Vaikuttaako lapsen "suosioon" se millaiset vanhemmat hänellä on?

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:35"]Lapsiani ei ole kiusattu koulussa. Johtuuko se ehkä minusta :) ???!!
[/quote]
Ei ainakaan yksinään. Kasvatuksella, opituilla tavoilla, peritylä luonteella jne. onvarmasti vaikutuksensa, muta niihinkin varmasti vaikuttaa muutkinasiat kuin sinä. Lapsella varmaan on myös toinen vanhempi?

En ole koskaan ollut suosittu, äitini on yksinhuoltaja ja isä kuollut. Äidillä oli kuitenkin suht hyvä palkka (n. 50te/v) joten ihan köyhiä ei oltu. En kuitenkaan missään tapauksessa syytä perhetaustojani siitä, että minua kiusattiin - äitini on aivan ihana, maailman paras äiti.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:34"]

Näköjään te joita on kiusattu vanhempien varakkuuden takia, olette olleet tarhassa/koulussa jollain wt-alueella tms. Koska asiahan on yleensä ihan päinvastoin hienostoalueiden kouluissa, joissa kiusataan herkemmin vaatimattomista oloista tulevia lapsia. 

Johtopäätös: kannattaa asua ja laittaa lapsi sellaisen alueen kouluun tai päiväkotiin, jossa suurin osa kuuluu samaan sosioekonomiseen ryhmään kuin oma perhe. 

[/quote]

No ei tietenkään kannata laittaa vain sen perusteella. Helsingistä on sitäpaitsi mahtonta löytää keskiluokkaisia alueita, joilla olisi vain keskiluokkaa. 

Ei kai se että on suosittu tarkoita pelkästään sitä ettei joudu kisatuksi? Vai pitäsikö asia ymmärtää niin että ei suosittuja ihmisiä on lupa kiusata?

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:34"]

Näköjään te joita on kiusattu vanhempien varakkuuden takia, olette olleet tarhassa/koulussa jollain wt-alueella tms. Koska asiahan on yleensä ihan päinvastoin hienostoalueiden kouluissa, joissa kiusataan herkemmin vaatimattomista oloista tulevia lapsia. 

Johtopäätös: kannattaa asua ja laittaa lapsi sellaisen alueen kouluun tai päiväkotiin, jossa suurin osa kuuluu samaan sosioekonomiseen ryhmään kuin oma perhe. 

[/quote]

Et taida tuntea Helsinkiä. Montakohan "hienostoaluetta" tai hienostokoulua täällä on? Nolla! Sykki on ehkä ainoa, josta voidaan keskustella tässä asiayhteydessä. 

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:34"]

Näköjään te joita on kiusattu vanhempien varakkuuden takia, olette olleet tarhassa/koulussa jollain wt-alueella tms. Koska asiahan on yleensä ihan päinvastoin hienostoalueiden kouluissa, joissa kiusataan herkemmin vaatimattomista oloista tulevia lapsia. 

Johtopäätös: kannattaa asua ja laittaa lapsi sellaisen alueen kouluun tai päiväkotiin, jossa suurin osa kuuluu samaan sosioekonomiseen ryhmään kuin oma perhe. 

[/quote]

Varmaan noin olisi paras. Minut laitettiin lähimpään kouluun, jonne pystyin kävelemällä / pyörällä kulkemaan. Asuimme pienen kaupungin "laidoilla" maaseutumaisissa maisemissa, ja samalla laidalla kaupunkia parin km päässä meiltä oli pahamaineinen kaupungin vuokratalo-alue, jonka koulu oli kyseessä. Tämä koulu oli todellakin wt-koulu todellakin. Sosioekonomisen ryhmän puolesta sopivampi koulu olisi ollut aivan eri puolella kaupunkia, enkä tiedä miten silloin 1980-luvulla olisi edes ollut mahdollista järkätä kuljetuksia tms vain siksi kun ei halua tiettyyn kouluun lähellä. 

t. 3

Näettekö oikeasti hyvänä ratkaisuna sen, että keskiluokan lapset laitetaan samaan kouluun ja muut muihin? Ketä se loppupeleissä hyödyttää? Kun on ihan tutkittu, että Suomessa ei ole eroja koulujen välillä, vaan suurimmat erot ovat opettajien välillä (saman koulun sisällä hyvin erilaisia opettajia). 

Mun lapsen luokalla on yhden kansainvälisesti menestyneen rockmuusikon lapsi ja kyllä se vaikuttaa. Kaikki tahtoo sen piireihin kun isä on julkkis. Sama pätee moneen vanhempaan. Koulun juhlissa äidit toljottaa, hihittää ja punastelee kun tää herra kävelee sisään. Käy vähän sääliksi, kun se lapsi tuntuu miettivän koko ajan kuka on oikeasti sen kaveri ja kuka tahtoo hengata siksi kun iskä on muusikko.

Mä olen ollut huomaavinani sellaista, että jos vanhemmat on ulospäinsuuntautuneita ja aktiivisia esim. vanhemapinyhdistyksessa ja juttelevat helposti päiväkodilla/koululla muiden vanhempien kanssa ja osallistuvat vapaaehtoisina myyjäisiin ja tutustuvat toisiinsa, myös lapset silloin helpommin tutustuvat ja saavat kavereita. Kun vanhemmat tutustuu keskenään, tulee helpommin pyydettyä heidän lastaankin leikkimään kotiin ja jos vanhemmat jopa vierailee toistensa kanssa, lapsetkin tutustuvat sellaisiin lapsiin, joiden kanssa eivät ehkä mutuen ystävystyisi.

Ne vanhemmat, jotka ei osallistu mihinkään ja jotka ei tervehdi päiväkodin pihalla eivätkä halua ottaa toisiin vanhempiin mitään kontaktia, aiheuttaat helposti sen, että lapsetkin jää vähän helpommin porukan ulkopuolelle. Ei tämä päde kaikkiin ja riippuu varmasti lapsesta itsestäänkin, mutta jos esim. lapsi on kovin ujo, vanhempien aktiivisuus auttaa.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:42"]

Ei kai se että on suosittu tarkoita pelkästään sitä ettei joudu kisatuksi? Vai pitäsikö asia ymmärtää niin että ei suosittuja ihmisiä on lupa kiusata?

[/quote]

No siis nimenomaan näin, tämä oli hyvä täsmennys. En tarkoittanut pelkästään sitä, että kiusataanko lapsia vanhempien takia, vaan että ovatko tietynlaisten vanhempien lapset ylipäänsä suositumpia kavereiden keskuudessa kuin muut.

ap

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:34"]

Näköjään te joita on kiusattu vanhempien varakkuuden takia, olette olleet tarhassa/koulussa jollain wt-alueella tms. Koska asiahan on yleensä ihan päinvastoin hienostoalueiden kouluissa, joissa kiusataan herkemmin vaatimattomista oloista tulevia lapsia. 

Johtopäätös: kannattaa asua ja laittaa lapsi sellaisen alueen kouluun tai päiväkotiin, jossa suurin osa kuuluu samaan sosioekonomiseen ryhmään kuin oma perhe. 

[/quote]

Et taida tuntea Helsinkiä. Montakohan "hienostoaluetta" tai hienostokoulua täällä on? Nolla! Sykki on ehkä ainoa, josta voidaan keskustella tässä asiayhteydessä. 

[/quote]

No kummasti kyllä saa sellaisen kuvan, että Suomessa on paljonkin hienostoperheitä, kun lukee vaikkapa jo tämän ketjun kommentteja! Kyllähän sen luulisi jotain kertovan, jos jo näin lyhyeen ketjuun on ilmoittautunut useampikin "hienostoperheen" vesa, joka syystä tai toisesta "joutui" käymään koulunsa wt-alueella. :D

Av:llahan vähintään puolet mammoista on "tosi varakkaasta" perheestä tai naimisissa "tosi rikkaan" miehen kanssa... :D :D :D

Ei ne oo Mikko Leppilampi ja Emilia oo cooleja ja pidettyjä. Hanki elämä. Mun kokemuksen mukaan monella suositulla lapsella on erittäin huono kasvatus taustalla. Suositut lapset usein myös kiusaavat. Hyvin kasvatetut lapset osaa arvostaa toisia sellaisellaisena kuin ovat perheestä riippumatta. Ja siis on kasvatuksella ja perheellä väliä kuinka suosittu on mutta ei kuvailemallasi tavalla että rikkaat ihania ja köyhät paskoja!

Suomessa ei kyllä pahemmin hienostoperheitä ole, varsinkaan Helsingissä. Asun Käpylässä, tämähän on tällainen ns. tavallinen kaupunginosa, ja täällä on aivan tavallista porukkaa. Tarhassa noi 30% lapsista ulkomaalaistaustaisia, ellei enemmänkin. 

Omien kouluaikojen perusteella pikkukylästä kotoisin, en muista että perhetaustalla vanhemmilla olisi ollut vaikutusta suosioon. Meidän luokan suosituimman oppilaan vanhemmat oli sairaseläkkeellä ja tehtaassa töissä, alemman luokan suosituimman pojan vanhemmat taisi olla maanviljelijöitä. Ne joita kiusattiin, kiusattiin kyllä ihan omien "vikojensa" takia. Yhdellä nyt sattui olemaan vielä erityisen juntti suku, mutta kiusaamiseen vaikutti tyhmyys ja lihavuus.

Yläasteella en edes tiennyt luokkakavereideni vanhempien ammatteja ihan muutamaa lähintä lukuunottamatta. En usko, että he hyötyivät lääkäri- ja insinöörivanhemmistaan mitenkään.

Suosittuja ovat usein lapsia joiden vanhemmat ovat ulospäinsuuntautuneita, kannustavat lapsiaan järkevällä tasolla ilmisemaan itseään ja elämään. Jos vanhemmat eivät kehu ja kannusta lapsiaan niin tottakai se heijastuu lapsen itseluottamukseen ja korreloi mahdollisen kiusaamisen kanssa. Vanhempien tulisi antaa lapselle edellytykset terveeseen minäkuvaan ja tukea uskoa itseensä.

Valmistuin lukiosta muutama vuosi sitten ja en törmännyt tilanteeseen että kukaan olisi joutunut kiusatuksi vanhempien aseman tai vastaavan seikan takia, lähinnä olemuksen ja itsetunnon takia koska ne korreloivat suurella todennäköisyydellä lapsen itsetuntoon. Nimenomaan sosiaalisten ja ulospäinsuuntautuneiden lapset olivat eloisia, sosiaalisia, ulospäinsuuntautuneita ja puolensa pitäviä. Ne joiden vanhemmat olivat hiljaisia, sisäänpäinkääntyneitä, onnettoman oloisia olivat kiusattuja. Ei vanhempia tietenkään voi täysin syyttää, sillä heidän taustansa ja lapsuutensa ei ole tiedossa.

Muistan kun jo päiväkoti-ikäisenä kadehdin niitä joiden vanhemmat hakivat lapsensa päiväkodista hymyillen. Lapsi juoksi vanhempiaan vastaan, äiti tai isä nosti ehkä ilmaan ja pyöritti joskus ilmassa. He näyttivät ilontunteen toisilleen. Meillä ei edes syöty samassa pöydässä tai tehty mitään yhdessä. Kaikki olivat omissa oloissaan ja tuntui että joukkoon kuului vain kun naama pysyi peruslukemilla eikä oikein reagoinut mihinkään. Tunteet tukahdutettiin, lukuunottamatta toisen vanhemman huutamista ja raivokohtauksia.

Olin koko yläasteen niin pahasti kiusattu että elämä oli yhtä hel*ettiä. Ei mulla ollut mitään eväitä puolustaa itseäni, ei mulla ollut mitään hyvää itsetuntoa kun ei kukaan ollut ikinä kehunut mua mistään. Lukiossa kärsin jo niin pahasti sosiaalistentilanteiden pelosta että sekin aika oli yhtä h*lvettiä vaikka kiusaaminen lieveni. Veljeni elämä oli luultavasti samanlaista. Luultavasti sen takia, koska meidän perheessä ei opeteltu kommunikoimaan keskenään ja olisi tuntunut tosi oudolta esimerkiksi moikata jotakuta jos on yksin kotona ja toinen perheenjäsen tulee kotiin. Tai sanoa huomenta, tai mitään muutakaan.

Äitini on ihana ihminen mutta hän oli niin paljon töissä että aika kului lähinnä isän ja veljen kanssa. Veljenikin on hyvä ihminen, mutta luulen että hänenkin itsetunto tuhottiin kun saatiin koko lapsuus kuunnella hiljaisuutta, syyllistämistä tai huutoa turhasta.

Lukion jälkeen aloin saada tarpeekseni. Keskityin urheiluun ja sain siitä paljon henkistä voimaa. Olin ja olen lajissani hyvä. Ensimmäistä kertaa sain kuulla olevani hyvä ja potentiaalinen - valmentajieni suusta. Se tuntui tosi oudolta. Treenasin paljon ja menestyin, mikä oli ja on ihanaa. Tuntuu uskomattomalta saada jotain mistä on aina haaveillut, mutta mitä ei ole ikinä saanut eli onnistumisia, menestystä ja ihailua jollain tasolla. Aloin ymmärtämään että minäkin voin menestyä ja onnistua. Minäkuva alkoi kehittymään positiiviseen suuntaan.

Lisäksi oon huomannut olevani pohjimmiltani tosi sosiaalinen ja valitettavasti myös tempperamenttinen. On ihanaa puhua, keskustella ja tuoda esiin omia näkökulmia ja puolustautua - keskustelemalla. Ennen ne omat näkökannat piti tukahduttaa sisälleen mikä tietenkin osiltaan katkeroitti. Sosiaalisena ihmisenä olisin halunnut tuoda itseäni esille, mutta jokin esti. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja henkisessä vankilassa eläminen. Se tuska mitä ihminen voi pahimmillaan henkisesti kokea on kertakaikkiaan järkyttävä. Niin järkyttävä, että en ikinä halua omille lapsilleni samaa mikäli niitä jonain päivänä siunaantuu. Toivon sydämeni pohjasta että meidän perheessä tulisi olemaan lämmin yhteishenki ja iloinen, muita tukeva ilmapiiri jossa jokainen saa ilmaista itseään. Onnistua ja epäonnistua, yrittää uudelleen, kasvaa ja kehittyä.

Voisi kuitenkin sanoa että loppu hyvin kaikki hyvin. Nykyisin on laaja ystäväpiiri, opinnot ja urheilu sujuvat ja olen löytänyt henkisen tasapainon ja sisäisen onnen. Veljeni valmistui muutama vuosi sitten huippuyliopistosta ulkomailla ja vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä. Meidän välillä on edelleen jonkinlainen muuri. Harmittaa ja koen että monta vuotta on mennyt hukkaan, mutta iloitsen siitä mitä nyt on. Tiedän, että kaikki eivät ikinä vastaavan tai pahemman lapsuuden jälkeen päädy saamaan sitä mitä minulla on reilu parikymppisenä - henkinen ja fyysinen hyvinvointi ja kyky aidosti iloita arjen pienistä iloista. Tosin en kykene seurustelemaan vaikka haluaisin. Tämän lisäksi kärsin läheisriippuvuudesta. Huono yhdistelmä, mutta se tuntuu pieneltä henkiseltä ongelmalta niihin aiempiin verrattuna. Koitan parhaani mukaan työstää näitä asioita mutta se on pitkä ja aikava prosessi.

Rakastakaa lapsianne ja välittäkää se myös heille. Älkää ohjatko lapsianne henkiseen vankilaan. Jos oma itsetunto on huono ja patterit loppu - menkää uimaan, aloittakaa uusi harrastus mielenpiristykseksi. Psykologin kanssa keskusteleminen voi olla tarpeen jos oma lapsuus ja nuoruus ovat olleet vaikeita. Ihan vain lapsen hyvinvoinnin takia. Asioihin on niin paljon helpompi vaikuttaa kun ne ovat vielä alkutekijöissä. Kukaan täydellisen henkisen hel*etin kokenut ei toivoisi vastaavaa edes pahimmalle vihamiehelleen - ellei tämä ole vähintään murhannut jotakuta. Niin sairasta ja järkyttävää se on.

Vaikka teksti on pitkä, kirjoitin sen kiireessä ja se on hunosti jäsennelty. Halusin kuitenkin jakaa oman kokemukseni ja omat havaintoni vanhempien ja lasten välisistä korrelaatioista. Ne eivät perustu mihinkään tutkimustuloksiin vaan nimenomaan omiin havaintoihini.

37:n tekstistä tuli taas mieleen se, mitä olen ennenkin miettinyt. Onko niin, että pahiten kiusaamisestä kärsivillä on huono itsetunto? Hyvällä itsetunnolla varustettuja on vaikeampi kiusata, koska he eivät ihan pienestä lannistu? Olen vasta aikuisena tajunnut joitakin tilanteita kouluvuosilta kiusaamiseksi (siis niin, että minua on oikeastaan kiusattu), mutta en ole silloin edes tajunnut asiaa, olen vain pamauttanut yhtä pahasti takaisin tai antanut juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos enkä ole mitenkään pahoittanut niistä mieltäni. Jos seura ei ole miellyttänyt, olen osannut etsiä kavereita muualta. Monta kertaa olen miettynyt, että parasta mitä vanhemmat voivat antaa ja paras kiusaamisen ehkäisykeino on lapsen hyvä itsetunto.

Tylsillä vanhemmilla on tylsät lapset ja hauskoilla vanhemmilla hauskat lapset. Ei se omena kauas puusta putoa ja kaikkeen kanssakäymiseen, myös sosiaalisiin suhteisiin lapset ottavat oppia vanhemmiltaan. Jos vanhemmat eivät osaa hoitaa ystävyyssuhteitaan, niin sama pätee usein lapsiin.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:56"]

Mä olen ollut huomaavinani sellaista, että jos vanhemmat on ulospäinsuuntautuneita ja aktiivisia esim. vanhemapinyhdistyksessa ja juttelevat helposti päiväkodilla/koululla muiden vanhempien kanssa ja osallistuvat vapaaehtoisina myyjäisiin ja tutustuvat toisiinsa, myös lapset silloin helpommin tutustuvat ja saavat kavereita. Kun vanhemmat tutustuu keskenään, tulee helpommin pyydettyä heidän lastaankin leikkimään kotiin ja jos vanhemmat jopa vierailee toistensa kanssa, lapsetkin tutustuvat sellaisiin lapsiin, joiden kanssa eivät ehkä mutuen ystävystyisi.

Ne vanhemmat, jotka ei osallistu mihinkään ja jotka ei tervehdi päiväkodin pihalla eivätkä halua ottaa toisiin vanhempiin mitään kontaktia, aiheuttaat helposti sen, että lapsetkin jää vähän helpommin porukan ulkopuolelle. Ei tämä päde kaikkiin ja riippuu varmasti lapsesta itsestäänkin, mutta jos esim. lapsi on kovin ujo, vanhempien aktiivisuus auttaa.

[/quote]

Toi on totta. Sen takia mä olen mukana kaikenlaisissa lasten kissanristiäisissä, koska sillä lailla ne muut vanhemmat moikkaa aina mun lapsia ja he saavat sitä kautta ekstrahuomiota joka välissä. Lisäksi on kivempi suhteuttaa lapsen kertomuksia, kun tietää ne kaverit joista puhutaan ja heidän kodit. 

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:00"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 09:34"]

Näköjään te joita on kiusattu vanhempien varakkuuden takia, olette olleet tarhassa/koulussa jollain wt-alueella tms. Koska asiahan on yleensä ihan päinvastoin hienostoalueiden kouluissa, joissa kiusataan herkemmin vaatimattomista oloista tulevia lapsia. 

Johtopäätös: kannattaa asua ja laittaa lapsi sellaisen alueen kouluun tai päiväkotiin, jossa suurin osa kuuluu samaan sosioekonomiseen ryhmään kuin oma perhe. 

[/quote]

Et taida tuntea Helsinkiä. Montakohan "hienostoaluetta" tai hienostokoulua täällä on? Nolla! Sykki on ehkä ainoa, josta voidaan keskustella tässä asiayhteydessä. 

[/quote]

No kummasti kyllä saa sellaisen kuvan, että Suomessa on paljonkin hienostoperheitä, kun lukee vaikkapa jo tämän ketjun kommentteja! Kyllähän sen luulisi jotain kertovan, jos jo näin lyhyeen ketjuun on ilmoittautunut useampikin "hienostoperheen" vesa, joka syystä tai toisesta "joutui" käymään koulunsa wt-alueella. :D

[/quote]

No niin, ehkä ne varakkaammat perheet ovat vähän niin kuin hajautuneina ympäriinsä. Jos Helsingistä puhutaan, niin eihän Tehtaanpuiston koulukaan ole täynnä "rikkaita" saati sitten Norssi. Vaikka noi koulut nimenomaan on kalliilla alueella. Eiran päivähoitoalue taas ulottuu Taka-Töölöön saakka, joten se eiralainen lapsi voi hyvin mennä hoitoon vaikka jonnekin päiväkoti Ratikkaan. Okei - useimmiten noilla alueilla toki vanhempien varallisuustilanne on KESKIMÄÄRIN parempi kuin vaikka sitten jossain Kirstin koulussa Espoossa.