Mitä ajattelette itsestänne?

Ajattelen että olen laiska, nolo, tylsä, vähän liian löllö reisistä, mutta itsevarma, onnellinen, kaunis, ja hyvä saalis :D

Että olen outo, hiljainen, epämiellyttävä, ruma ääni, nolo, epävarma.

Aika ruma epäsymmetrinen naama, sian nenä, vino suu, haiseva henki ja rumat hampaat, finninaama raskaana, liian valkoinen kalpea iho josta paistaa verisuonet läpi, ohuet ja harvat hiukset ja lähes kaljuja kohtia, pitkä juurikasvu(että hiusten kunto paranisi), näytän raskaana vain läskiltä, älyttömän vähä-älyinen, huonokuuloinen, nolo, ujo, ruma hymy, laiska, lapsellinen, kamala puhe-ääni, penikan näköinen(21v oikeasti), huono ryhti, hidas-älyinen, halvat vaatteet(köyhä), pitkä otsa, paksut posket mutta kiltti. Miksi mun mies sanoo, ettei olisi valinnut mua, jos oisin ruma??

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka puhkeavat kukkaan ja niitä, jotka eivät puhkea kukkaan( eli eivät pääse elämään parasta mahdollista elämää ja toteuttamaan parasta mahdollista itseään). Itse kuulun jälkimmäisiin. Ajattelen siis, että ihmiset saavat melko tylsän vaikutelman minusta; he eivät koskaan tule näkemään sitä, mikä minusta olisi voinut tulla. 

Koulussa kaikki tuntuu pitävän mua kauheen älykkäänä.

Ujo, hiljainen, vetäytyvä, vakava, haluaa olla omissa oloissaan, itsenäinen, turhautuu helposti. Toisaalta "pappi" jolle tullaan ripittäytymään useampi kerta päivässä. En vieläkään tiedä miksi. Naamasta näkyy jo vastenmielisyys asiaan (tai luulen niin). Kaveri sanoi että minulla on tuki-ihmisen aura enkä pääse siitä koskaan eroon. Näin on ollut niin kauan kuin muistan. Itse joudun kyllä ratkomaan omat ongelmani...

Näytän ihan venäläiseltä, vaikka olen suomalainen ja minulla on venäläinen nimi, joka ei helpota asiaa.

Näytän myös 10 vuotta nuoremmalta kuin olen. 

Minulla on kamala akne leuan alla ja joudun pitämään aina samaa poolokauluksista fleeceä piilottaakseni sen. 

Ajattelen olevani läski, vaikken varsinaisesti ole. 

Olen monesti kuullut, että olen älykäs ja itsevarma, vaikka tämä on aivan päinvastoin, mitä itse itsestäni ajattelen. En käsitä, miten se on mahdollista.

luotan siihen, että ihmiset pitävät minusta. Olen huumorintsjuinen, kiva, ammaammattitaitoinen, hyvä tarinankertoja ja kuuntelija. Painolla ei painoarvoa.

Ajattelen, et oon aika hauska tyyppi ja humoristinen, taiteellinen, empaattinen ja ajattelevainen. Toisaalta musta tuntuu, että mulla on kaikenlaisia ongelmia ja oon masentuvaisuuteen taipuvainen ja liian herkkä. 

Muut saavat musta todennäköisesti sen kuvan, että viihdyn yksikseni, oon aika sisäänpäinkääntynyt ja ujohko, hermoilija ja täsmällinen, ihan mukava mut vähän blaah tyyppi.

No.. välttelen katsekontaktia, puhun hennolla äänellä, viihdyn omissa oloissani, skippaan useimmat luennot ja laskarit, silmäpussit on toisinaan sattuneita syistä liiankin tummat, kädet tärisee usein ja silleen. Tuskin ne mitään kovin hyvää ajattelee.

Nätti poika, ollut jo pitempään.

Hieman epävarma, mukava, aurinkoinen, empaattinen, kuunteleva, innostunut, 

Olen mukava, sosiaalinen, minusta on helppo pitää. Olen ihan ok näköinen, laittauduttuani ihan nätti. Olen reipas ja pirteä, hyvä small talkissa. 

Vaivaako joku päätään oikeasti tälläisella asialla? Aatelkoot ihmiset mitä tykkäävät. Tärkeintä että itse pitää itsestään, eiköhän se näy ulospäinkin. :)

Nauran ja hymyilen paljon + mulla on oikeasti kiva ääni. Ulkonäössäkin oon voittanut geenilotossa suurimmilta osin. Viihdyn tosin yksin, eikä mua koskaan nää muiden kanssa. Ihan sama mitä ajattelevat, oon ihan okei tyyppi mun mielestä ja se riittää.

Minä olin aina se oppilas jonka nimen opettajat oppi aina ensimmäisenä 650 oppilaan koulussa eli ainakin minusta jää jonkinlainen kuva!

Olen se ihminen joka ei ole koskaan pahalla tuulella ja sanoo usein äärimmäiset mielipiteensä ääneen ärsyttäen joitakin suunnattomasti. Luulisin että minusta saa itsevarman ja määrätietoisen mutta samalla röyhkeän kuvan.