Parisuhdekysymys miehille

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne kiireet on aika paskapuhetta. 

Onko niin kiire, että ei ehdi iltaa/yötä toisen kanssa olla? Näin ne yhdessä asuvat pariskunnatkin toisiaan näkee kun on kiireistä, mahdollisesti jopa molemmilla.

Jos viestittely on kiinnostanut alkuvaiheessa, mutta ei enää, on siihen syynä usein joku kiinnostavampi kohde. Muutama viesti ei ole mikään mahdottomuus vaikka olisi kuinka "kiire".

uu

Ja se kiinnostavampi kohde voi olla kaverit, penkkiurheilu, pelaaminen, mutta telkkari jne. Kun nainen on saavutettu, ei vaan tarvitse nähdä enää vaivaa. Sitten ihmetellään, että naiset on hankalia, kun sekin muija lähti taas kiitämään.

Vierailija kirjoitti:

Välillä voi olla vaikea keksiä aiheita, mistä viestittelee etänä. Livenä se on luontevampaa.

Söpö vastaus :) Minä kuitenkin kyllä keksisin aiheita... Minulle kelpaisi sekin, että MINÄ kirjoitan pitkiä juttuja ja mies lyhyesti kommentoi välissä, tai joskus jopa vain lukee ne. Minusta tuntuu kuitenkin että varsinkin stressaantuneena mies kokee nämä ahdistavaksi - ehkä siksi, että hän haluaisi vastata niihin mutta ei jaksa. Näin hän ainakin sanoi :/

Vierailija kirjoitti:

Välillä voi olla vaikea keksiä aiheita, mistä viestittelee etänä. Livenä se on luontevampaa.

Tämä on kyllä minulle todella outo ajatus.

Oman puolisoni kanssa muodostui lähes ensitapaamisesta alkaen tapa soitella toisillemme joka ilta. Hän oli siinä alkuun aloitteellisempi kuin minä ja kaiken kaikkiaan uskoisin, että soitot menivät aika lailla tasan, koska soitimme suurin piirtein vuorotellen (paitsi jos toinen oli työmatkalla tms). Yhdessä vietimme pidennetyt viikonloput ja lomat ja joskus hän ajeli luokseni viikollakin, vaikka etäisyyttä oli.

Koskaan ei puhelimessa tullut hetkeä, että olisi ollut vaikea keksiä aihetta. Joskus puhuttiin vain kymmenen minuuttia ja vaihdettiin päällimmäiset kuulumiset, joskus saattoi vierähtää jopa kolme varttia.

Viestejä käytimme vain sellaiseen tiedottamiseen, mitä ei voinut tehdä puhelimella tai oli kyse jostain pikkuasiasta tyyliin "kokoukseni venyy, en pääsekään vielä lähtemään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätköhän nykymiehet saa pornosta kaiken, mitä tarvivat. Siis se koko ajan kasvava tyhmempi osuus.

Edellinen mieheni oli tällainen. Minulta tarvitsi pelkkää läheisyyttä. En halunnut enää sitäkään koska koko asetelma tuntui vastenmieliseltä. Nykyinen mies haluaa molempia ja osaa myös näyttää sen oikein.

No tämähän tukisi sitä kokemusta, että naisia kiinnostaa enemmän läheisyys kuin seksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin näkee tilanteita missä miehet ja naiset ajattelisi samalla tavalla ja joka asiassa naiset vaatii että heidän tahto toteutuu

No, eiköhän mies ihan samalla tavalla tahdo että hänen tahtonsa toteutuu. Kompromissit eivät ole helppoja ja vaativat kiintymystä ja rakkautta ja halua olla toiselle ihmiselle hyvä. Nämä eivät toteudu kovin monissa liitoissa. 

Vaatiminen on vähän eri asia kuin tahtominen.

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivä on hauska, seksi, seksi, seksi.. sitä toitotetaan, mutta juuri kukaan ei harrasta. :D

Nii-in. Siitä puhe mistä puute.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin näkee tilanteita missä miehet ja naiset ajattelisi samalla tavalla ja joka asiassa naiset vaatii että heidän tahto toteutuu

No, eiköhän mies ihan samalla tavalla tahdo että hänen tahtonsa toteutuu. Kompromissit eivät ole helppoja ja vaativat kiintymystä ja rakkautta ja halua olla toiselle ihmiselle hyvä. Nämä eivät toteudu kovin monissa liitoissa. 

Vaatiminen on vähän eri asia kuin tahtominen.

Mieheltähän ei yleensä saa mitään käytösmuutosta aikaan muuta kuin vaatimalla ja silloinkin pitää yleensä ensin ilmoittaa erosta. Kauniit pyynnöt kulkee ohi korvien. Ja jos ne toistetaan, niitä kutsutaan nalkutukseksi.

pari kertaa vikossa käy rykäsemässä ja muutoin ei välitä nähdä ja pitää yhteyttä, hyvin selvä juttu kaikille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin näkee tilanteita missä miehet ja naiset ajattelisi samalla tavalla ja joka asiassa naiset vaatii että heidän tahto toteutuu

No, eiköhän mies ihan samalla tavalla tahdo että hänen tahtonsa toteutuu. Kompromissit eivät ole helppoja ja vaativat kiintymystä ja rakkautta ja halua olla toiselle ihmiselle hyvä. Nämä eivät toteudu kovin monissa liitoissa. 

Ainoalla erolla että mies joustaa ja nainen lähtee jos tahto ei toteudu. Onhan se tälläkin palstalla miljoona kertaa sanottu että miksi nainen jäisi suhteeseen joka ei ole kaikella tapaa täydellinen naiselle

No se nyt on päivänselvää että jos suhteessa ei ole hyvä olla ei sitä kannata jatkaa.

Sitä en kyllä usko että kukaan aikuinen ihminen vaatisi täydellisyyttä, eihän sellaita edes ole, mutta miten tyhmää roikkua suhteessa joka ei toimi! Kyllä siinä vaaditaan sitä vastaantulemista ihan molemmilta ja jos toinen ei suostu sitten vaan kantapäät vastakkain.

Ainakin nainen pärjää ja osaa elää yksinkin, ei roiku epätyydyttävässä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan paljon iästä ja elämäntilanteesta. Keski-ikäisenä toisella kierroksella olevana lasten isänä ja vaativassa työssä olevana en jaksa alituista viestittelyä. Elämässä on niin paljon muutakin. Aina on kiva nähdä ja silloin olen kyllä sitten läsnä täysillä. Sopiva määrä näkemistä on ihan riippuvaista siitä mitä kaikkea muuta on meneillään. Joskus useammin, jos lapset ovat minulla niin harvemmin. Sellaista se vaan on tässä elämäntilanteessa. Priorisoin lasten kanssa vietettävää aikaa, töitä ja liikuntaa.

Lasten priorisointi nyt on itsestäänselvyys, mutta jos huomaisin että miehen työ ja varsinkin liikunta ovat aina minua tärkeämpiä, niin se olisi good bye.

Itse juttelin miehen kanssa paljon parisuhteen alussa puhelimessa. Viestiteltiin päivittäin jne. Nyt kun olemme olleet yhdessä jo pitkään ja olemme jo lähes keski-ikäisiä, miehen kiinnostus omaan elämään on lisääntynyt. Minä olen enemmän se sivutuote muiden juttujen jälkeen. Nykyisin jos mies on työmatkalla, saattaa mennä koko viikko ihan vain parilla viestillä, jotka nekin koskevat käytännön asioita eli "tuletko monelta kotiin" jne. 

Mies on selvästi minua enemmän keskittynyt parisuhteen ulkopuolisiin tekijöihin, jotka tuovat hänelle iloa. Minullakin on oma elämäni ja muun muassa urheilen paljon, mutta silti ilmeisesti saan miestä enemmän iloa pelkästä parisuhteesta ja sen ystävyys- ja kumppanuusnäkökulmasta, keskusteluista ja arjen jakamisesta. Mies innostuu edelleen poikamaisen paljon seksistä ja vaikka hän sen kieltää verbaalisesti, seksi on hänelle se parisuhteen kaikista tärkein ydinjuttu. Kaiken muun hän saa parisuhteen ulkopuolelta, eikä oikeastaan siis tarvitse minua muuhun kuin seksiin. 

Puhut siis seurustelusuhteesta, mielestäni puhutaan parisuhteesta vasta kun yhdessä.

Myönnän että silloin kun ei asuttu nykyisen vaimoni kanssa vielä yhdessä niin hän välillä kyseli että pitäiskö tavata, ei olla tavattu taas kuukauteen. Oli poikien kanssa menoja vkl. Ja pornosta saa kyllä enemmän... No lopulta ne harvat tapailut johti raskauteen ja vastuullisena suostuin perhe elämään, nyt on oltu jo 12 vuotta yhdessä. Vaikka joka päivä nähdään, välillä vain pusut ulko-ovella niin täytyy myöntää että sellaista ihan viimeisen päälle yhteistä kemiaa ei ole vieläkään löytynyt. Mitä se yhteinen aika on, vaimo haluaa ulos syömään, elokuviin, vkl hotelliin, en mä niistä mitään iloa saa, toki joskus, mutta kaipaan ihan erilaista aktiviteettia josta taas vaimo ei saa mitään iloa. Tai kotona sohvalla vierekkäin TV:tä katsellen, kuluuhan se aika niinkin... Monesti voi olla ihan hirmu kiva tyyppi ja kuulostaa hyvältä muutaman kahvittelun ja seksin jälkeen, mutta onko teillä mitään yhteistä, on todella tärkeää että löytyy yhteinen kemia, yhteisiä kiinnostuksen kohteita, avoimuus asioita kohtaan. Mutta myös oma aika M36v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin näkee tilanteita missä miehet ja naiset ajattelisi samalla tavalla ja joka asiassa naiset vaatii että heidän tahto toteutuu

No, eiköhän mies ihan samalla tavalla tahdo että hänen tahtonsa toteutuu. Kompromissit eivät ole helppoja ja vaativat kiintymystä ja rakkautta ja halua olla toiselle ihmiselle hyvä. Nämä eivät toteudu kovin monissa liitoissa. 

Vaatiminen on vähän eri asia kuin tahtominen.

Mieheltähän ei yleensä saa mitään käytösmuutosta aikaan muuta kuin vaatimalla ja silloinkin pitää yleensä ensin ilmoittaa erosta. Kauniit pyynnöt kulkee ohi korvien. Ja jos ne toistetaan, niitä kutsutaan nalkutukseksi.

Jos mies ei suostu kauniisiin pyyntöihin, niin uhkaillaan erolla. Sitähän se on.

Kuuolstaa liian monimutkaiselta, ette ole lisääntymiskykyisiä.

Vierailija kirjoitti:

Puhut siis seurustelusuhteesta, mielestäni puhutaan parisuhteesta vasta kun yhdessä.

Myönnän että silloin kun ei asuttu nykyisen vaimoni kanssa vielä yhdessä niin hän välillä kyseli että pitäiskö tavata, ei olla tavattu taas kuukauteen. Oli poikien kanssa menoja vkl. Ja pornosta saa kyllä enemmän... No lopulta ne harvat tapailut johti raskauteen ja vastuullisena suostuin perhe elämään, nyt on oltu jo 12 vuotta yhdessä. Vaikka joka päivä nähdään, välillä vain pusut ulko-ovella niin täytyy myöntää että sellaista ihan viimeisen päälle yhteistä kemiaa ei ole vieläkään löytynyt. Mitä se yhteinen aika on, vaimo haluaa ulos syömään, elokuviin, vkl hotelliin, en mä niistä mitään iloa saa, toki joskus, mutta kaipaan ihan erilaista aktiviteettia josta taas vaimo ei saa mitään iloa. Tai kotona sohvalla vierekkäin TV:tä katsellen, kuluuhan se aika niinkin... Monesti voi olla ihan hirmu kiva tyyppi ja kuulostaa hyvältä muutaman kahvittelun ja seksin jälkeen, mutta onko teillä mitään yhteistä, on todella tärkeää että löytyy yhteinen kemia, yhteisiä kiinnostuksen kohteita, avoimuus asioita kohtaan. Mutta myös oma aika M36v

Ensimmäisestä lauseesta jäi ilmeisesti puuttumaan jotain? Tarkoititko, että mielestäsi parisuhde on vasta se, missä asutaan yhdessä? Olen itse täysin eri mieltä. Meille avoliitto ei ylipäänsä ollut mikään itsestäänselvyys vaan oli olemassa sekin vaihtoehto, että olemme parisuhteessa muuttamatta koskaan yhteen.

Minulle parisuhde tarkoittaa seurustelusuhdetta ja näin sen useimmille muillekin tietääkseni tarkoittaa. Kun asutaan yhdessä, ollaan avoliitossa.

Jos on oikein ihastunut, niin ihastuksen tunne riittää monesti. Voi olla myös pelkoa, että sanoo vahingossa jotain typerää ja välit alkaa siitä viilentyä.

Vierailija kirjoitti:

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Eikö tätä viestiä saada pois palstalta? Tämä kemiläinen pelle kertoo fantasioitaan!

Vierailija kirjoitti:

Puhut siis seurustelusuhteesta, mielestäni puhutaan parisuhteesta vasta kun yhdessä.

Myönnän että silloin kun ei asuttu nykyisen vaimoni kanssa vielä yhdessä niin hän välillä kyseli että pitäiskö tavata, ei olla tavattu taas kuukauteen. Oli poikien kanssa menoja vkl. Ja pornosta saa kyllä enemmän... No lopulta ne harvat tapailut johti raskauteen ja vastuullisena suostuin perhe elämään, nyt on oltu jo 12 vuotta yhdessä. Vaikka joka päivä nähdään, välillä vain pusut ulko-ovella niin täytyy myöntää että sellaista ihan viimeisen päälle yhteistä kemiaa ei ole vieläkään löytynyt. Mitä se yhteinen aika on, vaimo haluaa ulos syömään, elokuviin, vkl hotelliin, en mä niistä mitään iloa saa, toki joskus, mutta kaipaan ihan erilaista aktiviteettia josta taas vaimo ei saa mitään iloa. Tai kotona sohvalla vierekkäin TV:tä katsellen, kuluuhan se aika niinkin... Monesti voi olla ihan hirmu kiva tyyppi ja kuulostaa hyvältä muutaman kahvittelun ja seksin jälkeen, mutta onko teillä mitään yhteistä, on todella tärkeää että löytyy yhteinen kemia, yhteisiä kiinnostuksen kohteita, avoimuus asioita kohtaan. Mutta myös oma aika M36v

Parisuhteen määritelmään ei millään tavoin kuulu yhteisasuminen. Jotkut voivat jopa olla naimisissa ja silti omissa asunnoissaan. Sinun tilanteesi kuulostaa omiin korviin lähinnä fwb-järjestelyltä perheympäristössä: hitusen fyysistä kontaktia on välillä, mutta muuten ollaan käytännössä omissa elämissään kuin kämppikset.

Asun kumppanini kanssa erillään. Yhdessä ollessa keksimme loputtomiin yhteistä tekemistä, erillään ollessa pidämme toisen kartalla ja henkinen yhteys säilyy silloinkin. Minulle tämä on enemmän parisuhde kuin yhteisasuminen jonkun jampan kanssa joka välillä heittää pusun ovella ja miettii että yhteistä säveltä nyt ei varsinaisesti ikinä löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Puhut siis seurustelusuhteesta, mielestäni puhutaan parisuhteesta vasta kun yhdessä.

Myönnän että silloin kun ei asuttu nykyisen vaimoni kanssa vielä yhdessä niin hän välillä kyseli että pitäiskö tavata, ei olla tavattu taas kuukauteen. Oli poikien kanssa menoja vkl. Ja pornosta saa kyllä enemmän... No lopulta ne harvat tapailut johti raskauteen ja vastuullisena suostuin perhe elämään, nyt on oltu jo 12 vuotta yhdessä. Vaikka joka päivä nähdään, välillä vain pusut ulko-ovella niin täytyy myöntää että sellaista ihan viimeisen päälle yhteistä kemiaa ei ole vieläkään löytynyt. Mitä se yhteinen aika on, vaimo haluaa ulos syömään, elokuviin, vkl hotelliin, en mä niistä mitään iloa saa, toki joskus, mutta kaipaan ihan erilaista aktiviteettia josta taas vaimo ei saa mitään iloa. Tai kotona sohvalla vierekkäin TV:tä katsellen, kuluuhan se aika niinkin... Monesti voi olla ihan hirmu kiva tyyppi ja kuulostaa hyvältä muutaman kahvittelun ja seksin jälkeen, mutta onko teillä mitään yhteistä, on todella tärkeää että löytyy yhteinen kemia, yhteisiä kiinnostuksen kohteita, avoimuus asioita kohtaan. Mutta myös oma aika M36v

Mitä sinä sitten haluaisit puolisosi kanssa tehdä? Vai onko käsityksesi parisuhteesta se, että vaimo on kotona hellan ääressä ja sinä puuhailet omiasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan paljon iästä ja elämäntilanteesta. Keski-ikäisenä toisella kierroksella olevana lasten isänä ja vaativassa työssä olevana en jaksa alituista viestittelyä. Elämässä on niin paljon muutakin. Aina on kiva nähdä ja silloin olen kyllä sitten läsnä täysillä. Sopiva määrä näkemistä on ihan riippuvaista siitä mitä kaikkea muuta on meneillään. Joskus useammin, jos lapset ovat minulla niin harvemmin. Sellaista se vaan on tässä elämäntilanteessa. Priorisoin lasten kanssa vietettävää aikaa, töitä ja liikuntaa.

Lasten priorisointi nyt on itsestäänselvyys, mutta jos huomaisin että miehen työ ja varsinkin liikunta ovat aina minua tärkeämpiä, niin se olisi good bye.

Ihan vapaasti. Mulla on mielenkiintoinen työ joka on iso osa elämää ja identiteettiä. Liikunta pitää pään kasassa ja minut hyvässä kunnossa, jotta jaksan puuhailla lasten kanssa ja olla heille isänä pitkään. Jos tämä tekee minusta sinulle kypsällä iällä huonon kumppanin niin olkoon niin. Pystyn elämään sen kanssa, kun muutakin hyvää on.