Harmittaa kun poikani hyljännyt minut

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:58"]

Kuulostat ihan mun anopilta! Ootko Itä-Suomesta?
Minunki anoppi lopetti yheydenpidon kun ensimmäinen penska syntyi...

[/quote]

En ole Itä-Suomesta, vaan satakunnasta.

[/quote]Heh, tää selittääkin jo paljon, niin oli minun mummonikin. Se "kun minä vaan hyvää hyvyyttäni" - tyyppi. :D

Olisipa hauska tietää minkä ikäisiä nämä poika ja miniä ovat...

Mulla on ollut miltei prikulleen samanlainen tilanne oman anoppini kanssa. 
Se tyhjän pesän syndrooma, joka purkautuu siihen, että kaikki on tyhmän miniän syytä kun kehtaisikin lyödä hynttyyt yhteen poikareppanani kanssa. 

Meilläkin oli mykkäkoulua pitkään mutta sitten kun meille tuli lapsia niin minä sanoin miehelleni, että ei meidän tarvitse alkaa läheiseksi anopin kanssa, mutta annetaan nyt lapselle mummo kuitenkin jos kaikki osapuolet sitä toivovat. Mun mielestä se lasten saaminen vaikutti positiiviesti meidän ja anopin väliseen suhteeseen. Ennen lapsia anoppi ei oikein tiennyt, että miten sen kuuluisi olla osa meidän parisuhdetta, kun ei ole enää se ykkösnainen pojalleen mutta ei nyt kuitenkaan haluaisi kokonaan olla ulkona meidä elämästä. Se aiheutti paljon ristiriitoja, loukkauksia, ilkeitä sanomisia ja suoranaista kiusaamista.

Nyt anopilla on selkeä rooli meidän perheessä, ennen kaikkea hän on lapsiemme isoäiti. Emme varmaan koskaan tule olemaan kovin läheisissä väleissä mutta olemme kuitenkin asiallsissa väleissä ja lapset rakastavat mummiaan äärettömän paljon. Mulla ainakin se äidinrakkaus lapsiin sai heltymään siltä osin, että halusin edes jonkinlaisen sillan rakennettua anopin ja lasten välille.

Eka tapaaminen anopin kanssa sujui niin, että tapasimme keskustassa kahvilla, yleisellä paikalla. Kukaan ei kehtaa aloittaa raivokasta riitelyä pikkukahvilassa ja kahvikupin äärellä keksi juttua paremmin ihan pinnallisista asiosita. Aluksi tapasimme aina jossain yleisellä paikalla, suosittelisin teillekin.
Eikä mitään ystäviä mukaan! Sinä, poikasi ja miniä vaan tai jos miehesi haluaa mukaan niin mikä ettei?

Ota vasta sitten yhteyttä sekä poikaasi että miniään, kun olet oikeasti pahoillasi ja valmis pyytämään anteeksi kummaltakin. Nyt kirjoituksistasi paistaa jo kauas se, että et koe tehneesi mitään väärää, etkä todennäköisesti edes pyytäisi anteeksi. Todennäköisestii valittaisit vain, miten ikävää on ollut se, että sinut on hylätty ja eristetty lapsen lapsestasi. Tuolla asenteelka on ihan turha mennä korjaanaan noin rikkinäisiä välejä, vaan tuossa tilanteessa on ihan oikeasti mentävä paikalle lakki kourassa.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:58"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:25"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:23"] Mieheni on kertonut pojalle ja miniälle että haluaisin tavata pojan ja keskustella tuosta riidasta.
Poika oli sanonut, että tarvii aikaa ja miniä sanonut että kun tavataan niin hän tulee ehdottomasti mukaan.

Mutta onko se liikaa pyydetty jos haluaisin ekaksi keskustella kahden kesken poikani kanssa?
On totta kai reilua että pyydän myös miniältä sen jälkeen anteeksi, koska häntäkin loukkasin sen riidan aikana päin naamaa. Mutta tiedän että jos nyt seuraavan kerran tavattais minä, poika ja miniä niin miniä ei ymmärtäisi minua ja loukkaantuisi jokaisesta sanastani takuuvarmasti.
Poikani on ennenkin sietänyt suoraa puhettani ja nyt kai sitten miniä loukkaantui pahemmin ja sai poikanikin suuttumaan mulle. Eli kyllä poikani tietää että haluaisin hänet tavata ja jutella kahdenkesken.   [/quote]   Mitähän oikein sanoit? Poikasi päättää näkeekö sinut yksin vai ei, jos haluaa vaimonsa mukaan niin sinäpä et sille voi mitään. [/quote] Eiköhän ne pojan ja äidin välit ole vain ja ainoastaan yksinomaan heidän välinen asia ja miniä voi pysyä kotona. Täällä on nyt selkeästi nuoria tai nuorekkaina itseään pitäviä vaan vastaamassa ap:lle. Totta jäi voi sanoa huolensa jos pitää liian nuorina. Mutta lopulta nuoret aikuiset vastaa itse aikaansaanoksistaan eikä niille voi mitään. Olisiko ap miniä vaikuttanut poikaasi erottava&cx t valoa jos ruoka ei ole poikasi tapaista. Ei anoppi ole aina syyllinen, joskus miniässäkin voi olla vikaa! M26

[/quote]

Tässä tapauksessa se vaan tais olla miniä joka sai ne ap:n haukut niskaansa. Jos ja kun ap on sama kuin aiemmissa ketjuissa ollut kirjoittaja. Miniänhän se ap haukkui, ei poikaansa, joten asia todellakin kuuluu myös miniälle. Ilmoitti mm. että ei halua tuon miniän lapsenlapsia, nyt on sitten tainnut mieli muuttua. Jos mun äiti haukkuis mun miehen niin pakko sanoa, että en mäkään haluais olla äitini kanssa tekemisissa. Aiempien kirjoitustensa perusteella ap on melkoisen hullu, hänellä on jonkunlainen sekopäinen riippuvuussuhde vanhempaan poikaansa. Ap:han selitteli, että äidin ja pojan suhde on ainutlaatuinen eikä poika koskaan voi rakastaa vaimoaan yhtäpaljon kuin äitiään. Äiti on pojalle aina se ykkösnainen. Hullu mikä hullu. 

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:17"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:00"] Joo ota ihmeessä ulkopuolinen ystäväkin jolla sun oma näkemys sinne mukaan. Huoh.  [/quote] Aivan... ystävä, joka on kuullut vain ap:n version tapahtuneesta... :/

[/quote]

Siis et kai tajunnut , että vitsillähän minä sitä ystävääni ehdotin. Ihan yhtä puolueellinen olisi hän kuin poikani vaimo.
Mutta en minä nyt tosissaan meinannut ystäviäni tähän riitaan sotkea mukaan.

 
[/quote]

Miniäsi on poikasi vaimo ja lapsen äiti. Olet loukannut heidän perhettään. Miten voit olla noin itsekeskeinen? Et sinä mitään sovintoa hae jos jätät miniän pois tapaamisesta. Olet pelkuri. Miksi miniällä ei saisi olla mielipidettä asiaan jonka sinä olet aiheuttanut. Sinä olet loukannut heitä molempia. Tuntuu siltä että heidän parempi ilman sinua. Kaikesta loistaa se ettet arvosta lapsenlapsesi äitiä.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:00"] Joo ota ihmeessä ulkopuolinen ystäväkin jolla sun oma näkemys sinne mukaan. Huoh.  [/quote] Aivan... ystävä, joka on kuullut vain ap:n version tapahtuneesta... :/

[/quote]

Siis et kai tajunnut , että vitsillähän minä sitä ystävääni ehdotin. Ihan yhtä puolueellinen olisi hän kuin poikani vaimo.
Mutta en minä nyt tosissaan meinannut ystäviäni tähän riitaan sotkea mukaan.

[/quote]

Onko sinulla suhde tuon ystäväsi kanssa vai onko poikasi loukannut häntä? Etkä oikeasti ymmärrä mitä eroa on poikasi vaimollaa (jonka kanssa et poikasi halunnut tekevän lasta) ja jollain omalla ystävälläsi? Ihanko oikeasti yhä olet sitä mieltä, että poikasi vaimo on ulkopuolinen henkilö?!

Meillä miehen kanssa samanlainen tilanne, miehen sukuun välit poikki, lähinnä vanhempiin ja tätiinsä, muttei voida olla kenenkään kanssa tekemisissä näkemättä näitä kolmea, jotka juuri yhtä törkeällä tavalla loukkasivat meitä kun tulin raskaaksi. Osan sanoivat vieläpä selän takana mieheni veljelle ja mummille! "Olisi pitänyt tehdä abortti, ei niistä oo perheeksi, se nainen vaan manipuloi, meidän poika ei mitään päätöksiä saa itse tehdä, millä ne luulee pärjäävänsä", olihan näitä vaikka ja mitä, myös minun vanhempani haukuttiin. Tästä on nyt kaksi vuotta ja kaksi kuukautta. Edelleen jokaisena juhlapyhänä, sekä lapsen syntymäpäivänä tulee kortti, pahimmillaan anoppi tuo lahjoja ovenkahvaan roikkumaan vaikka miehen velikin on tehnyt selväksi, että äitinsä lopettaisi. Ja kuten joku aiemmin jo sanoi, tämä ei ollut pelkkä yksi loukkaus, tämä oli vain sinetti mieheni kurjalle lapsuudelle, joka vihdoin sai katkaistua piinaavan siteen perheeseensä, joka ei hänestä koskaan ole aidosti välittänytkään. Sanoihan miehen isäkin minulle anopin nauraessa vieressä, ettei koskaan olisi mieheni halunnut syntyvänkään. Joten kannattaisiko sinunkin katsoa peiliin ja myöntää virheesi? Kukaan ei hylkää vanhempaansa ilman painavaa syytä. Niin ja tottakai meidänkin tapauksessamme minua haukutaan ympäri kyliä. Kas kummaa, anopin toimesta.

Ette edes tiedä mistä meidän riidassa oli kysymys. Kysyin alle 20-vuotiaalta tytöltä kerrottuaan olevansa raskaana, että aiotteko pitää lapsen vai mitä olette ajatelleet tehdä?
Siitähän se sota syttyi...  En sanonut, etten haluaisi heille lapsia ja kyselinkin vain että ovatko nyt ihan varmoja päätöksestään, että hyppy äidin ja isän saappaisiin koulunpenkiltä on aikamoinen hyppy.

Ja erittäin hyvinhän he ovat pärjänneet, olen aidosti iloinen heidän puolesta. Mutta en siltikäan sitä kadu, että kysyin että ovatko varmasit valmiita tähän valintaan. En kyseenalaistanut, etteivätkö onnistuisi.
En ole haukkunut miniää, sanoin vain ja ainoastaan sen pojalleni, että onko hän valmis siihen, että tekee loppuelämän töitä ja ansaitsee rahaa jotka sitten vaimo ja lapset kotona saavat kuluttaa. Vaimo ei ole päivääkään ollut työelämässä ja onkin sanonut suurimmaksi haaveeksensa olla kotirouvana ikuisesti.
Poikani taas haaveillut asunnon ostoista, ulkomaille muutoista, ei perheen ainoana rahasampona noihin unelmiin pääse käsiksi jos perustaa perheen noin aikaisessa vaiheessa.
Mutta kunnioitan heidän elämää. Mutta ihme kun mitään ei saisi kyseenalaistaa?
Kyllä hekin sanoivat minulle että miksi ostitte noin ison talon, kun olette kaksin kotona. En minä siitä loukkaantunut. Saa sitä minunkin valintoja kyseenalaistaa.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:17"]Siis et kai tajunnut , että vitsillähän minä sitä ystävääni ehdotin. Ihan yhtä puolueellinen olisi hän kuin poikani vaimo.[/quote]

No olipa huono vitsi. Etkö itse tajua, että vertaat miniääsi, jota olet loukannut, täysin ulkopuoliseen henkilöön? Ystävä on riidassa sivustaseuraaja. Miniä osallinen ja loukattu, sanoithan itsekin loukanneesi häntä päin naamaa. Miksi haluat jättää sopimisessa miniän ulkopuolelle, ja ottaa yhteyttä vain poikaasi? Sinua harmittaa, että sinut on jätetty isovanhempana ulkopuolelle (ehkä ihan ansaitusti), etkä esimerkiki isoisän tavoin saa tavata lasta, mutta samalla yrität itse tehdä miniästä ulkopuolisen. Jos loukkasit miniää, ja hän oli riidassa mukana, riita ei ole pelkästään sinun ja poikasi asia.

Poikasi on aikuinen mies, jolla on vaimo ja perhe. Kunnioita sitä, jos hän haluaa selvittää perhettään koskeneen riidan perheenä. Ole ylpeä siitä, että olet kasvattanut pojastasi vaimolleen ja perheelleen uskollisen miehen ja isän, ja ymmärrä, että jos haluat lämpimät välit tähän perheeseen, et voi valikoiden olla mukava vain pojallesi ja lapsenlapselle, ja kohdella miniää ulkopuolisena. 

"ainoastaan sen pojalleni, että onko hän valmis siihen, että tekee loppuelämän töitä ja ansaitsee rahaa jotka sitten vaimo ja lapset kotona saavat kuluttaa"

Mitä helvettiä ap? Tuohan on ihan kohtuuttoman rumasti sanottu.

Ajattelethan asiaa myös poikasi näkökulmasta? Oma äiti kritisoi elämän tärkeimpiä valintoja (kun pitäisi päinvastoin kannustaa) ja sitten pistää välit poikki. Nyt sitten on loukkaantunut kun POIKA ei ota yhteyttä kaiken tuon jälkeen..

Minusta olet itse eristänyt itsesi pojan perheestä. Pyydä vilpittömästi anteeksi, mielestäni poikasi tai miniä ei ole tehnyt mitään väärin.

Minusta kaksin tapaaminen poikasi kanssa ei ole kuitenkaan liikaa pyydetty, mutta ihan pojastasi kiinni haluaako niin tehdä. Miniä varmasti on sekä henkilökohtaissti loukkaantunut että myös poikasi puolesta ja ilmeisen syystä huolissaan.

Tsemppiä kuitenkin välien selvittelyyn. Avainjuttu on ymmärrys siitä, että olet itse välirikon aiheuttanut, eikä sen korjaaminen ole kenenkään toisen osapuolen velvollisuus.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:43"]Mutta en siltikäan sitä kadu, että kysyin että ovatko varmasit valmiita tähän valintaan.[/quote]

Eli et siis kadu sitä, että tuli möläytettyä jotain loukkaavaa ja välit meni. Anna sitten olla.

Miten kuvittelit, että sinun kyseleminen muuttaa tilannetta? Että kun äiti kysyy, että oletkohan nyt ihan varma, poika alkaakin epäröidä ja toteaa, että en mä sitä lasta haluakaan? Kyllä se päätös on yleensä tehty siinä vaiheessa, kun raskaudesta kerrotaan. Kun vauvauutisia tulee, on tapana onnitella.

Kyllä mä ymmärrän, että tuollainen päätös voi huolettaa ja herättää ksymyksiä, mutta on todella loukkaavaa huomautella siitä ääneen!

Näyttää siltä, että nuoripari pärjää paremmin ilman sinun neuvojasi. Ehkä he haluavat suojella perhettään ja sen hyvinvointia sillä, että ovat vain valikoitujen ihmisten kanssa tekemisissä. Se on ihan fiksua, sillä pienen lapsen vanhemmilla on paljon tekemistä ja huolehdittavaa, ja on tärkeää, ettei uuvuta itseään turhilla stressinaiheilla. Kokemuksesta tiedän, että joskus on lapsen ja koko perheen etu se, että pidetään välimatkaa niihin ihmisiin, jotka vain vievät voimia ja tuottavat pahaa mieltä. 

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:43"]Vaimo ei ole päivääkään ollut työelämässä ja onkin sanonut suurimmaksi haaveeksensa olla kotirouvana ikuisesti.

Poikani taas haaveillut asunnon ostoista, ulkomaille muutoista, ei perheen ainoana rahasampona noihin unelmiin pääse käsiksi jos perustaa perheen noin aikaisessa vaiheessa.[/quote]

Jos vaimon ainoa tavoite on kotirouvailla, eikä hänellä ole hyväpalkkaista ammattia, niin tuskimpa ehtisivät merkittäviä summia säästää ja omaisuutta kerätä, vaikka lapsentekoa muutamalla vuodella lykkäisivätkin. Sitä paitsi, varsinkin jos haluaa useamman lapsen, eikä aivan pienillä ikäeroilla, se on aloitettava aikaisin, ennen kuin ikä tekee perheenlisäyssuunnitelmista mahdotonta. Jos joku tuossa on ongelma, niin se, että pariskunnan osapuolilla on ehkä erilaiset toiveet ja tavoitteet, mutta se taas on heidän keskenään ratkaistava asia.

Minusta on erittäin ok neuvoa ja opastaa omia lapsia, mutta se on tehtävä ajoissa, eikä siinä vaiheessa kun ollaan jo lyöty hynttyyt yhteen kumppanin kanssa ja raskaustesti näyttää plussaa. Muistan itsekin, että esimerkiksi haavemmateista, asumisesta tai matkustelusta puhuessani vanhemmat antoivat ajateltavaa tuomalla esiin erilaisia näkökulmia tai esimerkkejä, miten eri valinnat vaikuttavat, mutta eivätpä ole enää itsenäistymisen ja parisuhteen perustamisen jälkeen puuttuneet valintoihini. Ja miksi pitäisikään, sain kotoa hyvät eväät ja niiden avulla ja omien päätösteni perusteella olen elämästäni tehnyt sellaisen kuin haluan.

Lopeta poikasi ja miniäsi syyttely ihan ensimmäisenä. Ja karista tuo marttyyriasenne yltäsi. Kirjoita pojallesi ja miniällesi kirje, pyydä anteeksi, kerro, miten pahollasi olet. Älä syytä heitä puolella sanallakaan! Kirjoita minä muodossa, mitlä sinusta tuntuu, mitä ajattelet - hyviä lämpimiä asioita. Kysy voisittek tavata, kerro, että haluat olla osa heidän ja lapsenlapsesi elämää. Kerro, että olet ylpeä heistä jne.

Sinä voit kasvattaa itseäsi vanhempana. Muista, että pyytämättä annettu neuvo ei ole ikinä tervetullut. Kuulostaa vähän siltä, että poikasi on valinnut äitinsä kaltaisen puolison. Mutta muista, että kaikki, mitä miniäsi ajatuksista tiedät olet kuullut miehesi tulkitsemana miehesi suusta, et miniältäsi. Vaihda asennetta Ala ajatella miniästäsi hyviä ja positiviisia asioita, se vaikuttaa käytökseesi sitten, kun tapaaette.

Tämän takia toivon että oma anoppi potkasis tyhjää ennenkuin aletaan miehen kanssa lapsia väsäämään ja häitä suunnittelemaan. Miksi äidit on aina niin kiinni AIKUISiSSA pojissaan.

haha. ap loukkaantui siitä, että hänelle loukkaannuttiin ja nyt pojan pitäisi pyytää anteeksi että menikin niin ottamaan itseensä. AP:han vain toi suuren huolensa esiin mm. haukkumalla miniän ja heidän koko elämänsä päin naamaa :D Tätä tapausta ennen ap on jo laukonut muitakin "huolia" pojalleen, mutta poika on vain nöyrästi ne aina niellyt. Ap on suunnitellu anteekspyyntöä, mutta miniä luultavasti loukkaantuisi tästä anteeksi pyynnöstä vain lisää.. eli mitään oikeaa anteeksi pyyntöä ei edes ole tulossa, vaan ap haluaisi kovasti että miniä ymmärtäisi sen tosiasian että hän on huono puoliso ja huono äiti. Mietis nyt arvon ap itsekin, miltä tilanteenne vaikuttaa.. 

Voi voi, ap. Sinulle tämä on ehkä vain yksi riita, mutta lapsellesi, pojallesi tämä juttu välillänne voi olla ns. koko elämä. Eli paljon suurempi asia kuin sinulle. Eli kun sinä olet loukannut häntä, ette olleet vielä aivan tasaväkisiä, vaan loukkasit pienempääsi ja heikompaasi, joka joutuu rakentamaan elämäänsä tukeutuen sinuun tai sitten ei-tukeutuen.

Eihän sinun elämäsi rakennu ja tukeudu lapsesi tekemisten varaan, sikäli olette tässä aivan eri asemassa. Jos et tätä tajua vaan kuvittelet, että kyseessä on vain yksi jokin riita, niin ahhah et saa ikinä sopua lapsesi kanssa. Etkä miniän.

Ja kuten joku jo sanoikin, tämä tilanne ei ole takuulla rakentunut tuosta yhdestä asiasta, vaan se on ollut pojallesi se silmät aukaiseva viimeinen niitti, ettei sinun kanssasi voi tulla toimeen, ellet muuta suhtautumistasi.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:12"]

Sellaiset äidit, jotka eivät pysty myöntämään lapselleen olevansa väärässä vaikka itsekin tietää niin olevan, ja jotka eivät pysty pyytämään lapseltaan anteeksi, eivät varmaan pysty muodostamaan kovinkaan läheistä suhdetta lapsiinsa. Joten en usko, että tuo riita mikä teillä oli, on ainoa syy välirikkoon, se oli se lopullinen sinetti. Jos on pakonomainen tarve olla aina oikeasssa, ei kuuntele toista ja toisen tarpeita, eikä sellainen voi olla kovin syvä ihmissuhde sellainen, jossa vain toinen tulee kuulluksi. Olette erkaantuneet jo viimeistään pojan murrosiässä, jos silloin et ollut paljoa kärryllä pojan elämästä. En minäkään olisi kyllä kertonut kaikentietäjälle paljoakaan. Mikään ei ole rasittavampi ihmistyyppi - no ehkä joku psykopaatti.

[/quote]Joku sanoi jossain aiemmassa viestissä että "äidin ja lapsen suhde on se kaikkein läheisin" tms. Ajattelin että eipä tuokaan kommentoija elämästä paljon tiedä. Tämä lainaamani kommentti kertoo juuri omasta taustastani. Eivät kaikki äidit ole sydämeltään äitejä vaikka fyysisesti olisivatkin, ja joillain lapsilla ei ole koskaan aitoa avointa ja läheistä suhdetta äitiinsä, ei vaikka puitteet olisivat kunnossa ja ulospäin kaikki näyttäisi hyvältä.