Mitä te teette jouluaattona?

Vierailija kirjoitti:

Sitä mitä munakin päivinä. En osallistu näihin pakanallisiin juhliin.

Joulu ei ole pakanallinen juhla.

Lennetään Floridaan 22.12. Ei olla käyty siellä 2 vuoteen.

Kummeillani on uima-allas ja lasten takia lämmitetään sitä hieman.

Heillä on pariskunta kodinhoitajina. Mies hakee meidät kentältä ja vaimo kokkaa ihanaa ruokaa.

On kuulemma ihana, kun tulee taloon pitkästä aikaa elämää. Lennetään takaisin 7.1, Suomessa 8.1

Tissuttelen vähän viskiä ja mätän hulluna kinkkua. Yksin kotona olen todennäköisesti, jos en käy sitten naapurillekin tarjoon parit lasilliset.

Suurimman osan yksin kotona, rauhallista olemista. Varsinaisia jouluruokia en syö ollenkaan, teen herkkuruokiani kuten sisäfilepihvejä ja erilaisia sooseja, muutamaa eri sorttia perunoita ja eri tavoilla, teen myös saavillisen maailman parasta perunasalaattia, jotain pitkään haudutettua lihapataa ja/tai paahtopaistin, kalkkunan fileitä ehkä kääryleinä tänä vuonna, valkosipuli-rosepippuri-, sinappi- ja tomaatti-kermaviili-rakuunasilakoita ja savusiikaa, lämminsavulohta, venäläisiä suolakurkkuja, marinoituja oliiveja ja valkosipuleita, artisokan sydämiä, raikkaita salaatteja. Ja tietenkin paljon suklaata, juustoja, hedelmiä ja keksejä sekä suklaamoussekakku ja jokin marjaisa juustokakku.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan yksin, tai no, lemmikit on seurana. Luultavasti saan kavereilta ja vanhemmiltani jotain jouluntoivotusviestejä tai -puheluita, joihin vastatessa pitää tsempata, että kaikki on ok. Mutta ei oo. Avioeron jälkeen mä olen ollut yksin koko ajan. Pyhän ja arjen. En harrasta kännäämistä, mutta avaan luultavasti viinipullon. Syön jotain perushyvää ruokaa, kuuntelen joululauluja, vaikka en oo jouluihminen. Eroaapahan edes vähän normaalista elämästäni. Ja surkeudestani kertoo jotain se, että mun on vaikea lähteä ulkoilemaan, koska silloin koko maailma näkisi, miten yksin mä oon (oon vähän sellaisella alalla töissä, että ihmiset olettaa mun elämän olevan mallillaan, onhan se, yksinäisyys vaan vaivaa).[/quote

Sama. Meitä kohtalotovereita taitaa olla enemmänkin, jotka eivät kerro läheisilleen, kuinka paha olo on. 

Ehkäpä joskus asioiden ollessa paremmin jaksaisi järkätä yksin joulua viettäville jotain kokoontumista ja miksei muutenkin. 

Meillä mennään navetalle n. kuuden aikaan aamulla. Siellä menee kolmisen tuntia. Sitten syömme aamupalaa. Käydään haudoilla 70 km. päässä. Iltapäivällä keitetään kahvit ja syödään voileipää, tehdään viimeisiä siivouksia ja valmistellaan illan ateriaa. Jos on satanut paljon lunta, tehdään traktorilla lumitöitä plus muita ulkotöitä.

Kl.16 taas navettaan ja sieltä pois kl.19 maissa. Sitten saunaan. Jouluaterialle ruvetaan siinä 20.30.

Syönnin jälkeen avataan lahjat tai lahja. Nukkumaan ruvetaan n.kl 23 ja aamulla tietysti taas navettaan jne. 

Joulupäivä eroaa siitä, että meille tulee sukua syömään tai itse menemme 70km päähän sukulaisille syömään.

Pari kertaa olemme olleet jouluna risteilyllä. Mikä ihana tunne.

Ei kiirettä, ei aikaista ylösnousua, ei vieraita, ei velvoitteita! Nykäisimme kumpainenkin perskännit, valvoimme myöhään. Seuraavana aamuna rapulassa ei tarvinnut herätä navetalle, kävimme aamupalalla ja vietimme päivän hytissä makoillen, lueskellen kirjaa tai ihan vaan juttelimme kaikkea samalla kun tyhjensimme pari tax-freestä ostettua viinipulloa. 

Herään sitten kun siltä tuntuu ja koko päivän olen ihan rauhassa. Syön mieleistä ruokaa ja hyvää suklaata. Luen kirjaa. Poltan kynttilöitä. Nautin hyasintin kauneudesta ja tuoksusta. Hiippailen yöpuvussa koko päivän. Nukun päiväunet. Keitän hyvät kahvit. Ehkä katson jonkun hyvän leffan. Illalla nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. 

Puuro, ulkoilu, sauna, kahvit, joulupukki, ruoka, iltakävely, lisää ruokaa, nukkumaan.

Näin sinkkuna en vietä joulua.  En keskity ruoka- vaan juomapuoleen.  Varaan pakastimeen akvaviittia, jota siemailen jäisinä snapseina ja otan olutta kyytipojaksi.  Välillä tekaisen muutamat rommitotit tummasta rommista.  Carilloa nautin tuoremehun tai jaffan kera.

Välillä otan pikku tirsat ja sitten taas jatketaan maksan kuormittamista samalla suurkuluttaen suoratoistopalveluja.  Tätä jatketaan kunnes muisti menee ja olen valmis simahtamaan kuorsaten ja piereskellen seuraavan päivän iltapäivälle saakka.  

Sama toistetaan päivänä muutamana.  Joulukinkut menevät foodorasta tilattavan kinkkupizzan täytteenä.  Tai kunnon salamipizza on ehkä kohmelopäivinä parempaa.

Mitä pukki nyt yleensä tekee myös jouluaattona.

Vierailija kirjoitti:

Suurimman osan yksin kotona, rauhallista olemista. Varsinaisia jouluruokia en syö ollenkaan, teen herkkuruokiani kuten sisäfilepihvejä ja erilaisia sooseja, muutamaa eri sorttia perunoita ja eri tavoilla, teen myös saavillisen maailman parasta perunasalaattia, jotain pitkään haudutettua lihapataa ja/tai paahtopaistin, kalkkunan fileitä ehkä kääryleinä tänä vuonna, valkosipuli-rosepippuri-, sinappi- ja tomaatti-kermaviili-rakuunasilakoita ja savusiikaa, lämminsavulohta, venäläisiä suolakurkkuja, marinoituja oliiveja ja valkosipuleita, artisokan sydämiä, raikkaita salaatteja. Ja tietenkin paljon suklaata, juustoja, hedelmiä ja keksejä sekä suklaamoussekakku ja jokin marjaisa juustokakku.

Miten jaksat syödä tuon kaiken? Ja ehdit.

Saikusa kautta karanteenissa tätä menoa.

Dokaan, kattelen telkkua/leffoja tms. eli ihan sitä samaa kuin muinakin vapaapäivinä.

Joka Joulu menemme vanhemmilleni koko perheen voimalla.

Olen kaupassa työssä ja äitini laittaa meille joulun.

Minä ostan lahjat, jotka jaetaan silloin, kun lapset haluavat.

Rauhallista Joulua kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Jouluaatto olisi muuten ihan leppoisa, mutta kun viimeistään viideltä pitää lähteä ensin toisen vanhemmille ja sitten toisen vanhemmille, niin päivä on kiireinen. Pitää aamulla laittaa kello soimaan, että ehtii tehdä kaiken tarvittavan. Viime vuonna minun piti jättää joulusaunakin välistä, kun en ehtinyt. Meillä on aattona jouluruoka ja syömisen jälkeen pitää saada hetki huokaista. Joskus ollaan lähdetty suoraan pöydästä ja se oli ihan hirveää.

Tarvitseeko molempien vanhemmille mennä joka jouluaatto, jos se on tuollaista kiirettä ja säheltämistä? Meillä toiminut hyvin yli 10v jo, että vuorovuosin aatto toisen vanhemmilla ja sitten toisen. Kukaan ei valita ja kaikki tyytyväisiä. Viimevuonna oltiin puolison vanhemmille, tänään omien vanhempien luokse aatoksi. Joulurauhaa pitäisi sen verran arvostaa, ettei tarttisi juosta selkä hiessä paikasta toiseen. :( Tsemppiä.

Ryypään ja runnkaan

Erosin kamalasta avioliitosta ja tänä jouluna saan nauttia siitä lasteni kanssa omien vanhempieni kodissa, eikä kukaan pakota lähtemään minnekään eikä juopottele kaljoja sohvalla kiukutellen.

Aattona riisipuuroa, ehkä kävely jos kaunis ilma. Sitten klo 17 maissa joulupäivällinen ja ilta menee lahjoja ihmetellen ja joulumusiikkia kuunnellen. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluaatto olisi muuten ihan leppoisa, mutta kun viimeistään viideltä pitää lähteä ensin toisen vanhemmille ja sitten toisen vanhemmille, niin päivä on kiireinen. Pitää aamulla laittaa kello soimaan, että ehtii tehdä kaiken tarvittavan. Viime vuonna minun piti jättää joulusaunakin välistä, kun en ehtinyt. Meillä on aattona jouluruoka ja syömisen jälkeen pitää saada hetki huokaista. Joskus ollaan lähdetty suoraan pöydästä ja se oli ihan hirveää.

Jätettiin tuo rumba taakse jo vuosia sitten, sanottiin molempien vanhemmille että, ollaan jouluaatto ihan oman perheen kesken eikä lähdetä yhtään mihinkään. Hyväksyivät tai ei, näin ollaan menty jo monta joulua.

Ettekö pyydä vanhempianne teille jouluna? Helpopihan se niin olisi ja lapsetkin varmaan tykkäisi, kun lähisuku yhdessä jouluna. Itse muistan suvun yhteiset joulut , se ihanaa, jäi hyvät muistot. Nykyään olen aikalailla yksin.

Aamulla heräilen yksin, keitän kahvia ja laitan lapsille pienet lahjat tai yllätyksen valmiiksi. Voi olla esim. uudet mukit ja herkkukaakao. Lapset heräilee ja alkaa katsoa aamun ohjelmia. 

Minä taas suunnistan liikuntaharrastukseen, jossa myös osa lapsuuden perheestä. Tämä on meillä tärkeä joulutraditio, enemmän hyvää fiilistä, kuin rankkaa liikuntaa. 

Liikunnan jälkeen joulusaunaan, sitten syödään puuroa. Tässä kohtaa jo yleensä isommalla porukalla. Puuron ja glögin jälkeen kaikki on täynä ja ihmettelee, miten tänään vielä jaksaa jouluruokaa. 

Iltapäivästä aloitetaan jouluruokien viimeistely ja pöydän kattaminen. Meillä kaikki tykkää kaikista jouluruuista, joten tarjolla on runsaasti kaloja ja muita alkupaloja ja myös laatikot ja kinkku. Viiteen mennessä suku on paikalla (paikka saattaa vaihdella) ja aloitellaan alkumaljalla, sitten ruokaillaan. 

Joku vuosi ollaan taidettu tehdä juuri niin kuin ap pohti, lahjat alkuruokien jälkeen. Nuorimpien lasten äiti/äidit saa päättää, koska on paras aika, ennen ruokaa, keskellä vai ruuan jälkeen. 

Jonkinlainen tauko on pakko pitää, ainakin se hetki, että ruokaa laitetaan pois ja uutta tuodaan pöytään ja kinkku leikataan. 

Loppuilta sitten ihastellaan lahjoja, jutellaan, juodaan viiniä, napostellaan, lauletaan pari joululaulua ja ehkä pelataan jotaian lautapeliä.