Lue keskustelun säännöt.
Ystävä sanoi törkeästi, kun kerroin että olen raskaana
16.02.2015 |
Ystävälläni on itselläänkin kaksi lasta. Hän on ollut vähän aikaa työttömänä ja nyt saanut uuden työpaikan ja on siitä oikeutetusti innoissaan. Hän on monesti sanonut, ettei halua enää lapsia ja siksi olen ollut hiljaa siitä että olemme jättäneet ehkäisyn pois. Nyt kerroin hänelle, että olen raskaana ja että meidän kolmas lapsi syntyy elokuussa.
Ystävä suorastaan suuttui minulle :( Hän sanoi, ettei aio kuunnella yhtäkään raskausvalitusta, ja kehotti miettimään häntä uudessa toimistotyöpaikassaan elämässä omaa elämäänsä kun minä lykin vauvan vaunuja sohjossa ensi talvena. Hän sanoi, ettei todellakaan ymmärrä ja että en tule jaksamaan ja että olen tehnyt ison virheen.
En itse osannut sanoa mitään, muuta kuin että aina ei kyllä kaikkea tarvitse sanoa ääneen vaikka kuinka suututtaisi. Ystävä lähti meiltä ovet paukkuen. En kerta kaikkiaan ymmärrä nyt! Kyllä minä tiesin hänen kantansa siihen että hän itse ei halua olla enää raskaana ym. enkä minä odottanutkaan hänestä sielunsiskoa kolmannelle raskaudelleni. Mutta tuollainen reaktio? Annanko hänen nyt sitten elää omaa elämäänsä ja jätän yhteydenpidon tähän?
Kommentit (36)
Voisko kaveris olla masentunut? Ei tollai sais ikinä käyttäytyä mutta mulle kerran yks puoli tutun tuttu piti kauheen avautumis saarnan mihin helvettiin oon itteni laittanu kun kuuli että oon raskaana. Odotin sillon ekaani ja tiesin et hän oli juuri saanu toisen lapsensa. Kysyin miten on mennyt ja hänelle se oli piste iin päälle eikä pysyny enää kasassa. Vauhkoten selitti miten hirveää hänen elämänsä on ja et tiedän sit ku oma syntyy kuinka pilalle mun elämä on mennyt. No parin viikon päästä tää samainen äiti tuli pyytää multa anteeks omaa käytöstään ja sanoi että on vaan ollut ihan hirveän väsyny ja oikeaati rakastaa lapsiaan ja elämäänsä ja perui sanojansa. Sanoi ettei ymmärrä miten sekosi niin täysin vieraan ihmisen edessä. Tuli vaan mieleen voisko ystävälläsi olla jotain ton tyyppistä? Tai sit o vaa paska kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutko ap pienellä paikkakunnalla? Itse olen isommasta kaupungista kotoisin ja muutin pienempään. Täällä olen törmännyt sellaiseen asenteeseen - etenkin äiti-ihmisillä - että jos et tee täsmälleen samoja asioita ja elämänvalintoja kuin toinen, olet automaattisesti häntä vastaan.
Minä olen saanut huutoja - siis oikeita raivokohtauksia - ihan vaan siitä että olen sivulauseessa kertonut imettäväni tai tekeväni vauvan soseet itse. En siis ole mitenkään mainostanut näitä asioita tai kiillottanut mitään v***n äitikruunua, vaan esimerkiksi kysyttäessä lempparisosemerkkiä vastannut neutraalisti että parsakaali-jauheliha on vauvalle maistunut.
Ehkä pienellä paikkakunnalla laumahenkisyys on niin tärkeää, että ihmiset suuttuvat heti kun joku tekeekin omat valintansa. Ei kyseessä välttämättä kateellisuus ole.
Itselläni on takana kaksi keskenmenoa puolen vuoden sisään. Jokainen raskausuutinen tekee tällä hetkellä pahaa, suututtaa ja itkettää. Enkä voi sille mitään, vaikka kaikkea hyvää muille toivonkin. Ehkä takana on jotakin omia pettymyksiä tai sitten häntä ärsyttää, että ette olekaan enää samassa elämäntilanteessa.
Törkeä reaktio silti.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 11:36"]
Ehkä ystävä oli kuvitellut mielessään ihanaa kaverielämää teille, että kävisitte yhdessä ravintolassa ja teatterissa ja tekisitte ties mitä kaikkea, mutta nyt kaikki hänen haaveensa romahtivat, kun sinusta tuleekin taas köyhä tissibaariorja. Pettymys oli ehkä niin suuri hänelle, koska hänellä ei ole muita yhtä hyviä menokavereita.
[/quote]
Pystyn käymään teatterissa ja ravintolassa syömässä raskaanakin, ja myös silloin kun vauva on maailmassa sillä mies on ihan yhtä osallistuva kuin minäkin ja pärjää muutaman tunnin vauvan kanssa. Meillä on kyllä ollut tutustumishetkestä saakka tilanne, että molemmilla on lapsia, joten ei ole ollut outoa että toisen pitää lähteä ravintolasta aikaisin kotiin viedäkseen lapsen aamulla lääkäriin. Tai että jokin meno peruuntuu, kun lapsi on kipeänä.
Fiksu aikuinen ymmärtää, että raskausaika kestää vain 9kk ja vauva-aikakin vain vuoden, ja että elämä jatkuu sellaisena kuin se on ollutkin. Ainakin minulla. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös ystävä joka piikittelee suorastaan kiusaa minua aina. Pitää pitää aina vähän taukoa että jaksan häntä taas. Töksäyttelee ihan outoja juttuja, yrittää nolata minua muiden edessä. Jos itse pistänkin takaisin niin loukkaantuu.. Huoh. Hän on naimisissa minä en. Kun sanoin olevani raskaana heti tuli "miltä tuntuu saada äpärä?" (Ei siis ole mitenkään erityisen uskovainen mutta pääsipäs sanomaan). Euraavaksi sanoikin jo "teidän täytyy mennä sitten siihen isyyden tunnistukseen, miltäs se tuntuu, eikö olekin kamalaa". Hänen mielestään mieheni nimiehdotus on koirannimi "ei kenelläkään ihmisellä voi sellaista nimeä olla". Ym.ym. Lista on loputon. Minua lähinnä naurattaa nämä sen jutut, mutta kyllä ne loukkaakin.en vain osaa suuttua kunnola, että hänkin sen huomaisi.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 12:25"]
Minulla on myös ystävä joka piikittelee suorastaan kiusaa minua aina. Pitää pitää aina vähän taukoa että jaksan häntä taas. Töksäyttelee ihan outoja juttuja, yrittää nolata minua muiden edessä. Jos itse pistänkin takaisin niin loukkaantuu.. Huoh. Hän on naimisissa minä en. Kun sanoin olevani raskaana heti tuli "miltä tuntuu saada äpärä?" (Ei siis ole mitenkään erityisen uskovainen mutta pääsipäs sanomaan). Euraavaksi sanoikin jo "teidän täytyy mennä sitten siihen isyyden tunnistukseen, miltäs se tuntuu, eikö olekin kamalaa". Hänen mielestään mieheni nimiehdotus on koirannimi "ei kenelläkään ihmisellä voi sellaista nimeä olla". Ym.ym. Lista on loputon. Minua lähinnä naurattaa nämä sen jutut, mutta kyllä ne loukkaakin.en vain osaa suuttua kunnola, että hänkin sen huomaisi.
[/quote]
Huh, aikamoinen kaveri. Itse en jaksaisi pitää moista kaverinani. Heittäisin tuollaisen poismielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tullut koettua. Minun ystävälläni, oikeastaan entisellä ystävälläni, on 4 lasta ja hän veti myös kamalat kilarit kun kerroin kolmannesta lapsestamme. Ei onnitellut, kettuili vaan kuinka helposti olen tullut raskaaksi ja miten en muka osaa arvostaa lapsiani... Totta, että olen tullut helposti raskaaksi mutta hänellä itselläänkin on 4 lasta kuudessa vuodessa?! Annoin välien viiletä, harmi vain että pakko olla hieman tekemisissä kun olen yhden lapsen kummin...
No en minäkään halua kuulla ystäväni raskausvalituksia tai tekosyitä nähdessä "sori mulla on likaset vaatteet ku pentu oksens päälle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 11:19"]
Voisko olla sittenkin vähän itsestä riippumaton päätös ettei ystävällesi enää tule lapsia, ja nyt sitten sattui eikä osannut pukea surua muutenkaan kuin sinulle raivostumalla..
[/quote]
sama tuli mieleen. Purki omaa suruaan, pettymystään ja kriisiään sinuun.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 20:02"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 14:08"]
Hän olisi halunnut, että olet samassa tilanteessa kuin hän, eli töissä + 2 lasta. Nyt menet hänen "edelleen" :) mitä useampi lapsi, sitä isommat on mitalit naisen kaulassa :)
[/quote]
Ajatteleeko ihmiset tosiaan näin? Ystävästä ei ole kuulunut mitään. Facebookiin oli päivittänyt minun silmiin vähän oudon päivityksen, mutta muuten ei mitään. Ap
[/quote]
Uskallatko kertoa vähän minkäsuuntainen se fb-päivitys oli? Tai siis että oliko se vihjaileva tai osoitteleva?
Kiinnostaisi tietää kaverin versio käytöksestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mistä vetoa niin hän plisi itse vielä halunnut lapsen / lapsia, mutta on taipunut muehensä tahtoon. Nyt sitten ottaa kovasti luonnon päälle, kun sinä toteutat unelmaasi. Kateutta siis. Koittaa uskotella itselleen näiden puheiden kautta olevansa onnellinen oman ratkaisunsa johdosta.
En lukenut koko ketjua, joten anteeksi jos tämä on jo puitu, mutta entäpä, jos olet ap valitellut jaksamista ja lapsiperheen arkea aika lailla kaverillesi, ja hän on turhautunut, kun ei ymmärrä, miksi silti haluat lisää lapsia?
Meinaan osa naisista on kovin ratkaisukeskeisiä ja heille on vaikeaa ymmärtää muiden logiikkaa. Jos ap:n ystävän mielestä kaiken väsymyksen ja potutuksen myöntäminen = osoitus siitä, että katuu lapsiaan, hänestä on käsittämätöntä, että ap silti hankkii niitä lisää.
Tiedän, valittaminen on myös hetkellisen väsymyksen purkamista, eikä välttämättä todellakaan merkki siitä, ettei viihdy elämässään ja tykkää lapsistaan. Meitä vaan on niin moneksi, minustakin on joskus kiva narista tyhjästä. - ap:n ystävä saattaa silti olla erilainen tässä suhteessa.
Minä antaisin asian nyt olla ja odottaisin, että ristiriita laantuu itsekseen. Jos ei ystävästä ala kuulua mitään, soita ja kysy, haluaako jutella asiasta. Voi olla, että ystävääkin nolottaa purkauksensa aika lailla, ja siksi ei ehkä kehtaa ekana soittaa ja pyytää anteeksi.
Ja em. EN tarkoita, etteikö ap:n ystävä käyttäytynyt tyhmästi. Mietin vaan sen purkauksen taustoja, kun ainakin alkupäässä ketjua pidettiin selvänä, että hän on ap:lle kateellinen, niin se ei todellakaan ole välttämättä niin. Voi olla, mutta on näitä muitakin mahdollisia selityksiä, ja minusta ystävän kommentit, joissa vaati ap:ta olemaan VALITTAMATTA hänelle viittaavat johonkin muuhun kuin kateuteen. Ennemminkin kyllästymiseen ja turhautumiseen koskien ap:n elämänvalintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ymmärtänyt näitä ihmisiä, jotka sanovat, mitä sylki suuhun tuo ja ovat sitä mieltä, että kun oli huono päivä tai ei itse voi sietää kyseistä asiaa tai olisi itse vastaavassa tilanteessa tehnyt toisin, niin saa sanoa sen ääneen ja loukata toista ihan tarkoituksella. Minkälaisessa minä-maailmassa tällaiset ihmiset elävät? Miten itsekeskeinen ihmisen täytyy olla, jos kuvittelee, että joku hankkii lapsia tai uuden työpaikan tai opiskelupaikan tai vaikkapa lemmikkieläimen ihan vain hänen kiusakseen?
Olipa itse mitä mieltä tahansa ystävän valinnoista, niin kaikessa pitää osata kuitenkin käyttäytyä. Kenenkään mieltä ei pahoiteta siksi, että hän on valinnut toisin kuin itse olisi valinnut.
Mulle vastas lapseton uraohjusystäväni, että 'otan osaa' kun kerroin raskaudestani.
Komppaan noita muita jotka on todenneet että ystäväsi ilmeisesti haluaa lisää lapsia mutta ei voi saada jostain syystä...esim mies ei enää suostu.( On meinaan tuttavapiirissä just yks tapaus joilla on tyttö ja poika ja nainen haluaisi vielä kolmannen mutta mies ei suostu. )