Lapsen liika kehuminen

Ja pienistä lapsistahan oli kyse.

Meillä nuo ylikehutut lapset ovat jo murrosikäisiä, hyvällä itsetunnolla varustettuja tasapainoisia lapsia.

Vierailija:

Jos joka asiasta vain tulee ylistystä ja suitsutusta niin että lapsi kuvittelee olevansa jotain erinomaista ja kaikessa parempi kuin muut, hänelle ei kehity terve itsetunto. Päinvastoin, kun hän kohtaa karun todellisuuden, se voi olla todella kova paikka. Sen sijaan kannattaa kehua AINA, kun aihetta on, mutta ei koskaan aiheetta. Eikä kannata antaa ymmärtää että läpsi tekee kaiken jotenkin paremmin kuin muut, tai että hän on poikkeuksellisen lahjakas asioissa, joissa ei oikeasti ole.

Missään ei muuten mainittu, että ap:n kuvailemassa tapauksessa äiti olisi maininnut lapsen olevan parempi kuin muut... Vai mainittiinko?

Lapsen itsetunto kehittyy juuri pienenä. Lisäksi lapsia kyllä tulee komennettua ja moitittua niin paljon pakostakin, että on hyvä harjoittaa teeskenneltyäkin kehumista. Helposti se kehuminen unohtuu, se kun ei " kuulu tapoihin" meidän kulttuurissa.



Mä joudun ihan tietoisesti itseäni muistuttamaan siitä, että kehun lastani. Kun lapseni kiskoo kumisaappaat vääriin jalkoihin, pyrin kehumaan häntä siitä, kuinka hienosti hän osasi kiskaista saappaat jalkoihin. Tai kun hän maitoa juodessaan kaataa puolet mukista paidalla, kehun miten hienoa on, että hän osaa juoda itse. Jos nyt ihan pakko on moittia lasta, niin vasta kehun jälkeen kerron, että kengät ovat väärissä jaloissa tai että pienempi kulaus riittää niin ei vaatteet sotkeennu.



ja kehumisella ei ole mitään tekemistä rajojen kanssa. Eikä senkään kanssa, että lapsen väitettäisiin olevan paras.

Vierailija:

Missään ei muuten mainittu, että ap:n kuvailemassa tapauksessa äiti olisi maininnut lapsen olevan parempi kuin muut... Vai mainittiinko?

Ei varmaan mainittukaan, enkä nyt oikeastaan puhunut ap:n kertomasta tapauksesta vaan vastasin tuolle yhdelle joka väitti ettei lasta KOSKAAN voi kehua liikaa.

t. 51

Minä ainakin kehun maasta taivaaseen noita pieniä tirppanoita, joita saan silloin tällöin hoiviini.

Vierailija:

Vierailija:

Missään ei muuten mainittu, että ap:n kuvailemassa tapauksessa äiti olisi maininnut lapsen olevan parempi kuin muut... Vai mainittiinko?

Ei varmaan mainittukaan, enkä nyt oikeastaan puhunut ap:n kertomasta tapauksesta vaan vastasin tuolle yhdelle joka väitti ettei lasta KOSKAAN voi kehua liikaa.

t. 51

jonka lapsia mä kehun nätistä käytöksestä ja kivoista leikeistä ja huomaavaisuudesta hiekkalaatikolla esim. pienempiä kohtaan. Olen nähnyt tämän toisten lapsien kehumisen tarpeelliseksi, koska pikku raukat ei nättiä sanaa saa omilta vanhemmiltaan koskaan.. Pelkkää junttimaista huutoa ja karjumista ja kaiken negatiivisen korostamista!

mutta isompaa vähän realistisemmin. Eli kannustaa toki pitää, mutta ei istuttaa lapsen päähän epärealistisia luuloja esimerkiksi tämän piirtämis- tai laulutaidoista, jos se ei pidä paikkaansa. Kannustaa voi muullakin tavalla kuin esimerkiksi väittämällä että tämä olisi paras (kuten tässä ketjussa aikaisemminkin hyvin pohdittiin).



Mutta se myönteinen palaute lapselle on kullanarvoista. Ja ap:n kuvailemasta tapauksesta vielä: usein vanhemmat välttelevät lapsen torumista muiden kuullen ja mieluummin vaikka kehuvat tätä. Oli jos bussissa kuulee yltiöpäistä kehumista, se ei tarkoita sitä, etteikö lapselle kotona asetettaisi rajoja.

Vierailija:

jonka lapsia mä kehun nätistä käytöksestä ja kivoista leikeistä ja huomaavaisuudesta hiekkalaatikolla esim. pienempiä kohtaan. Olen nähnyt tämän toisten lapsien kehumisen tarpeelliseksi, koska pikku raukat ei nättiä sanaa saa omilta vanhemmiltaan koskaan.. Pelkkää junttimaista huutoa ja karjumista ja kaiken negatiivisen korostamista!

Joskus puistoissa tapaa vanhempia, joilla ei ole oikein mitään kontaktia lapsiinsa. Istuvat vain kyllästyneen näköisenä ja jos lapsi tulee jotain näyttämään tai pyytää mukaan, asia kuitataan husimalla lasta sivuun. Muistan montakin kertaa, kun leikki-ikäinen poika eli omaani vähän isompi on tullut minulle tyytyväisenä juttelemaan, kun olen ensin kehunut esim. hänen hiekkarakennelmaansa. Minusta lapsia on mukava kehua, heille kuin syttyy valo kasvoille siitä. En voi uskoa, että sellainen tekee kenellekään ihmiselle pahaa. (Eri asia on tosiaan se, että kehutaan omaa lasta ja _samalla_ vähätellään kaikkien muiden taitoja!)

varsinkaan pientä lasta, joka opettelee asioita eikä erota vielä täysin selvästi sitä mikä on oikein ja mikä väärin. Hyvistä asioista kun kehuu ja pahoista toruu niin sitä kautta sitä oppii. Lässyttäminen on tietysti eriasia, mutta en usko, että kyseinen äiti teki sitä bussissa.

Joskus puistoissa tapaa vanhempia, joilla ei ole oikein mitään kontaktia lapsiinsa. Istuvat vain kyllästyneen näköisenä ja jos lapsi tulee jotain näyttämään tai pyytää mukaan, asia kuitataan husimalla lasta sivuun. Muistan montakin kertaa, kun leikki-ikäinen poika eli omaani vähän isompi on tullut minulle tyytyväisenä juttelemaan, kun olen ensin kehunut esim. hänen hiekkarakennelmaansa. Minusta lapsia on mukava kehua, heille kuin syttyy valo kasvoille siitä. En voi uskoa, että sellainen tekee kenellekään ihmiselle pahaa. (Eri asia on tosiaan se, että kehutaan omaa lasta ja _samalla_ vähätellään kaikkien muiden taitoja!)

[/quote]

Se onnistumisen tunteen tuoma valo on tosi ihana, jopa niitten vähän vilkkaampienkin lasten kasvoilla! :-) Ja se saa heidät yrittämään parastaan . T. 56

🏻🏻🏻🏻🏻🏻🏻🏻🏻🏻🏻

Kehuminen tekee lapsesta ylimielisen itserakkaan minä-minä-persoonan, joka ei pysty käsittelemään toiseksi jäämisen tunnetta, eikä kestä pettymyksiä ja arvostelua.

Kehuminen pilaa lapsen.

Meidän vastuullisten vanhempien on tarjottava lapselle pettymyksiä kovettaaksemme lapset tähän maailmaan. Vastoinkäymisen pitää saada lapsi yrittämään entistä kovemmin - ei masentumaan.

Toinen vaihtoehto on sellainen painajainen, että lapsistamme tulee selkärangattomia, masentuneita mielenterveysongelmaisia, joilta puuttuu sinnikkyys! Siitä ainakin on varoiteltu jo 80-luvulta asti.

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei koskaan voi kehua tai kannustaa liikaa, ettäs tiedät!

Kyllä voi, valitettavasti. Jos lapsella ei tule yhtään itse kritiikkiä pahoittaa vaan mielensä, kun ei olekaan kaikessa paras