Masennuksen ym. vuoksi maasta muuttaneet ja muualla parantuneet

Uppis, piti käydä asioilla. Lainasin tämän yhdestä täällä olevasta keskustelusta:

"Mä kärsin kamalasta ahdistuksesta päälle parikymppisenä. Mikään lääke ei auttanut, kokeilin jotain yli pariakymmentä lääkettä. Kävin terapiassa ja sairaalassakin olin useaan otteeseen. Mua auttoi lopulta maasta muutto uusine kuvioineen........

http://www.vauva.fi/keskustelu/4396323/ketju/vaikea_ahdistuneisuus_masennus_ja_pelkotilat

Voin ehkä etsiä sen toisenkin jos viitsin. AP

Minä olen varmaan yksi näistä. Eli olin Suomessa asuessani vakavasti masentunut ja kärsin myös unettomuudesta. Muutin sitten Britteihin ja masennus on jäännyt Suomeen, samoiten unettomuus. Mielenterveyteni on nykyään huomattavasti parempi, mutta en osaa sanoa mikä siinä ulkomaille muutossa auttoi. Minua kiusattiin paljon koulussa ja olen kotoisin hyvin pienestä kylästä. Muutin sieltä pois heti kun pystyin, mutta eihän se niitä ongelmia ratkaissut. Vasta kun muutin ulkomaille, aloin voida paremmin. 

Uskon etta maiseman vaihto auttaa moneenkin asiaan, miksei myos ahdistukseen. Varsinkin jos ei ole koskaan vaihtanut maisemaa ennen. Usein nuoret aikuiset ahdistuvat vaativista vanhemmista, karsivat koulukiusauksen jalkioireita koska nakevat niita entisia kiusaajiaan jatkuvasti eivatka loyda omaa paikkaansa synnynkaupungissa jne jne. Suureen osaan noista oireista auttaa kummasti muutto muualle ja uuden elaman aloitus.
Suosittelen lampimasti jos muuten ei ole vakasvasti mt-ongelmainen, itsetuhoinen ja kykynee huolehtimaan itsestaan.

Tässä on varmasti perää. Lapsuuteni oli yhtä perhehelvettiä ja olin koulussa todella yksinäinen ja ulkopuolinen. Olisin varmasti mt-ongelmainen, jos en olisi muuttanut heti koulun jälkeen ulkomaille. Tuntui uskomattomalta saada ystäviä, nauraa ja "kuulua joukkoon". Vaikka Suomi on kaunis maa, niin en kaipaa sieltä yhtään mitään.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 16:58"]

Uskon etta maiseman vaihto auttaa moneenkin asiaan, miksei myos ahdistukseen. Varsinkin jos ei ole koskaan vaihtanut maisemaa ennen. Usein nuoret aikuiset ahdistuvat vaativista vanhemmista, karsivat koulukiusauksen jalkioireita koska nakevat niita entisia kiusaajiaan jatkuvasti eivatka loyda omaa paikkaansa synnynkaupungissa jne jne. Suureen osaan noista oireista auttaa kummasti muutto muualle ja uuden elaman aloitus. Suosittelen lampimasti jos muuten ei ole vakasvasti mt-ongelmainen, itsetuhoinen ja kykynee huolehtimaan itsestaan.

[/quote]

Myös samaa mieltä 5 kanssa. Joskus voi olla myös "jämähtänyt" tiettyihin uomiin ja yleensä isot muutokset elämässä voivat tavallaan avata silmiä. Ja siinä on myös etunsa kun on "tuntematon". Voi uudelleen määrittää identiteettinsä itse. Muutenkin ulkomailla varmaan pidetään tiettyä kunnioittavaa etäisyyttä(ainakin aluksi), mikä saattaa sekin olla uusi tunne. AP pohtii...

Suurkaupungissa ei tarvitse tuntea ketaan eika kukaan ole sinusta kiinnostunut ellet itse hae kontaktia. Moni pienen kylan kasvatti kokee anonyymiyden ensimmaista kertaa elamassaan muuttaessaan ulkomaille suureen kaupunkiin. Ei tarvitse olla sen pankkki-Ullan tytto tai juoppo-Jepen poika. Jos on elamansa halunnut vaikkapa harrastaa kauhu-sci-fi roolileikkeja on varmasti ollut se kylakoulun dorka jossain Peiksamaen takana mutta hups!, Lontoossa on samanmielisia satoja ja loytaa itselleen sopivia tuttavia.
Jos taas on ollut aina erakkointrovertti supersosiaalisessa perheessa on helpottavaa paasta pois jatkuvista sukukinkereista eika tarvitse sanoa edes paivaa naapureille koska ketaan ei kiinnosta vaikka olisit yksin koko vuoden.

toisaalta jos olet aina luottanut siihen etta olet juuri Sen Ullan tytto niin saattaa olla pelottavaa etta identiteettisi haviaa etka enaa oikein tieda itsekaan kuka olet.
Ulkomaille muutto sopii toisille ja toisille se on kauhistus. Stressaavaa se on aina mutta mutta itselle aina kuitenkin vapauttavaa ja itsea ahdistaa vahemman poissa kuin Helsingissa.

up, jos löytyy muitakin kokemuksia :)

EN muuten tiedä ketään, jonka masennus olisi ulkomaillemuuton seurauksena parantunut, mutta monta, joilla se on pahentunut/puhjennut.

Mut ulkomaille töihin hakeudutaan niin, että joko etsitään sieltä työpaikka jonkun välityssivuston tms tai suhteiden kautta, tai sit nyyiseltä työnantajalta hankitaan pitkempi ulkomaankomennus. Miten monimutkaista tämä on, riippuu ihan siitä, mikä maa on kyseessä ja millaiset työluvat siellä tarvitaan. EUssa byrokratia on helppoa, mutta työpaikkoja on niukasti. Toisilla mantereilla töypaikkoja on enemmän mutta byrokratia voi olla helvetistä.

Se, mitä ongelmia masennus tai mt-ongelmt aiheuttavat, riippuu myös maasta. Ainahan tulee tietty se, että jos on kovin saamaton niin kaikki on vaikeaa. Jotkut maat vaativat lääkäritodistuksen, mutta sen voi kirjoittaa yksityinen lääkäri, jolle ei tarvitse kertoa ihan kaikesta. Moniin euroopan ulkopuolisiin maihin ei saa viedä pk-lääkkeitä edes reseptillä. On siis hankittava uusi lääkäri sieltä jostain.

Ulkomaille kannattaa muuttaa, jos on työpaikka jossa luottaa pärjäävänsä. Itse olen masentunut ja aion muuttaa ulkomaille. Ulkomailla ihmiset ovat usein sosiaalisesti taitavampia ja lämpimämpiä kuin Suomessa.

Mulla ei ole muutamaan vuoteen mahdollisuutta muuttaa maasta mutta kyllä nuo 6 vkoa ulkomailla auringossa ja välittömässä ympäristössä helpottaa ahdistusta todella paljon. Ahdistus alkaa välittömästi lentokoneessa kotiinpäin tullessa vaikka täällä on elämä perushyvin - on perhe, ystäviä, kaunis koti, töitä, hyvä parisuhde jne. Kärsin kovista kivuista jotka pahenee kylmässä ja kosteassa joten se masentaa pahiten. Samoin unettomuudesta kärsin kotimaassa mutta en koskaan reissussa.

Sama täällä, ulkomaille muutto muutti elämäni täydellisesti! Masennus, ahdistuneisuus, paniikkihäiriöt ja PTSD ovat taaksejäänyttä elämää ja olen onnellisempi kuin koskaan. Arki on työssäkäymistä ym, tavallista arkea eikä tulotaso tm. muuttunut. Mutta perhettä lukuunottamatta jätin kaiken taakseni ja aloitin puhtaalta pöydältä. Takaisin ei ole paluuta. 

Suomalaiset on niin ankeita ja ahdistavia ettei ole mikään ihme jos muualla ei masennakaan.

Olen samaa mieltä no.10 kanssa.

En itse edes oikein ymmärtänyt, että minulla oli kytevä lievä masennus Suomesta pois muuttaessani, ja kas kummaa, ulkomailla masennustilani alkoivatkin pahentua nimenomaan siksi, että minulta puuttui tukiverkko, en vieläkään 1,5 vuoden jälkeen ole onnistunut solmimaan kunnollisia kaverisuhteita ja työpaikkakin osoittautui pettymykseksi. Vaikka lähtiessäni ajattelin, että Suomi ei tarjoa minulle mitään, mitä en muualla voisi saada, olen silti huomannut kaipaavani moniakin asioita. Kohdemaani kulttuuri ja mentaliteetti on niin kaukana omasta tavastani ajatella, olla ja elää, että minun on vaikea sopeutua ja pitää motivaatiota yllä.

Myönnän, että yksi alkuperäisistä syistäni muuttaa pois Suomesta oli se, että halusin pois vanhoista ympyröistäni ja vaihtaa maisemaa, mutta ehkäpä tuo motiivi ei ollut se paras mahdollinen. Kuten eräs tuttuni minulle sanoi ja minä tyhmänä sille nauroin: "voit vaihtaa maisemaa, mutta et voi paeta ongelmiasi". Ja näinhän siinä kävi. Tärkeinä on, että on aina rehellinen itselleen ja avoin tunteistaan, eikä vain pakene niitä.

Hienoa, jos jotakuta muuta on maisemanvaihto onnistanut. Olen iloinen teidän puolesta!

Älä missään nimessä muuta ulkomaille sen takia, että olet Suomessa masentunut tai et voi muuten hyvin.

Ulkomailla asiat voivat mennä todella huonoksi. Läheiset, ystävät ja muu tukiverkko puuttuu. Eri kielellä et voi ilmaista tunteitasi yhtä hyvin kuin kotimaassa, joten ihmissuhteet jäävät melko pinnallisiksi ja sehän lisää vain paahaa oloa. Minulla on kokemusta asiasta. En ymmärtänyt lähtiessäni, että ulkomaille muuttoni johtui masennuksesta ja oletukseni ulkomailla asumisesta olivat vain pelkkää mielikuvituksen tuotetta vailla mitään totouuspohjaa. Matkustelu on hyvä asia, josta ei voi koitua paljon negatiivista, joten kannustan matkustamaan eri paikkoihin ,mutta pitämään oman kodin siellä missä läheiset on helposti tavoitettavissa ja missä voi puhua omaa äidinkieltään ja tulla täysin ymmärretyksi.