Lue keskustelun säännöt.
Lapseni, tuleva kouluampuja?
12.02.2015 |
En pysty puhumaan tästä aiheesta leimaantumisen pelossa kenellekään, joten puran nyt asiat tähän. Toivon asiallisia, rakentavia kommentteja. Kuinka voisin auttaa poikaani?
Hän on 8-vuotias. Hän on aina ollut levottomampi ja jotenkin lapsellisempi kuin 6-vuotias pikkusiskonsa, joka on ollut ns. helppo lapsi. Poika on ollut pienestä asti väkivaltainen. Minä ja mieheni emme ole koskaan kurittaneet häntä fyysisesti, joten ihmettelen, mistä hän on oppinut lyömään.
Kun hän on läsnä, en uskalla esimerkiksi sohvalla maatessa rentoutua, koska hän saattaa alkaa leikkiä niin, että lyö minua vatsaan. Hänellä on todella kovat otteet. Ilmeisesti lyöminen etc. on hänen mielestään kivaa, koska silloin hän saa huomiota. Ihmettelen vaan, miksei häntä tunnu liikuttavan se, että hän satuttaa. Hän ei ole satuttanut pahasti pikkusiskoaan, mutten uskalla jättää heitä kahdestaan vailla valvontaa, koska suoraan sanottuna en luota poikaani.
Asiasta on keskusteltu usein, mutta keskustelemisen kanssa on ongelmia. Hän ei vastaa kysyttäessä mitään, jos kysyn, miksi löit. Hän ei ylipäänsä tykkää kommunikoida vanhempien kanssa. En saa häntä kertomaan, miten koulussa meni tai minkälaista oli jonkun luokkakaverin synttäreillä. Häntä ei kiinnosta jakaa mitään. Hän tykkää pelata pleikkarilla ja muilla laitteilla, mitä rajoitamme. Nyt on kokonaan pelikiellossa, mutta tuntuu, että se on ainut asia, mitä hän todella tykkää tehdä. Hän on lopettanut kaikki harrastuksensa, mihin olemme yrittäneet häntä raahata. Tällä hetkellä hän on ilmeisen vihainen pelikiellosta ja siitä, että olen kysellyt häneltä eräästä asiasta. Hän suoraan sanottuna v****ee jatkuvasti. Tänään näytti keskisormea, kun kysyin, haluaako hän syödä spagettia vai pennepastaa. Tämä on niin jokapäiväistä, etten jaksanut suuttua kunnolla. Kysyin, miksi hän näytti keskisormea. Hän sanoi, että siksi, ettei halua syödä mitään.
Jos kaikki menee juuri niin kuin hän haluaa, hän osaa olla myös kiva ja iloinen. Mutta pienetkin vastoinkäymiset ajavat hänet suoranaiseen vihaan. En ymmärrä, miten 8-vuotiaassa voi olla niin paljon vihaa.
Koulussa on ollut väkivaltaisuuden takia ensimmäiseltä luokalta lähtien ongelmia. Hänellä on kavereita, mutta säännöllisin väliajoin koululta tulee ilmoitus, että hän on lyönyt. Syy, miksi kirjoitan nyt, on se, että eilen tapahtui kamala asia. Hän oli tönäissyt luokkakaveriaan, joka oli kierinyt portaat alas. En tiedä, mitä pojalle tapahtui. Hänen vanhempansa hakivat hänet eikä ambulanssia tarvittu. Minulla ei ole ollut voimia olla pojan vanhempiin yhteydessä.
Asian ottaminen esiin pojan kanssa ei onnistu. Hän lähtee karkuun tai sulkee korvansa. Mistään ikävästä tai hankalasta hän ei halua puhua. Hän on kärsimätön. Hän ei myöskään kykene siivoamaan omaa huonettaan ja minun täytyy viedä hänet kouluun, muuten hän lintsaa, eikä häntä vähääkään kiinnosta rangaistukset. Hän vaan jää kotiin ja viettää päivän tyytyväisesti pelaten.
Mikä hänestä on tulossa ja miten pärjään hänen kanssaan, kun hän on teini? Olemme käyttäneet jäähyrangaistusta, mutta se tuntuu olevan pojalle pelkkä vitsi. Pelikielto taas saa hänet raivokkaaksi ja pelottavaksi. Hänen luokkakavereiden äidit varmaankin ajattelevat, että olen itsekin täysi hirviö, kun poikani mukiloi muita. Hävettää. Mitä olen tehnyt väärin? Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (182)
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:14"]
Tulipaljojen sytyttäminen on huolestuttava psyykkinen oire. Lapsi psykiatrille nopeasti
[/quote]
Ei ap:n poika sytytele tulipaloja, siis taietoisesti halua polttaa rakennuksia. Hän on pahimmassa "viikari-iässä" jolloin aivan yleisesti kärtsätään suurennuslasilla asioita, näprätään kynttilöitä, katsotaan, palaako pihalta löytynyt karahka jne.
Enkä nyt sano, että ap:n lapsi on ok ja normaalilta vaikuttava. Minustakin hänet pitää tutkia. Mutta tuli nyt vaan mieleen tuosta kommentistasi, että pienet lapset - pojat varsinkin on oikeastaan aina kiinnostuneita tulesta. Ja kun ei ole älliä kunnolla miettiä kaikkia potentiaalisia seuraamuksia, ei lapsen ulottuville pidä niitä tulitikkuja tai sytkäreitä jättää. Kuten ap on toiminutkin.
39
[/quote]
Ei asia ole noin. Lasten eräs huolestuttava psyykknen oire on juurikin tulipalojen sytyttely. Ja sitä ap-n lapsi on tehnyt
[/quote]
Minusta lehtien polttelu ei ole tulipalon sytyttämistä. Panepa lähde, jossa tuollaiset tulella leikkimiset ovat lapsilla huolestuttava psyykkinen oire.
Toden sanoakseni sinä minusta puhut täyttä paskaa, ja huolestutat ap:n lisäksi liki jokaisen tuon ikäisen pikkupojan äitejö turhaan. Et selvästikään itse ole poikien äiti.
39
[/quote] ei mun lapsi oo sytytellyt lehtikasoja yms. Mikäli oisi niin olisin kiidättänyt kiireen vilkkaa lääkärille.
[/quote]
No, sä olet sä ja sun lapsesi on sun lapsesi. Se ei tee silti tulitikkuleikeistä psyykkisiä sairauksia. Moni muu ap:n lapsessa on huolestuttavaa, eli kommenttini ei liity häneen vaan ylipäätään tulitikkuleikkeihin.
39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 23:39"]
Oman kokemuksen perusteella väitän, että suurin osa opettajista ei tunnista erityislapsen tarpeita. Koulusta ei välttämättä apua ole saatavissa.
[/quote]
Totta, eivätkä he tietenkään edes saa jaella mutu-diagnooseja. Mutta opettajan kanssa pitää joka tapauksessa tehdä asian ratkomiseksi yhteistyötä, ja hän osaa kertoa, miten väkivaltatilanteet ovat syntyneet koulussa - onko esim. niitä edeltänyt sanallista pojan nälvimistä. Siksi lähtisin sopimaan tapaamista opettajan ja koulupsykologin kanssa (vaikkei sellaista olisikaan koululla paikalla, sellainen on kunnan kouluterveydenhoidossa nimettynä, joten tulee koululle tarvittaessa vaikka terveyskeskuksesta).
39
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:14"]
Tulipaljojen sytyttäminen on huolestuttava psyykkinen oire. Lapsi psykiatrille nopeasti
[/quote]
Ei ap:n poika sytytele tulipaloja, siis taietoisesti halua polttaa rakennuksia. Hän on pahimmassa "viikari-iässä" jolloin aivan yleisesti kärtsätään suurennuslasilla asioita, näprätään kynttilöitä, katsotaan, palaako pihalta löytynyt karahka jne.
Enkä nyt sano, että ap:n lapsi on ok ja normaalilta vaikuttava. Minustakin hänet pitää tutkia. Mutta tuli nyt vaan mieleen tuosta kommentistasi, että pienet lapset - pojat varsinkin on oikeastaan aina kiinnostuneita tulesta. Ja kun ei ole älliä kunnolla miettiä kaikkia potentiaalisia seuraamuksia, ei lapsen ulottuville pidä niitä tulitikkuja tai sytkäreitä jättää. Kuten ap on toiminutkin.
39
[/quote]
Ei asia ole noin. Lasten eräs huolestuttava psyykknen oire on juurikin tulipalojen sytyttely. Ja sitä ap-n lapsi on tehnyt
[/quote]
Minusta lehtien polttelu ei ole tulipalon sytyttämistä. Panepa lähde, jossa tuollaiset tulella leikkimiset ovat lapsilla huolestuttava psyykkinen oire.
Toden sanoakseni sinä minusta puhut täyttä paskaa, ja huolestutat ap:n lisäksi liki jokaisen tuon ikäisen pikkupojan äitejö turhaan. Et selvästikään itse ole poikien äiti.
39
[/quote] ei mun lapsi oo sytytellyt lehtikasoja yms. Mikäli oisi niin olisin kiidättänyt kiireen vilkkaa lääkärille.
[/quote]
Minunkaan pokani ei ole tulella leikkinyt. Jos olisi, olisin erittäin huolestunut
[/quote]
Mun pojat leikki, samoin naapuruston. Niistä nuo maastopalot yleensä alkaa, pikkupoikien tulitikkuleikeistä. Ratkaistiin asiat niin että mies kokeili poikien kanssa valvotusti tulen sytyttelyä ja kun toinen poltti sormensa, niin johan loppu leikit.
Nyt ovat aikuisia ja perheellisiä.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 21:13"]
Kerran hän tuli luokseni raivoissaan ja sanoi "mä tapan sut". Järkytyin ja onnistuin vaan kysymään, että miksi. Hän sanoi, etten olisi saanut kehystää hänen koulukuvaansa tai ylipäänsä ostaa sitä. Kuva piti sitten tuhota.
Ap
[/quote]
Tuhositko kuvan ap?
Minulla on 9 v poika, eikä ole koskaan leikkinyt tulella. Ei ole mielestäni normaalia. Huolta herättää se, että jo nyt pelkäätte lasta kotona, ja hänellä ei ole kohta kavereita, jos muiden lasten vanhemmat ovat kieltäneet yjdessä leikkimisen hänen kanssaan. Eli lupaavasti syrjäytymiskierteessä jo noin nuorena. Hakekaa heti ammatiapua pojan tulevaisuuden pelastamiseksi! Parempi aiemmin ennen kuin ongelmat kasvavat pahemmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:08"]
Kovemmat otteet. Siis loppuu kaikki lässyttäminen ja kunnon rangaistukset kehiin. Taat lapselle selväksi, että mitään elollista ei pahoinpidellä ja se on rumaa ja säälittävää käytöstä.
Lapsesi on iso poika, hänen PITÄÄ ymmärtää miksi muita ei saa satuttaa.
[/quote]
En lukenut ketjua tämän pidemmälle. Meillä 11-vuotias esikoispoika on aina ollut vähän "erilainen" ja helpompi kyllä kuin ap:n lapsi, eikä juuri väkivaltainen. Silti kuulosti jotenkin tutulta tuo, ettei vastaa kysymyksiin jne. Olemme nyt käyneet koulupsykologilla ja pääsemme tutkimuksiin. Silti se isoin työ on aina kotona juuri sitä, että yritän päästä pojan aaltopituudelle, ja yleensä se kantaa hedelmää. Lainasin tuon pätkän siksi, että ap:n lapsi vaikuttaa näin maallikosta mahdolliselta erityislapselta, jonka oireiden takana voi olla ihan neurologista häikkää, mitä kasvatus ei muuta. (Siis jos toinen lapsi on ns. normaali, kotona ei ole käytetty väkivaltaa ja muutenkin on ollut ihan tavallista.) Silloin nuo nyt vain täytyy pitää kuria ja lapsen täytyy ymmärtää ovat ihan puutaheinää. Lapselta todennäköisesti puuttuu kykyjä ihan todella ymmärtää joitain asioita, eikä ne kyvyt kehity inttämällä ja rankaisemalla. Entäpä jos et itse osaisi hepreaa ja muut pitäisivät itsestäänselvänä, että sitä täytyy ymmärtää ja tätä sinulle hokisivat päivästä toiseen ja rankaisisivat jos et ymmärrä? Varmasti lapsi ymmärtää monet tekemänsä vääryydet sellaisiksi, mutta hänellä ei ole selvästi keinoja muuttaa käytöstään ja tehdä sen sijaan muuta (asiathan eivät muutu, jos vain kielletään, eikä ole taitoja tehdä tilalla jotain muuta). Siinä olen prikulleen samaa mieltä, että asioiden on nyt muututtava. HETI hakemaan apua! Suosittelen esim. lastenneurologia.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:00"]Poikasi ei ole kouluampuja, sillä ei löydy merkkejä koulukiusattuna olemisesta/alemman tason miehen syndroomasta/aspergeria. Sen sijaan hänellä on loistava tulevaisuus yritysjohtajana/poliitikkona. [/quote] anteeksi, taisin ymmärtää väärin, mutta ovatko aspergerit mielestäsi kaikki kouluampujia? Aika törkeää yleistystä. -assi
[/quote]
Kirjoittaja ei missään kohdassa vihjaissutkaan sellaiseen suuntaan, että kaikki asbergerit olisivat kouluampujia. Johtuuko moinen älytön ylitulkintasi asbergerista?
[/quote]
Anteeksi nyt, mutta ohiksena pakko sanoa, että kyllä sinä ihan suoraan sanoit, että poika EI ole kouluampuja, koska hän ei esim. ole asperger. Toisin sanoen sinusta aspergerius liittyy kouluampujiin. Voisit myöntää vedelleesi mutkia suoriksi, sen sijaan että vittuilet, kun joku sinulle siitä huomauttaa.
Kannattaa lukea paremmalla huolella se Mykkäsen HS:ssä ollut pitkä juttu - hän lähti hypoteesista, että as altistaa väkivaltaisuudelle, mutta jutussa myöhemmin kertoi myös tutkimustuloksista, joiden mukaan itse asiassa assit ja muut autismikirjolaiset tekevät vähemmän rikoksia kuin muut:
"Moni asiantuntija tuntuu vaivaantuvan kuullessaan, että Aspergerin ja väkivallan mahdollisesta yhteydestä on tekeillä kirjoitus niin sanotulle suurelle yleisölle. He pelkäävät, että asiasta puhuminen leimaa muutenkin haavoittuvaisia Asperger-henkilöitä.
He korostavat, että Asperger-henkilöt ovat suuremmassa riskissä joutua rikosten uhreiksi kuin niiden tekijöiksi. Yhdysvalloissa äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan autistiset lapset tulevat kiusatuiksi lähes viisi kertaa niin usein kuin lapset keskimäärin.
Aspergerin ja väkivaltaisuuden suhdetta tutkinut ruotsalaisen Karolinska Institutet -yliopiston oikeuspsykiatrian professori Marianne Kristiansson kertoo, että tutkimukset osoittavat autististen ihmisten syyllistyvän rikoksiin vähemmän kuin ihmiset yleensä.
............
Aspergerin oireyhtymän ja joukkosurmien välinen yhteys on mutkikas, mahdollisesti olematon ja nykytiedoilla pelkkä hypoteesi. "
Tuo siis on suora sitaatti siitä jutusta.
39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 22:12"]
Kuulostaa samanlaiselta kuin oma lapseni ENNEN kuin sai adhd-diagnoosin ja tarvittavat tukitoimet! Älä ap heitä kirvestä kaivoon vielä. Ensinnä kehottaisin ap:ta (ja muitakin) miettimään mitä haet rangaistuksilla? Miksi rankaiset lasta jos huomaat ettei siitä ole hyötyä? Sama kuin hakkaisit päätä seinään, aiheutat pelkkää vahinkoa ja hyöty on tasan nolla. Ymmärrätkö? Jäähyt pois, rangaistukset pois, kohtuullinen ruutuaika, arkirytmi ennalleen. Säännöllisesti ja riittävästi unta ja ruokaa. Positiivista palautetta PALJON! Keskustelua, yhdessä oloa, ei mitään erityistä vaan esim. kokkailua, kaupassa käyntiä jne. Samalla on hyvä kysellä pojan kuulumisia. Ennakointi on kaiken a ja o! Älä pelkää poikaa tai pojat reaktiota, kohtaa ne aikuisena, mutta jos mahdollista niin johdata tilanne eri suuntaan. Hakeutukaa tutkimuksiin, koulupsykologista voisi olla hyvä aloittaa. Muista että lapsi ei ole tarkoituksella paha, hänellä ei vain ole keinoja muuhun.
[/quote]
Ja se sinun ja poikasi kahdenkeskinen aika!Hän saa päättää mitä te teette yhdessä kaksistaan. Ei jäähyjä.
Paljon paljon keksusteluja, selität asioita ja kerrot miltä tuntuu.
Keskustelet aina kaikki asiat. Ole läsnä!
EI VÄKIVALTAA!!!
Täysin riippumatta siitä, leikkiikö jonkun inttäjän oma lapsi äidin nähden tulitikuilla(varmastikaan ei), niitä silti leikitään. Pankaapa vaikka googlettaen sanoilla pikkupoikien tulitikkuleikit. Niin, aika paljon tulee uutisia vahinkotapauksista - ja ne ovat vain jäävuoren huippu eli niitä tulileikkejä, jotka ovat pojilta karanneet käsistä.
Ja joka tapauksessa tulipalojen sytyttely on eri asia kuin se, että pojat ovat uteliaita testailemaan juttuja ja kärtsäävät jotain. Jälkimmäinen on typeryyttä, mutta ei yksistään merkki yhtikäs mistään mielen häiriöstä.
39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hänestä välttämättä kouluampujaa tule, mutta koulukiusaaja hänestä tulee 100% varmuudella ellei häntä jo nyt lasketa sellaiseksi. Hän siis lyö muita jo nyt, mikä ehdottomasti aiheuttaa muille lapsille pahaa oloa. Voi olla että hänen luokallaan on nyt lapsia jotka 10-15 vuoden päästä alkavat kärsimään psyykisistä ongelmista, masennuksesta, sosiaalisten tilanteiden kammosta, jne. sen takia mitä poikasi tekee. Ehkä joku jopa lähitulevaisuudessa tappaa itsensä koska ei enää kestä poikasi tekoja.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:03"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:35"]
Hei en kerennyt lukea kaikkia vastauksia joten sori jos tätä on jo ehdotettu..
riehakkaalle ja väkivaltaan/uskaliaisiin temppuihin energiaansa purkava lapsi olisi hyvä ohjata jonkun harrastuksen pariin jossa näitä on sallittuja tehdä. Esimerkiksi nyrkkeily, taistelulajit, miekkailu, sirkus... Meidän perhetutuissa oli yksi poika joka oli tosi hurjapää ja rauhoittui miekkailuharrastuksen myötä. Näissä harrastuksissa myös oppii kurinalaisuutta ja käskyjen ottoa kiihtyneessä tilassa.
Sitten lapselle kerrotaan että siellä harrastuksessa saa toteuttaa näitä piirteitä, muualla ei.
Suosittelen myös psykologin apua.
[/quote]
Ei missään tapauksessa!!! Ihanko oikeasti susta olisi fiksua antaa mahdollisesti psykopaattisesti väkivaltaiselle lapselle miekka käteen, jolla se pääsee sitten ihan luvan kanssa hakkaamaan toisia? Tai opettaa tällaiselle lapselle oikein oikeat tekniikat, millä saa toisia ihmisiä satutettua mahdollisimman helposti. Jostain sirkuskoulustakin lentää ulos aika nopeasti, jos tekee mitään väkivaltaista muita oppilaita kohtaan tai ei noudata niitä tiukkoja turvallisuussääntöjä. Ja on todella törkeää, valmentajia ja muita oppilaita kohtaan, laittaa sinne tunneille joku yliriehakas lapsi "purkamaan energiaa". Noi on vaarallisia harrastuksia, jotka vaatii harjoittelijoilta jo alusta alkaen keskittymistaitoja ja kykyä kuunnella ohjeita.
[/quote]
Mistä sinä nyt tuon diagnosin keksit? Lapsi ei voi psykopaatti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:35"]
Täysin riippumatta siitä, leikkiikö jonkun inttäjän oma lapsi äidin nähden tulitikuilla(varmastikaan ei), niitä silti leikitään. Pankaapa vaikka googlettaen sanoilla pikkupoikien tulitikkuleikit. Niin, aika paljon tulee uutisia vahinkotapauksista - ja ne ovat vain jäävuoren huippu eli niitä tulileikkejä, jotka ovat pojilta karanneet käsistä.
Ja joka tapauksessa tulipalojen sytyttely on eri asia kuin se, että pojat ovat uteliaita testailemaan juttuja ja kärtsäävät jotain. Jälkimmäinen on typeryyttä, mutta ei yksistään merkki yhtikäs mistään mielen häiriöstä.
39
[/quote]
Täällä näkyy vain yksi ylimielin inttäjä. Melko kevyin perustein on tietävinään asioita... Numero 39
Mielestäni teidän tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten käytte väärät tilanteet läpi pojan kanssa. Ok, laitatte jäähylle ja annatte pelikieltoa. Tämä ei näytä toimivan.
Mielestäni poika pitäisi saada ottamaan vastuuta teoistaan. Ymmärrän että sinua hävettää ottaa yhteyttä alas työnnettyyn poikaan ja hänen vanhempiinsa. Oman poikasi kasvatuksen kannalta se olisi kuitenkin ehdottoman tärkeää. Poika mukaan ovelle ja menette keskustelemaan asiasta ja pyytämään anteeksi. Jos ei poika vielä itse ole valmis pyytämään anteeksi niin ainakin näkee, että äiti häpeää ja pyytää anteeksi poikansa käytöstä ja joutuu ottamaan toisten pahan mielen vastaan. Nyt olette ikään kuin pyyhkineet asian pois mielestä, vaikka rangaistuksia olettekin antaneet.
Jos oma lapseni ikinä jää kiinni siitä , että lyö toisia, on aivan varmaa, että asiasta mennään sopimaan ja keskustelemaan kasvotusten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon väkivaltaisuuteen vinkiksi, että itse olen ainakin alkanut itkemään jos lapseni on lyönyt minua liian kovaa esim. suutuspäissään. Vaikka olisin hyvin pystynyt olemaan itkemättäkin, mutta siinä vaiheessa lapsi (ainakin normaalilla empatia kyvyllä varustettu) tajuaa, että on tehnyt todella pahasti, kun aikuinen itkee. Sitten ollaan juteltu asia selväksi ja sovittu riidat. Eihän pieni lapsi aikuisia muksiessa useinkaan saa suuria vammoja aikaiseksi, mutta pahaa jälkeä voi tulla jos samalla voimalla tönii ikäisiään tai pienempiä.
"Kuulostaa tosiaan jo psykiatriselta ongelmalta, jos normaalit, johdonmukaiset kasvatuskeinot eivät häneen tehoa. Sinuna veisin poikasi tutkimuksiin, hänhän alkaa jo olla vaarallinen kanssaeläjilleen! Et varmastikaan halua, että mitään peruuttamatonta pääsee tapahtumaan? En usko, että kasvatuksessa on mennyt mitään pieleen, jos kerran tytärkin on kehittynyt normaalisti. Psykiatriset ongelmat voivat olla synnynnäisiä ja on löydetty viitteitä siitä, että ns. "sosiopaattien" aivojen rakenne poikkeaa tavanomaisesta. En nyt sano, että pojallanne tällaista ongelmaa välttämättä olisi, mutta jos onkin, siihen ei voi oikein millään kasvatuksellisilla keinoilla vaikuttaa. Käänny siis rohkeasti ammattilaisten puoleen, siinä ei ole mitään hävettävää! Nostan hattua sinulle jo nyt siitä, että uskallat nähdä ja tunnustaa poikasi ongelmat rehellisesti. Kaikkea hyvää teille jatkoon! [/quote] Aivan huuhaata. Ensinnäkin saman perheen lapsia ei aina kohdella samoin. Toiseksi lapsi ei synny psykiatrisen ongelman kanssa. Kolmanneksi ei ole olemasakaan "sosiopaattista" aivojen rakennetta. Lapsi ei voi olla sosiopaattinen, sellainen diagnoosi on aikuisella, jolla on ollut erittäin traumaattisia kokemuksia lapsena [/quote]
Kyllä todellakin on olemassa "sosiopaattinen aivojen rakenne", vaikka sitä ei aivan noilla termeillä ole ilmaistukaan. En muista tarkkaan, oliko poikkeavuuksia hippokampuksen vai hypotalamuksen alueella, mutta aivan selkeitä ja johdonmukaisia rakennepoikkeavuuksia on löytynyt. Ko. tutkimus on julkaistu vasta vuonna 2014, joten ei ole vielä "oppikirjatietoa", mutta tieteellisesti tunnustettu tosiasia kuitenkin. Kannattaa seurata aikaansa vähän tarkemmin:)"
Kotiliesi-lehdessä oli äskettäin, ihmismielen-asiantuntija, oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Hannu Lauerman henkilöhaastattelu ja hän kertoi juuri tuosta ja tosiaan se on uutta tutkimustietoa. Vaikka lapsella olisi kuinka hyvä kasvuympäristö ja vanhemmat, niin silti esim. 8-vuotias voi kohdella hyvinkin julmasti eläimiä, kun yleensä tuon ikäiset kohtaavat eläimen iloisina. Ja sairaus voi olla synnynnäistä.
Ihan aikuisten oikeesti,tarvitsette ammattiapua:( Lääkäriin yhteyttä, jotta poika pääsee kokeisiin.Voi olla ihan lääketietteellinen syy poikasi käytökseen.Tsemppiä,hakekaa apua!Nuorena tuota voi olla vielä helpompi hoitaa,mutta mitä isommaksi poika kasvaa sen hankalampi teidän on suojella tytärtänne ja itseänne..Jos ongelmat koulussa lisääntyvät,tie vie auttamatta erityisluokkiin ja esimerkiksi sosiaaliviranomaisten kanssa työskentelyyn..
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:14"]
Tulipaljojen sytyttäminen on huolestuttava psyykkinen oire. Lapsi psykiatrille nopeasti
[/quote]
Ei ap:n poika sytytele tulipaloja, siis taietoisesti halua polttaa rakennuksia. Hän on pahimmassa "viikari-iässä" jolloin aivan yleisesti kärtsätään suurennuslasilla asioita, näprätään kynttilöitä, katsotaan, palaako pihalta löytynyt karahka jne.
Enkä nyt sano, että ap:n lapsi on ok ja normaalilta vaikuttava. Minustakin hänet pitää tutkia. Mutta tuli nyt vaan mieleen tuosta kommentistasi, että pienet lapset - pojat varsinkin on oikeastaan aina kiinnostuneita tulesta. Ja kun ei ole älliä kunnolla miettiä kaikkia potentiaalisia seuraamuksia, ei lapsen ulottuville pidä niitä tulitikkuja tai sytkäreitä jättää. Kuten ap on toiminutkin.
39
[/quote]
Ei asia ole noin. Lasten eräs huolestuttava psyykknen oire on juurikin tulipalojen sytyttely. Ja sitä ap-n lapsi on tehnyt
[/quote]
Minusta lehtien polttelu ei ole tulipalon sytyttämistä. Panepa lähde, jossa tuollaiset tulella leikkimiset ovat lapsilla huolestuttava psyykkinen oire.
Toden sanoakseni sinä minusta puhut täyttä paskaa, ja huolestutat ap:n lisäksi liki jokaisen tuon ikäisen pikkupojan äitejö turhaan. Et selvästikään itse ole poikien äiti.
39
[/quote] ei mun lapsi oo sytytellyt lehtikasoja yms. Mikäli oisi niin olisin kiidättänyt kiireen vilkkaa lääkärille.
[/quote]
No, sä olet sä ja sun lapsesi on sun lapsesi. Se ei tee silti tulitikkuleikeistä psyykkisiä sairauksia. Moni muu ap:n lapsessa on huolestuttavaa, eli kommenttini ei liity häneen vaan ylipäätään tulitikkuleikkeihin.
39
[/quote]
Tulitikkuleikit on kiistämättä tärkeä psyykkinen oire lapsilla. Siihen pitää suhtautua vakavasti. Jos lapsi (kuten ap:n lapsi) ottaa tulitikut ja lähteetakapihalle sytyttelemään tulipaljoja, se ei ole mitään lievää kynttilän liekillä leikkimistä. Käyttäytymishäiriön diagnoosiin riittää yksikin tälläinen keerta, jossa on vahingon riski
"Mistä sinä nyt tuon diagnosin keksit? Lapsi ei voi psykopaatti"
Lapsi voi olla psykopaatti jo syntyessään, ainakin uusien tutkimusten mukaan tai ainakin, ihmismielen-asiantuntija, oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Hannu Lauerman mukaan. Lähde: henkilöhaastattelu Kotiliesi-lehti, vaikka lapsella olisi kuinka hyvä kasvuympäristö ja vanhemmat. Ikävä kyllä.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 12:05"]Mielestäni teidän tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten käytte väärät tilanteet läpi pojan kanssa. Ok, laitatte jäähylle ja annatte pelikieltoa. Tämä ei näytä toimivan.
Mielestäni poika pitäisi saada ottamaan vastuuta teoistaan. Ymmärrän että sinua hävettää ottaa yhteyttä alas työnnettyyn poikaan ja hänen vanhempiinsa. Oman poikasi kasvatuksen kannalta se olisi kuitenkin ehdottoman tärkeää. Poika mukaan ovelle ja menette keskustelemaan asiasta ja pyytämään anteeksi. Jos ei poika vielä itse ole valmis pyytämään anteeksi niin ainakin näkee, että äiti häpeää ja pyytää anteeksi poikansa käytöstä ja joutuu ottamaan toisten pahan mielen vastaan. Nyt olette ikään kuin pyyhkineet asian pois mielestä, vaikka rangaistuksia olettekin antaneet.
Jos oma lapseni ikinä jää kiinni siitä , että lyö toisia, on aivan varmaa, että asiasta mennään sopimaan ja keskustelemaan kasvotusten.
[/quote]
Jatkan vielä tähän että hakekaa ehdottomasti ammattiapua. Sitä poikasi tarvitsee.
Mutta älkää myöskään tuhotko kuvia, jos poika niin määrää jne. Teillä pitää olla valta.
Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:15"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:15"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:32"]
Kuulostaa tosiaan jo psykiatriselta ongelmalta, jos normaalit, johdonmukaiset kasvatuskeinot eivät häneen tehoa. Sinuna veisin poikasi tutkimuksiin, hänhän alkaa jo olla vaarallinen kanssaeläjilleen! Et varmastikaan halua, että mitään peruuttamatonta pääsee tapahtumaan? En usko, että kasvatuksessa on mennyt mitään pieleen, jos kerran tytärkin on kehittynyt normaalisti. Psykiatriset ongelmat voivat olla synnynnäisiä ja on löydetty viitteitä siitä, että ns. "sosiopaattien" aivojen rakenne poikkeaa tavanomaisesta. En nyt sano, että pojallanne tällaista ongelmaa välttämättä olisi, mutta jos onkin, siihen ei voi oikein millään kasvatuksellisilla keinoilla vaikuttaa. Käänny siis rohkeasti ammattilaisten puoleen, siinä ei ole mitään hävettävää! Nostan hattua sinulle jo nyt siitä, että uskallat nähdä ja tunnustaa poikasi ongelmat rehellisesti. Kaikkea hyvää teille jatkoon!
[/quote]
Aivan huuhaata. Ensinnäkin saman perheen lapsia ei aina kohdella samoin. Toiseksi lapsi ei synny psykiatrisen ongelman kanssa. Kolmanneksi ei ole olemasakaan "sosiopaattista" aivojen rakennetta. Lapsi ei voi olla sosiopaattinen, sellainen diagnoosi on aikuisella, jolla on ollut erittäin traumaattisia kokemuksia lapsena
[/quote]
Kyllä todellakin on olemassa sosiopaattinen/psykopaattinen aivojen rakenne. Psykopaattien, sosiopaattien ja muuten myös aspergerin syndroomasta kärsivien aivot eivät toimi samoin kuin ns. normaalin ihmisen. Ne aivoalueet, jotka vastaavat mm. empatiasta, impulssikontrollista, häpeän tunteesta ja rangaistusten syy-seuraussuhteen ymmärtämisestä eivät toimi kunnolla. Vaikka lapsi olisi kasvatettu kuinka rakastavasti tahansa ei sillä ole juurikaan merkitystä, koska lapsen aivot eivät vain kykene normaaliin empatiaan, sosiaalisiin suhteisiin ja muiden huomioon ottamiseen. On myös aivan sama mitä rangaistuksia tällaiselle lapselle antaa, lapsi ei kuitenkaan ymmärrä sitä, että rangaistus on saatu siksi, että hän on tehnyt jotain väärin vaan lapsen mielestä on väärin, että häntä rankaistaan.
Täällä on ehdotettu aika monta kertaa, että lapselle pitäisi vaan antaa turpaan. Voi olla, että mikäli ap:n lapsi ei vaan ymmärrä, että lyöminen sattuu, niin siinä tapauksessa takaisin lyömisestä voisi olla apua. Todennäköisimmin lapsi kuitenkin kokee sen vääryytenä häntä kohtaan ja alkaa hautoa kostoa. Itse veikkaisin kuitenkin, että ap:n tapauksessa on kyse aspergerin syndroomasta, eikä kuitenkaan toivottavasti orastavasta psykopatiasta. Pakkomielteenomainen kiinnostuminen pelaamisesta ja välinpitämättömyys kaikkea muuta kohtaan viittaisi mielestäni enemmän aspergeriin, mutta ammattilaisten pitäisi tietenkin tehdä se arvio.
[/quote]
Huomautus... Aspergerin kohdalla ei ainakaan pidä paikkansa, etteivät je kukenisi normaaliin empatiaan. Se vain ilmenee toisella tavalla eli assit saattavat ahdistua todella pahasti toisen epäonnesta tai surusta, mutta ei osaa ilmaista sitä sanallisesti tai elein.
En ota muuten kantaa ap:n lapsen mahdolliseen aspergeriin, mutta ap itse kertoo, että lapsi osaa HALUTESSAAN olla oikein hauska ja mukava. Assi ei osaa, koska hänelle sosiaalinen kömpelyys ei ole valintakysynys, vaan taitoja ei vain OLE.
Ap puhuu, että hänen lapsensa tekee tahallaan pahaa, mitä assi ei tee. Assi saattaa saada raivareita, kun todellisuus näyttää hänestä uhkaavalta ja kaoottiselta, mutta se on eri asia kuin tahallinen ja suunnitelmallinen väkivalta.
Ja vielä kolmas seikka: ap: n poika on ollut neurologin arvioinnissa. Jos neurologi ihan livenä olisi nähnyt mitään merkkejä esim. aspergerista, hän varmasti olisi lähettänyt ap:n pojan jatkotutkimuksiin. Mitä jos luotettaisiin nyt siihen, eikä yritetä diagnosoida netitse kenenlään lapselle synnynnäistä neurologista ongelmaa?
39
[/quote]
Kaikki assit eivät tietenkään ole samanlaisia ja tosilla tila on paljon pahempi ja toisilla lievempi. Ei se empatiakyky tietenkään kokonaan puutu, varsinkaan lievemmiltä tapauksilta, mutta empatiakyky on silti vajavainen verrattuna ns. normaaliin ihmiseen. En nyt jaksa lukea koko ketjua uudestaan, mutta eikö ap sanonut, että lapsi on hyvällä tuulella ollessaan miellyttävä ja hauska (ei siis halutessaan), saatan tosin muistaa väärin. Ei se diagnoosin tekeminen ammattilaisillekaan helppoa ole (kun mitään aivokuvauksia ei kuitenkaan sentään tehdä) ja ammattilaisiakin on moneen junaan, ei se ammattinimike ihmisestä erehtymätöntä tee, eikä aina edes osaavaa. Mutta onhan se aika ilmiselvää, että ap:n lapsen käytös ei ole normaalia, minkä ap on äitinä ja varmasti lapsensa parhaiten tuntevana itsekin huomannut.
[/quote]
Ei. Empatiakyky on olemassa asseilla aina. Syvästi autistiset ovat asia erikseen. Empatiaa vain ilmaistaan poikkeavasti.
Hyvällä tuulellakaan assi ei osaa olla sosiaalisesti taitava. Kömpelyys ei riipu mielialasta.
Tosi on, että ammattilaisissakin on eroja. Jos neurologi ei ole lasten diagnosointiin erikoistunut, hän ei välttämättä huomaa as-piirteitä. Mutta jos ja kun ap:n lapsi on (koulun tai äidin toimesta) ohjattu tutkimuksiin neurologille, olettaa sopii, että hän tuntee hyvin lasten asperger-piirteet. Ja jos hänellä olisi ollut pienintäkään epäilyä aspergerista, hän olisi ohjannut pojan jatkotutkimuksiin. Varsinaisen diagnoosin tekemisestä ei ole edes kysymys - jos tuntisit asiaa, tietäisit, että as-diagnoosi vaatii pitkät tutkimukset, yleensä 1-3 vk osastojakson keskussairaalassa.
Ja pointtini oli, että joka tapauksessa se lapsen IRL tavannut asiantuntija, neurologi, näkee MEITÄ hitosti paljon paremmin, mistä on kyse. Joten olisi kiva, jos et sinä tai kukaan muukaan jakelisi mutudiagnooseja netitse.
39