Lue keskustelun säännöt.
Oppari ja riittämättömyys + kauhea stressi
20.11.2021 |
Teen parhaillaan opinnäytetyötäni ja kiire on. Tämä työ on tuonut perfektionistisia piirteitä itsessäni esiin. Työssäni on monta isoa aihetta, joten en voi jokaiseen pureutua kovinkaan syvällisesti. Tuntuu, että kaikissa asioissa on miljoona tärkeää asiaa mitkä pitäisi huomioita, enkä kaikkea kykene huomioimaan omassa työskentelyssäni. Työni on luonteeltaan fyysinen tuotos, jossa virheet näkyvät konkreettisesti jos niitä ilmenee. Kaikkea ei voi etukäteen varmistaa myöskään. Ohjaajani on vässykkä, hänestä ei ole ollut apua, vain haittaa. Ohjaajaa ei voi vaihtaa. Tuntuu, että tästä tulee ihan paska enkä haluaisi julkistaa koko työtä. Olen miettinyt jopa opintojen keskeyttämistä vain tämän takia, muuten tutkinto olisi kasassa. Vihaan tätä.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Juha T. Hakalan tuotanto auttaa tässä. Esim. Vähemmän on enemmän.
Ydinsanoma: paskakin on parempi kuin ei mitään. Eli lähde suosiolla tekemään paskaa, niin kuin oletkin jo hienosti oivaltanut.
Kiitos kirjavinkistä. Tuo on totta, paskakin on parempi kuin ei mitään, yritän sen voimalla jaksaa eteenpäin. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedosta se fakta, että valmistumisesi jälkeen kukaan ei ikinä tule kysymään opparisi arvosanaa tai sisältöä. Se auttaa kummasti.
Olen miettinyt jopa opintojen keskeyttämistä vain tämän takia, muuten tutkinto olisi kasassa.
Tuo on viimeinen asia, mitä kannattaa tehdä. Menisi vuosien työ (se muu opiskelu) ihan hukkaan. Nyt vaan asenteella "mahdollisimman äkkiä eroon paskasta" työ palautukseen ja sitten voit unohtaa koko jutun. Vaikka työstä tulisi kuinka paska, se on silti parempi kuin olla opparia vaille valmis X.
Tuo on kyllä peräsuolesta, että ohjaajat eivät kaikissa kouluissa ole lainkaan kiinnostuineita siitä ohjaamispuolesta. Mietin monesti oman ohjaajani kohdalla, miksi hän ylipäätään on opinnäytetyöohjaajan tehtävässä. Väkipakolla sain hänestä puristettua pari lausuntoa 7kk aikana. Loput ajasta työskentelin yksin. Lopulta ainut motivaattori oli päästä siitä koulusta ja erityisesti ohjaajasta eroon.
Juha T. Hakalan tuotanto auttaa tässä. Esim. Vähemmän on enemmän.
Ydinsanoma: paskakin on parempi kuin ei mitään. Eli lähde suosiolla tekemään paskaa, niin kuin oletkin jo hienosti oivaltanut.