Haluan avautua! (kiitos jos luette)

Olet kovin nuori, ja olo on kovin huono, mutta usko pois meitä vanhoja kääkkiä täällä, ota se terapia-apu vastaan, et ole yksin, jo kovin nopeasti tulet sen vielä huomaamaan!

Olet arvokas itsenäsi, jo jos muut sun ympärillä ei tue sua, joudut vaan olemaan vielä hetken vahvempi! Uskon, että pystyt siihen!

Moi. Mulla on monia vaikeuksia itselläni takana ja vieläkään en ole niistä yli päässyt (olen jo 30). Itse olen aina lohtusyönyt ahdistukseen, masennukseen ja kaltoinkohtelun aiheuttamaan huonoon oloon ja olen lihonnut kamalasti.

Kun nyt tänne kirjottelet, niin varaudu siihen, että kaikilla on omat mielipiteensä. Mun mielestäni se on ihan oikein, että pidät puolesi ja tiedät, mitä haluat. Joku eri mieltä oleva saattaa kuitenkin tarkottaa hyvää ja perustaa mielipiteensä vaan omaan kokemukseensa, eli ei siitä kannata ainakaan hermostua. :)

Minulla itselläni on aina ollut niin huono itsetunto, että kuuntelin muiden negatiivisia kommentteja (kuten sinä laihdutusasiassa) ja otin kaiken itseeni ja uskoin kaiken, ja olen siksi kai muuttunut täysin saamattomaksi luuseriksi. Älä usko muita, äläkä ota niitä liian vakavasti. Ehkä sulla on vähän samaa ongelmaa kuin mulla? Eli kaikki kommentit tuntuu kovin henkilökohtaisilta ja tuntuu, että niitä täytyy totella? Mutta todennäköisesti ne kommentoijat EIVÄT EDES OLE NIIN VAKAVISSAAN, eivätkä tajua että sä otat kaiken tosissasi (tai sitten tietävät, että otat sen tosissasi ja tahallaan kiusaavat). Joka tapauksessa, tuollaista ei kannata kuunnella ja olla välittämättä mistään kommenteista.

Ei terapia ole paras vaihtoehto. Mitä terapiaa tungetaan joka väliin lääkkeenä, kun kysymys on kommunikoinnista. Ne tuuppaa terapiaa, jotka eivät ymmärrä, eivätkä halua opetella ymmärtämään. Ne pätijät, jotka eivät edes välitä kuunnella. T. musisoiva kääkkä.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:30"]Olen realisti, mutta tiedän myös sen, että jos tekee kaikkensa unelmansa eteen, sen saavuttaa. Ei mulla ole muuta ammattia jota edes harkitsisin. Tiedän että muusikoille ei tule rahaa sormia napauttamalla, mutta en aio luovuttaa ja mennä toimistoon töihin vaan sen takia, koska se on helpompaa. Samalla menis kaikki sanotukset ja työ hukkaan. Sanotan muuten enkuks, joten se on mun vahva aine koulussa.

-ap
[/quote] Mikä on sun keskiarvo? Pääsiaitkö lukion, mahdollisesti musiikkipainoitteiseen? Voisit opiskella ja kirjoittaa pitkän englannin kun se on sinulle mieluisa aine, myös lukion äidinkieli parantaa lähes kaikkia kirjoittajina! Epiämieluisat aineet voi käydä lyhyenä, kaveripiirit menisi uusiksi, itsetuntokin voisi kohentua onnistumisista. Lisäksi Suomessa on musiikkialan koulutusta jos haluaisit aikuisena alalle.

Keskiarvo on muistaakseni n.7.2
Taide aineet helppoja, hahmotus ja keskittymis-vaikeuksien takia äidinkieli, matikka, kemia jne. On vaikeita.

-ap

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:30"]Olen realisti, mutta tiedän myös sen, että jos tekee kaikkensa unelmansa eteen, sen saavuttaa. Ei mulla ole muuta ammattia jota edes harkitsisin. Tiedän että muusikoille ei tule rahaa sormia napauttamalla, mutta en aio luovuttaa ja mennä toimistoon töihin vaan sen takia, koska se on helpompaa. Samalla menis kaikki sanotukset ja työ hukkaan. Sanotan muuten enkuks, joten se on mun vahva aine koulussa.

-ap
[/quote] Mikä on sun keskiarvo? Pääsiaitkö lukion, mahdollisesti musiikkipainoitteiseen? Voisit opiskella ja kirjoittaa pitkän englannin kun se on sinulle mieluisa aine, myös lukion äidinkieli parantaa lähes kaikkia kirjoittajina! Epiämieluisat aineet voi käydä lyhyenä, kaveripiirit menisi uusiksi, itsetuntokin voisi kohentua onnistumisista. Lisäksi Suomessa on musiikkialan koulutusta jos haluaisit aikuisena alalle.
[/quote] Paitsi luonnontieteilijää mobiilikirjoittajana ;)
Minullakin on taiteellinen haave - nimittäin ikäisenäsi väitin kiven kovaan että minusta tulee taidemaalari. Eli en tee peruskoulun jälkeen muuta kuin maalaan vain päivät pitkät. Rakastan maalaamista, voin upottaa siihen kaiken paskan, ahdistuksen ja katkeeuuden ja myös kaiken ihanan, hyvän... Taiteilijana varmasti ymmärrät terapeuttisuuden.
Kuitenkin, vanhemmat ohjasivat minut lukioon. Oikeassa olivat! Muutin 18- vuotiaana omaan opiskelukämppään, kaveripiirit muuttui kaltaiseksi, kiusaajat jäivät, kiinnostuin luonnontieteistä.
Nyt 23-vuotiaana luonnontieteiden kandidaattina (fysiikka ja biologia) ja taidemaalarina (olen saanut potretteja ja muutaman muunkin myytyä, nyt maalaan kuvia mahdolliseen lastenkirjaan) voin sanoa, että kyllä kannatti.

Omapa on valintasi, jos et halua edes terapiaa etkä mitään muutakaan apua. Onnea valitsemallasi tiellä.

Tulee helpottamaan vähän sitten, kun olet aikuinen eikä tarvitse välittää sen enempää mummin laihdutuspuheita kuin oikeasta isästäsi.

Tulevaisuuden varalle sinun kannattaa hankkia ammattioppia, ja sitä on tarjolla muusikoillekin. Kun päätät peruskoulun, hakeudu johonkin sellaiseen oppilaitokseen, jossa on juuri sinulle sopivaa musiikinopetusta. Sitä löytyy erityisesti vapaan sivistystyön puolelta mm. kansanopistoista, vaikka varsinaisia kulttuurikoulutuksia onkin vähennetty. Se auttaa kovasti unelmasi toteutumista.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:30"]Olen realisti, mutta tiedän myös sen, että jos tekee kaikkensa unelmansa eteen, sen saavuttaa. Ei mulla ole muuta ammattia jota edes harkitsisin. Tiedän että muusikoille ei tule rahaa sormia napauttamalla, mutta en aio luovuttaa ja mennä toimistoon töihin vaan sen takia, koska se on helpompaa. Samalla menis kaikki sanotukset ja työ hukkaan. Sanotan muuten enkuks, joten se on mun vahva aine koulussa. -ap [/quote] Mikä on sun keskiarvo? Pääsiaitkö lukion, mahdollisesti musiikkipainoitteiseen? Voisit opiskella ja kirjoittaa pitkän englannin kun se on sinulle mieluisa aine, myös lukion äidinkieli parantaa lähes kaikkia kirjoittajina! Epiämieluisat aineet voi käydä lyhyenä, kaveripiirit menisi uusiksi, itsetuntokin voisi kohentua onnistumisista. Lisäksi Suomessa on musiikkialan koulutusta jos haluaisit aikuisena alalle. [/quote] Paitsi luonnontieteilijää mobiilikirjoittajana ;) Minullakin on taiteellinen haave - nimittäin ikäisenäsi väitin kiven kovaan että minusta tulee taidemaalari. Eli en tee peruskoulun jälkeen muuta kuin maalaan vain päivät pitkät. Rakastan maalaamista, voin upottaa siihen kaiken paskan, ahdistuksen ja katkeeuuden ja myös kaiken ihanan, hyvän... Taiteilijana varmasti ymmärrät terapeuttisuuden. Kuitenkin, vanhemmat ohjasivat minut lukioon. Oikeassa olivat! Muutin 18- vuotiaana omaan opiskelukämppään, kaveripiirit muuttui kaltaiseksi, kiusaajat jäivät, kiinnostuin luonnontieteistä. Nyt 23-vuotiaana luonnontieteiden kandidaattina (fysiikka ja biologia) ja taidemaalarina (olen saanut potretteja ja muutaman muunkin myytyä, nyt maalaan kuvia mahdolliseen lastenkirjaan) voin sanoa, että kyllä kannatti.

[/quote]

Kaikki muuten ok? ;) Myynti on on vaikuttava ja se että teet sitä mitä haluat, I see.

Ihan kuin olisin lukenut omaa 16-vuotiaana kirjoittamaani tekstiä. En tiedä olisinko tätä halunnut kuulla, mutta se, että uskottelee itsellensä ettei välitä kun ei itke tai valita, ei silti tarkoita ettei tunne. Se on vain suojautumiskeino rankkoja kokemuksia vastaan. Kun maailma tuntuu pahalta ja väärältä ja siltä ettei kuulu tänne kaiken sekaan, on helpompi padota ne tunteet ja olla kova. Yritän tässä miettiä, mitä olisi halunnut kuulla silloin nuorena jos olisin uskaltanut hakea apua, mutta ei tule muuta mieleen kuin sanoa, että kaikki järjestyy vielä. Ihan varmasti. Voimia.

Tsemppiä.

-Mies 29v-

Miten olisi musiikkiterapia? Ei tartte välttämättä puhua. Musiikin avulla/kautta käsitellään kokemuksia ja tunteita. Kela korvaa osan maksuista.