Lue keskustelun säännöt.
Kun oma lapsi muuttaa ulkomaille? Suuri suru.
17.02.2015 |
Mulla on kaksi poikaa, esikoinen jo lähempänä kolmeakymppiä ja kuopus juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Esikoinen on aina tykännyt matkustella, olisi halunnut jo muuttaa ulkomaille opiskelemaan ja kun minä siinä vaiheessa toppuuttelin niin jäi Suomeen opiskelemaan, mutta opiskelijavaihdon aikana tapasi ulkomaalaisen tytön, joka muutti heti siltä seisomalta Suomeen, poikani muutti kotoa pois yhteen tämän tytön kanssa.
Ihan kiva tyttö ja on kotoisin samantapaisesta sivistysvaltiosta kuin Suomi. Tyttö on todella kaunis ja hyvin sellianen valloittava persoona, etten ihmettelekään miksi poikani häneen rakastui. Menivät hyvin nopeasti naimisiin ja tyttö on ollut kotirouvana ja poikani töissä viime vuodet, tyttö ei vaan ole halunnut opetella suomenkieltä ja siksi töiden löytäminen ollut hankalaa. Poikanikin vaan puhuu englantia hänen kanssaan eikä näe sitä ollenkaan ongelmallisena. Itseäni tämä on harmittanut suuresti, mielestäni olisi kohteliaista opetella uuden kotimaan kieli, mutta ovat kokoajan sanoneet että ei tarvitse opetella kun muuttavat pian ulkomaille. Ajattelin, että ne ovat vain sellaisia puheita, mutta pojallani hyvä työ Suomessa ja perhe lähellä että en uskonut että muuttaisivat.
Nuori pari tuli kylään ja ilmoittivat, että ovat parin kuukauden kuluttua muuttamassa Suomesta vaimon kotimaahan, että ovat molemmat löytäneet töitä sieltä ja haluavat sinne perheensä perustaa ja senkin kertoivat, että kunhan on muuttokuorma saapunut kohteeseen niiin vauvakin olisi tervetullut.
Mulle tuli ihan hirveän suuri suru tuossa vaiheessa, ja melkein sellainen vihakin. En halua, että he muuttavat pois :( Ja sekin että en näkisi mahdollisia lapsenlapsiani usein koskaan tuntuu niin epäreilulta. Ja se, että tytön vanhemmat nyt sitten asuvat samassa kaupungissa ja saavat jakaa elämäniloja ja suruja paljon enemmän heidän kanssaan. Olen varmaan itsekäs joidenkin mielestä, mutta koen vain oloni niin petetyksi :(
Sanoin viimeksi pojalleni, että haluaisin olla iloinen heidän puolestaan, mutta en vain pysty. Poikani meni vähän hämilleen eikä oikein kai tiennyt mitä sanoa...
Miten tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia?
Omasta miehestäni tai kuopuksesta ei ole tässä tilanteessa mulle tukea. Mieheni sanoo,että on onnellinen mitä tahansa poikansa tekee. Kuopus taas ei tunnu edes korvaansa lotkauttavan noille uutisille...
Koen olevani ihan yksin suuren surun kanssa :(
Miksi juuri mulle piti sattua tällainen suurudenhullu poika, joka haluaa muuttaa ulkomaille loppuelämäkseen ulkomaalaisen vaimon kanssa?
Onko täällä kohtalontovereita? Olisi kiva vaihtaa ajatuksia, kuinka tästä selvitä.
Kommentit (165)
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:20"]
Suomessa on nyt laki, että laitosvanhuskin saa muuttaa. Eli laitoskunnossa oleva pääsee lähelle omaisiaan, jotta omaiset voivat käydä katsomassa ja hoivaamassa. Ei tosiaankaan toimi ulkomaille tämä systeemi. Ulkomaille muuttava tpimii itsekkäästi. Kyllä se vanhuus koittaa yllättävänkin nopeasti ja sitten vanhus tarvitsee paljon tukea ja apua. Ystäväni on työssä paikassa, johon voi valittaa mm. vanhushoidosta. Hän sitä aina sanoo, että ilmanbomaisten jatkuvaa valppautta vanhus on täysin heitteillä usein ihan tehostetussa palveluasumisessakin.
[/quote] turha sitä on surra etukäteen mitä tapahtuu joskus tulevaisuudessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:07"]Julmaa jättää vanhat isovanhemmat Suomeen ilman lasten tuomaa turvaa.
[/quote]
Jos Suomi on niin kamala maa että lapset pitää tehdä vanhuudenturvaksi niin suosittelen muuttamaan lasten perässä.
Kylläpä pistää vihaksi lukea tuollaista marttyyritekstiä! Ryhdistäydy, nainen!! Sun poikasi on aikuinen, ja vaikka olet hänen äitinsä, hän ei ole omaisuuttasi, ei maskotti, eikä millään tavalla velvollinen uhraamaan omaa elämäänsä vain siksi, "ettei äidille tuu paha mieli"... Jos haluaa olla varma, että lapset tekevät sulle lapsenlapsia suomalaisen kanssa ja jäävät Suomeen, kannattaa hankkia 10 lasta, niin varmaan joku niistä jää. Väheksyt selkeästi poikasi vaimoa, hänen perhettään, maataan ja kulttuuriaan; miksi heidän pitäisi asua Suomessa, kun vaimollakin on yhtälailla perhe ja "kotikenttäetu" omassa kotimaassaan?? Ai koska Suomi on parempi maa ja poikasi arvokkaampi kuin "mamu-vaimo"? Heillä on nyt molemmilla työtä, kun Suomessa vain pojallasi oli. Suomi ei ole helppo maa sopeutua ulkomaalaiselle, kielen, kulttuurin ja sosiaalisen kanssakäymiskulttuurin puolesta. Varmasti ovat onnellisempia toisessa maassa jossa molemmat itsenäisiä ja työssäkäyviä.
Sure surusi. Päästä irti. Katkaise napanuora. Anna lapsellesi oikeus elää. Syyllistät nyt lapsesi. Hän tarvitsee sinun hyväksyntäsi...se pitää kertoa sitten kun olet hyväksynyt.
mene johonki terapiaan käsittelemään. Se sinun minun mielestäni pitää tehdä. Lapsestasi tuntuu varmasti tosi ahdistavalta ja kummalliselta, että äiti roikkuu.
sinä syyllistät itseäsi, poikasi valinnoista...että miten lapsuus vaikuttaa hänen nykyiseen valintaansa....
äehkä hänellä on se palo ulkomaille ja ehkäpä hän on rakastunut.
mitä teet? Päästät irti ja kerrot sen. Vaikka on suru, niin oma elämä on jokaisella. Niin sinullakin on.
miten sinä valitsisi puolisosi? Äitisi ohjeiden mukaan? Mikä sinussa syyllistää? Ja mitä pelkäät? Ja miksi? Selvitä ne. Se on ydin.
Olen ulkosuomalainen ja täytyy kyllä sanoa että omalla äidillä on sama asenne, kun alottajalla ja se jos mikä (muiden asioiden rinnalla) on saanut minut pysymään ulkomailla. En jaksa sitä martyyrimaista valittaja asennetta. En näe syytä miksi minun pitäisi muuttaa takasin suomeen kuuntelemaan vielä enemmän sitä jauhantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:30"]
Omista tyttäristäni yksi seurustelee amerikkalaisen kanssa. Tytär kuitenkin opiskelee tutkinnon Suomessa, eli on vielä ainakin 4 vuotta täällä. Niin paljon kuin jenkkipojasta ja USAsta pidänkin, toivon silti, etten menetä tytärtäni ulkomaille.
Olisin iloinen kompromissistakin, eli jos asettuisivat Eurooppaan edes niin hyvä niin.
[/quote]
Tätä alaspeukuttaneet: mistä ette pidä? Siitä, että minä avoimesti tunnustan tunteeni? Eikö minulla saisi olla niitä? En aio estellä, painostaa tai syyllistää, lapsi tekee itse päätöksensä elämästään, mutta sille en mitään voi, että toivoisin hänen pysyvän lähempänä.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 03:56"][quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:30"]
Omista tyttäristäni yksi seurustelee amerikkalaisen kanssa. Tytär kuitenkin opiskelee tutkinnon Suomessa, eli on vielä ainakin 4 vuotta täällä. Niin paljon kuin jenkkipojasta ja USAsta pidänkin, toivon silti, etten menetä tytärtäni ulkomaille.
Olisin iloinen kompromissistakin, eli jos asettuisivat Eurooppaan edes niin hyvä niin.
[/quote]
Tätä alaspeukuttaneet: mistä ette pidä? Siitä, että minä avoimesti tunnustan tunteeni? Eikö minulla saisi olla niitä? En aio estellä, painostaa tai syyllistää, lapsi tekee itse päätöksensä elämästään, mutta sille en mitään voi, että toivoisin hänen pysyvän lähempänä.
[/quote]
Varmaan siitä että koet "menettäväsi" lapsen mikäli muuttaa ulkomaille - mutta Eurooppa ei ole ulkomaa vaan "kompromissi". Fuk the logic. Tunne mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että olet surullinen, ja saat olla! Asumme perheineni ulkomailla ja vanhempani ja miehen vanhemmat ovat Suomessa. Lisäksi sisarukseni asuu ulkomailla, joten vanhemmillani on enää yksi lapsi Suomessa. Lähtöni oli vaikea niin appivanhemmille kuin omille vanhemmilleni. Se onkin ainoa syy, miksi harkitsemme paluuta. Olemme saaneet paljon apua lasten kanssa ja tuntui pahalta lähteä. Jossain vaiheessa isovanhemmat vanhenevat ja tarvitsevat apua. Asumme vielä todella kaukana, joten tänne tuleminen ja Suomeen meno täältä ei ole helppoa.
Et kuitenkaan saa kaataa suruasi poikasi ja miniän niskaan. Hae mieluummin vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta naisilta. Tästä eteenpäin yhteydenpito poikasi kanssa on erilaista, mutta voit silti olla mukana heidän elämässään niin heidän kotimaassaan kuin Suomessakin. Jos elämä tuntuu tyhjältä, hankkiudu vaikkapa vapaaehtoistoimintaan, tukiperheeksi tms jolloin voit olla läsnä jollekulle lähellä asuvalle lapselle. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 09:55"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 08:41"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 04:54"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 03:56"][quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:30"] Omista tyttäristäni yksi seurustelee amerikkalaisen kanssa. Tytär kuitenkin opiskelee tutkinnon Suomessa, eli on vielä ainakin 4 vuotta täällä. Niin paljon kuin jenkkipojasta ja USAsta pidänkin, toivon silti, etten menetä tytärtäni ulkomaille. Olisin iloinen kompromissistakin, eli jos asettuisivat Eurooppaan edes niin hyvä niin. [/quote] Tätä alaspeukuttaneet: mistä ette pidä? Siitä, että minä avoimesti tunnustan tunteeni? Eikö minulla saisi olla niitä? En aio estellä, painostaa tai syyllistää, lapsi tekee itse päätöksensä elämästään, mutta sille en mitään voi, että toivoisin hänen pysyvän lähempänä. [/quote] Varmaan siitä että koet "menettäväsi" lapsen mikäli muuttaa ulkomaille - mutta Eurooppa ei ole ulkomaa vaan "kompromissi". Fuk the logic. Tunne mitä haluat.
[/quote]
Onhan siinä nyt eroa, onko lapsi vuorokauden matkan päässä vai parin tunnin päässä...
[/quote]
Varmasti, on vanhemman rakkaus siitä kiinni. Tiesitkö että Suomen surkeilla kulkuyhteyksillä voi mennä kauemmin matkata paikkakunnalta toiselle kuin lentää toiselle puolelle maapalloa?
[/quote] Niinpä! Mun vanhemmat asuu ihan Suomessa, kuten itsekin,mutta yhteydet on huonot ja bussimatka kestää 7-9 tuntia ja maksaa parisataa euroa menopaluu. Tuossa ajassa lentää jo maailmalle, eikä hinnassakaan ole paljoa eroa jos etsii edulliset lennot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkäähän nyt, omat vanhempani asuvat Lapissa ja minä pienen perheeni kanssa Helsingissä, jossa asuu myös mieheni vanhemmat. Äitini velloo itsesäälissä, on katkera appivanhemmilleni, jotka näkevät lapsenlapsia useammin ja on vihainen miehelleni, jonka syytä se tietysti on, etten jäänyt pienelle paikkakunnalle Lappiin asumaan.
Käymme Lapissa tapaamassa vanhempiani monta kertaa vuodessa, vanhemmilleni olemme ostaneet lentoliput ainakin 4 kertaa vuodessa jo monen vuoden ajan, että voivat tulla meille kylään ja tämäkään ei ole tarpeeksi, olemme itsekkäitä paskakasoja kun olemme kehdanneet jäädä Helsinkiin asumaan.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 04:54"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 03:56"][quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:30"] Omista tyttäristäni yksi seurustelee amerikkalaisen kanssa. Tytär kuitenkin opiskelee tutkinnon Suomessa, eli on vielä ainakin 4 vuotta täällä. Niin paljon kuin jenkkipojasta ja USAsta pidänkin, toivon silti, etten menetä tytärtäni ulkomaille. Olisin iloinen kompromissistakin, eli jos asettuisivat Eurooppaan edes niin hyvä niin. [/quote] Tätä alaspeukuttaneet: mistä ette pidä? Siitä, että minä avoimesti tunnustan tunteeni? Eikö minulla saisi olla niitä? En aio estellä, painostaa tai syyllistää, lapsi tekee itse päätöksensä elämästään, mutta sille en mitään voi, että toivoisin hänen pysyvän lähempänä. [/quote] Varmaan siitä että koet "menettäväsi" lapsen mikäli muuttaa ulkomaille - mutta Eurooppa ei ole ulkomaa vaan "kompromissi". Fuk the logic. Tunne mitä haluat.
[/quote]
Onhan siinä nyt eroa, onko lapsi vuorokauden matkan päässä vai parin tunnin päässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos en tietäisi niin voisin melkein väittää että kyseessä olisi mun anoppi. Käytös on aivan samanlaista poikaansa kohtaan, minnekkään ei saisi lähteä ja pitäisi pienessä kotikaupungissa asua hamaan loppuun asti.
Miniä (eli minä) olen aina väärässä ja anoppia pitää kuunnella jos jotain päättää tai suunnittelee. Ero on vain että mun mies ei uskalla tehdä mitään kun se anoppi roikkuu pojassaan. Asutaan nyt n 500km päässä anoppilasta, miehen opiskelujen takia. Anoppi soittelee pojalleen ja VAATII tulemaan kotiin kesken viikon koska on ikävä. Mies sanoi että on koeviikko, ei voi tulla. Ei väliä. Sitten marttyyrianoppi itkee puhelimessa kun on ikävä ja heidät on hylätty kun ei ainoa poika tule käymään edes enää. Kohta onkin mulle entinen mies ja saa olla äitinsä kanssa kahden kun ei vieläkään ole oppinut munia kasvattamaan eikä anoppi katkaisemaan napanuoraa.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 02:50"]
Kylläpä pistää vihaksi lukea tuollaista marttyyritekstiä! Ryhdistäydy, nainen!! Sun poikasi on aikuinen, ja vaikka olet hänen äitinsä, hän ei ole omaisuuttasi, ei maskotti, eikä millään tavalla velvollinen uhraamaan omaa elämäänsä vain siksi, "ettei äidille tuu paha mieli"... Jos haluaa olla varma, että lapset tekevät sulle lapsenlapsia suomalaisen kanssa ja jäävät Suomeen, kannattaa hankkia 10 lasta, niin varmaan joku niistä jää. Väheksyt selkeästi poikasi vaimoa, hänen perhettään, maataan ja kulttuuriaan; miksi heidän pitäisi asua Suomessa, kun vaimollakin on yhtälailla perhe ja "kotikenttäetu" omassa kotimaassaan?? Ai koska Suomi on parempi maa ja poikasi arvokkaampi kuin "mamu-vaimo"? Heillä on nyt molemmilla työtä, kun Suomessa vain pojallasi oli. Suomi ei ole helppo maa sopeutua ulkomaalaiselle, kielen, kulttuurin ja sosiaalisen kanssakäymiskulttuurin puolesta. Varmasti ovat onnellisempia toisessa maassa jossa molemmat itsenäisiä ja työssäkäyviä.
[/quote]Niin, huvittavaa että poika on jo yli kolmekymppinen mutta silti pitäisi olla mamman suostumus ennenkuin sai muuttaa. Ikävää myös lukea miten ap on suoraan sanoen kiusanut pojan vaimoa puhumalla väkisin suomea vaikka muut ovat yrittäneet tulkata tytölle ettei tämä jäisi ihan ulkopuoliseksi. Tuollainen ulkopuolelle jättäminen on todella ikävä kiusaamisen muoto, ota huomioon että toinen on yksin täysin vieraassa maassa ja joutuu vielä puolisonsa takia kestämään sinunlaistasi kiusaajaa. Tytön vanhemmat ilahtuivat siinä määrin tiedosta joten taitaa olla heilläkin tiedossa miten ikävästi on miniää kohdeltu ap:n toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 02:50"]
Kylläpä pistää vihaksi lukea tuollaista marttyyritekstiä! Ryhdistäydy, nainen!! Sun poikasi on aikuinen, ja vaikka olet hänen äitinsä, hän ei ole omaisuuttasi, ei maskotti, eikä millään tavalla velvollinen uhraamaan omaa elämäänsä vain siksi, "ettei äidille tuu paha mieli"... Jos haluaa olla varma, että lapset tekevät sulle lapsenlapsia suomalaisen kanssa ja jäävät Suomeen, kannattaa hankkia 10 lasta, niin varmaan joku niistä jää. Väheksyt selkeästi poikasi vaimoa, hänen perhettään, maataan ja kulttuuriaan; miksi heidän pitäisi asua Suomessa, kun vaimollakin on yhtälailla perhe ja "kotikenttäetu" omassa kotimaassaan?? Ai koska Suomi on parempi maa ja poikasi arvokkaampi kuin "mamu-vaimo"? Heillä on nyt molemmilla työtä, kun Suomessa vain pojallasi oli. Suomi ei ole helppo maa sopeutua ulkomaalaiselle, kielen, kulttuurin ja sosiaalisen kanssakäymiskulttuurin puolesta. Varmasti ovat onnellisempia toisessa maassa jossa molemmat itsenäisiä ja työssäkäyviä.
[/quote]Niin, huvittavaa että poika on jo yli kolmekymppinen mutta silti pitäisi olla mamman suostumus ennenkuin sai muuttaa. Ikävää myös lukea miten ap on suoraan sanoen kiusanut pojan vaimoa puhumalla väkisin suomea vaikka muut ovat yrittäneet tulkata tytölle ettei tämä jäisi ihan ulkopuoliseksi. Tuollainen ulkopuolelle jättäminen on todella ikävä kiusaamisen muoto, ota huomioon että toinen on yksin täysin vieraassa maassa ja joutuu vielä puolisonsa takia kestämään sinunlaistasi kiusaajaa. Tytön vanhemmat ilahtuivat siinä määrin tiedosta joten taitaa olla heilläkin tiedossa miten ikävästi on miniää kohdeltu ap:n toimesta.
[/quote]
Itsekin olen sita mielta, etta vakisin suomenpuhuminen on aika tokeroa, vaikkakin anopilla olisi ollut hyvat tarkoitusperat.
Mulla oli paljon ongelmia oppia mieheni kotimainen kieli kun asuimme hanen kotimaassaan. Kavin koulut englanniksi, tyoskentelin englanniksi, mieheni puhui englantia kanssani (oli asunut jenkeissa aiemmin ja englanti tuntui hanellekin luonnolliselta) ja kaikki ystavanikin olivat kansainvalisia.
Anoppi ja appi aina puhuivat mulle vierasta kielta, jota en kovin hyvin ymmartanyt. Ajattelivat varmaan, etta hienoa etta nyt han sitten opin heidan kielen. Mutta ei. Mulle toi ainakin vaikutti kovin negatiivisesti.
Jos haluan itse oppia kielen niin se halu tulee multa itselta. Muutenkin oli vahan kulttuurishokkia ja kaikkea ja sitten appivanhemmat alkaa pakottaa vieraan kielen oppimiseen niin arsytyskynnyshan siita nousi ja korvat sauhuten mietin etta minahan en varmasti ikina opettele tuota tyhmaa kielta.
No myohemmin muutimme mieheni kanssa toiseen maahan, mika ei ole meille kummallekaan kotimaa, ja siella mulle tulikin halu sitten alkaa puhumaan miehen aidinkielta hanen kanssa kotona ja opinkin sen nopeasti heti kun itsellekin tuli se halu. Sellaista se usein on.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 08:41"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 04:54"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 03:56"][quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:30"] Omista tyttäristäni yksi seurustelee amerikkalaisen kanssa. Tytär kuitenkin opiskelee tutkinnon Suomessa, eli on vielä ainakin 4 vuotta täällä. Niin paljon kuin jenkkipojasta ja USAsta pidänkin, toivon silti, etten menetä tytärtäni ulkomaille. Olisin iloinen kompromissistakin, eli jos asettuisivat Eurooppaan edes niin hyvä niin. [/quote] Tätä alaspeukuttaneet: mistä ette pidä? Siitä, että minä avoimesti tunnustan tunteeni? Eikö minulla saisi olla niitä? En aio estellä, painostaa tai syyllistää, lapsi tekee itse päätöksensä elämästään, mutta sille en mitään voi, että toivoisin hänen pysyvän lähempänä. [/quote] Varmaan siitä että koet "menettäväsi" lapsen mikäli muuttaa ulkomaille - mutta Eurooppa ei ole ulkomaa vaan "kompromissi". Fuk the logic. Tunne mitä haluat.
[/quote]
Onhan siinä nyt eroa, onko lapsi vuorokauden matkan päässä vai parin tunnin päässä...
[/quote]
Varmasti, on vanhemman rakkaus siitä kiinni. Tiesitkö että Suomen surkeilla kulkuyhteyksillä voi mennä kauemmin matkata paikkakunnalta toiselle kuin lentää toiselle puolelle maapalloa?
No ei Suomi ole paras paras paikka asua ja työskentella. Kallis ja muuten Suomi on tylsä paikka joka asaia.n Pois jos mahdolista käytä elämä. Poikani itse lähyi pois Suomesta vaikka osa monta kieltä mutta kuin Suomessa on tosi vähän mahdolisuta elä hyviin kuin vai olla. mIKÄ ELÄMÄ ON ILMAN TULEVAISUTA JA JOSTA TÄSTÄ ETTÄ PERJA TURHA JÄÄDÄ TÄLLÄ SUOMESSA JOS PYSTY KÄYTÄ ELÄMÄ ULKOMAILLA HIENO KOKEMUS JOTEN PITÄÄ LÄHTEÄ JA ELÄ RAKAUDEN MUKANA
ONNEA VAI JA LÄHTE TÄSTÄ TYLSASTÄ SUOMESTA TÄLLÄ EI OLE MITÄÄN KUIN KYLMÄ JA KALLIS JA TODELLÄ TYLSÄ ELÄMÄ JA VIELÄ EPÄYSTÄVALISIÄ IHMISIÄ JOTEN KANATTA MENNA AURINKOINEN PAIKAAN ILMAN MAMMA TOTTAKAI ONNEA MATKA!
Ettekö koe velvollisuudeksenne hoidella vanhuksenne asioita, kun tämä on laitoshoidossa. On todella vaikeaa ulkomailta käsin.
Sapattivuosi on onneksi eri asia kuin jos menee loppuiäkseen ulkomaille.
Kehen vanhusparka sitten turvaa, jos ei ole jälkikasvua.
Mulla on ainoa lapsi, poika ja en tule asettamaan mitään rajoja. Mikäli haluaa ulkomaille työn takia tai olla muutaman vuoden mikä minä olen estämään. Menisin käymään ja olisin muutaman viikon. Oli se sitten USA tai joku muu. Toivon mukaan poika kävisi Suomessa. Voi tulla vielä tälläinen tilanne.