Onko koirasta paljon vaivaa, vaikka siitä on myös paljon iloa?

Jos joutuu moista kyselemään, on vastaus selvä; ei koiraa :D

Ei sitä voi hyllylle nostaa silloin kun itse niin haluaa. Se on ja pysyy. Yksi mikä on ainakin ehdoton, on turvaverkko, jos vaikka itse sairastuu tai tulee sellaisia menoja, ettei ehdi tai jaksa.

Lisäksi voi koira sairastua vaikka mihin, kuten diabetekseen, olla synnynnäisesti rustovikainen, huonolonkkainen, kivulias, hermostoltaan heikko ja pelokas, vähän kaikelle allerginen (kallis erikoisruoka maksaa), ylivilkas tai aggressiivisuuteen taipuvainen, ei hyväksy millään muita uroksia/narttuja. Oksentaa autossa...Lista on loputon.

Koulutukseen pitää sitotutua ja olla 100% johdonmukainen. Työsarkaa riittää, todellakin, jopa 20 vuotta.

On ollut koiria kirjoitti:

Riippuu asenteesta. Jos on valmis kaikkeen mitä koiran omistaminen tarkoittaa,ei oo vaivaa.

Ehkä ihmiset ymmärtää tuon "vaiva" sanan eri tavalla. Mutta vaikka olisi kuinka henkeen ja vereen koiraihminen, kyllä jokainen tietää että niissä on hommaa jos koiraa hoitaa asiallisesti ja tunnollisesti. Siitä hommasta voi tietysti nauttia ja se tuo merkityksellisyyttä elämään, mutta kyllä siihen liittyy myös vaivaa. Vaikka koiraa rakastaa kuinka, voi esim. kakkojen kerääminen silti tuntua välillä vaivalta eikä etuoikeudelta.

Täältä patalaiskojen ruikuttajien palstalta kannattaa varmaan kysellä. Täällä ei porukka jaksa edes tarkastaa mitä on viestiinsä kirjoittanut ennen lähettämistä.

3 h joka päivä ulkoilut, ruokinnat ja hoito. Suuri huoli, koska vaan voi sattua jotain, vaikka toinen koira hyökkää päälle. Elämäntapa.

Vierailija kirjoitti:

On ollut koiria kirjoitti:

Riippuu asenteesta. Jos on valmis kaikkeen mitä koiran omistaminen tarkoittaa,ei oo vaivaa.

Ehkä ihmiset ymmärtää tuon "vaiva" sanan eri tavalla. Mutta vaikka olisi kuinka henkeen ja vereen koiraihminen, kyllä jokainen tietää että niissä on hommaa jos koiraa hoitaa asiallisesti ja tunnollisesti. Siitä hommasta voi tietysti nauttia ja se tuo merkityksellisyyttä elämään, mutta kyllä siihen liittyy myös vaivaa. Vaikka koiraa rakastaa kuinka, voi esim. kakkojen kerääminen silti tuntua välillä vaivalta eikä etuoikeudelta.

Vaiva viittaa mielestäni aina negatiiviseen suuntaan.

Koiran vaatima normaali elämä ei ole mitään vaivaa, vaan elämää koiran kanssa. Ja siihen kuuluvat nuo tietyt velvollisuudet hoitaa. 

Mutta onhan se hyvin viheliäistä, kun asetut hyvän ruuan jälkeen ystäväsi ja viinilasienne kanssa sohvalle katsomaan illan elokuvaa, ja koira suihkasee kunnon ripulit valkoiselle matolle eteenne. Siinäpä se loppuilta sitten rattoisasti kuluukin. Voi mennä pari pulloa viiniäkin vitutukseen.  eri

Riippuu ihmisestä. Osa kokee kaiken vaivana, jopa kukan kastelun tai naapurin Mairen ostoskassin nostamisen hissiin, puhumattakaan suuremmista hommista. Osa taas tekee polttopuut, hoitaa isot pihat, lämmittää uunit, hoitaa kasvihuoneen, puuhaa koko ajan ja jeesaa naapurin Mairea ihan mielellään.

Itse voi miettiä, kumpaa ihmistyyppiä on. Jos välille osuu, voi harkita jotain hamsterin ja kissan väliltä.

Itselleni koira on ilo. Ystävä, perheenjäsen. Ihan huipputyyppi, joka lenkkeilee joka säällä ja nauttii elämästä aidolla koiran riemulla. Tyyppi, joka saa hymyn kasvoille hetkessä. Tyyppi, joka on aina hyvällä tuulella ja joka jaksaa innostua pienistäkin.

Ei siitä vaivaa ole, jos on asennoiunut, että lenkkeillään sitten sen 2-3 tuntia päivässä. Varmasti on vaivaa, jos tuota ei jaksa tehdä päivittäin. Parempi ottamatta koiraa, jos tuo tuntuu vaivalta. 

Kannattaa myös muistaa se, että se ihana, pirteä ja suloinen taloasi vartioiva lenkkeilijäystäväsi ei ole pahimmassa tapauksessa kuin muutaman vuoden terve ja hyväkuntoinen, vaan voi sairastaa pitkäänkin, ennen kuin saat tehtyä sen lopullisen päätöksen tai loppu tulee itsekseen.

Koira saa kivunlievityksellä monia vuosia elämää (eläinlääkärin hoteissa ja ohjeilla tietenkin, eli ei missään tapauksessa anneta kärsiä) mutta sen vanhuksen kanssa pitää askeleen olla lyhyt ja hidas.

Moni mieltää koiran omistamisen vain hauskaksi ja kivaksi, ja koiran perusterveeksi ja ongelmattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa koirasta on? Kuolaava ja typerä elukka, joka kusee ja paskoo pitkin lattioita koko ikänsä koska ne ovat liian tyhmiä oppiakseen sisäsiistiksi vaikka tekisit mitä, syövät kaikkea mahdollista syötävää ja syömäkelvotonta mikä taas saattaa aiheuttaa myrkytyksen ja kuoleman tai kalliiksi tulevan leikkauksen kun joku syötäväksi sopimaton sulamaton esine jää jumiin sen ruoansulatuselimistöön eikä tule sieltä itsekseen pois ja kaiken lisäksi uroskoirat kiimoissaan nylkyttävät jokaista vastaantulevaa ihmistä ja eläintä roiskien spermaa heidän / niiden päälle.

Olet aika pska koiranomistaja jos et yhtäkään onnistunut sisäsiistiksi opettamaan. :D Eka ja ainoa koirani oli täysin sisäsiisti alle puolivuotiaana ilman kummempaa yrittämistä.

Monilla sukulaisillani ja tutuillani on ollut kymmeniä, ellei satoja koiria elämäni aikana eikä yksikään niistä ole elämänsä aikana sisäsiistiksi oppinut vaikka on tehty mitä se eteen, että ne sen oppisivat. Minulla ei koiraa koskaan ole ollut eikä tule. Riittää kun lapsuusperheessäni oli koko siellä asumisen ajan aina vähintään 2-3 koiraa ja lattiat täynnä kusta ja paskaa vaikka äiti siivosi niiden jälkiä minkä ehti eivätkä nekään koirat oppineet sisäsiisteiksi vaikka teki mitä. Ulos ne eivät tarpeitaan tehneet millään vaan niiden oli pakko päästä sisälle tekemään tarpeet lattialle vaikka olisi ollut kuinka kova hätä niin ulos tarpeita ei tehty.

Ottaisin koiran vain jos asuisin talossa isolla pihalla ja tekisin lyhyttä päivää töissä/etätöitä. Säälittää vähän koirat jotka makaa yksin kotona 10 tuntia päivässä ja ainoa ulkoilu on narun päässä.

Kokeile ensin vaikka puoli vuotta käydä lenkillä 3 kertaa päivässä VÄHINTÄÄN puoli tuntia kerta. Säällä kuin säällä. Kaikki koirat tarvitsee vähintään pari tuntia liikuntaa päivässä ollakseen henkisesti ja fyysisesti terveitä.

Tule myös joka päivä töiden jälkeen suoraan kotiin. Viikonloppuisin ennen drinkeille tak muualle lähtöä käy pitkä ulkoilu.

Näitä kun olet kokeillut niin saat hieman käsitystä miten paljon työtä on vain koiran lenkityksessä. Siihen päälle sitten muut jutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa koirasta on? Kuolaava ja typerä elukka, joka kusee ja paskoo pitkin lattioita koko ikänsä koska ne ovat liian tyhmiä oppiakseen sisäsiistiksi vaikka tekisit mitä, syövät kaikkea mahdollista syötävää ja syömäkelvotonta mikä taas saattaa aiheuttaa myrkytyksen ja kuoleman tai kalliiksi tulevan leikkauksen kun joku syötäväksi sopimaton sulamaton esine jää jumiin sen ruoansulatuselimistöön eikä tule sieltä itsekseen pois ja kaiken lisäksi uroskoirat kiimoissaan nylkyttävät jokaista vastaantulevaa ihmistä ja eläintä roiskien spermaa heidän / niiden päälle.

Olet aika pska koiranomistaja jos et yhtäkään onnistunut sisäsiistiksi opettamaan. :D Eka ja ainoa koirani oli täysin sisäsiisti alle puolivuotiaana ilman kummempaa yrittämistä.

Monilla sukulaisillani ja tutuillani on ollut kymmeniä, ellei satoja koiria elämäni aikana eikä yksikään niistä ole elämänsä aikana sisäsiistiksi oppinut vaikka on tehty mitä se eteen, että ne sen oppisivat. Minulla ei koiraa koskaan ole ollut eikä tule. Riittää kun lapsuusperheessäni oli koko siellä asumisen ajan aina vähintään 2-3 koiraa ja lattiat täynnä kusta ja paskaa vaikka äiti siivosi niiden jälkiä minkä ehti eivätkä nekään koirat oppineet sisäsiisteiksi vaikka teki mitä. Ulos ne eivät tarpeitaan tehneet millään vaan niiden oli pakko päästä sisälle tekemään tarpeet lattialle vaikka olisi ollut kuinka kova hätä niin ulos tarpeita ei tehty.

Taitaa olla koko kööri näitä hysteerisiä 1-2kg riehurättejä. Meidän lähipiirissä kaikki piskit yli 30kg eikä ole yhtäkään vahinkoa käynyt pentuiän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa koirasta on? Kuolaava ja typerä elukka, joka kusee ja paskoo pitkin lattioita koko ikänsä koska ne ovat liian tyhmiä oppiakseen sisäsiistiksi vaikka tekisit mitä, syövät kaikkea mahdollista syötävää ja syömäkelvotonta mikä taas saattaa aiheuttaa myrkytyksen ja kuoleman tai kalliiksi tulevan leikkauksen kun joku syötäväksi sopimaton sulamaton esine jää jumiin sen ruoansulatuselimistöön eikä tule sieltä itsekseen pois ja kaiken lisäksi uroskoirat kiimoissaan nylkyttävät jokaista vastaantulevaa ihmistä ja eläintä roiskien spermaa heidän / niiden päälle.

Olet aika pska koiranomistaja jos et yhtäkään onnistunut sisäsiistiksi opettamaan. :D Eka ja ainoa koirani oli täysin sisäsiisti alle puolivuotiaana ilman kummempaa yrittämistä.

Monilla sukulaisillani ja tutuillani on ollut kymmeniä, ellei satoja koiria elämäni aikana eikä yksikään niistä ole elämänsä aikana sisäsiistiksi oppinut vaikka on tehty mitä se eteen, että ne sen oppisivat. Minulla ei koiraa koskaan ole ollut eikä tule. Riittää kun lapsuusperheessäni oli koko siellä asumisen ajan aina vähintään 2-3 koiraa ja lattiat täynnä kusta ja paskaa vaikka äiti siivosi niiden jälkiä minkä ehti eivätkä nekään koirat oppineet sisäsiisteiksi vaikka teki mitä. Ulos ne eivät tarpeitaan tehneet millään vaan niiden oli pakko päästä sisälle tekemään tarpeet lattialle vaikka olisi ollut kuinka kova hätä niin ulos tarpeita ei tehty.

Taitaa olla koko kööri näitä hysteerisiä 1-2kg riehurättejä. Meidän lähipiirissä kaikki piskit yli 30kg eikä ole yhtäkään vahinkoa käynyt pentuiän jälkeen.

Koirat olivat monien rotujen edustajia, niin pieniä, keskikokoisia ja isoja koiria mutta mitkään niistä eivät oppineet sisäsiisteiksi. En ole koskaan kuullut koirasta, joka olisi sisäsiisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa koirasta on? Kuolaava ja typerä elukka, joka kusee ja paskoo pitkin lattioita koko ikänsä koska ne ovat liian tyhmiä oppiakseen sisäsiistiksi vaikka tekisit mitä, syövät kaikkea mahdollista syötävää ja syömäkelvotonta mikä taas saattaa aiheuttaa myrkytyksen ja kuoleman tai kalliiksi tulevan leikkauksen kun joku syötäväksi sopimaton sulamaton esine jää jumiin sen ruoansulatuselimistöön eikä tule sieltä itsekseen pois ja kaiken lisäksi uroskoirat kiimoissaan nylkyttävät jokaista vastaantulevaa ihmistä ja eläintä roiskien spermaa heidän / niiden päälle.

Olet aika pska koiranomistaja jos et yhtäkään onnistunut sisäsiistiksi opettamaan. :D Eka ja ainoa koirani oli täysin sisäsiisti alle puolivuotiaana ilman kummempaa yrittämistä.

Monilla sukulaisillani ja tutuillani on ollut kymmeniä, ellei satoja koiria elämäni aikana eikä yksikään niistä ole elämänsä aikana sisäsiistiksi oppinut vaikka on tehty mitä se eteen, että ne sen oppisivat. Minulla ei koiraa koskaan ole ollut eikä tule. Riittää kun lapsuusperheessäni oli koko siellä asumisen ajan aina vähintään 2-3 koiraa ja lattiat täynnä kusta ja paskaa vaikka äiti siivosi niiden jälkiä minkä ehti eivätkä nekään koirat oppineet sisäsiisteiksi vaikka teki mitä. Ulos ne eivät tarpeitaan tehneet millään vaan niiden oli pakko päästä sisälle tekemään tarpeet lattialle vaikka olisi ollut kuinka kova hätä niin ulos tarpeita ei tehty.

Kuulostaa oudolta, ettei koirat ole oppinut sisäsiistiksi? Itsellä ja tutuilla on koiria, mutta kaikkien koirat ovat kyllä sisäsiistiksi oppineet. Onko lapsuudenkodissasi nyt ihan oikeasti pidetti koirista hyvää huolta? 

Jos olet sinkku, kannattaa tosi tarkkaan harkita, kuka koiraa hoitaa, jos itse sairastut... Jos useampi ihminen taloudessa, kaikkien pitää sitoutua koiraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa koirasta on? Kuolaava ja typerä elukka, joka kusee ja paskoo pitkin lattioita koko ikänsä koska ne ovat liian tyhmiä oppiakseen sisäsiistiksi vaikka tekisit mitä, syövät kaikkea mahdollista syötävää ja syömäkelvotonta mikä taas saattaa aiheuttaa myrkytyksen ja kuoleman tai kalliiksi tulevan leikkauksen kun joku syötäväksi sopimaton sulamaton esine jää jumiin sen ruoansulatuselimistöön eikä tule sieltä itsekseen pois ja kaiken lisäksi uroskoirat kiimoissaan nylkyttävät jokaista vastaantulevaa ihmistä ja eläintä roiskien spermaa heidän / niiden päälle.

Olet aika pska koiranomistaja jos et yhtäkään onnistunut sisäsiistiksi opettamaan. :D Eka ja ainoa koirani oli täysin sisäsiisti alle puolivuotiaana ilman kummempaa yrittämistä.

Monilla sukulaisillani ja tutuillani on ollut kymmeniä, ellei satoja koiria elämäni aikana eikä yksikään niistä ole elämänsä aikana sisäsiistiksi oppinut vaikka on tehty mitä se eteen, että ne sen oppisivat. Minulla ei koiraa koskaan ole ollut eikä tule. Riittää kun lapsuusperheessäni oli koko siellä asumisen ajan aina vähintään 2-3 koiraa ja lattiat täynnä kusta ja paskaa vaikka äiti siivosi niiden jälkiä minkä ehti eivätkä nekään koirat oppineet sisäsiisteiksi vaikka teki mitä. Ulos ne eivät tarpeitaan tehneet millään vaan niiden oli pakko päästä sisälle tekemään tarpeet lattialle vaikka olisi ollut kuinka kova hätä niin ulos tarpeita ei tehty.

Taitaa olla koko kööri näitä hysteerisiä 1-2kg riehurättejä. Meidän lähipiirissä kaikki piskit yli 30kg eikä ole yhtäkään vahinkoa käynyt pentuiän jälkeen.

Koirat olivat monien rotujen edustajia, niin pieniä, keskikokoisia ja isoja koiria mutta mitkään niistä eivät oppineet sisäsiisteiksi. En ole koskaan kuullut koirasta, joka olisi sisäsiisti.

Jos eivät ole oppineet sisäsiistiksi, niin ei niistä ole pidetty kunnolla huolta sitten ja käytetty kunnolla ulkona. Kuulostaa siltä, että koirat on pahoin laiminlyöty hoidossaan. Tuosta olisi pitänyt tehdä jo eläinsuojeluilmoitus. 

Ensimmäisen vuoden aikana koirasta on tosi paljon vaivaa. Säikähdin jopa yhdessä vaiheessa että tuleeko tästä ikinä tottelevaista koiraa kun ensimmäisenä vuonna oli niin paljon haastetta. Koiralle pitää opettaa kaikki; sisäsiisteys, perustottelevaisuus, että se ei pure esineitä rikki, se ei pure käsiä, hihnassa kulkeminen, sille saattaa tulla eroahdistus jne. Sosiaalistaa se, totuttaa se erilaisiin paikkoihin kuten autoon jne. Kun se tulee kotiin kasvattajalta se saattaa valvottaa kuin pieni vauva, koska se saattaa inistä yöllä aina välillä.  Sillä voi olla vaihe kun se haastaa sinua. Kotona saattaa odottaa yllätyksiä kuten kakkaa, pissaa tai rikottuja esineitä. Kun luulee, että nyt se on oppinut, niin ei. Alussa voi olla lukuisia turhautumisia. Koira vaatii tosi paljon toistoa oppiakseen. Ei kannata ottaa koiraa jos ei ole valmis tuohon. Toki on vanhempia koiria, mutta niissä voi olla omat haasteensa jos ovat kodinvaihtajia ja totuttelevat uuteen kotiin ja tapoihin.

Omat haasteensa voi olla muiden koirien kohtaamisessa ja paljon näkee koiria jotka saattavat räyhätä jokaiselle vastaantulijalle. Voi vaatia aikaa ja omistautumista kitkeä ongelmakäytöstä. Jatkuva räyhääminen voi olla iso vaiva.

Sitten kun koira on oppinut perus "käytöstavat", kaikki on paljon PALJON helpompaa. Alkutaipaleella koiran kouluttamiseen kannattaa todella paljon satsata, koska jos satsaa, ja opitut asiat automatisoituu koiralla, kaikki on oikeasti helpompaa. Oma koirani on ollut todella tottelevainen sen jälkeen. Tietenkin on kyllä käynyt tuurikin oman koiran kanssa, ja on varmaan yksilöllisiä eroja esim. siinä, kuinka miellyttämishaluinen koira on ja kuinka paljon se haastaa omistajaansa. Rodustakin paljon kiinni ja yksilöstä. Oman koiran kouluttamiseen ei tarvittu mitään koirakoulua, vaan itse ostin vain yhden hyvän koirankoulutusoppaan, jota kävin koiran kanssa läpi pennusta yhden vuoden ikään ja netistäkin on löytänyt paljon vinkkejä koiran kouluttamiseen. Toki jotkut haluavat koiransa kanssa harrastaa jotain ja koirakoulu on hyvä paikka oppia asioita. Johdonmukaisuus on tärkeää, ettei vaadi koiralta yhdellä kerralla asioita yhdellä tavalla ja toisella tavalla toisella tavalla, mikä hämmentää koiraa.

Tottakai koirasta on tämänkin jälkeen vaivaa. Sen pitää saada liikuntaa riittävästi ja saada tehdä tarpeensa säännöllisesti ja ruoat säännöllisesti. Ikinä ei voi lähteä mihinkään reissuun ilman koiran ottamista mukaan tai hoitopaikan löytämistä. Aina pitää miettiä tunteja moneksiko tunniksi koiran raskii jättää yksin. Onnellinen koira tarvii myös älyllistä aktivointia joka tosin vaadi mitään ruudinkeksintää (esim. piilottaa nameja ja antaa koiran nuuskimalla etsiä ne), lenkeillä kun antaa sen nuuskia hajuja niin se on jo itsessään aktivointia, opettaa temppuja, olemassa on kaikkia koiran leluja jotka aktivoivat ja voivat toimia aivojumppana. Jo lenkki koirapuistoon voi olla mukavaa aktivointia koiralle tai ottaminen mukaan perheen kanssa jonnekin luontoretkelle. Se kulkee mukana sinne minne itsekin menee. Tietenkin paljon on varmaan koiria, jotka ovat turhautuneita liikunnan ja aktivoinnin puutteesta, ja ovat yksin ylipitkiä aikoja, mutta jokaisen pitäisi katsoa tässä vaiheessa peiliin.

Minulle koira ei ole mikään vaiva. Se pitää aktiivisena, on hyvä lenkkikaveri. Joskus koiran kanssa voi olla raskastakin, esim. kun se sairastuu jne ja sillä on vaikka ripuli. Tai jos itse on sairas niin siitä pitää silti huolehtia. Jos koiralla on vaikkapa ripuli se voi oikeasti voi vaatia silloin jatkuvaa huolehtimista ja yöunetkin saattaa katkeilla kun koira tulee vaatimaan ulosmenoa. Mutta kaikesta vaivastakin huolimatta itselle koirasta saatu ilo on moninverroin suurempi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa koirasta on? Kuolaava ja typerä elukka, joka kusee ja paskoo pitkin lattioita koko ikänsä koska ne ovat liian tyhmiä oppiakseen sisäsiistiksi vaikka tekisit mitä, syövät kaikkea mahdollista syötävää ja syömäkelvotonta mikä taas saattaa aiheuttaa myrkytyksen ja kuoleman tai kalliiksi tulevan leikkauksen kun joku syötäväksi sopimaton sulamaton esine jää jumiin sen ruoansulatuselimistöön eikä tule sieltä itsekseen pois ja kaiken lisäksi uroskoirat kiimoissaan nylkyttävät jokaista vastaantulevaa ihmistä ja eläintä roiskien spermaa heidän / niiden päälle.

Minulla on koira (suomenpystykorva) joka ei tee ainuttakaan noista asioista ja on niin fiksu että ymmärtää paljon sanoja puheesta.

Tällä hetkellä on koiranomistajan paras kausi; rapaa ja kuraa tippuva koira jokaisen lenkin jälkeen. Ehkä tympein duuni, mitä koira aiheuttaa, on juuri tuo rapatassujen pesu. Turkin trimmauksen olen ulkoistanut, koska en itse osaa, enkä viitsi opetella. Ulkoilu on kivaa ja karvakaverin kanssa se on vielä kivempaa, joten en pidä sitä vaivalloisena.

Isoin huono puoli koiran omistamisessa on se, että menot pitää suunnitella karvakaverin mukaan. Ei voi olla liian pitkiä aikoja pois kotoa ja lomareissut meidän perheessä mennään koiraystävällisten majoituspaikkojen mukaan.

Jotkut nauttii järjestää illanistujaisia ystävien kanssa. Mun mielestä sellainen olisi ihan kamalaa ja vaivalloista. Jopa toisen järjestämille kutsuille osallistuminen on mulle pakkopullaa. Sen sijaan koiran kanssa puuhaaminen, leikkiminen, ulkoilu jne on mukavaa ajanvietettä. Tarkoitan tällä siis sitä, että ei kukaan muu voi sanoa, onko koirasta liikaa vaivaa just sulle. Riippuu vähän siitä, mitä tykkää puuhailla.

Mieti toisinpäin: mitä iloa sinusta on koiralle? Pystytkö rikastuttamaan sen elämää, tarjoamaan turvaa sekä erilaisia virikkeitä kuin myös lepoa tarpeen mukaan? Joutuuko se elämään kanssasi stressaavassa elämäntilanteessa, jota sinun on vaikea mukauttaa koiran eloa helpottavalla tavalla?  Koira ei voi päättää mieleisiä olosuhteita, se joutuu tyytymään sinun arvioon koiralle tarpeeksi hyvästä elämästä. 

Onhan siitä. Mulla oli koiria 25 vuotta ja muutaman pentueenkin olen kasvattanut. Mutta kun viimeinen kuoli vanhuuteen ja munuaisvikaan viime keväänä, päätin että ei enää. Haluan nyt keski-iässä olla vapaampi, en tulla orjallisesti joka päivä töistä suoraan kotiin koiraa lenkittämään, haluan matkustella muuallekin kuin koirat salliville vuokramökeille jne.

Tavallaan myös kadun että uhrasin parhaat vuoteni koiraharrastuksille. Olen sinkku ja lapseton ja luultavasti suurin syy siihen on, että en koskaan käynyt muualla kuin töissä ja naisvaltaisissa koiraharrastuksissa. Missä sitä ketään tapaisi kun ei käy missään missä miehet?