Ahdistuneisuushäiriöstä kärsiviä paikalla?
Miten teillä menee? Miten olette hoitaneet ahdistustanne? Mikä tilanne tällä hetkellä elämässä?
Kommentit (30)
Täällä yksi, kävin terapiassa ja siitä oli jonkin verran apua väärien ajatusmallien tunnistamisessa ja ajatusten selventämisessä. Edelleen kuitenkin ahdistus on jollain tasolla läsnä. Asiat joista ahdistun ovat periaatteessa todellisia, mutta minulla ongelmana on katastrofiajattelu joten huolestun ja murehdin jotain mahdollista skenaariota ennen kuin se on edes tapahtunut. Lähinnä huolenaiheena on läheisten ja oma terveys. Osin aiheestakin, mutta minulla on taipumus ottaa asiat hieman liian raskaasti. Pahinta on terveyteen liittyvä epävarmuus.
Eikai kukaan itselleen voi tuollaista diagnoosia tehdä
Mulla oli 3v tosi paha tilanne ahdistuksen kanssa, mut se laukes jotenkin totaaliromahtamiseen viime syksynä. Keräilin itteeni viime vuoden ja nyt menee ihan hyvin, en syö lääkkeitä vaan pidän itteni kunnossa rauhallisilla kävelylenkeillä ja terveellisellä ruualla. En juo alkoholia koska se pahentaa tilannetta, enkä kahvia samasta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SSRI + Lyrica + Xanor kombo on ollut pitkään käytössä. On aika tehokas ja vie ahdistuksesta kovimman terän pois kyllä.
Lisäksi olen oppinut jossain määrin hallitsemaan myös omaa päätäni ja tämä on tosi tärkeä seikka ahdistuksen suhteen. Pitää tunnistaa heti milloin omat ajatukset lähtee "negatiiviseen kierteeseen" ja irtaantua siitä kierteestä. Kaikkea ylianalysointia ja liiallista ajattelemista kannattaa välttää. Huomio ennemmin aisteihin ja johonkin konkreettiseen tekemiseen.
Nyt menee lisäksi vielä ADHD-lääke Elvanse, joka vähentää myös selvästi ahdistusta. Voi olla että alan purkamaan myöhemmin noita muita lääkkeitä pois paitsi SSRI-lääkettä en uskalla ottaa pois. Mulla on siitä karmeita kokemuksia kun olen yrittänyt lopettaa sen.
Eikö sinua ahdista se että syöt noin paljon lääkkeitä?
Onpa omituinen kysymys. Kyseletkö tuota kaikilta muiltakin, jotka johonkin sairauteensa syövät lääkkeitä?
En ole tuo keneltä kyselit, mutta itse olisin ilman lääkkeitä jo päättänyt tämän maallisen vaellukseni ihan itse. Eli ei ahdista lääkkeiden käyttö, mutta ilman niitä ahdistus on sietämätöntä. Taustalla on lapsuuden vakava trauma ja sukurasitetta ahdistuneisuuteen.
Eikös niitä ole erilaisia diagnooseja? Jotkut pelkää terveytensä puolesta, toisilla taas enemmän tällaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Muistelen että jotnekin näin? Varsinainen yleinen ahdistuneisiishäiriö ei ole kuitenkaan mikään fobia?
Olen käynyt koko ikäni terapiassa. Siitä on sen verran apua että en vedä itseni kiikkuun. Käyn töissä, olen eronnut kertaalleen ja minulla on kaksi lasta. Meillä suvussa paljon mt-ongelmia ja pari on tappanutkin itsensä.
Eikö sinua ahdista se että syöt noin paljon lääkkeitä?