Parisuhdekysymys miehille

Rajansa kaikella. Haluan olla naisen kanssa ja viestitellä naisen kanssa. Mutta haluan myös muuta elämää. Sen takia kierrän kaukaa läheisriippuvaiset naiset, seurustelen vain naisten kanssa, jotka haluavat myös omaa itsenäistä aikaa ja hyväksyvät sen myös miehelle.

Mun mies on ollut kaikki nämä 8 vuotta innokkaampi. Se siis laittaa töistäkin viestiä, melkein joka päivä kun töissä on :D

Ja joo, ainoa syy haluta parisuhde on se että haluan viettää jonkun kanssa aikaa ja ehkä asua saman katon alla, rakentaa yhteistä elämää. Olen mieluummin sinkku kuin miehen kanssa jota samanlainen suhde ei kiinnosta.

Jos mies ei halua viettää aikaa yhdessä hän ei ole kovin kiinnostunut. Viestittelyn vähyys taas ei välttämättä kerro mistään, jotkut viestivät vain kun on asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman tahto on sitten lopulta se tärkeämpi?

No kai siinä pitää joku kompromissi saada aikaiseksi? Se joka on liian tyytymätön, jättää. 

- AP

Miehistä on ylitarjontaa joten naisten ei tarvitse suostua mihinkään kompromissiin. Toisaalta tällainen tilanne johtaa siihen että miehet tyytyvät suhteisiin joissa eivät oikeasti viihdy.

Vierailija kirjoitti:

Rajansa kaikella. Haluan olla naisen kanssa ja viestitellä naisen kanssa. Mutta haluan myös muuta elämää. Sen takia kierrän kaukaa läheisriippuvaiset naiset, seurustelen vain naisten kanssa, jotka haluavat myös omaa itsenäistä aikaa ja hyväksyvät sen myös miehelle.

Läheisriippuvaisuus on eri asia kuin haluta olla kumppani parisuhteessa.

Kovin välttelevä ja etäinen käytös kyllä laukaisee myös läheisriippuvan käytöksen sellaiseen alttiilla ihmisillä

Yksi hauska vale on myös se, että "naiset antaa". Todellisuudessahan miehet panee pari viikkoa ja sen jälkeen naiset kinuavat.

Ja mitä oon ymmärtänyt, niin seksistä tykkäämättömät frigidinaiset ovat juuri niitä, joita miehet niin hinkuvat suhteessa. Niin, veikaatpa miksi. ;)

Olen mies, tiedän tämän kyllä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan paljon iästä ja elämäntilanteesta. Keski-ikäisenä toisella kierroksella olevana lasten isänä ja vaativassa työssä olevana en jaksa alituista viestittelyä. Elämässä on niin paljon muutakin. Aina on kiva nähdä ja silloin olen kyllä sitten läsnä täysillä. Sopiva määrä näkemistä on ihan riippuvaista siitä mitä kaikkea muuta on meneillään. Joskus useammin, jos lapset ovat minulla niin harvemmin. Sellaista se vaan on tässä elämäntilanteessa. Priorisoin lasten kanssa vietettävää aikaa, töitä ja liikuntaa.

Lasten priorisointi nyt on itsestäänselvyys, mutta jos huomaisin että miehen työ ja varsinkin liikunta ovat aina minua tärkeämpiä, niin se olisi good bye.

Ihan vapaasti. Mulla on mielenkiintoinen työ joka on iso osa elämää ja identiteettiä. Liikunta pitää pään kasassa ja minut hyvässä kunnossa, jotta jaksan puuhailla lasten kanssa ja olla heille isänä pitkään. Jos tämä tekee minusta sinulle kypsällä iällä huonon kumppanin niin olkoon niin. Pystyn elämään sen kanssa, kun muutakin hyvää on.

Varmasti jollekin sopii olla vain sivujuonne miehen elämässä, seksin ja seuran tarjoaja silloin tällöin. Parisuhteeksi en itse sellaista kutsuisi.

Olen aika ajoin etäsuhteessa vaimoni kanssa. Näin on ollut seurusteluajoista lähtien johtuen hänen ulkomaille suuntautuvista työreissuistaan. Yhteydenpitomme on joka päiväistä, monesti "linja" on auki, vaikkei mitään sen ihmeempää asiaa olisikaan. Iltaisin toivottelemme toisillemme hyvät yöt, annan suukon hänen huulilleen, vaikka suutelenkin pelkkää näyttöä.

Naiset - menkää, tehkää, kokekaa elämää myös parisuhteen ulkopuolella. Ei ole tarvetta jäädä odottelemaan miestä. Teillä on siihen vapaus. Kun lataa liikaa odotuksia ja paineita parisuhteen varaan, niin lopputulos on se, että jossain vaiheessa tajuaa että se parisuhde ei kaikki tarpeita täytäkään eikä ole  täydellinen, ja sitten ollaan tyytymättömiä ja katkeria väistämättömän eron jälkeen. Kukaan ei tarvitse loputonta viestimistä ja puhelimella roikkumista, jos oma elämä on rikasta. Viestien laskeminen ja rakkauden puutteeksi tulkitseminen ei aiheuta kuin ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan paljon iästä ja elämäntilanteesta. Keski-ikäisenä toisella kierroksella olevana lasten isänä ja vaativassa työssä olevana en jaksa alituista viestittelyä. Elämässä on niin paljon muutakin. Aina on kiva nähdä ja silloin olen kyllä sitten läsnä täysillä. Sopiva määrä näkemistä on ihan riippuvaista siitä mitä kaikkea muuta on meneillään. Joskus useammin, jos lapset ovat minulla niin harvemmin. Sellaista se vaan on tässä elämäntilanteessa. Priorisoin lasten kanssa vietettävää aikaa, töitä ja liikuntaa.

Lapset on selkeä ja tärkeä prio. Mutta liikuntaa en täysin ymmärrä, eikö sitä voi harrastaa yhdessäkin? Oman kumppanin kanssa ainakin lenkkeillään yms kaksin, jottei olennaisesta tarvitse tinkiä yhteisen ajan vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajansa kaikella. Haluan olla naisen kanssa ja viestitellä naisen kanssa. Mutta haluan myös muuta elämää. Sen takia kierrän kaukaa läheisriippuvaiset naiset, seurustelen vain naisten kanssa, jotka haluavat myös omaa itsenäistä aikaa ja hyväksyvät sen myös miehelle.

Läheisriippuvaisuus on eri asia kuin haluta olla kumppani parisuhteessa.

Kovin välttelevä ja etäinen käytös kyllä laukaisee myös läheisriippuvan käytöksen sellaiseen alttiilla ihmisillä

Jokainen valitsee itselleen sopivan kumppanin, mulle sopii parhaiten itsenäiset naiset, joilla on muutakin elämää kuin parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan paljon iästä ja elämäntilanteesta. Keski-ikäisenä toisella kierroksella olevana lasten isänä ja vaativassa työssä olevana en jaksa alituista viestittelyä. Elämässä on niin paljon muutakin. Aina on kiva nähdä ja silloin olen kyllä sitten läsnä täysillä. Sopiva määrä näkemistä on ihan riippuvaista siitä mitä kaikkea muuta on meneillään. Joskus useammin, jos lapset ovat minulla niin harvemmin. Sellaista se vaan on tässä elämäntilanteessa. Priorisoin lasten kanssa vietettävää aikaa, töitä ja liikuntaa.

Lasten priorisointi nyt on itsestäänselvyys, mutta jos huomaisin että miehen työ ja varsinkin liikunta ovat aina minua tärkeämpiä, niin se olisi good bye.

Ihan vapaasti. Mulla on mielenkiintoinen työ joka on iso osa elämää ja identiteettiä. Liikunta pitää pään kasassa ja minut hyvässä kunnossa, jotta jaksan puuhailla lasten kanssa ja olla heille isänä pitkään. Jos tämä tekee minusta sinulle kypsällä iällä huonon kumppanin niin olkoon niin. Pystyn elämään sen kanssa, kun muutakin hyvää on.

Varmasti jollekin sopii olla vain sivujuonne miehen elämässä, seksin ja seuran tarjoaja silloin tällöin. Parisuhteeksi en itse sellaista kutsuisi.

Tuntuu sopivan. Rakastamme naisystäväni kanssa toisiamme ja tiedämme sen molemmat. Ei hän ole mikään sivujuonne ja parisuhteemme saamme määritellä ihn itse, sinun mielipiteesi on siinä merkityksetön. Aika törppöä pelkistää asia pelkäksi seksiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhut siis seurustelusuhteesta, mielestäni puhutaan parisuhteesta vasta kun yhdessä.

Myönnän että silloin kun ei asuttu nykyisen vaimoni kanssa vielä yhdessä niin hän välillä kyseli että pitäiskö tavata, ei olla tavattu taas kuukauteen. Oli poikien kanssa menoja vkl. Ja pornosta saa kyllä enemmän... No lopulta ne harvat tapailut johti raskauteen ja vastuullisena suostuin perhe elämään, nyt on oltu jo 12 vuotta yhdessä. Vaikka joka päivä nähdään, välillä vain pusut ulko-ovella niin täytyy myöntää että sellaista ihan viimeisen päälle yhteistä kemiaa ei ole vieläkään löytynyt. Mitä se yhteinen aika on, vaimo haluaa ulos syömään, elokuviin, vkl hotelliin, en mä niistä mitään iloa saa, toki joskus, mutta kaipaan ihan erilaista aktiviteettia josta taas vaimo ei saa mitään iloa. Tai kotona sohvalla vierekkäin TV:tä katsellen, kuluuhan se aika niinkin... Monesti voi olla ihan hirmu kiva tyyppi ja kuulostaa hyvältä muutaman kahvittelun ja seksin jälkeen, mutta onko teillä mitään yhteistä, on todella tärkeää että löytyy yhteinen kemia, yhteisiä kiinnostuksen kohteita, avoimuus asioita kohtaan. Mutta myös oma aika M36v

Mitä sinä sitten haluaisit puolisosi kanssa tehdä? Vai onko käsityksesi parisuhteesta se, että vaimo on kotona hellan ääressä ja sinä puuhailet omiasi?

Koti ja lapset meillä hoidetaan yhdessä ja se on jopa kiva niin. Oon aina ollut ulkoilma ihminen ja liikunnallinen, mä saattaisin tykätä vaikka heittää rinkan selkään, koira ja vaimo mukaan ja viikoksi ihan minne vain luontoon, tai lyhyemmät retket, mutta ei koskaan sinne päästä, koska kumppani ei halua. Hän valitsee mieluummin sen hotellin ja ravintolan. Lopulta on todella tärkeää että olis jotain oikeasti yhteistäkin... M36v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan paljon iästä ja elämäntilanteesta. Keski-ikäisenä toisella kierroksella olevana lasten isänä ja vaativassa työssä olevana en jaksa alituista viestittelyä. Elämässä on niin paljon muutakin. Aina on kiva nähdä ja silloin olen kyllä sitten läsnä täysillä. Sopiva määrä näkemistä on ihan riippuvaista siitä mitä kaikkea muuta on meneillään. Joskus useammin, jos lapset ovat minulla niin harvemmin. Sellaista se vaan on tässä elämäntilanteessa. Priorisoin lasten kanssa vietettävää aikaa, töitä ja liikuntaa.

Lapset on selkeä ja tärkeä prio. Mutta liikuntaa en täysin ymmärrä, eikö sitä voi harrastaa yhdessäkin? Oman kumppanin kanssa ainakin lenkkeillään yms kaksin, jottei olennaisesta tarvitse tinkiä yhteisen ajan vuoksi.

Naisystäväni ei ole erityisen kiinnostunut liikunnasta muuta kuin perusulkoilusta, jota tietenkin teemme yhdessä. En odota että hän olisi kiinnostunut, löydän sulkapallokentälle kavereiden kanssa ja salille ihan itsekin.

Älkää tyytykö tuollaiseen ja olkaa rehellisiä itsellenne 😅 oman kokemuksen mukaan, kun olen huomannut itse olevani se innokkaampi yhteydenpitäjä ja ylipäätään halunnut nähdä enemmän, mies ei vaan ole ollu tarpeeksi kiinnostunut. Viimeisimmässä jutussani myös paljastui, että oli jutellut muille :D Muistan kuinka hirveää se epävarmuus oli toisen tunteista, tuntui ihan kidutukselta.. Nyt olen tavannut jonkun joka asettanut riman korkealle! Jutellaan joka pvä puhelimessa ja viestitellään :) aina löytyy aikaa jos vain haluaa!!! Enää en tyydy vähempään!

Vierailija kirjoitti:

Naiset - menkää, tehkää, kokekaa elämää myös parisuhteen ulkopuolella. Ei ole tarvetta jäädä odottelemaan miestä. Teillä on siihen vapaus. Kun lataa liikaa odotuksia ja paineita parisuhteen varaan, niin lopputulos on se, että jossain vaiheessa tajuaa että se parisuhde ei kaikki tarpeita täytäkään eikä ole  täydellinen, ja sitten ollaan tyytymättömiä ja katkeria väistämättömän eron jälkeen. Kukaan ei tarvitse loputonta viestimistä ja puhelimella roikkumista, jos oma elämä on rikasta. Viestien laskeminen ja rakkauden puutteeksi tulkitseminen ei aiheuta kuin ongelmia.

Nämä asiat olisi hyvä tajuta määritellä jo suhteen rakentamisen ensi päivinä ja viikkoina ja vielä niin, että molemmat ymmärtävät käytetyt sanat keskenään samoin. 

Miehet vaan monesti tuppaavat puhumaan ihan mitä tahansa siinä alussa, että pääsevät potentiaalisen naisen iholle ja totuus tulee sitten ilmi vasta myöhemmin. 

Mun toiseksi edellinen suhde oli etäsuhde, mutta siinä oltiin aidosti kiinnostuneita toisistamme ja jakmaan sitä, mitä oltiin siinä "omassa elämässämme" päivän mittaan kokeneet. Oli rikkaita ja hyviä keskusteluja ja hyvä tunneyhteys. Minua alkoi rasittaa kuitenkin se, että suhde oli etä ja lopetin sen. Seuraava suhde oli sitten lähellä asuvan ihmisen kanssa, mutta hänellä olikin sitten se käsitys, että eletään sitä omaa elämää eikä ole mitään tarvetta keskustella siitä toisen kanssa ja lopulta tässä lähisuhteessa tapahtui kuukaudessa vähemmän kuin etäsuhteessa viikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset - menkää, tehkää, kokekaa elämää myös parisuhteen ulkopuolella. Ei ole tarvetta jäädä odottelemaan miestä. Teillä on siihen vapaus. Kun lataa liikaa odotuksia ja paineita parisuhteen varaan, niin lopputulos on se, että jossain vaiheessa tajuaa että se parisuhde ei kaikki tarpeita täytäkään eikä ole  täydellinen, ja sitten ollaan tyytymättömiä ja katkeria väistämättömän eron jälkeen. Kukaan ei tarvitse loputonta viestimistä ja puhelimella roikkumista, jos oma elämä on rikasta. Viestien laskeminen ja rakkauden puutteeksi tulkitseminen ei aiheuta kuin ongelmia.

Nämä asiat olisi hyvä tajuta määritellä jo suhteen rakentamisen ensi päivinä ja viikkoina ja vielä niin, että molemmat ymmärtävät käytetyt sanat keskenään samoin. 

Miehet vaan monesti tuppaavat puhumaan ihan mitä tahansa siinä alussa, että pääsevät potentiaalisen naisen iholle ja totuus tulee sitten ilmi vasta myöhemmin. 

Mun toiseksi edellinen suhde oli etäsuhde, mutta siinä oltiin aidosti kiinnostuneita toisistamme ja jakmaan sitä, mitä oltiin siinä "omassa elämässämme" päivän mittaan kokeneet. Oli rikkaita ja hyviä keskusteluja ja hyvä tunneyhteys. Minua alkoi rasittaa kuitenkin se, että suhde oli etä ja lopetin sen. Seuraava suhde oli sitten lähellä asuvan ihmisen kanssa, mutta hänellä olikin sitten se käsitys, että eletään sitä omaa elämää eikä ole mitään tarvetta keskustella siitä toisen kanssa ja lopulta tässä lähisuhteessa tapahtui kuukaudessa vähemmän kuin etäsuhteessa viikossa. 

Miten näistä nyt ensipäivinä pitäisi jo puhua ja sopia, jos ei ole mitään tuntoa edes siitä, mihin suuntaan suhde kehittyy? Naiset pilaavat hyvätkin suhteet loputtomalla ylianalysoinnillaan. En jaksa sitä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset - menkää, tehkää, kokekaa elämää myös parisuhteen ulkopuolella. Ei ole tarvetta jäädä odottelemaan miestä. Teillä on siihen vapaus. Kun lataa liikaa odotuksia ja paineita parisuhteen varaan, niin lopputulos on se, että jossain vaiheessa tajuaa että se parisuhde ei kaikki tarpeita täytäkään eikä ole  täydellinen, ja sitten ollaan tyytymättömiä ja katkeria väistämättömän eron jälkeen. Kukaan ei tarvitse loputonta viestimistä ja puhelimella roikkumista, jos oma elämä on rikasta. Viestien laskeminen ja rakkauden puutteeksi tulkitseminen ei aiheuta kuin ongelmia.

Nämä asiat olisi hyvä tajuta määritellä jo suhteen rakentamisen ensi päivinä ja viikkoina ja vielä niin, että molemmat ymmärtävät käytetyt sanat keskenään samoin. 

Miehet vaan monesti tuppaavat puhumaan ihan mitä tahansa siinä alussa, että pääsevät potentiaalisen naisen iholle ja totuus tulee sitten ilmi vasta myöhemmin. 

Mun toiseksi edellinen suhde oli etäsuhde, mutta siinä oltiin aidosti kiinnostuneita toisistamme ja jakmaan sitä, mitä oltiin siinä "omassa elämässämme" päivän mittaan kokeneet. Oli rikkaita ja hyviä keskusteluja ja hyvä tunneyhteys. Minua alkoi rasittaa kuitenkin se, että suhde oli etä ja lopetin sen. Seuraava suhde oli sitten lähellä asuvan ihmisen kanssa, mutta hänellä olikin sitten se käsitys, että eletään sitä omaa elämää eikä ole mitään tarvetta keskustella siitä toisen kanssa ja lopulta tässä lähisuhteessa tapahtui kuukaudessa vähemmän kuin etäsuhteessa viikossa. 

Miten näistä nyt ensipäivinä pitäisi jo puhua ja sopia, jos ei ole mitään tuntoa edes siitä, mihin suuntaan suhde kehittyy? Naiset pilaavat hyvätkin suhteet loputtomalla ylianalysoinnillaan. En jaksa sitä yhtään.

Koska eihän se suhde voi edes kehittyä mihinkään, jos tarpeet ovat täysin erit. Ihan hukkaan heitettyä aikaa ja turhaa mielipahaa, kun olisi jo alussa voitu tietää, ettei kannata yhdessä lähteä tunnustelemaan ja katselemaan mitään kehitystä. Toinen haluaa tyypin x suhteen tai toinen tyypin y suhteen niin mitä järkeä katsella. Vai toivotko, että nainen sitten tajuaisi kuitenkin haluavansa sen sinun haluamasi suhdetyypin, mikäli olisi muuten sellainen nainen, jonka sinä haluaisit?

Nainen on panemista varten. Hauska vapaa-ajan viettäminen hoidetaan kavereiden kanssa

Akateeminen mies 39v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset - menkää, tehkää, kokekaa elämää myös parisuhteen ulkopuolella. Ei ole tarvetta jäädä odottelemaan miestä. Teillä on siihen vapaus. Kun lataa liikaa odotuksia ja paineita parisuhteen varaan, niin lopputulos on se, että jossain vaiheessa tajuaa että se parisuhde ei kaikki tarpeita täytäkään eikä ole  täydellinen, ja sitten ollaan tyytymättömiä ja katkeria väistämättömän eron jälkeen. Kukaan ei tarvitse loputonta viestimistä ja puhelimella roikkumista, jos oma elämä on rikasta. Viestien laskeminen ja rakkauden puutteeksi tulkitseminen ei aiheuta kuin ongelmia.

Nämä asiat olisi hyvä tajuta määritellä jo suhteen rakentamisen ensi päivinä ja viikkoina ja vielä niin, että molemmat ymmärtävät käytetyt sanat keskenään samoin. 

Miehet vaan monesti tuppaavat puhumaan ihan mitä tahansa siinä alussa, että pääsevät potentiaalisen naisen iholle ja totuus tulee sitten ilmi vasta myöhemmin. 

Mun toiseksi edellinen suhde oli etäsuhde, mutta siinä oltiin aidosti kiinnostuneita toisistamme ja jakmaan sitä, mitä oltiin siinä "omassa elämässämme" päivän mittaan kokeneet. Oli rikkaita ja hyviä keskusteluja ja hyvä tunneyhteys. Minua alkoi rasittaa kuitenkin se, että suhde oli etä ja lopetin sen. Seuraava suhde oli sitten lähellä asuvan ihmisen kanssa, mutta hänellä olikin sitten se käsitys, että eletään sitä omaa elämää eikä ole mitään tarvetta keskustella siitä toisen kanssa ja lopulta tässä lähisuhteessa tapahtui kuukaudessa vähemmän kuin etäsuhteessa viikossa. 

Miten näistä nyt ensipäivinä pitäisi jo puhua ja sopia, jos ei ole mitään tuntoa edes siitä, mihin suuntaan suhde kehittyy? Naiset pilaavat hyvätkin suhteet loputtomalla ylianalysoinnillaan. En jaksa sitä yhtään.

Miksi aina pitää yleistää? Minä olen nainen ja ajattelen kuten sinä eli että vasta tutustumisen myötä voi tietää, mihin suuntaan suhde kehittyy. Sitä vartenhan sitä seurustellaan, että nähdään, voisiko kehittyä jotain vakavampaa.