Onko 7 vuotta mielestänne iso ikäero?
Tarkoitan siis kun kumpikin on täysi-ikäisiä ihmisiä
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan kun olen aikeissa tapailla 7v nuorempaa naista, itse 25
Ap
Varmaan kiva sille naiselle, kun joutuu 50 vuoden päästä toimimaan omaishoitajana
Pitäisin isohkona mutta melko "tavallisena" ikäerona. Mielestäni ikäeroissa lukuja merkittävämpää on elämäntilanteet. Jos 18- ja 25-vuotias tapaavat yliopistolla fukseina ja alkavat seurustella, se on eri juttu kuin jos 25-vuotias on 18-vuotiaan esimies jossain kesäduunissa.
Vierailija kirjoitti:
Nuorempien kanssa en huomaa ikäeroa mitenkään, vanhemmista taas välillä huomaa että ne on 80-luvun tuotteita.
Kunnon buumeri/setämies/tätinainen puhetta. Minä olen kyllä nuorekas/"inessä", mutta minua vanhemmat ei. Eiköhän ne nuoremmat koe ihan samoin...
Riippuu tietenkin iästä. Kun olin 18, viisi vuotta vanhempi poikaystävä oli jo minulle "vanhempi mies", en olisi huolinut yhtään vanhempaa 😄 Keski-ikäisenä taas 7 vuotta suuntaan tai toiseen tuskin merkitsee kovinkaan paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan kun olen aikeissa tapailla 7v nuorempaa naista, itse 25
Ap
"Aikeissa tapailla"? :-D Eikös tapailu ole sitä, että sovitaan yksi tapaaminen kerrallaan. Kyllä se tyttö ihan itse huomaa, jos alat tuntua hänen mielestään liian vanhalta.
Ehkä muotoilin vähän oudosti, mutta tottahan tuo
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei. Läheisin ystäväni on minua seitsemän vuotta nuorempi, eikä se näy oikein missään.
Kaveripiirissä on myös muita 7-8 vuotta nuorempia tai vanhempia ihmisiä, mutta ei niin läheisiä kuin tuo yksi.
Nuorempien kanssa en huomaa ikäeroa mitenkään, vanhemmista taas välillä huomaa että ne on 80-luvun tuotteita. Vähän eri maailma, vaikka minäkin olen ”milleniaali” kuten hekin.Mutta riippuu varmasti ihmisestä!
Haluaisitko kuvailla, millä lailla 80-luvun tuotteista huomaa ikäeron? Itse kasarilla syntynyt, lähempänä 90- kuin 70-lukua kylläkin. Nuoremmista huomaa välillä erilaisen ajatusmaailman, kun he ihmettelevät jossain vanhemmassa tv-ohjelmassa että miten voi olla, ihan epärealistista... Ja itse tietää kokemuksesta, että oli ihan normaalia tuohon aikaan esim. puhua perheenjäsenille aika ikävästi, se ei ole siis kirjoittajien tekemä virhe vaan ihan ajan henkeä. Mitäs muuta. No se, että suhteet ovat hyvin epämääräisiä ja monimuotoisia, on aika uutta. Silloin vielä kun itse olin teini ja nuori aikuinen niin se että "oli juttua" jonkun kanssa tarkoitti, että muista viritelmistä sai vastapuoli oikeuden närkästyä tai että niitä ei pitäisi olla. Monesti nuoremmat ottaa vähän itsestään selvyytenä tietyllä tapaa vapaamman ilmapiirin ajattelematta, että aina ei ole ollut niin. Sekin että nykyään saa pukea päälle mitä haluaa, aiemmin oli paljon tiukempaa sen suhteen, että mitä minkäkin ikäinen voi pitää olematta täysin naurettava. Kun tuli täti-ikään piti siirtyä tunikaan, että on kunnollinen ihminen jne.
Teknologiataidot ja somekulttuuri on myöhäisillä milleniaaleilla huonommin hallussa kuin diginatiiveilla.
On, itse en ottais yli 5v ikäerolla puolisoa. 5 vuotta on mulle maksimi kumpaankin suuntaan. Mutta kukin tavallaan!
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin isohkona mutta melko "tavallisena" ikäerona. Mielestäni ikäeroissa lukuja merkittävämpää on elämäntilanteet. Jos 18- ja 25-vuotias tapaavat yliopistolla fukseina ja alkavat seurustella, se on eri juttu kuin jos 25-vuotias on 18-vuotiaan esimies jossain kesäduunissa.
Jos 18-vuotias on 25-vuotiaan esimies niin en kyllä silloinkaan suosittele mitään suhdetta. Ehkä vähän huonot nuo sun esimerkit.ä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 30-vuotias ja minulla on 22-vuotias poikaystävä. Kyllä on selän takana arvuuteltu, kumpi hyväksikäyttää kumpaa mutta kasvotusten oltu asiallisia.
Aika säälittävää tuollaiset puheet, ei kai kukaan fiksu noin ajattele?
Ymmärtäisin, jos ikäero olisi kymmeniä vuosia, että joillekin voisi tulla mieleen tuollainen, mutta 30v ja 22v ei ole iso ikäero.
Ei pelkkien numeroiden perusteella iso ero, riippuu muistakin seikoista. Itse olin yllättänyt, kun olin 29 ja 21-vuotias pokaili minua. Mies eli vielä biletysvaihetta, itse mietin kuinka kiire alkaa olla perheen perustamisella.
Jos on samassa elämäntilanteessa, ei alle 10 vuotta ole paljon eikä todellakaan tule hyväksikäyttö mieleen kun kumpikin on jo reippaasti täysi-ikäinen.
Meillä 7 vuotta ikäeroa, mies on vanhempi. Nyt ollaan jo 60+, mutta ei ikäero ole tuntunut missään vaiheessa johtuen ehkä siitä, että mies on todella hyväkuntoinen. Myös se saattaa vaikuttaa, että mies on ollut lapsuusperheensä kuopus ja minä esikoinen, minä miellän itseni aina jotenkin siksi henkilöksi, joka ottaa ohjat, tekee vaikeat päätökset ja kantaa vastuun. Mies mieltää itsensä siksi iloiseksi velikullaksi, jonka tehtävänä on olemassaolollaan tuoda valoa vakavien aikuisten elämään. Hyvin on sovittu yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan kun olen aikeissa tapailla 7v nuorempaa naista, itse 25
Ap
Varmaan kiva sille naiselle, kun joutuu 50 vuoden päästä toimimaan omaishoitajana
Yleensä tuota argumenttia käytetään keskusteluissa, joissa ikäeroa on yli 20 vuotta, eikä se silloinkaan ole kovin fiksu. Voihan sitä samanikäinen kumppani sairastua tai loukkaantua, ja sitä joutuu hoitamaan. Ja pitääkö jokainen treffikumppani valita tosiaan sen perusteella, mitä mahdollisesti tapahtuu 50 vuoden päästä?
Hei, Ikis tässä.
Kyllä tuo on poliisiasia
Terveisin Ikis
Alle kolmekymppiselle on aika iso ikäero, siitä eteenpäin ei niinkään. Eikä se nyt mahdottoman suuri ole nuorempanakaan. Mutta sitten taas kun toinen pääsee eläkkeelle 7 vuotta ennen toista niin siinä se ikäero taas näkyy. Vanhetessa myös, varsinkin jos se vanhempi on mies jotka muutenkin yleensä elää lyhyempään aikaa. 75- ja 82-vuotiaassa on jo eroa. Mutta sekä nuorissa että vanhoissa on eroa siinä kuka kypsyy nopeammin ja kuka toisaalta vanhenee nopeammin, ei se ikä koko totuutta kerro.
No minusta joku 10 vuotta alkaa olla oikeasti iso ikäero, mutta sekin saattaa vielä toimia ihan hyvin.
Itse M26 ja seurustelen 20v naisen kanssa. En oo koskaan ajatellu että 6 vuoden ikäero olisi mitenkään väärin kun se ei muutenkaan juurikaan näy
Kunhan molemmat (tai kaikki) osapuolet ovat täysi-ikäisiä ja mielellään yli kaksikymppisiä niin aivan normaali ja ok ikäero.
Itse olen 25 ja miesystäväni 32 eikä se ainakaan minun mielestäni näy missään.
Jos elämäntilanne on suht sama, niin kyllä tuo on ihan kohtuullinen ikäero vielä. Joissain asioissa se näkyy, mutta tuskin on kynnyskysymys. Jos se 18v on vielä lukiossa, asuu kotona, ja 25v jo valmistunut ja työelämässä, niin ero heidän elämäntilanteessaan on suuri. Jos molemmat opiskelee, tai se nuorempikin on jo valmistumassa ammattiin niin tilanne on vähän toinen.
On se aika iso. 47-vuotias nainen kuulostaa vaan liian vanhalta omaan makuun... Toisaalta niin kuulostaa myös 33-vuotias. ¯\_(ツ)_/¯
M40
"Aikeissa tapailla"? :-D Eikös tapailu ole sitä, että sovitaan yksi tapaaminen kerrallaan. Kyllä se tyttö ihan itse huomaa, jos alat tuntua hänen mielestään liian vanhalta.