Lue keskustelun säännöt.
Vihaan tätä oloa kun haluaisin vain kadota :(
17.02.2015 |
En siis halua varsinaisesti kuolla, enkä missään nimessä itseäni tappaa, haluaisin vain kadota niin ettei minua olisi koskaan ollutkaan. Ettei jäisi ketään kaipaamaan kun ei olisi tietoa että olisin koskaan ollutkaan olemassa.
Tunnen itseni arvottomaksi ja huonoksi, en jaksa tuntea näin :(
Kommentit (11)
Täällä samanlainen! "I don't want to die or commit suicide. I just wish I could erase my whole existence."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös samoissa fiiliksissä :(
Mulla kans! Olen taipuvainen masennukseen/kevätmasennukseen ja sitä tämä minun kohdalla ainakin on. Olo hiipuu pois toukokuussa. Oon alottanu projektina kaappien puhdistuksen kaikesta roinasta, konkreettinen tekeminen auttaa! Tsemppiä!
Sama vika. En ole edes oikeastaan masentunut nykyisin, mutta tietyt asiat herättävät häpeäntunteen, ja sitä vastaan keinottelu tuntuu uuvuttavalta. Yleensä kevät menee minulta jotenkin ohi, äkkiä huomaan että on toukokuun loppu ja tomaatintaimet jäivät siemenpussiin. Kesällä on helpompaa, syksystä jotenkin tykkään. Kyllähän sitä itseinhoa joutuu muulloinkin potemaan, mutta voisiko olla niin, että vuodenaika jotenkin vahvistaa ilmiötä, ja kevät on se aika, jolloin pitäisi jaksaa avautua kukkaan, mutta jos olo ei olekaan sinne päinkään, niin ristiriita ahdistaa? Ex aikanaan valitti kevätinhoa, siitä on jäänyt ajatus itämään. Siihen aikaan en itse tiennyt masennuksesta mitään, eikä kevät ollut ongelma.
Tänä vuonna on paremmin, olen alkanut raivokkaasti järjestää huushollia ja laittaa miesväkeä ruotuun. Olen päätellyt, että haluan asioiden toimivan niin hyvin, että tietty perussiivo pysyy ja paranee, jotta aikaa voi käyttää muuhunkin kuin kaaoksenhallintaan. Vihaan niin sitä tunnetta, että elämä on pelkkää tappionsietoa päivästä toiseen. Osaan suhtautua optimistisesti pettymyksiin, mutta pidän kohtuuttomana sitä, että positiivisia asioita on niin vähän. Taloudelliset huolet ja suvun ongelmat ovat ihan riittävän rankkoja ilmankin, ei tee mieli kärsiä vielä lisää jotain siivoushuolia jos ei ole ihan pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
RAKKAAT ihmiset, jotka kirjoititte tähän ketjuun niin synkissä tunnelmissa, että minua - ja varmasti montaa muutakin palstailijaa - todella kosketti lukea viestejänne - haluaisin sanoa jotakin teille jokaiselle aivan kuin yksitellen, ja vilpittömästi toivon sen rohkaisevan tai antavan toivoa:
Kuulostaa siltä, että olet sellaisessa tilanteessa, että tarvitset ja myös ansaitset paljon tukea ja apua itsesi ulkopuolelta, muilta ihmisiltä. Elämän loppumista tai vain pois haihtumista toivovana pidät itseäsi paljon vähempiarvoisena kuin mitä todellisuudessa olet. Samalla olet vaarassa menettää myös sen hyvän, jota ehkä sittenkin saattaisit saada tässä ainutlaatuisessa elämässäsi - ja vaikka juuri nyt et näin jaksaisi ajatellakaan, ei se tarkoita, etteikö sinullekin voisi käydä hyvin!
Nimittäin masennuksen tai toivottomuuden keskellä salakavalasti oma ihmisarvo unohtuu, vaikka todellisuudessa sinunkaan arvosi ihmisenä ei ole vähentynyt lainkaan: Sinä, juuri sinä, olet RAKAS, ARVOKAS ja AINUTLAATUINEN ihminen :) Ja tätä tosiasiaa ei muuta mikään, mitä sinulle on tehty tai sanottu, eikä myöskään pärjäämisesi tai pärjäämättömyytesi elämässä! Tämä on sinun ihmisarvosi peruskallio - siihen sinulla on lupa luottaa. Sydämestäni toivon, että tiellesi tulee ihmisiä, jotka vahvistavat sinussa sitä, että olet arvokas, rakas ihminen, jolla on toivoa ja jonka on mahdollista löytää monenlaista hyvää elämässä. Nämä linkit voivat varmasti tukea teitä, suosittelen lämpimästi niitä kaikkia:
Ensimmäinen on kriisi- ja neuvontapuhelin mm. henkisen jaksamisen ja mielenterveyden ongelmissa. Toinen on keskusteluohjelma masennuksesta ja siitä selviämisestä, mukana mm. kokenut terapeutti-psykiatri Leena Korhonen. Viimeinen linkki on pieni mutta rohkaiseva ja koskettava video siitä, että ehkä elämä sittenkin voi kantaa väsynyttäkin ihmistä ja että toivoa sekä rakkautta on :) Rakkaus voi kutsua sinut jälleen elämään, sieltä arvottomuutesi alta. Kaikkea hyvää teille ihan jokaiselle!
*Valtakunnallinen kriisipuhelin puh. 01019 5202
*Keskustelu masennuksesta toipumisesta http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-046-w.MP4
*Rohkaiseva video http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
Kuullostaa väsymyksestä. Minullakin on välillä niitä oloja, että haluaisin vain kadota ja tulla takaisin. Käydä kokonaan lepäämässä. Häpeää siinä myös on. Ei tavallaan uskalla myöntää sitä väsymystä ja toivottomuutta.
jostain se häpeä tulee ja se vie hirveästi voimia. Sitä kun riittää salata...sitä häpeää ja heikkoutta ja olemassa oloaan.
minä työstän...tulee pintaan niitä häpeän pisteitä elämässäsni. Jotenkin alan ymmärtää, että oli miten vaan, niin aina minä löydän sen tutun tunteen...vajota maan alle...häpeämisen omasta itsestäni. Tajuan, että ein mitä vaan niin se tunne...tuttu tune tulee.
ja syytteen siitä itseäni.
mutta ...luulen...olen alkanut oppia...että se tunne tulee jostain lapsuudesa. On ehkä häpäisty ja syytetty niin monta kertaa...syyllistetty ja häväisty ...että sitä myöhemmässä elämässä tulee samat fiilikset...
ja minulle on tapahtunut negatiivisia asioita, joista en ole kuitenkaan päässyt irti. Isoja kriisejä. Mutta nyt olen ruvennut jotenkin niitä tajuamaan...etteivät ole minun vikani. Olen painunut. Olen mennyt juttelemaan ja työstämään erilaisiin ryhmiin. Haen aktiivisesti apua .
olen samaa mieltä sen kirjoittajan kanssa, joka kehitti sinua hakemaan apua...usko vaan..sinä olet arvokas. Sinä olet arvokas juuri sinuna. Ja sinulla on hieno lahja...elämän lahja. Ja voit löytää vaikka mitä hyvää..se huono fiilis kuuluu elämään...mutta sen merkitys ja osuus pienenee, kun haet apua ja uskallat ottaa vastaan apua. Ja opit pikkuhiljaa tunnistamaan ja tunnustamaan omat pelkosi ja tuntemukset ja opit reagoimaan niihin.
se tekemisen vinkki on myös tosi hyvä...konkreettista tekemistä! Rupeat vaan tekemään..melkein on sama mitä, mutta aloitat vaan.
luottaminen ei ole jokaiselle helppo juttu...harjoittele sitä. Ja ymmärrä, jos ei heti mene putkeen. Muista kehua itseäsi jokaisesta pienestä ask,eleestä ja muista lohduttaa itse itseäsi. Sinä olet näytös itsellesi se aikuinen ja turva, mitä sinulla jossain vaiheessa ei ole ollut...olet pärjännyt itse. Sekin on hienoa...olet nyt siinä missä olet. Sellaisena kuin olet...hienona omana itsenäsi. Sinä. Ihaile sitä. Ihaile vaan. Hieno olet.
Ja pikkuhiljaa alat uskaltaa luottaa muihinkin. Joskus se luottamus on mennyt ja sen löytäminen vie aikaa. Hyväksy sekin, että et voi heti luottaa ...ihan hyvä on suojella itseään...ettei mene rikki. Se on järkevää.
voimia sinulle.
Maan alle menemisen sijaan..lepää, nuku. Se on sinulle merkki, että olet yliväsynyt. Ota se vinkki tosissasi ja lepää. Sinä tarvitset lepoa silloin. Huomaa omat tarpeesi ja reagoi niihin hyvällä omalla tunnolla. Sinä olet sinä. Juuri sellaisena oikein hyvä. Ja kuulut tänne meidän kaikkien joukkoon.
Joku tarvitsee enemmän sosiaalista ja jok vähemmän ja riippuu ajakohdasta. Etsi itsellesi apua. Ole aktiivi. Ja kun et jaksa, niin lepää hyvillä mieleen ja jatka sitten taas.
ota rennosti, elät elämää. Tätä ei tarvitse suorittaa jollain arvosanalla. Täällä voi olla. Sinulla on lupa olla. Sinä saat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 00:58"]
Tunnen itseni arvottomaksi ja huonoksi, en jaksa tuntea näin :(
[/quote]
Tässä rohkaisua ja toivoa sinulle sekä kaikille muillekin itsensä arvottomaksi tai masentuneeksi tunteville.
"Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa." - psalmi 147: http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ps.147.html#3
"Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli." - psalmi 34: http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ps.34.html#19
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 02:15"]
jostain se häpeä tulee ja se vie hirveästi voimia. Sitä kun riittää salata...sitä häpeää ja heikkoutta ja olemassa oloaan. --- Aina minä löydän sen tutun tunteen...häpeämisen omasta itsestäni.
[/quote]
HÄPEÄ...hyvä kun otit tuon tunteen esille vaikka se onkin tosi raskas asia. Suosittellen lämpimästi jokin aika sitten löytämääni todella asiantuntevaa artikkelia häpeästä ja eturivin häpeätutkijä, prof. Paavo Kettusen tekemää selkeää uutta kirjaa, joak sekin käsittelee aihetta:
http://www.kirkkojakaupunki.fi/hartaus/hapea http://www.kirkkojakaupunki.fi/kulttuuri/hapea-ja-syyllisyys-pilaavat-elaman-2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 01:45"]
http://m.iltasanomat.fi/terveys/art-1288335161384.html Terkuin 5
[/quote]
Kiitos tästä, oli avartava. Täytyy perehtyä lisää aiheeseen. Tervehtii kuutonen.
Mulla on ihan samat fiilikset! Sun viesti voisi olla sanasta sanaan mun kirjoittama. Toivoisin, että mua ei olisi koskaan ollutkaan olemassa. Välillä pidän silmiä pitkään kiinni ja "rukoilen" että katoaisin. Ja siis minäkään en varsinaisesti halua kuolla, tai tappaa itseäni. Olisi vaan niin paljon helpompaa, jos en olisi koskaan syntynyt.