Tehohoitajapula

Vierailija kirjoitti:

Itsestä ainakin tuntuu ettei päättäjät ota näitä asioita tosissaan. Onhan näistä jauhettu jo vuosia ja mikään ei ole muuttunut.

Ilmastonmuutos saa ihmiset barrikaadeille mutta kotona kusisissa lakanoissa makaavat vanhukset ja päiväkodeissa heitteille jätetyt lapset eivät kiinnosta ketään. Joku kansanedustaja ja terveydenhuollon pomo käyvät kerran A-Studiossa jossittelemassa asiasta ja se on siinä sitten.

Ja ihan sama ketä äänestää tai olet äänestämättä niin ei asiat vaan muutu. Jokainen paasaa vaalipuheissa että lapset, vanhukset ja sairaat tärkeimmät mutta ihan yhtä tyhjän kanssa.

Suomen päättäjätkin vaan nahistelevat päivät pitkät twittereissä kaikenmaailman aamupaloista ja boomereista. Ovat kuin pienet lapset hiekkalaatikolla.

Yllättäen, jos äänestetään samat puolueet, jotka niitä asioita ovat hoitavat jo vuosikymmeniä eri yhdistelminä samalla tavalla, niin mikään ei muutu. Miksi muuttuisi. Jos tekee samaa asiaa yhä uudestaan, on vähän naiivia olettaa että lopputulos olisi eri. Ylös heitetty kivi tippuu maahan joka kerta.

Pitäisi uskaltaa äänestää uusi puolea hoitamaan asiaa kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsestä ainakin tuntuu ettei päättäjät ota näitä asioita tosissaan. Onhan näistä jauhettu jo vuosia ja mikään ei ole muuttunut.

Ilmastonmuutos saa ihmiset barrikaadeille mutta kotona kusisissa lakanoissa makaavat vanhukset ja päiväkodeissa heitteille jätetyt lapset eivät kiinnosta ketään. Joku kansanedustaja ja terveydenhuollon pomo käyvät kerran A-Studiossa jossittelemassa asiasta ja se on siinä sitten.

Ja ihan sama ketä äänestää tai olet äänestämättä niin ei asiat vaan muutu. Jokainen paasaa vaalipuheissa että lapset, vanhukset ja sairaat tärkeimmät mutta ihan yhtä tyhjän kanssa.

Suomen päättäjätkin vaan nahistelevat päivät pitkät twittereissä kaikenmaailman aamupaloista ja boomereista. Ovat kuin pienet lapset hiekkalaatikolla.

Yllättäen, jos äänestetään samat puolueet, jotka niitä asioita ovat hoitavat jo vuosikymmeniä eri yhdistelminä samalla tavalla, niin mikään ei muutu. Miksi muuttuisi. Jos tekee samaa asiaa yhä uudestaan, on vähän naiivia olettaa että lopputulos olisi eri. Ylös heitetty kivi tippuu maahan joka kerta.

Pitäisi uskaltaa äänestää uusi puolea hoitamaan asiaa kuntoon.

Asioita ei hoida mikään puolue kuntoon ei uusi eikä vanha. Kyllä siihen vaaditaan aina se että ihmisten pitää olla kiinnostuneita hoitamaan asiat tai tässätapauksessa niitä ihmisiä siellä teholla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuon 5-10 vuotta keksit, vuosi lisää kuten kätilöilläkin ja se koulutus tietysti näkyy palkassa.

Näinhän se olin ennenkin, kun erikoissairaanhoitajia valmistui.

Suosittelen tutustumaan hieman tehohoitoon ja sen vaatimuksiin siellä työskentelevältä henkilökunnalta. Asioita voi tapahtua nopeasti ja pitää oikeasti osata laaja-alaisesti asioita, että siellä voi työskennellä muuna kuin harjoittelijana/valvottuna.

Jossain 5-10 vuodessa siellä oppii hommat niin, että voi työskennellä itsenäisesti. Sinne menevä uusi on todella pitkään oppimassa hommaa, eikä vastuullisessa työssä. Siksihän tuonne on pulaa väestä, kun ei voi vaan kadulta ottaa sairaanhoitajaa ja pikakouluttaa tuonne..

Jäin miettimään kirjoittamaasi. Olen suorittanut vanhamuotoisen sairaanhoitajan tutkinnon eli käynit sairaanhoito-opiston. En nyt muista, oliko sen jälkeen oltava vuosi vai peräti 3 vuotta työelämässä ennenkuin saattoi hakea erikoistumaan. Yksi erikoistumisen suuntaus oli anestesia-ja leikkaussalihoitajan opinnot. Erikoistumisopinnot kestivät vuoden. Luonnollisestikaan just erikoistumisen jälkeen ei ollut tehohoitoon valmis, mutta kyllä silloin pääsi leikkuriin, heräämöön tai teholle jo valmistumisensa jälkeen töihin. Tietysti ensin perehdytettiin, mutta ei nyt mitään vuosikausia. Ei edes kuukausia kuten ei muihinkaan sairaanhoitajan hommiin. En lähtenyt erikoistumaan (tuli muita suunnitelmia elämään), mutta tein jo viimeisen lukukauden aikana mm yövuoroja Meilahden sairaalan kirurgisilla osastoilla ja työparinani oli perushoitaja. Ts olin niinä öinä opiskelijana ainoa sairaanhoitaja osastolla eli vastuussa koko osastollisesta potilaita. Onko tosiaan - kuten joku jo kirjoittikin - sairaanhoitajien koulutus muuttunut niin paljon, ettei enää pystytä valmistumisen jälkeen käytännön töihin ilman pitkää perehdytysjaksoa? Ja mitä tulee siihen jonkun mainitsemaan hoitotieteeseen, niin se oli kasarilla vielä ihan uusi juttu ja meillä taisi olla yksi tunti viikossa hoitotiedettä. 

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuon 5-10 vuotta keksit, vuosi lisää kuten kätilöilläkin ja se koulutus tietysti näkyy palkassa.

Näinhän se olin ennenkin, kun erikoissairaanhoitajia valmistui.

Suosittelen tutustumaan hieman tehohoitoon ja sen vaatimuksiin siellä työskentelevältä henkilökunnalta. Asioita voi tapahtua nopeasti ja pitää oikeasti osata laaja-alaisesti asioita, että siellä voi työskennellä muuna kuin harjoittelijana/valvottuna.

Jossain 5-10 vuodessa siellä oppii hommat niin, että voi työskennellä itsenäisesti. Sinne menevä uusi on todella pitkään oppimassa hommaa, eikä vastuullisessa työssä. Siksihän tuonne on pulaa väestä, kun ei voi vaan kadulta ottaa sairaanhoitajaa ja pikakouluttaa tuonne..

Jäin miettimään kirjoittamaasi. Olen suorittanut vanhamuotoisen sairaanhoitajan tutkinnon eli käynit sairaanhoito-opiston. En nyt muista, oliko sen jälkeen oltava vuosi vai peräti 3 vuotta työelämässä ennenkuin saattoi hakea erikoistumaan. Yksi erikoistumisen suuntaus oli anestesia-ja leikkaussalihoitajan opinnot. Erikoistumisopinnot kestivät vuoden. Luonnollisestikaan just erikoistumisen jälkeen ei ollut tehohoitoon valmis, mutta kyllä silloin pääsi leikkuriin, heräämöön tai teholle jo valmistumisensa jälkeen töihin. Tietysti ensin perehdytettiin, mutta ei nyt mitään vuosikausia. Ei edes kuukausia kuten ei muihinkaan sairaanhoitajan hommiin. En lähtenyt erikoistumaan (tuli muita suunnitelmia elämään), mutta tein jo viimeisen lukukauden aikana mm yövuoroja Meilahden sairaalan kirurgisilla osastoilla ja työparinani oli perushoitaja. Ts olin niinä öinä opiskelijana ainoa sairaanhoitaja osastolla eli vastuussa koko osastollisesta potilaita. Onko tosiaan - kuten joku jo kirjoittikin - sairaanhoitajien koulutus muuttunut niin paljon, ettei enää pystytä valmistumisen jälkeen käytännön töihin ilman pitkää perehdytysjaksoa? Ja mitä tulee siihen jonkun mainitsemaan hoitotieteeseen, niin se oli kasarilla vielä ihan uusi juttu ja meillä taisi olla yksi tunti viikossa hoitotiedettä. 

- eri

Kyllähän vastuu on muuttunut hyvinkin paljon niin yhteiskunnallisesti kuin yksilönkin näkökulmasta.

Nuorena sitä on tietyllä tavalla hullun rohkea ja otti vastuuta asioista joihin omat taidot ei välttämättä riittäneet. Hoitotyössä tänäpäivänä oikein sallita sellaista rohkeutta. Täytyy olla osoittaa pätevyys milloin mistäkin lääkehoidosta elvytyskseen ja tietokoneista jokun yksittäisen laitteen käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on jo vuosikausia tiedetty hoitajapulasta. Ja se tulee jatkumaan vielä seuraavat parikymmentä vuotta, kun ikäihmisiä on paljon.

Mitään ei ole kuitenkaan tehty työvoiman riittävyyden turvaamiseksi? Miksi?

Onko Suomen päättäjien tavoite se, että ulkomailta tuodaan halpatyövoimaa lentokonelasteittain riistettäväksi myös tetveydenhoitoalalle?

Hoitajakoulutuksen suosio on selvässä laskussa. Hakijamäärät ovat laskeneet tuhansilla sekä lähihoitajan että ammattikorkeakoulujen hoitajakoulutuksiin viime vuosina.

Ammattikorkeakoulut neuvottelevat parhaillaan opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa tutkintotavoitteista vuosille 2021–2024. Sote-alan aloituspaikkoja ollaan lisäämässä.

Viimeksi aloituspaikkoja lisättiin vuonna 2019.

Hakijamäärät hoitajakoulutuksiin eivät ole laskeneet tuhansilla.  Taas tänäkin vuonna oli amk:n sairaahoitajakoulutukseen suurin hakijamäärä, amk:n hakijoista.

Ja toisekseen hallitus ei määrää koulutusmääristä, ne ovat täysin insatanssit jotka määräävät sen, mitä koulutusta järjestetään.

Lisäksi nykyään koulutus keskittyy hoitotieteeseen, eikä käytännön taitoihin. Valmistuneelta sairaanhoitajalta menee vuosikymmen oppia työ, JOS hänellä on kokenyt työkaveri, joka opettaa. Moni ei opi koskaan. Tarkoitan tällä käytännön osaamista joltain alalta, niin että tunnistaa asioita ja tietää mistä on kyse. Jokainen osaa pyyhkiä pepun vanhukselta, mutta jonkin akuutin ongelman kehittymisen tajuaminen alkuvaiheessa vaatii rautaista ammattitaitoa ja kliinistä kokemusta (että osaa ottaa yhteyttä lääkäriin, kun asiakkaalla on ongelma - lääkäri ei näe potilasta "säilytyspaikoissa" kuin ongelmien yhteydessä).

On syynsä että esimerkiksi HUS alueella tarvii suorittaa töissä näyttötutkinto kanyylien asentamisesta, ennenkuin niitä saa asentaa potilaille. Ei voida olettaa, että sairaanhoitaja osaa tuollaista enää nykyään. Samoin tuo "hiljainen tieto", millä osastot pyörii, on katoava juttu. Vanhat osaavat sairaanhoitajat jäävät eläkkeelle tai lähtevät alalta, ja tilalle tulevat pyllynpyyhkijät, joilla on osaaminen lähinnä hoitotieteestä.

Oikeasti meidän olisi pitänyt 1990-luvulla lopettaa ministeriöt kokonaan. Jos silloin olisi älytty lopettaa "uudistusten" tekeminen, meillä olisi toimiva järjestelmä kouluissa, sotessa, poliisissa yms.. Apina heittämässä noppaa olisi pärjännyt paremmin päättäjänä. On surkuhupaisaa, että paras ratkaisu olisi ollut lopettaa STM yms. kokonaan.

Hyvä kirjoitus.  Juuri se näin on.

Eikä sitä voi laittaa kokonaan STM:n syyksi, kyllä nuo uudistukset koulutus sektoreille tehdään mitä suurimassa määrin Opetusministeriössä. 

Ja  totta tuokin että jo 1990-lähtien koulutus on muuttunut totallisesti heikommaksi monilla aloilla.

Käytännön työn opetus oppilaitoksissa on vedetty minimiin ja se ikävä kyllä näkyy työmarkkinoilla.

Käytännön työ oppilaitoksilla on vedetty minimiin, koska niitä työpaikkoja ei ole. Monilla aloilla pakolliset työharjoittelut joutuu suorittamaan korkeakoulun muka työlämän harjoitteluissa, joissa oikeaa työkokemusta ei kerry. Kesätyöntekijöiltäkin yliopistosairaaloihin vaaditaan jo valmista tutkintoa ja monen kuukauden työkokemusta. Pyllynpyyhkijäksi kyllä pääsee.

Teknologia vaihtuu ja kehittyy sairaaloissa niin nopeasti, etteivät korkeakoulut mitenkään pysty hankkimaan opetukseen sairaalamaailmaa vastaavaa välineistöä joka vuodelle päivitettynä. Elvytysvälineistöäkin on useita erilaisia, ja tietyn osaston sairaanhoitajat eivät osaa käyttää toisen osaston välineitä. Kanyyleitakin on nykyään niin monia erilaisia, ettei välttämättä voi sanoa "osaan kanyloida", vaan kysymys onkin, osaatko kanyloida tällä uudella kanyylilla. Toiminnanohjausjärjestelmät ja kirjauskäytännöt päivitetään nykyisin noin joka toinen viikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuon 5-10 vuotta keksit, vuosi lisää kuten kätilöilläkin ja se koulutus tietysti näkyy palkassa.

Näinhän se olin ennenkin, kun erikoissairaanhoitajia valmistui.

Suosittelen tutustumaan hieman tehohoitoon ja sen vaatimuksiin siellä työskentelevältä henkilökunnalta. Asioita voi tapahtua nopeasti ja pitää oikeasti osata laaja-alaisesti asioita, että siellä voi työskennellä muuna kuin harjoittelijana/valvottuna.

Jossain 5-10 vuodessa siellä oppii hommat niin, että voi työskennellä itsenäisesti. Sinne menevä uusi on todella pitkään oppimassa hommaa, eikä vastuullisessa työssä. Siksihän tuonne on pulaa väestä, kun ei voi vaan kadulta ottaa sairaanhoitajaa ja pikakouluttaa tuonne..

Jäin miettimään kirjoittamaasi. Olen suorittanut vanhamuotoisen sairaanhoitajan tutkinnon eli käynit sairaanhoito-opiston. En nyt muista, oliko sen jälkeen oltava vuosi vai peräti 3 vuotta työelämässä ennenkuin saattoi hakea erikoistumaan. Yksi erikoistumisen suuntaus oli anestesia-ja leikkaussalihoitajan opinnot. Erikoistumisopinnot kestivät vuoden. Luonnollisestikaan just erikoistumisen jälkeen ei ollut tehohoitoon valmis, mutta kyllä silloin pääsi leikkuriin, heräämöön tai teholle jo valmistumisensa jälkeen töihin. Tietysti ensin perehdytettiin, mutta ei nyt mitään vuosikausia. Ei edes kuukausia kuten ei muihinkaan sairaanhoitajan hommiin. En lähtenyt erikoistumaan (tuli muita suunnitelmia elämään), mutta tein jo viimeisen lukukauden aikana mm yövuoroja Meilahden sairaalan kirurgisilla osastoilla ja työparinani oli perushoitaja. Ts olin niinä öinä opiskelijana ainoa sairaanhoitaja osastolla eli vastuussa koko osastollisesta potilaita. Onko tosiaan - kuten joku jo kirjoittikin - sairaanhoitajien koulutus muuttunut niin paljon, ettei enää pystytä valmistumisen jälkeen käytännön töihin ilman pitkää perehdytysjaksoa? Ja mitä tulee siihen jonkun mainitsemaan hoitotieteeseen, niin se oli kasarilla vielä ihan uusi juttu ja meillä taisi olla yksi tunti viikossa hoitotiedettä. 

- eri

Kyllähän vastuu on muuttunut hyvinkin paljon niin yhteiskunnallisesti kuin yksilönkin näkökulmasta.

Nuorena sitä on tietyllä tavalla hullun rohkea ja otti vastuuta asioista joihin omat taidot ei välttämättä riittäneet. Hoitotyössä tänäpäivänä oikein sallita sellaista rohkeutta. Täytyy olla osoittaa pätevyys milloin mistäkin lääkehoidosta elvytyskseen ja tietokoneista jokun yksittäisen laitteen käyttöön.

Ymmärrän tuon. Mutta tosiaan omina opiskeluaikoinani käytännön harjoitteluissa oltiin kauan. Siis useita viikkoja per erikoisala, pisimmät olivat 6 viikkoa ja lyhimmät 3 viikkoa. 

Yliopistosairaaloissa on nykyisin lähinnä sijaisuuksia tarjolla, ja noihin koulutusputkiin, joista sitten pääsisi tehohoitajaksi, pääsevät vain vakituiset, mutta samalla niiden vakituisten määrä vähenee jatkuvasti. Tämä systeemi on aivan läpimätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on jo vuosikausia tiedetty hoitajapulasta. Ja se tulee jatkumaan vielä seuraavat parikymmentä vuotta, kun ikäihmisiä on paljon.

Mitään ei ole kuitenkaan tehty työvoiman riittävyyden turvaamiseksi? Miksi?

Onko Suomen päättäjien tavoite se, että ulkomailta tuodaan halpatyövoimaa lentokonelasteittain riistettäväksi myös tetveydenhoitoalalle?

Hoitajakoulutuksen suosio on selvässä laskussa. Hakijamäärät ovat laskeneet tuhansilla sekä lähihoitajan että ammattikorkeakoulujen hoitajakoulutuksiin viime vuosina.

Ammattikorkeakoulut neuvottelevat parhaillaan opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa tutkintotavoitteista vuosille 2021–2024. Sote-alan aloituspaikkoja ollaan lisäämässä.

Viimeksi aloituspaikkoja lisättiin vuonna 2019.

Hakijamäärät hoitajakoulutuksiin eivät ole laskeneet tuhansilla.  Taas tänäkin vuonna oli amk:n sairaahoitajakoulutukseen suurin hakijamäärä, amk:n hakijoista.

Ja toisekseen hallitus ei määrää koulutusmääristä, ne ovat täysin insatanssit jotka määräävät sen, mitä koulutusta järjestetään.

Lisäksi nykyään koulutus keskittyy hoitotieteeseen, eikä käytännön taitoihin. Valmistuneelta sairaanhoitajalta menee vuosikymmen oppia työ, JOS hänellä on kokenyt työkaveri, joka opettaa. Moni ei opi koskaan. Tarkoitan tällä käytännön osaamista joltain alalta, niin että tunnistaa asioita ja tietää mistä on kyse. Jokainen osaa pyyhkiä pepun vanhukselta, mutta jonkin akuutin ongelman kehittymisen tajuaminen alkuvaiheessa vaatii rautaista ammattitaitoa ja kliinistä kokemusta (että osaa ottaa yhteyttä lääkäriin, kun asiakkaalla on ongelma - lääkäri ei näe potilasta "säilytyspaikoissa" kuin ongelmien yhteydessä).

On syynsä että esimerkiksi HUS alueella tarvii suorittaa töissä näyttötutkinto kanyylien asentamisesta, ennenkuin niitä saa asentaa potilaille. Ei voida olettaa, että sairaanhoitaja osaa tuollaista enää nykyään. Samoin tuo "hiljainen tieto", millä osastot pyörii, on katoava juttu. Vanhat osaavat sairaanhoitajat jäävät eläkkeelle tai lähtevät alalta, ja tilalle tulevat pyllynpyyhkijät, joilla on osaaminen lähinnä hoitotieteestä.

Oikeasti meidän olisi pitänyt 1990-luvulla lopettaa ministeriöt kokonaan. Jos silloin olisi älytty lopettaa "uudistusten" tekeminen, meillä olisi toimiva järjestelmä kouluissa, sotessa, poliisissa yms.. Apina heittämässä noppaa olisi pärjännyt paremmin päättäjänä. On surkuhupaisaa, että paras ratkaisu olisi ollut lopettaa STM yms. kokonaan.

Hyvä kirjoitus.  Juuri se näin on.

Eikä sitä voi laittaa kokonaan STM:n syyksi, kyllä nuo uudistukset koulutus sektoreille tehdään mitä suurimassa määrin Opetusministeriössä. 

Ja  totta tuokin että jo 1990-lähtien koulutus on muuttunut totallisesti heikommaksi monilla aloilla.

Käytännön työn opetus oppilaitoksissa on vedetty minimiin ja se ikävä kyllä näkyy työmarkkinoilla.

Käytännön työ oppilaitoksilla on vedetty minimiin, koska niitä työpaikkoja ei ole. Monilla aloilla pakolliset työharjoittelut joutuu suorittamaan korkeakoulun muka työlämän harjoitteluissa, joissa oikeaa työkokemusta ei kerry. Kesätyöntekijöiltäkin yliopistosairaaloihin vaaditaan jo valmista tutkintoa ja monen kuukauden työkokemusta. Pyllynpyyhkijäksi kyllä pääsee.

Käytännöntyö muuttuu myös jatkuvasti että hyvin vähän siitä mitä on käytännössä opiskeluaika oppinut on hyötyä myöhemmin. Itse olen valmistunut kohta 30 vuotta sitten enkä kyllä mihinkään yksikköön voisi kuvitella meneväni ilman hyvää perehdytystä vaikka kyseisestä yksiköstä olisi käytännön kokemusta opiskeluajalta.

Ainut asia mihin käytännön kokemuksen puuttuminen hiukan vaikuttaa on se että alalle valmistuneetkaan ei samalla tavalla päädy alalle kuin joskus vuosikymmenet sitten. Ristiriita sen suhteen mitä työltä nuoret tänäpäivänä odottaa ja mitä se käytännön hoitotyö on, on hyvin suuri. Kun käytäntö ei vastaakaan niitä odotuksia hakeudutaan johonkin toiselle alalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuon 5-10 vuotta keksit, vuosi lisää kuten kätilöilläkin ja se koulutus tietysti näkyy palkassa.

Näinhän se olin ennenkin, kun erikoissairaanhoitajia valmistui.

Suosittelen tutustumaan hieman tehohoitoon ja sen vaatimuksiin siellä työskentelevältä henkilökunnalta. Asioita voi tapahtua nopeasti ja pitää oikeasti osata laaja-alaisesti asioita, että siellä voi työskennellä muuna kuin harjoittelijana/valvottuna.

Jossain 5-10 vuodessa siellä oppii hommat niin, että voi työskennellä itsenäisesti. Sinne menevä uusi on todella pitkään oppimassa hommaa, eikä vastuullisessa työssä. Siksihän tuonne on pulaa väestä, kun ei voi vaan kadulta ottaa sairaanhoitajaa ja pikakouluttaa tuonne..

Jäin miettimään kirjoittamaasi. Olen suorittanut vanhamuotoisen sairaanhoitajan tutkinnon eli käynit sairaanhoito-opiston. En nyt muista, oliko sen jälkeen oltava vuosi vai peräti 3 vuotta työelämässä ennenkuin saattoi hakea erikoistumaan. Yksi erikoistumisen suuntaus oli anestesia-ja leikkaussalihoitajan opinnot. Erikoistumisopinnot kestivät vuoden. Luonnollisestikaan just erikoistumisen jälkeen ei ollut tehohoitoon valmis, mutta kyllä silloin pääsi leikkuriin, heräämöön tai teholle jo valmistumisensa jälkeen töihin. Tietysti ensin perehdytettiin, mutta ei nyt mitään vuosikausia. Ei edes kuukausia kuten ei muihinkaan sairaanhoitajan hommiin. En lähtenyt erikoistumaan (tuli muita suunnitelmia elämään), mutta tein jo viimeisen lukukauden aikana mm yövuoroja Meilahden sairaalan kirurgisilla osastoilla ja työparinani oli perushoitaja. Ts olin niinä öinä opiskelijana ainoa sairaanhoitaja osastolla eli vastuussa koko osastollisesta potilaita. Onko tosiaan - kuten joku jo kirjoittikin - sairaanhoitajien koulutus muuttunut niin paljon, ettei enää pystytä valmistumisen jälkeen käytännön töihin ilman pitkää perehdytysjaksoa? Ja mitä tulee siihen jonkun mainitsemaan hoitotieteeseen, niin se oli kasarilla vielä ihan uusi juttu ja meillä taisi olla yksi tunti viikossa hoitotiedettä. 

- eri

Kyllähän vastuu on muuttunut hyvinkin paljon niin yhteiskunnallisesti kuin yksilönkin näkökulmasta.

Nuorena sitä on tietyllä tavalla hullun rohkea ja otti vastuuta asioista joihin omat taidot ei välttämättä riittäneet. Hoitotyössä tänäpäivänä oikein sallita sellaista rohkeutta. Täytyy olla osoittaa pätevyys milloin mistäkin lääkehoidosta elvytyskseen ja tietokoneista jokun yksittäisen laitteen käyttöön.

Ymmärrän tuon. Mutta tosiaan omina opiskeluaikoinani käytännön harjoitteluissa oltiin kauan. Siis useita viikkoja per erikoisala, pisimmät olivat 6 viikkoa ja lyhimmät 3 viikkoa. 

Näiden harjoitteluviikkojen määrä vain kasvaa, mutta harjoittelijoiden koulutus on hyvin byrokraattista ja on erittäin tarkkaa mitä harjoittelussa saa eli ei saa tehdä ilman valvontaa ja ohjausta. Suurin osa ajasta harjoittelijat ovat sitten apukäsinä ja pyllynpyyhkijöinä, mikä tietysti on hyvin väärin, että he joutuvat tekemään raskasta ja suorittavaa työtä palkatta.