Lue keskustelun säännöt.
Merkitykseni muille ihmisille pelottaa
19.02.2015 |
Mulla on tunne, etten ole merkityksellinen kellekään. Toisaalta kun mietin, että olisin, sekin pelottaa. Jos olisin merkityksellinen jollekin ihmiselle ja sitten pettäisin hänen odotuksensa. Se olisi kauheaa. Se ihminen ei ehkä selviäisi siitä.
Mulle on käynyt niin, että jonkun ihmisen käytös on saanut elämäni ihan raiteiltaan ja minut hyvin masentuneeksi. Olisi kauheaa aiheuttaa jollekulle sellainen tilanne, jos olisin siis ensin jollekulle merkityksellinen. Kellään muulla samoja mietteitä?
Kommentit (4)
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:52"]
Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi. Hän, jolle olet merktyksellinen tai merkityksetön, vastaa vain itselleen. Oletko harkinnut psykoterapiaa?
[/quote]
Olen terapiassa tällä hetkellä. Ai muut eivät ole vastuussa siitä, millaisen olon toiselle aiheuttavat ja sitä kautta toisen elämästä? Minun on vaikeaa ajatella noin ja kun ihmisiä seuraa niin vaikuttaa sille, että aika harvan on vaikeaa ajatella noin. Se syytösten määrä ainakin on ihan järkyttävää, mikä toiseen kohdistetaan, jos ollaan petytty toisen toimimiseen ja saatu siitä itselle paha olo.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:52"]
Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi. Hän, jolle olet merktyksellinen tai merkityksetön, vastaa vain itselleen. Oletko harkinnut psykoterapiaa?
[/quote]
Toihan on ihan päätön väite. Voisin tekaista lukuisia esimerkkejä, joilla väitöksesi helposti kumottaisiin.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:52"]
Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi. Hän, jolle olet merktyksellinen tai merkityksetön, vastaa vain itselleen. Oletko harkinnut psykoterapiaa?
[/quote]
Toihan on ihan päätön väite. Voisin tekaista lukuisia esimerkkejä, joilla väitöksesi helposti kumottaisiin.
[/quote]
Niin. Ja otselleni tulee myös aivan järkyttävän huono olo, jos ajattelenkin, että olen oikeasti vaikuttanut jonkun ihmisen elämään sitä surullistavasti, vaikka varsinaisesti toisen kuuluisi vastata omasta elämästään. Tunnen siitä hirveää syyllisyyttä, tai tuntisin ihan varmasti. Ehkä se on ns. väärää syyllisyyttä, mutta kuitenkin. Tosi vaikeaa päästä eroon syyllisestä olosta, jos tietää, että toisen elämä tai olo on ihan säpäleinä.
Se mistä tämä itseasiassa kumpuaa, luulisin, on äitisuhteeni. Äitini voi huonosti kun olin lapsi ja olen kai oppinut ajattelemaan, että olen siihen syyllinen, kun luonteeni on paha tai vaikea tms.
Silti olisi ihanaa olla merkityksellinen toisille, mutta se pelottaa (äitini opettaman katkeruuden takia) ihan hirveästi. Eli kai mäkin olen katkera kun äitini pitää minua viallisena ja syyllisenä siihen, että hän ei ollut onnellinen.
Ap
Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi. Hän, jolle olet merktyksellinen tai merkityksetön, vastaa vain itselleen. Oletko harkinnut psykoterapiaa?