Lue keskustelun säännöt.
Alan olla ihan loppu nepsylapsen aamuihin jotka ovat kuin suossa tarpomista, en jaksa enää lässyttää vaan karjun ja jälkeenpäin tunnen olevani täysin epäonnostunut äiti
25.11.2021 |
Lapsi jankuttaa "Äiti, äiti, äiti".. sen sijaan että söisi aamupalaa, pesisi hampaat, pukisi vaatteet.. ei pysty puhumaan ja liikkumaan yhtä aikaa ilmeisesti. Lääke on varattuna keittiön pöydälle mutta ellen vahtisi, jäisi siihen. Vaatteet on illalla varattu tuolille mutta aamulla niitä ei mystisesti löydy.
Kouluun on vajaa kilometri mutta jos koulu alkaa klo 8. 00 ja lähtee tästä 7.50 ei takuulla ehdi! Ja ovet kun ovat lukossa niin siinähän istuu pihalla sitten. Kännykkä on, mutta ei ope siihen kesken tunnin vastaa jos yksi soittelee ulkoa.
Olen saattanut ekaluokasta asti koulun portille mutta nyt on neljännellä voisi opetella vähän itsenäistä toimintaa! Vai pitäisikö minun vielä yläasteelainen taluttaa koulun pihalle?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Tuntuu että ilman diagnoosia olevien temperamenttisten lasten äitinäkin nämä aamut on aina ihan perseestä. Saispa halauksen joltain ja edes jotain kivoja sanoja tän rumban keskellä.
Halaus ja jaxuja, oikeasti👍
Terveisin haastavan murkun, yhden nepsylapsen sekä päiväkoti-ikäisen lapsen vanhempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoo karjuvansa erityislapselle.
Oi, sinä moraalinen yliolento! 😀 Näytä minulle vanhempi koka ei koskaan ole karjunut nepsylapselle, niin minä näytän sinulle yksisarvisen takapuolessani.
Ihmiset ovat inhimillisiä ja jaksamisella on rajat. Karjumista pyydetään anteeksi, jos siihen sorrutaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoo karjuvansa erityislapselle.
Sellaista se on kun kerta kaikkiaan loppuu itsellä paukut ja huumorintaju ja keinot. Meitä aikuisiakin on erilaisia, joillain se pinna venyy ja venyy ja toisilla sitten ei. Itse kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Mutta tilanteet käydään lapsen kanssa aina läpi ja selitän mitä tapahtui ja miksi menetin malttini. Se ei ole lapsen syy vaan ongelma on minussa kun minulla ei ole taitoja auttaa ja se turhauttaa.
T: 9v adhdpojan väsynyt äiti
Ihmiset joilla ei ole nepsylasta ovat näköjään hirveän tuomitsevia täällä. Ehkä tää on väärä paikka olla inhimillinen ja avautua vaikeista tunteista. Paljon tsemppiä ap, et ole yksin!
Jaksamista vanhemmille jotka näiden asioiden kanssa painitte <3. Tarpeeksi työlästä on usein sellaisenkin lapsen kanssa, kenellä ei ole näitä haasteita. Auttaako lasta kuvaohjaus aamulla, ehkä onkin jo käytössä? Lapsen toimintaa ohjaavat kuvat esille aamun kulusta: vaatteet, lääke, aamupala, hammaspesu, ulkovaatteet, reppu, kouluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoo karjuvansa erityislapselle.
Sinäkin tod.näk tekisit joskus niin ollessasi tarpeeksi väsynyt tilanteeseen.
Uskokaa etten halua huutaa, en vaan jaksa enää söpösti lässyttää kuin 5vuotiaalle ja tuntuu, että karjumalla kitarisat lepattaen saan enemmän toimintaa.
"Aada kulta, täällä olisi Weetabixeja ja lääke"
"Kohta!"
"Kultamurunen, Weetabixit pehmenee"
"No joo!" (istuu ja tuijottaa lautasta) "Äiti?"
"No?"
"Ei mitään"
"Ok. Syö sitten"
"Äiti? Äiti?
"Mitä nyt kulta? Hei murot, syö nyt kultapieni että ehdit kouluun"
Syö hitaasti, laahustaa huoneeseensa "Äiti?"
"No?"
Hiljaisuus. Lapsi istuu ilman paitaa. Sitten "Äiti?Äiti?
"No mikä nyt on, rakas? Paitaa päälle ja sukkaa jalkaan!!
"Äiti!"
"NYT SE PAITA PÄÄLLE TAI TUUN PUKEMAAN!"
"MÄ VIHAAN SUA!"
"KIVA!"
Lapsi istua nakottaa huoneensa lattialla ja potkii patteria samalla, kun pukee hitaasti paitaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lapsen isä on kyllä kuvioissa, mutta lähtee aikaisin töihin. Tunnen olevan yh.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Joillain lapsilla on käytössä lääkkeitä, esim. meidän nepsy-lapsella adhd-lääke. Vähän nyt niitä aivoja käyttöön.
MIKSI pitää kysellä tai/ja vastailla asiattomasti kun ei ole aavistustakaan asiasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaksamista vanhemmille jotka näiden asioiden kanssa painitte <3. Tarpeeksi työlästä on usein sellaisenkin lapsen kanssa, kenellä ei ole näitä haasteita. Auttaako lasta kuvaohjaus aamulla, ehkä onkin jo käytössä? Lapsen toimintaa ohjaavat kuvat esille aamun kulusta: vaatteet, lääke, aamupala, hammaspesu, ulkovaatteet, reppu, kouluun?
Joo,tätä ajattelin ehdottaa. Papunet sivuilla on hyvät ohjeet! Joskus kuvat menevät perille paremmin kuin sanat.
"kortti sivuun,kun on tehty" tms.
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa etten halua huutaa, en vaan jaksa enää söpösti lässyttää kuin 5vuotiaalle ja tuntuu, että karjumalla kitarisat lepattaen saan enemmän toimintaa.
"Aada kulta, täällä olisi Weetabixeja ja lääke"
"Kohta!"
"Kultamurunen, Weetabixit pehmenee"
"No joo!" (istuu ja tuijottaa lautasta) "Äiti?"
"No?"
"Ei mitään"
"Ok. Syö sitten"
"Äiti? Äiti?
"Mitä nyt kulta? Hei murot, syö nyt kultapieni että ehdit kouluun"
Syö hitaasti, laahustaa huoneeseensa "Äiti?"
"No?
Ota ne kuvat käyttöön!"Papunet. Sopii muuten aivan tavis-lapsillekin! Säästyy jankutukselta!
Hiljaisuus. Lapsi istuu ilman paitaa. Sitten "Äiti?Äiti?
"No mikä nyt on, rakas? Paitaa päälle ja sukkaa jalkaan!!
"Äiti!"
"NYT SE PAITA PÄÄLLE TAI TUUN PUKEMAAN!"
"MÄ VIHAAN SUA!"
"KIVA!"
Lapsi istua nakottaa huoneensa lattialla ja potkii patteria samalla, kun pukee hitaasti paitaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toimi hälytysten laittaminen puhelimeen ja se, etten enää osallistunut aamuihin. Pysyin makkarissani ja laitoin oven kiinni. Alkuun tuskailin itse enemmän lapsen ehtimistä, mutta kun pidin hermot kurissa, niin lapsi hoitikin aamut itse. Joskus lääke unohtuu, joskus lautasia löytyy eteisestä, eilen margariini leipäkaapista, mutta sellaista sattuu.
Yritäpä aamuisin olla/esittää hauskaa äitiä tälle lapsellesi, vaikka et oikeasti olisi hyvällä tuulella. Höpsöttelet, hassuttelet, mikä vain lastasi ilahduttaa. Tunteet tarttuvat, ja väittäisin että lapsiin vielä helpommin.
Huomaat, että itsekin muutut oikeasti hyvän tuuliseksi,vaikka olisit ensin vain esittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Joillain lapsilla on käytössä lääkkeitä, esim. meidän nepsy-lapsella adhd-lääke. Vähän nyt niitä aivoja käyttöön.
MIKSI pitää kysellä tai/ja vastailla asiattomasti kun ei ole aavistustakaan asiasta!
Jos puhuttaisiin asioista niiden oikeilla termeillä, eikä sievisteltäisi, näitä nepsyjä tuntuu olevan joka toisessa perheessä niin ei ole ihme että hämärtyy, sitten vielä jankutetaan että on vain erilainen mutta muutoin täysin samanlainen kuin tavalliset.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on väärä palsta puhua näistä asioista, tulee kuraa niskaan.
Meillä yläasteikäinen nepsy ja ei lähde aamulla kouluun, vaikka seisoisimme päällämme. Jää vihaisena jumittamaan ja ottaa lääkkeen vasta silloin, kun on itse siihen valmis. Käytännössä aina pois aamut ekat tunnit ja sitten lähtee itsenäisesti matkaan. Poissaoloja miljoona, numerot tippuneet, koulun kanssa tiivis yhteistyö ja nyt myös lastensuojelu mukaan.
Ehkä sitten ollaan sopimattomat vanhemmat. Ollaan kyllä käytetty kaikki keinot palkitsemisesta seuraamuksiin, tuettu, autettu, ehdotettu tukitoimia, kehuttu, hankittu apua (jota ei ota vastaan) jne. Tervetuloa kokeilemaan, olen 100 % varmasti kokeillut kaikki keinot joita kukaan tällä palstalla keksii ehdottaa. Toisella lapsella menee ihan normaalisti ja on oma iloinen itsensä.
Olen jo aikaa sitten päättänyt, etten enää juttele näistä asioista kuin ammattilaisten tai vertaisvanhempien kanssa. En vain enää jaksa niitä neuvoja, jotka on kokeiltu jo tuhat kertaa.
Tsemppiä ap:lle, yritä saada mahdollisimman paljon ulkopuolista apua.
Hei, sori nyt jos turha neuvo ja kokeiltu jo, mutta voisiko aamulla mennä sen lääkkeen ja vesilasin kanssa istumaan lapsen vuoteen luo ja ihan unenpöpperöiselle lapselle antaa sen. Tuli vaan mieleen kun joskus on pitänyt antibiootteja tai kipulääkkeitä antaa niin näin on saanut ne menemään :)
Pienempänä meillä oli myös kuvakortit ja time timer käytössä. Lapsi on nyt 12 niin tietää kyllä mitä aamuisin tehdään. -35
Kuvat eri vaiheista?
Selkeästi ja sitten saa painaa pois kun on tehnyt.
Voisi olla puhelimessakin, äänen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Joillain lapsilla on käytössä lääkkeitä, esim. meidän nepsy-lapsella adhd-lääke. Vähän nyt niitä aivoja käyttöön.
MIKSI pitää kysellä tai/ja vastailla asiattomasti kun ei ole aavistustakaan asiasta!
Jos puhuttaisiin asioista niiden oikeilla termeillä, eikä sievisteltäisi, näitä nepsyjä tuntuu olevan joka toisessa perheessä niin ei ole ihme että hämärtyy, sitten vielä jankutetaan että on vain erilainen mutta muutoin täysin samanlainen kuin tavalliset.
MIKSI sinun pitää osallistua tähän? Et tiedä mitään, etkä ymmärrä mitään. Jumittaja.
Vierailija kirjoitti:
Halaus ja tsemppiä! Eikö koulussa ole ovikelloa? Hölmöä. Kannattaa lähteä vielä aikaisemmin matkaan.
Koulun taholta heitteillejättö? Onhan tuo älytöntä. Lapsi saa vihat niskaansa ja kuitenkin yrittää. Soita jollekin opolle tms kouluavustajalle joka avaa oven hätätilanteessa? Ovikello, oven koputtelu? Eihän ketään voi jättää pihalle pakkaseen. Ei varsinkaan erityislapsi pysty ratkaisemaan lukkoon pistetyn oven arvoitusta varsinkin jos on paniikissa myöhässä.
Älä huuda, halaa mielummin. Ole tukena, se on sinun osasi. Ja pyydä anteeksi jos hermo menee (tuttua).
Tämä on väärä palsta puhua näistä asioista, tulee kuraa niskaan.
Meillä yläasteikäinen nepsy ja ei lähde aamulla kouluun, vaikka seisoisimme päällämme. Jää vihaisena jumittamaan ja ottaa lääkkeen vasta silloin, kun on itse siihen valmis. Käytännössä aina pois aamut ekat tunnit ja sitten lähtee itsenäisesti matkaan. Poissaoloja miljoona, numerot tippuneet, koulun kanssa tiivis yhteistyö ja nyt myös lastensuojelu mukaan.
Ehkä sitten ollaan sopimattomat vanhemmat. Ollaan kyllä käytetty kaikki keinot palkitsemisesta seuraamuksiin, tuettu, autettu, ehdotettu tukitoimia, kehuttu, hankittu apua (jota ei ota vastaan) jne. Tervetuloa kokeilemaan, olen 100 % varmasti kokeillut kaikki keinot joita kukaan tällä palstalla keksii ehdottaa. Toisella lapsella menee ihan normaalisti ja on oma iloinen itsensä.
Olen jo aikaa sitten päättänyt, etten enää juttele näistä asioista kuin ammattilaisten tai vertaisvanhempien kanssa. En vain enää jaksa niitä neuvoja, jotka on kokeiltu jo tuhat kertaa.
Tsemppiä ap:lle, yritä saada mahdollisimman paljon ulkopuolista apua.