Lue keskustelun säännöt.
mielummin lapseton, kuin uusioperhe/yh
18.02.2015 |
En takuulla aio hankkia lapsia, ennen kuin olen satavarma, että mies on sellainen, jonka kanssa pystyn kasvattamaan ne aikuisiksi saakka.
Vähintään viisi vuotta on oltava yhteiseloa takana ennen kuin voin luottaa siihen, että suhde on kestävällä pohjalla.
Lisäksi ajattelen, että omaa uraa ja elämää pitää olla elettynä riittävästi ennen kuin hankin lapsia. Eli käytännössä kolmenkympin jälkeen voin alkaa harkitsemaan asiaa.
En älyä niitä jotka tekevät lapsia parin vuoden tuntemisen jälkeen. Kun alkuhuumakin kestää miltei kolme vuotta. Sitten erotaan ja lapsilla ei ole enää ehjää kotia. Kuvioihin tulee kaikki puolikkaat ihmiset.
Jos tästä kaikesta seuraa se, että jään lapsettomaksi, niin ajattelen että se on parempi vaihtoehto kuin tehdä lapsia hätiköiden ja aiheuttaa heille paljon tuskaa.
N22
Kommentit (54)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:46"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:45"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:41"]Mä olen elänyt uusperheessä 16v, musta tuli 22-vuotiaana lähi-äitipuoli. En ole ollut kuitenkaan puolikas, vaan ihan kokonainen aikuinen, joka on pitänyt huolta niin miehen lapsista kuin yhteisistäkin. [/quote] Lähinnä oli kyse siitä, miten särkyneet perheet vaikuttavat lapsiin. Aikuiset kyllä selviävät.
[/quote]
Niin, kuten tuossa kirjoitin, olen itse pyrkinyt tasapuolisuuteen meidän perheessä ja miehen lapsi on kuin oma. Mieheni ja hänen exän liiton kariutumiseen en ole voinut vaikuttaa mitenkään.
[/quote]
Kuinka sinun näkökulmasi liittyy aloitukseen?
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:41"]Mä olen elänyt uusperheessä 16v, musta tuli 22-vuotiaana lähi-äitipuoli. En ole ollut kuitenkaan puolikas, vaan ihan kokonainen aikuinen, joka on pitänyt huolta niin miehen lapsista kuin yhteisistäkin. [/quote] Huomaa millaisia te uusioperhe-aikuiset olette: Kyllä minulla on hyvä olla, minä olen ihan kokonainen. Mistä tiedät lapsien todelliset tunnot, miten "kokonainen" sinä olet heille ja mitä lapsen päässä liikkuu kun ihan vieras ihminen asettuu taloksi.
[/quote]
Lapsia on yksi, tuolla ylempänä tuli typo. Tämä lapsi on nykyään kyllä jo nuori aikuinen ja meillä on todella hyvät välit. Itsellänikin on isäpuoli, sain isäpuolen pahimmassa murkkuiässä ja olen jo tuolloin ollut sitä mieltä että isäpuoli on huippu tyyppi. Eivät kaikki lapset koe ongelmalliseksi isä/äitipuolta, on niitäkin jotka tulevat hyvin toimeen.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:49"]Mielluummin yh kuin lapseton!
[/quote]
Itsekäs ajattelutapa.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:50"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:46"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:45"] [quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:41"]Mä olen elänyt uusperheessä 16v, musta tuli 22-vuotiaana lähi-äitipuoli. En ole ollut kuitenkaan puolikas, vaan ihan kokonainen aikuinen, joka on pitänyt huolta niin miehen lapsista kuin yhteisistäkin. [/quote] Lähinnä oli kyse siitä, miten särkyneet perheet vaikuttavat lapsiin. Aikuiset kyllä selviävät. [/quote] Niin, kuten tuossa kirjoitin, olen itse pyrkinyt tasapuolisuuteen meidän perheessä ja miehen lapsi on kuin oma. Mieheni ja hänen exän liiton kariutumiseen en ole voinut vaikuttaa mitenkään. [/quote] Kuinka sinun näkökulmasi liittyy aloitukseen?
[/quote]
Siten, että on hyvinvoiviakin uusperheitä. Se oli toisenlainen näkökulma uusperheisiin, kerron kokemuksesta millainen se voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:51"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:41"]Mä olen elänyt uusperheessä 16v, musta tuli 22-vuotiaana lähi-äitipuoli. En ole ollut kuitenkaan puolikas, vaan ihan kokonainen aikuinen, joka on pitänyt huolta niin miehen lapsista kuin yhteisistäkin. [/quote] Huomaa millaisia te uusioperhe-aikuiset olette: Kyllä minulla on hyvä olla, minä olen ihan kokonainen. Mistä tiedät lapsien todelliset tunnot, miten "kokonainen" sinä olet heille ja mitä lapsen päässä liikkuu kun ihan vieras ihminen asettuu taloksi.
[/quote]
Lapsia on yksi, tuolla ylempänä tuli typo. Tämä lapsi on nykyään kyllä jo nuori aikuinen ja meillä on todella hyvät välit. Itsellänikin on isäpuoli, sain isäpuolen pahimmassa murkkuiässä ja olen jo tuolloin ollut sitä mieltä että isäpuoli on huippu tyyppi. Eivät kaikki lapset koe ongelmalliseksi isä/äitipuolta, on niitäkin jotka tulevat hyvin toimeen.
[/quote]
Kyse ei ole mistään puolikkaiden kanssa toimeen tulemisesta!
Vaan siitä että lapsi joutuu kokemaan perheen pirstaloitumisen, uppo-outojen ihmisten kanssa yhteiselon aloittamisen, sen kun isi ei tykkääkään enää äidistä eikä äiti isistä.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:46"]Ei mulle ainekaan ole aiheuttanut minkään näköistä tuskaa se että vanhempani erosivat kun olin pieni ja asuin äidin kanssa. Tykkäsin siitä järjestelystä.
[/quote]
Miksi alapeukutatte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulla on ihan hyvä olla ja meidän perheessä on kaikki hyvin ja tasapainoisesti
T. Uusperheen lapsi
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:51"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:48"] [quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:41"]Mä olen elänyt uusperheessä 16v, musta tuli 22-vuotiaana lähi-äitipuoli. En ole ollut kuitenkaan puolikas, vaan ihan kokonainen aikuinen, joka on pitänyt huolta niin miehen lapsista kuin yhteisistäkin. [/quote] Huomaa millaisia te uusioperhe-aikuiset olette: Kyllä minulla on hyvä olla, minä olen ihan kokonainen. Mistä tiedät lapsien todelliset tunnot, miten "kokonainen" sinä olet heille ja mitä lapsen päässä liikkuu kun ihan vieras ihminen asettuu taloksi. [/quote] Lapsia on yksi, tuolla ylempänä tuli typo. Tämä lapsi on nykyään kyllä jo nuori aikuinen ja meillä on todella hyvät välit. Itsellänikin on isäpuoli, sain isäpuolen pahimmassa murkkuiässä ja olen jo tuolloin ollut sitä mieltä että isäpuoli on huippu tyyppi. Eivät kaikki lapset koe ongelmalliseksi isä/äitipuolta, on niitäkin jotka tulevat hyvin toimeen. [/quote] Kyse ei ole mistään puolikkaiden kanssa toimeen tulemisesta! Vaan siitä että lapsi joutuu kokemaan perheen pirstaloitumisen, uppo-outojen ihmisten kanssa yhteiselon aloittamisen, sen kun isi ei tykkääkään enää äidistä eikä äiti isistä.
[/quote]
Olen itse uusperheestä, jo pienenä tajusin että vanhempien olisi parempi erota. Erosivat ainakin 15v liian myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
32-vuotias eroperheessä kasvanut nostaa hattua! Kyllähän minustakin ihan pärjäävä aikuinen lopulta tuli, mutta olen itkenyt niin monet itkut lapsuudessa ja nuoruudessa ja kärsinyt sen verran vanhempieni rumasta erosta ja isästä etääntymisestä (terapiaa, masennuskausia yms), että päätöksesi on mielestäni viisas. Itsekin olen päättänyt samoin. "Vasta" neljä vuotta sitten löysin sen oikean, miehen, jonka kanssa oikeasti uskomme voivamme rakentaa kestävän perheen, joten nyt se alkaa olla edessä, kun juuri valmistun hyvään ammattiin ja mieskin saanut hyvän työpaikan. Muutama aiempi nuoruuden suhteeni - jos olisin niihin tehnyt lapsia, he olisivat nyt eroperheen lapsia, joten olen todella tyytyväinen että maltoin odottaa aikuistumista ja sen parhaan mahdollisen puolison löytymistä! En ryhtyisi lapsenhankintaan ellei miehenikin olisi 100% sitoutunut ja harvinaisen vastuuntuntoinen yksilö.
En minäkään väitä että elämää voisi ennakoida ja tottakai kaikkea voi kuitenkin sattua, mutta olenpahan ainakin itse tehnyt parhaani!
Voihan sitä yrittää varmistella vaikka kuinka, mutta oikeasti se kymmenenkään vuoden yhdessäolo ei takaa sitä, että se kumppani pysyy rinnalla. Voi olla jopa niin, että kun on ensin se 10 vuotta tuumailtu ja totuttu leveään ja mukavaan dinkkuelämään, se vauva räjäyttää kaikki rutiinit levälleen ja puoliso häipyy heti alkuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:) Herttaista.
Parisuhteessa kuitenkin sillä, mitä SINÄ olet päättänyt on vain 50 % ääniosuus.
Ja eronnut tai leskeksi jäänyt ei sitten saakaan enää perustaa uutta perhettä? Sitäkö mieltä av-mammat oikeasti ovat? Kylläpä taas on mahtavaa tajunnanvirtaa täällä tarjolla.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:41"]Mä olen elänyt uusperheessä 16v, musta tuli 22-vuotiaana lähi-äitipuoli. En ole ollut kuitenkaan puolikas, vaan ihan kokonainen aikuinen, joka on pitänyt huolta niin miehen lapsista kuin yhteisistäkin.
[/quote]
Huomaa millaisia te uusioperhe-aikuiset olette: Kyllä minulla on hyvä olla, minä olen ihan kokonainen. Mistä tiedät lapsien todelliset tunnot, miten "kokonainen" sinä olet heille ja mitä lapsen päässä liikkuu kun ihan vieras ihminen asettuu taloksi.