Luin tuon pelkuruusketjun.

Ja aloin ajatella omaa elämääni jossa viihdyn erinomaisesti vaikka se on tasapaksua ja tyyntä ulkopuolisten silmin. Mutta tiedän että uskallan ja olen uskaltanut tehdä kaikkea mitä haluan ja karistanut pelon pikkuhiljaa, olin siis minäkin epävarma nuorena ja suurin pelko oli että ihmiset nauravat minulle. Kun näin oli käynyt muutaman kerran, se ei ollutkaan niin kamalaa. On myös hirveä kynnys sanoa ihan vieraalle naapurille tai työkaverille huomenta tai moi mutta se kannattaa ottaa tavaksi. Nykyään olen niin harjaantunut että pystyn polkaisemaan syvänkin keskustelun miltei kenen kanssa tahansa enkä välitä tippaakaan mitä minusta ajatellaan. Ei luultavasti yhtään mitään koska en ole maailman napa :)