Miksi jotkut mummot on köyhiä ja toisilla isot säästöt?
Oma isoisäni oli sekatyömies ja mummoni ei tainnut olla töissä missään. Pienellä maaläntilla kasvatti perunat, porkkanat, sipulit jne. Rakensivat kuitenkin pankkilainalla talon, jonka toinen pää ja yläkerta oli vuokrattuna muille. Vasta kun lapset oli aikuisia, oli varaa ottaa koko talo omaan käyttöön.
Mutta siis kerryttivät omaisuutta asuntosijoittamisella, aika fiksua. Jos olisivat asuneet ikänsä vuokralla, olisivat olleet köyhiä.
Kommentit (44)
Sama kuin ihmisillä yleensä. Osalla raha pysyy ja osa pistää kaiken heti haisemaan.
On ihmisiä, joille säästämisen käsite on täysin vieras, valitettavasti.
Sit on nämä, jotka elävät kitsaasti ja aina valittavat rahapulaansa. Kuoleman jälkeen selviää, että rahaa makasi tileillä kymmeniä, jopa satoja tuhansia.
Omassa suvussa molempia tapauksia.
En puhuisi asuntovarallisuuden kasvattamisesta, jos joskus 50 vuotta sitten on rakentanut pytingin jonnekin peräkylille.
Ei ole osattu käsitellä rahaa. Tehty jatkuvasti tyhmiä päätöksiä. Hölmöilty.
Minunkin äidilläni raha poltti sormia heti, törsää kaikkeen typerään ja kaikki on mennyt aina pieleen, koska on tyhmä.
Ei rahaa taivaasta tippunut siihen aikaan, kun esim. oma mummoni eli aktiivista elämäänsä. Evakkoretkellä jäi kaikki taakse ja sotien jälkeen nollasta aloitettiin Suomessa. Maanviljelystä ei ihan hirveitä masseja irronnut, kun elätettävänä oli nykymittapuulla suurehko lapsikatras. Töitä sai painaa suurelta osin palkatta aamusta iltaan. Ei ehtinyt murehtia esim. omaa ulkonäköään tai muita joutavia pinnallisuuksia.
Vanhana ei eläke ollut hääppöinen, mutta alati säästäväisen luonteensa avulla loppuun asti selvisi kunnialla.
Pitkään oli niin ettei pätkätöistä kertynyt eläkettä. Jos teit vaikka töitä koko ajan pätkissä yhtäjaksoisesti 20v. - ei eläkettä. Onneksi nykyään eläkettä kertyy pätkistäkin.
Kaikki ovat köyhiä jos on pelkkä asunto alla eikä pääse kuluttamaan säästämiään omia rahojaan. Ahneet perilliset lipovat huuliaan koska pääsee tuhlaamaan perintöään.
Pitäisi mennä loppupäästä elämää vuokralle ja alkaa kuluttamaan hyvinvointiinsa omaa omaisuuttaan. Voi käydä yksityisellä lääkärissä maksoi mitä maksoi ja kaikki mahdolliset kalliit hoidot. Matkustellakkin jos kykenee ja jaksaa. Maksaa myös luotettavan avustajan ja seuralaisen matkan ja kulut niin ettei yksin lähde.
Erot ovat monilla syy mikä on köyhdyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
En puhuisi asuntovarallisuuden kasvattamisesta, jos joskus 50 vuotta sitten on rakentanut pytingin jonnekin peräkylille.
Kuluneista 50 vuodesta 30 ensimmäåisen ajan tuo kyllä kasvatti asuntovarallisuutta. Ja vieläkin se on enemmän kuin ei mitään, vaikka arvot ovatkin alentuneet.
Varsinkin mummojen kohdalla kannattaa huomioda se, että maatalojen emännille, kotiäideille ja pätkätyöläisille ei ole kertynyt eläkettä kuin vasta ihan viime aikoina. Eli jos jotain säästöjä on ollut, ne on ollut pakko käyttää ihan elämisen perusteisiin eläkeiässä, viimeistään miehen kuoltua (koska miehelle käytännössä kertyi aina parempi eläke ja kun se loppui, leskeneläke ei useinkaan ole kovin kummoinen, mutta asumiskulut yms käytännössä säilyvät samoina - tai nousevat, kun omasta talosta pitää muuttaa vuokralle).
Ihan samasta syytä kuin ihmisillä muutenkin. Toiset saa euron venymään ja toisille ei riitä mikään. Omassa tuttavapiirissä on nähty kyllä, että se eniten tienaava voi olla se persaukisin. Se vanha klisee on totta: Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.
Vierailija kirjoitti:
En puhuisi asuntovarallisuuden kasvattamisesta, jos joskus 50 vuotta sitten on rakentanut pytingin jonnekin peräkylille.
Sitten kun se pytinki on maksettu, asuminen onkin puoli-ilmaista ja nuukille ihmisille on pienistäkin tuloista jäänyt merkittävät säästöt.
No toisilla on paljon lääkekuluja ja lapset vaatii rahaa ja kalliita lahjoja. Tätä viimeisintä ei kukaan myönnä, mummot heltyy ja tinkii omasta hyvinvoinnista. Ei aina ole kyse tuhlaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhuisi asuntovarallisuuden kasvattamisesta, jos joskus 50 vuotta sitten on rakentanut pytingin jonnekin peräkylille.
Sitten kun se pytinki on maksettu, asuminen onkin puoli-ilmaista ja nuukille ihmisille on pienistäkin tuloista jäänyt merkittävät säästöt.
Remontit tulee eteen heti kun on maksettu.
Vierailija kirjoitti:
No toisilla on paljon lääkekuluja ja lapset vaatii rahaa ja kalliita lahjoja. Tätä viimeisintä ei kukaan myönnä, mummot heltyy ja tinkii omasta hyvinvoinnista. Ei aina ole kyse tuhlaamisesta.
Mummot käyttää lahjoja kiristyskeinona päästäkseen määräilemään lastensa huusholleihin.
Tai sitten on kasvatettu huonosti.
Kumpikin on ihan mummon oma moka.
Moni mummo on leski ja nauttii leskeneläkettä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole osattu käsitellä rahaa. Tehty jatkuvasti tyhmiä päätöksiä. Hölmöilty.
Minunkin äidilläni raha poltti sormia heti, törsää kaikkeen typerään ja kaikki on mennyt aina pieleen, koska on tyhmä.
Aloituksessa on hölmö rinnastastus siinä mielessä, että vastaukkasin on isot säästöt ja köyhyys, ihan kuin isot säästöt vanhana olisi jokin tavoite. Käärinliinoissa ei ole taskuja, joten ei niitä säästöjä vanha tarvitse.
Mutta tietenkin, jos eläke on jäänyt pieneksi, joutuu edelleen asumaan vuokralla jne., niin köyhä vanhuus on sitten eri asia.
Mummot kuolivat ihan viime vuosina peräkkäisinä vuosina. Toisella oli kuollessa tilillä 2000€ ja toisella melkein 120 000€
Tämä köyhempi mummo kuitenkin muisti antoi vähistään, vaikka ei olisi edes tarvinnut. Rikkaampi mummo aina valitti, että hänellä ei ole rahaa.
Niillä on jotka ovat aikoinaan hankkineet asuntonsa Helsingistä halvalla. Ovat nyt mijonäärejä.
Karjalaismummoilla ei ollut rahaa juuri nimeksikään. Ne miehet elivät maanviljelijöinä ja mummo oli kotona emäntänä. Mitään eläkettä ei kertynyt mistään ja kun mies sitten kuoli niin se leskeneläke oli melko mitätön sellaisella maanviljelijällä. Mummokaan ei voinut enää pitää maatilaa yksin vaan piti muuttaa vuokralle jonnekin rivitalokaksioon. Siihen vuokraan ne rahat sitten menivätkin.
Porvarimummot sitten taas asuivat taajamassa tai kaupungissa ja olivat naimisissa keskiluokkaisen miehen kanssa. Kävivät itsekin ehkä jossain töissä (ompelijat, kirjanpitäjät jne.). Molemmille kertyi pääomaa ja kun mies kuoli niin eläkekin oli hyvä. Mummo jatkoi elämää ja osti kalliita turkistakkeja. Asuntokin oli jo maksettu pois miehen elinaikana.
Punaiset työläiset ja valkoiset porvarit