Miksi jotkut ihmiset on niin riidanhaluisia?
Pari tämän tyyppistä ihmistä tullut vastaan, tuntuu että aiheesta kuin aiheesta yrittävät saada aikaan jonkun riidan tai väittelyn, vaikka puoliväkisin.
Olen alkanut miettiä voisiko tässä olla taustalla se että riitelystä saavat jotain adrenaliinia tai tyydytystä?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut omasta näkemyksestä enkä periaatteessa ole aggressiivinen mutta olen nyt niellyt alentavaa käytöstä monelta ihmiseltä. Tuntuu että muut saavat olla mitä ovat ja heitä pitää ymmärtää mutta itse en saisi olla sellainen kuin olen, enkä saa mitään ymmärrystä keltään. Jo lapsuudesta minua on ohjailtu siitä millainen minun PITÄISI olla. Olen loputtoman tökkiintynyt näihin ihmisiin ja pyrin kyllä olemaan peruskohtelias mutta seuraavan kerran kun joku tulee jotakin "päätään aukomaan tai känättämään" jostakin niin aion sanoa suorat sanat. Sellaista aggressiota on kertynyt mielen päälle. Se ei ole fyysistä mutta sanallainen aggressio on pinnassa tällä hetkellä.
En ymmärrä miksei joku saisi olla sellainen kuin on ja esim. omantiensä kulkija. Aina on joku "ylhäältä päin" ojentamassa ja antamassa omia neuvojaan vaikkei näidenkään ihmisten elämä ole välttämättä mennyt siten kuten sitä esittävät elävänsä.
Voitko antaa jonkun käytännön esimerkin?
Vierailija kirjoitti:
ap:n mielestä varmaan kaikki jotka ovat hänen kanssaan erimieltä ovat riidanhaluisi vänkääjiä.
Ei ollenkaan! Mulla on paljon ystäviä jotka on esim. poliittisesti ihan eri mieltä asioista kuin minä, eikä se ole mikään ongelma. Ihan rauhassa ja hyvässä hengessä ollaan voitu politiikastakin keskustella, vaikka mielipiteet on olleet ihan eri laidoilla. Normaali ihminen kestää sen että näkemyksiä on erilaisia ja että absoluuttista totuutta ei välttämättä ole.
Mun exä vaikutti saavan jonkinlaisia kiksejä riitelystä ja konflikteista ja oli melkein pettynyt kun ei mun kanssa saanut riitaa helposti aikaan. Jäi melkein sellainen olo että haki siitä jotain jännitystä tai säpinää kun oli tylsää.
Kun on tarve vuorovaikutukseen, mutta ei tietoa tai itsetunto kestä kehumista, kommunikoidaan provoilulla ja riitelyllä.
Niinpä. Toisaalta se voi olla opittu tapa, että etsii joka asiasta jonkin kritiikin aiheen ja siitä kinaamisesta voi myös nauttia. Mutta noin normisti ajattelevalle sellainen alituinen riiheäminen on energiaa syövää hommaa.
14