Lue keskustelun säännöt.
Muistatteko että 90-luvulla oli jotenkin paljon positiivisempi ilmapiiri yhteiskunnassa?
20.11.2021 |
Aika positiivista ja optimistista aikakautta oli 90-luvun jälkipuolisko ainakin...
Puolueita haukuttiin silloin siitä, että niissä ei ole mitään eroa, kun ne on kaikesta suurin piirtein samaa mieltä. No sitä vaaraa ei kyllä nykyisin ole.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Ollaankohan me elettu ap:n kanssa samalla 90-luvulla? Maassa vallitsi massatyöttömyys, monet joutuivat loppuiäkseen velkavankeuteen, kun asuntojen hinnat romahtivat, jotkut onnekkaat pääsivät sitten myöhemmin velkajärjestelyyn. Firmat menivät konkurssiin, ihmiset ajautuivat epätoivoissaan itsemurhiin. Julkisen hallinnon leikkauslistat olivat loputtomat. Kouluissa puolitettiin jopa pyyhekumeja, jotta kaikille riittäisi. Itse oli opiskelija ja tulevaisuus näytti toivottomalta, edes kesätöitä ei tahtonut löytyä. Vakituinen työ löytyikin sitten vasta vuosia valmistumisen jälkeen 2000-luvun alkupuolella.
Korot alkavat nyt nousta, paljon ollut juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo muistan miten positiivista oli tulla kiusatuksi ja syrjityksi, kun olin ihan pikkiriikkisen erilainen ja massasta poikkeava lapsi. Aikuisetkin osallistuivat.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut Somea.
SOME on kaiken pahan alku.
Some on mahtava asia, mutta samalla myös kauhea asia.
Aiheuttaa mm. mielenterveysongelmia nuorille.
Muistan ysärin hyvänä aikana. Ihmiset olivat yhteydessä toisiinsa aidosti, ystävyydet ja suhteet olivat aidompia ja ulkonäölle ei vaatteiden ja meikin lisäksi tehty puunausta vaan loppu oli kullakin mitä oli ja se hyväksyttiin. Myös rumat ja finninaamaiset sai kumppaneita, koska ihmiset vietti aikaansa toisiinsakin tutustuen eikä vain puhelimilla. Jotenkin inhimillisempää oli meno ja arvot tuntuivat pehmeämmiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut Somea.
SOME on kaiken pahan alku.
Some on mahtava asia, mutta samalla myös kauhea asia.
Aiheuttaa mm. mielenterveysongelmia nuorille.
Minusta on mukava kirjoittaa erilaisille nettifoorumeille, mutta olisi älytöntä kertoa omasta yksityiselämästään sosiaalisessa mediassa olematta mikään julkisuuden henkilö. Tietyistä ammateissa se julkisuus on varsin pakollinen osa tekemistä kuten jos sattuu olemaan politiikko, urheilija, näyttelijä, muusikko tai toimittaja. Tosin kummastihan noihin erilaisiin tosi-tv-ohjelmiin löytyy suhteellisen nuorta porukkaa, jotka tahtovat ehdoin tahdoin julkisuuteen koheltamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvämuistinen kirjoitti:
Ei todellakaan ollut. 1991 alkoi historian pahin lama, jonka seurauksista moni kärsi vuosikymmenet. 90-luvun loppupuoli oli parempaa aikaa, mutta kaukana 80-luvun (katteettomasta) optimismista.
Paitsi että sen pahimman laman aikana Suomessa vielä asiat toimi. Sosiaalituet olivat hyvät, julkinen terveydenhoito toimi ,koulutus oli maailman kärkeä, rikollisuus oli lähes olematonta jne.
Oikeastaan kaikki oli paremmin kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvun loppupuolisko voittaa silti 90-luvun loppupuoliskon laaja-alaisemmalla hyvinvoinnillaan. Vuosituhannen vaihteessa teknologia ja kaupungistuminen alkoi jyllätä. Se ei silloin eikä varsinkaan enää riitä millään tuottamaan kokonaiseen valtioon hyvinvointia. 80-luvulla tapahtui siis sitä että melko simppelillä työllä saavutti top-promillen maailmanväestöstä elintason. Ei tule toistumaan enää koskaan maailmanhistoriassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, kaikesta turhanpahastujilla ei ollut keinoja osoittaa pöyristymisiään kun netin käyttö ei ollut vielä ihan arkipäivää ja vaati jopa osaamistakin jonkin verran.
(Juujuu, netissä olen ollut aktiividesto vuodesta 1989...)
Höpsis. Sanomalehtien paperiversiot olivat täysissä voimissaan ennen koko kansan nettiyhteyksiä ja niiden mielipideosastot suuressa suosiossa. Mielipiteitä ei tosin päässyt laukomaan reaaliajassa ilman sensuuria.
Höpsis itsellesi. Isäni sattuu olemaan pitkän linjam journalisti evp ja sanoo että näille nykyajan pahastumisille ei olisi annettu koskaan samalla tavallla sijaa kuon nykyään netissä pystyy laittamaan, oli sanoja sitten tavallinen kansalainen tai poliitikko - paitsi 70-luvulla toimi "neuvostovastaisuus" samanlaisena taikaloitsuna kuin nykyään eräs toinen asia, sen sanoessaan pääsi varmasti framille jos oli poliitikko.
Tänään tavallinen kansalainen omaa ihan samanlaiset mahdollisuudet pahastumispöyristymiseen kuin takavuosien poliitikot, mutta bonuksena reaaliaikaisuus päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Positiivisempi meno alkoi keväällä -95, jolloin Lipposen sateenkaarihallitus aloitti ja tuli myös se kiekkokulta. Vähitellen siihen innostuksen piiriin ajauduin itsekin, vaikka raskas alkuvuosikymmen pitkään painoikin harteilla. En sen ajan politiikasta pitänyt ollenkaan, mutta muuten tuli kyllä sitten kaikenlaista kivaa, joka vei mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Positiivisempi meno alkoi keväällä -95, jolloin Lipposen sateenkaarihallitus aloitti ja tuli myös se kiekkokulta. Vähitellen siihen innostuksen piiriin ajauduin itsekin, vaikka raskas alkuvuosikymmen pitkään painoikin harteilla. En sen ajan politiikasta pitänyt ollenkaan, mutta muuten tuli kyllä sitten kaikenlaista kivaa, joka vei mukanaan.
Maaseudulla lama ja kurjuus alkoi juuri 1995 Eun ja Lipposen hallituksen maatalousvihamielisen politiikan takia. Vasta Jäätteenmäen/Vanhasen aikana alkoi maaseudullakin asiat paranemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1990-luku oli hieno vuosikymmen. Silloin oli paljon kauniita lauluja ja ihania elokuvia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut persuja silloin
Ei mutta uusnasseja ja skinejä niin perkeleesti.
Vierailija kirjoitti:
1990-luku oli hieno vuosikymmen. Silloin oli paljon kauniita lauluja ja ihania elokuvia.
1990-luku oli hieno vuosikymmen.
Tuntuu hienolta että olen ollut olemassa silloin.
Olen kiitollinen jokaisesta päivästä, kun sydämeni sykki 1990-luvulla...
Vierailija kirjoitti:
Oli ankeaa koko 90-luku. Jossain vaiheessa muu Suomi alkoi selvitä lamasta, mutta pikkukaupunki, jossa asuin, ei toipunut koskaan. Työttömyys, ankeus ja apaattisuus vaan syveni. Sellaiset teinivuodet.
Kyllä, lama-aika oli ankeaa. EU:hun liittymisestäkin kiisteltiin ja Balkanilla sodittiin. Mutta silloin ei ollut tällaista vastakkainasettelua, vihaa ja trollausta kuin nykyään. Oli toivoa, että lamasta noustaan, ja 2000-luvun alku oli parasta ja positiivisinta aikaa ikinä. Neuvostoliiton romahdettua ja Nokian menestyessä uskottiin markkinatalouden ja liberalismin voittokulkuun.
Hyvinkin mahdollista. Persujen edeltäjä SMP teki mahalaskun ja konkurssin 1995 joten se vaikutti varmasti yhteiskunnalliseen keskusteluilmapiiriin huomattavasti. Nyt SMP on takaisin aiheuttamassa vastakkainasettelua ja jokainen näkee tulokset.
Vierailija kirjoitti:
90-luvun loppupuoli ja vielä 2000-luvun alkupuoli oli valtavaa Nokia-huumaa Suomessa. Nokia teki rahaa kuin roskaa.
90 luvulla EI OLLUT tätä politiikka länkytystä, kahtiajakoa.
Stalin oli verinen ja mielivaltainen diktaattori, joka vangitsi, näännytti nälkään ja teloitti huomattavan määrän neuvostokansalaisia niin rauhan aikana kuin sota-ajan oloissa. Noita vainojen uhreja ei edes suojellut se vaikka he olisivat kuinka vakuutelleet olevansa uskollisia kommunisteja.