin meno ja eläkkeen kartuttaminen? Jokin oikea ammatti?
Ennen oli toisin.
Ai että ei voinut mennä töihin eikä käyttää järkeään?
Hä? Et taida tietää evakkojen elämästä yhtään mitään. Niille annettiin maapläntti, jonne voivat rakentaa talon ja alkaa viljelemään viljaa/perunoita. Naiset jäivät lasten kanssa kotiin ja auttoivat maatilan töissä. Ensinnäkin evakkoja kohtaan oltiin monessa paikassa todella vihamielisiä eikä heitä edes huolittu vieraalle töihin. Heitä kohdeltiin kuten nykyään persut kohtelevat m-muuttajia.
Miksi väännettiin niitä lapsia? Eikä siellä tarvinnut vuosikymmeniä asua tai kotona kökkiä.
Omia valintoja.