Lue keskustelun säännöt.
mielummin lapseton, kuin uusioperhe/yh
18.02.2015 |
En takuulla aio hankkia lapsia, ennen kuin olen satavarma, että mies on sellainen, jonka kanssa pystyn kasvattamaan ne aikuisiksi saakka.
Vähintään viisi vuotta on oltava yhteiseloa takana ennen kuin voin luottaa siihen, että suhde on kestävällä pohjalla.
Lisäksi ajattelen, että omaa uraa ja elämää pitää olla elettynä riittävästi ennen kuin hankin lapsia. Eli käytännössä kolmenkympin jälkeen voin alkaa harkitsemaan asiaa.
En älyä niitä jotka tekevät lapsia parin vuoden tuntemisen jälkeen. Kun alkuhuumakin kestää miltei kolme vuotta. Sitten erotaan ja lapsilla ei ole enää ehjää kotia. Kuvioihin tulee kaikki puolikkaat ihmiset.
Jos tästä kaikesta seuraa se, että jään lapsettomaksi, niin ajattelen että se on parempi vaihtoehto kuin tehdä lapsia hätiköiden ja aiheuttaa heille paljon tuskaa.
N22
Kommentit (54)
Hienoissa suunnitelmissa on vaikea huomioida sitä että jokainen muuttuu. Itse myös, ei pelkästään puoliso. Se että molemmat edelleen haluavat samoja asioita kun toinen, ja se että itse haluaa samoja asioita 30v tai 50v kun mitä luuli 22v ei ole mitenkään varmaa. Ja samat sanat puolisosta. On aikamoinen lottovoitto jos saman ihmisen kanssa voi onnellisena elää vuosikymmeniä; vaikka toki tämä on tavoittelemisen arvoista. Onnea yritykseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ap voi tietenkin suunnitella elämänsä miten haluaa ja elämä menee kuten haluaa:) Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa vaikka tuossa iässä vielä niin luulee. Jos odottaa sitä varmuutta ei koskaan saa mitään, elämä on riskejä täynnä.
Minäkin menin naimisiin sen ainoan kerran 20v, sain 3 lasta 10 vuoden sisällä ja erosimme 14 vuoden yhdessäolon jälkeen.
Nyt olen toista kertaa onnellisesti naimisissa, yhteiseloa jo lähes 20v. Jos en olisi elänyt tuota ekaa liittoa en olisi löytänyt tätä nykyistä aarretta:)
Onnea vaan ap:lle "täydellisen elämän" tavoitteluun.
t onnellinen ex-yh ja uusperheen äiti.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:59"]
Ja eronnut tai leskeksi jäänyt ei sitten saakaan enää perustaa uutta perhettä? Sitäkö mieltä av-mammat oikeasti ovat? Kylläpä taas on mahtavaa tajunnanvirtaa täällä tarjolla.
[/quote]
Mikä oikeus sinulla on sekoittaa entisestään valtavan trauman kokeneita lapsia? Eikö sitä "omaa onnea" voi odottaa siihen että lapset ovat aikuisia? Miksei voi keskittyä vain tukemaan niitä omia lapsiaan?
[/quote]
Ja tätä mä en tajua. Jos mulla on vaikka 2-3 tarha-kouluikäistä lasta pitäisikö mun odottaa n 20 vuotta ennenkuin saisin taas kokea läheisyyttä, rakkautta, kumppanuutta ja seksiä? Hullujako olette - tuhlaisin koko elämän jonkun x hetken odottamiseen eikä sitä todennäköisesti sitten enää tulisikaan! Rakkaus otetaan vastaan kun se tulee eteen!!
Kyllä näin on, että lapsi on onnellisempi, jos jää syntymättä kuin että joutuu kasvamaan hajanaisessa perheessä tai huithapeli-vanhempien kasvattamana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja unohtamatta sitä epäonnistumisen kokemusta, jos perhe rikkoutuu ja lapsi joutuu elämään kahden perheen välillä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:32"]Idiootti
[/quote]
Yh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, onpa hauskaa kuulla, että joku on suunnitellut elämänsä noin hienosti! Ei kai siinä muuta kuin peukut pystyyn että kaikki menee niin kuin suunnittelet. :)
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:30"]
En takuulla aio hankkia lapsia, ennen kuin olen satavarma, että mies on sellainen, jonka kanssa pystyn kasvattamaan ne aikuisiksi saakka. Vähintään viisi vuotta on oltava yhteiseloa takana ennen kuin voin luottaa siihen, että suhde on kestävällä pohjalla. Lisäksi ajattelen, että omaa uraa ja elämää pitää olla elettynä riittävästi ennen kuin hankin lapsia. Eli käytännössä kolmenkympin jälkeen voin alkaa harkitsemaan asiaa. En älyä niitä jotka tekevät lapsia parin vuoden tuntemisen jälkeen. Kun alkuhuumakin kestää miltei kolme vuotta. Sitten erotaan ja lapsilla ei ole enää ehjää kotia. Kuvioihin tulee kaikki puolikkaat ihmiset. Jos tästä kaikesta seuraa se, että jään lapsettomaksi, niin ajattelen että se on parempi vaihtoehto kuin tehdä lapsia hätiköiden ja aiheuttaa heille paljon tuskaa. N22
[/quote]
Amen!
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennakoihan sitten kaikki sairaudet, onnettomuudet yms. jotka voivat tehdä sinusta yh:n ..
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:37"]Heh, onpa hauskaa kuulla, että joku on suunnitellut elämänsä noin hienosti! Ei kai siinä muuta kuin peukut pystyyn että kaikki menee niin kuin suunnittelet. :)
[/quote]
Kyse ei niinkään ole suunnitelmasta, vaan jostain paljon pysyvämmästä, omasta arvomaailmasta ja tärkeysjärjestyksestä siinä mielessä, että kyllä oma henkilökohtainen elämä sekä parisuhde pitää olla vakaalla pohjalla ennen kuin siihen kuvioon aletaan kolmansia osapuolia hankkimaan.
Elämä tietenkin voi järjestää yllätyksiä matkan varrelle, mutta pyrin siihen, että omalla toiminnallani luon mahdollisimman hyvän kodin toivottavasti tuleville lapsilleni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen elänyt uusperheessä 16v, musta tuli 22-vuotiaana lähi-äitipuoli. En ole ollut kuitenkaan puolikas, vaan ihan kokonainen aikuinen, joka on pitänyt huolta niin miehen lapsista kuin yhteisistäkin.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:41"]Ennakoihan sitten kaikki sairaudet, onnettomuudet yms. jotka voivat tehdä sinusta yh:n ..
[/quote]
Puhunkin vain niistä tekijöistä, joihin voin vaikuttaa itse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap, opiskele ja tee työtä ota varakas mies ja sitten lapsia. Ihanaa sitten kun ei tarvitse pihistää kaikesta ja itkeä, kun pitää ostaa sukset koulua varten. N 48 v
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:37"]Heh, onpa hauskaa kuulla, että joku on suunnitellut elämänsä noin hienosti! Ei kai siinä muuta kuin peukut pystyyn että kaikki menee niin kuin suunnittelet. :) [/quote] Kyse ei niinkään ole suunnitelmasta, vaan jostain paljon pysyvämmästä, omasta arvomaailmasta ja tärkeysjärjestyksestä siinä mielessä, että kyllä oma henkilökohtainen elämä sekä parisuhde pitää olla vakaalla pohjalla ennen kuin siihen kuvioon aletaan kolmansia osapuolia hankkimaan. Elämä tietenkin voi järjestää yllätyksiä matkan varrelle, mutta pyrin siihen, että omalla toiminnallani luon mahdollisimman hyvän kodin toivottavasti tuleville lapsilleni. Ap
[/quote]
Että mitä? Mitä kolmansia osapuolia? Mikä keskinäinen elämä? ei ihan avautunut
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:41"]Mä olen elänyt uusperheessä 16v, musta tuli 22-vuotiaana lähi-äitipuoli. En ole ollut kuitenkaan puolikas, vaan ihan kokonainen aikuinen, joka on pitänyt huolta niin miehen lapsista kuin yhteisistäkin.
[/quote]
Lähinnä oli kyse siitä, miten särkyneet perheet vaikuttavat lapsiin. Aikuiset kyllä selviävät.
Ei mulle ainekaan ole aiheuttanut minkään näköistä tuskaa se että vanhempani erosivat kun olin pieni ja asuin äidin kanssa. Tykkäsin siitä järjestelystä.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:45"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:41"]Mä olen elänyt uusperheessä 16v, musta tuli 22-vuotiaana lähi-äitipuoli. En ole ollut kuitenkaan puolikas, vaan ihan kokonainen aikuinen, joka on pitänyt huolta niin miehen lapsista kuin yhteisistäkin. [/quote] Lähinnä oli kyse siitä, miten särkyneet perheet vaikuttavat lapsiin. Aikuiset kyllä selviävät.
[/quote]
Niin, kuten tuossa kirjoitin, olen itse pyrkinyt tasapuolisuuteen meidän perheessä ja miehen lapsi on kuin oma. Mieheni ja hänen exän liiton kariutumiseen en ole voinut vaikuttaa mitenkään.
Ihan järkevä suunnitelma. Tärkeintä tässä on valita mies, joka on vastuuntuntoinen. Hänhän huolehtii lapsista ja jakaa kanssasi saman arvomaailman. Itse tein tässä virheen. Ihastuin mieheen, jonka kanssa oli kiva viettää yhdessä aikaa, matkustella ja bilettää. Eihän tuo sitten sopeutunut perhe-elämään ja jäin lasten kanssa yksin. Mies nimittäin lähti lapsettoman naisen mukaan ja bilettää edelleen, vaikka ikää on 45.
Pärjään hyvin, mutta joskus mietin, kuinka en silloin kiinnostunut kunnollisista miehistä, vaan lirkuttelijat ja bilettäjät oli mieleen:-) Toivottavasti olet fiksumpi.