Onko teidän ukot samanlaisia?!

Alkaa hermo mennä mieheen, tiuskii koko ajan esikoiselle(4vee!!) . Pelaa kännykällä ja esim. äskenkin tyttö yritti näyttää jotakin temppua miehelleni, niin käski tytön olla hiljaa ja katsoa televisiota tai hän vaihtaa kanavaa...
Opetimme yhdessä tyttöä hiihtämään, eikä mennyt kuin pari sekuntia ja tyttö itki ja isä niin hermona että halusi lähteä kotiin. Jäi sitten taas minulle tehtävänä olla "välissä" ja kannustaa tyttöä, joka oppikin sitten heti kun rauhoittui :)
Ei siis huomioi positiivisesti mitenkään, ja sitten melkein itku kurkussa saattaa mulle laukoa etten ikinä komenna lasta..?! Kun itsellä kiire antaa meidän KUMMANKIN puolesta sitä huomiota ja haleja tytölle..
Kyllä mäki komennan, pelkkä huomauttaminen riittää. Taitaa isälleen oikutella kun ei saa muuten huomiota?
En tiiä, oonko sitten vaan tämmönen vässykkä-äiti. Huolettaa vaan sitten kun vauva kasvaa mitä kohtelua hänkin joutuu kestämään.
Tekee kyllä kotitöitä ja ottaa tytön esim. kauppaan kun pyydän. Ei vain tunnu osaavan muuta kuin nähdä ne negatiiviset asiat lapsissa. Vauvalle kyllä on hellä.
Mites, onko muilla tämmöstä?