Lue keskustelun säännöt.
Mitä te teette jouluaattona?
Meillä varmaan aika perinteiset jutut, saunaa ei kyllä ole. Olen miettinyt järjesyäisinkö ruokailun tänä vuonna 2 osassa. Eli kalapöytä ikäänkuin alkupalapöytänä vaikka klo/15. Sisältää siis lohet, sillit, blinit, joku juustosalaatti. Sitten lahjojen jako. Lapset ovat jo malttamattomia. Kinkku, laatikot jne sitten toisessa kattauksessa vaikka klo;:17. Onko tästä kokemusta? Toimiiko?
Kommentit (890)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouluaatto olisi muuten ihan leppoisa, mutta kun viimeistään viideltä pitää lähteä ensin toisen vanhemmille ja sitten toisen vanhemmille, niin päivä on kiireinen. Pitää aamulla laittaa kello soimaan, että ehtii tehdä kaiken tarvittavan. Viime vuonna minun piti jättää joulusaunakin välistä, kun en ehtinyt. Meillä on aattona jouluruoka ja syömisen jälkeen pitää saada hetki huokaista. Joskus ollaan lähdetty suoraan pöydästä ja se oli ihan hirveää.
Miksi ihmeessä pitää vierailla molempien vanhemmilla? Eikö voi vierailla muina päivinä, tai eivätkö vanhemmat voi tulla teille?
No kun se jouluaatto ja nimenomaan jouluaattoilta on ainoa oikea aika heidän mielestään. Myönnän, että me ollaan oltu liian kilttejä. Omat vanhemmat eivät tule meille, koska isä ei halua minnekään. Appivanhemmilla on muitakin lapsia eikä anoppi voi olla pois kotoa, jos joku onkin tulossa just silloin heille. Lastenlapset ovat jo kaikki täysi-ikäisiä ja voi sitä valitusta, jos eivät tule vaan ovat puolisoidensa kanssa.
Itsekin ihmettelen, miten tässä näin kävi, kun sekä minun että miehen lapsuudessa jouluisin ei menty minnekään. Olisi itsekin pitänyt tajuta pistää kiertäminen jäihin ensimmäisen lapsen synnyttyä.
Vieläkään ei ole liian myöhäistä lopettaa kiertämistä. Lakatkaa olemasta liian kilttejä, ette te siitä mitään palkintoa saa, vain enemmän vaatimuksia.
Ymmärrän, että on rasittavaa, jos pariskunnan on joka jouluaatto pakko mennä toisen tai jommankumman vanhempien luokse viettämään joulua. Itse olisin iki-iloinen, jos joku kutsuisi minut valmiiseen joulupöytään. Olen pian 70v ja katson, että nyt on minun vuoroni saada valmista ruokaa. Mutta kumpikaan lapsistani ei ole perustanut perhettä, joten jouluna tullaan äidin luokse. Voisin aivan hyvin syödä ostoruokaa, katsoa mukavaa filmiä ja rentoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamulla varmaan viimeiset koristelut ja ruuan laittoon kuuluvat hommat, klo 12 joulupuuro ja joulurauhan julistus. Sit jos kelit on yhtään kohdillaan koiran kanssa pitkä lenkki lähimaastoon, sauna & hot tub, ruoka pöytään noin klo 17, syödään rauhassa alku- ja pääruuat (aloitetaan jouluevankeliumin luvulla, tämä pn perinne mieheni kotoa), sitten avataan lahjat, syödään jälkkäri ja sitten istutaan olkkarissa ja jutellaan ja ollaan yhdessä.
Kivoja listoja, tehdään sitä ja tehdään tätä, mutta kukaan ei tunnusta, että istahtaa av-palstan ääreen heti, kun on vähänkin mahdollista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouluaatto olisi muuten ihan leppoisa, mutta kun viimeistään viideltä pitää lähteä ensin toisen vanhemmille ja sitten toisen vanhemmille, niin päivä on kiireinen. Pitää aamulla laittaa kello soimaan, että ehtii tehdä kaiken tarvittavan. Viime vuonna minun piti jättää joulusaunakin välistä, kun en ehtinyt. Meillä on aattona jouluruoka ja syömisen jälkeen pitää saada hetki huokaista. Joskus ollaan lähdetty suoraan pöydästä ja se oli ihan hirveää.
Miksi ihmeessä pitää vierailla molempien vanhemmilla? Eikö voi vierailla muina päivinä, tai eivätkö vanhemmat voi tulla teille?
No kun se jouluaatto ja nimenomaan jouluaattoilta on ainoa oikea aika heidän mielestään. Myönnän, että me ollaan oltu liian kilttejä. Omat vanhemmat eivät tule meille, koska isä ei halua minnekään. Appivanhemmilla on muitakin lapsia eikä anoppi voi olla pois kotoa, jos joku onkin tulossa just silloin heille. Lastenlapset ovat jo kaikki täysi-ikäisiä ja voi sitä valitusta, jos eivät tule vaan ovat puolisoidensa kanssa.
Itsekin ihmettelen, miten tässä näin kävi, kun sekä minun että miehen lapsuudessa jouluisin ei menty minnekään. Olisi itsekin pitänyt tajuta pistää kiertäminen jäihin ensimmäisen lapsen synnyttyä.
Vieläkään ei ole liian myöhäistä lopettaa kiertämistä. Lakatkaa olemasta liian kilttejä, ette te siitä mitään palkintoa saa, vain enemmän vaatimuksia.
Ymmärrän, että on rasittavaa, jos pariskunnan on joka jouluaatto pakko mennä toisen tai jommankumman vanhempien luokse viettämään joulua. Itse olisin iki-iloinen, jos joku kutsuisi minut valmiiseen joulupöytään. Olen pian 70v ja katson, että nyt on minun vuoroni saada valmista ruokaa. Mutta kumpikaan lapsistani ei ole perustanut perhettä, joten jouluna tullaan äidin luokse. Voisin aivan hyvin syödä ostoruokaa, katsoa mukavaa filmiä ja rentoutua.
Hei, ne sinun omia lapsia. Laitat nyt heti viestin, että tulla saa, mutta ruuat ja juomat voisitte hoitaa itse. Tai listaat kaikkien lempparit ja lähdette yhdessä jakamaan niitä kaikille.
Niin suurin osa perheistä toimii, me ainakin ja minun tuntemani ihmiset. Älä ole marttyyri, vaan kommunikoi lastesi kanssa niin kuin aikauinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouluaatto olisi muuten ihan leppoisa, mutta kun viimeistään viideltä pitää lähteä ensin toisen vanhemmille ja sitten toisen vanhemmille, niin päivä on kiireinen. Pitää aamulla laittaa kello soimaan, että ehtii tehdä kaiken tarvittavan. Viime vuonna minun piti jättää joulusaunakin välistä, kun en ehtinyt. Meillä on aattona jouluruoka ja syömisen jälkeen pitää saada hetki huokaista. Joskus ollaan lähdetty suoraan pöydästä ja se oli ihan hirveää.
Miksi ihmeessä pitää vierailla molempien vanhemmilla? Eikö voi vierailla muina päivinä, tai eivätkö vanhemmat voi tulla teille?
No kun se jouluaatto ja nimenomaan jouluaattoilta on ainoa oikea aika heidän mielestään. Myönnän, että me ollaan oltu liian kilttejä. Omat vanhemmat eivät tule meille, koska isä ei halua minnekään. Appivanhemmilla on muitakin lapsia eikä anoppi voi olla pois kotoa, jos joku onkin tulossa just silloin heille. Lastenlapset ovat jo kaikki täysi-ikäisiä ja voi sitä valitusta, jos eivät tule vaan ovat puolisoidensa kanssa.
Itsekin ihmettelen, miten tässä näin kävi, kun sekä minun että miehen lapsuudessa jouluisin ei menty minnekään. Olisi itsekin pitänyt tajuta pistää kiertäminen jäihin ensimmäisen lapsen synnyttyä.
Vieläkään ei ole liian myöhäistä lopettaa kiertämistä. Lakatkaa olemasta liian kilttejä, ette te siitä mitään palkintoa saa, vain enemmän vaatimuksia.
Ymmärrän, että on rasittavaa, jos pariskunnan on joka jouluaatto pakko mennä toisen tai jommankumman vanhempien luokse viettämään joulua. Itse olisin iki-iloinen, jos joku kutsuisi minut valmiiseen joulupöytään. Olen pian 70v ja katson, että nyt on minun vuoroni saada valmista ruokaa. Mutta kumpikaan lapsistani ei ole perustanut perhettä, joten jouluna tullaan äidin luokse. Voisin aivan hyvin syödä ostoruokaa, katsoa mukavaa filmiä ja rentoutua.
Minä olen 65 ja jo kymmenen vuotta sanonut, että inhoan ruuanlaittoa, jos tulette mun luo, laitatte itse ruokanne. Ostan toki valmiiksi laatikoita ja hedelmiä jne. Mutta en laita valmiikisi aikuisille ihmisille. Tykkään muista kotitöistä, mutta keittiössä en viihdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona ollaan, varmaan syödään jotain hyvää ruokaa, ehkä kaloja, jotain laatikoita, pieni pala kinkkua. Sienisalaattia. Saunotaan, pidetään takassa tulta, ehkä käydään jossain ajelemassa tai kävelemässä ja ihastellaan jouluvaloja. Rauhallista olemista, mieluiten niin ettei tarvi laittaa oikeita vaatteita päälle koko päivänä. Joulupäivänä tai tapanina sitten varmaan käydään jotain miehen sukulaisia moikkaamassa. Lahjoja ei hankita eikä haluta, joulukuusi, aito, sen haluan.
Aamusta saunotaan, iltapäivällä mennään miehen isän ja äitipuolen luokse jouluaterialle. Loppuilta ollaan vaan ja rentoudutaan, syödään suklaata. Meillä on yksi lapsi, 1v2kk ja hänelle varmaan jonkun paketin ostan minkä saa sitten avata. Miehen kanssa ei ole tapana ostaa lahjoja toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tosiaan tiedä! Meillä on viime vuosina ollut ihan poikkeuksellisen huonoa tuuria joulun alla (viime vuonna olimme koronakaranteenissa ja kahtena edellisenä hautajaisissa joulua edeltävänä viikonloppuna joka vähän latisti tunnelmaa ja toisen vietimme hotellissa matkojen takia).
Tänäkin jouluna sitten lähipiirissämme on vakava sairastuminen joka yhdessä riehuvan koronan kanssa tekee sen, ettei tässä oikein uskalla mitään suunnitella.
Nyt vasta tajusin, miten paljon sitä kaipaakin sitä ihan tavallista perinteistä joulua..
Yksinäistä erakkoelämää myös jouluna.Tämä alkoi 2010 tuokokuu.Aattona menen käymään kirkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona kaksin miehen kanssa, katellaan telkkua, syödään hyvin. Ehkä jos sää sallii ulkoillaan, ehkä yksi pukki+toljanteri keikka. Olen jo pitkään kaivannut erilaista joulua, mutten edes itse tiedä millaista.
Varmaan ollaan puolison kanssa kahdestaan kotona, kuten usein jouluna. Aamupäivällä tehdään happihyppy, joka ajoittuu niin että sen jälkeen mennään saunaan ja ehditään kuulla joulurauhan julistus.
Sitten odotellaan isoa nälkää katsomalla elokuva tms.
Syödään varmaan siinä 15.-16 aikaan.
Jos jonkun luona käydään, se on usein joulupäivä tai tapaninpäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin miehen kanssa kotona syödään aamiaista ja annetaan toisillemme lahjat. Sitten lähdetään mun äidin luokse, missä myös sisarukseni ja näiden puolisot. Syödään, jutellaan, katsellaan jouluelokuvia, saunotaan, avataan lahjat, käydään kävelyllä. Kotiin nukkumaan yöksi. 22. päivä käydään mun isällä joululounailla, ja joulupäivänä taas lähdetään miehen perheen luokse viettämään joulua. Ollaan todennäköisesti yksi yö siellä, ja 26. tehdään vielä kierros isovanhemmilla. Sitten uuden vuoden odotukseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme tee mitään, pariskunta ja kissa. Joitakin jouluruokia tietysti on ja kuusi, mutta siinä se. haudoilla käymme ennen aattoa. Ja pari pientä lahjaa kaikille.
Jos olisi lapsia, tilanne olisi kokonaan toinen, eli niin kutsuttu lapsuuden joulu.
Välttelemme edelleen sukujouluja, koska koronan saaminen ei kiinnosta.
Kirkossa piti käydä, mutta saanyt nähdä tämän koronan kanssa. Lapsi varmaan menee vielä aikanaan ripille, niin ettei ole päässyt edes joulukirkossa käymään.
Pidän joulusta ja jouluruokien tekemisestä. Minulla on jo vuosikymmenien kokemus oman joulupöydän laittamisesta, joten en ota ruoista stressiä. Herään 8 maissa paistamaan perunalaatikoita, kuorruttamaan kinkkua ja keittämään riisipuuroa. Lapset koristelee kuusen ja löffäilee ihan rauhassa jouluohjelmien ääressä. 9 maissa syödään riisipuuroa yhdessä ja yhteen asti esivalmistelen ruokia. Sitten lähdetään sukujoulun viettoon ja klo 17 ollaan takaisin kotona ja syödään oma jouluateria. Laitetaan samalla sauna päälle ja saunotaan sitten kun lahjat on jaettu. Katsellaan jouluohjelmia ja pelataan lautapelejä. Eipä siihen päivään sen kummempaa kuulu.
Tietty jos osuu meidän vuoro kestitä sukua, niin silloin menee aamulla enemmän aikaa valmisteluihin. Mutta nytkin teen aina aamulla ruoat valmiiksi ja illalla vaan lämmitetään niitä, niin ei se paljon vaikuta loppujen lopuksi aikatauluihin.
En osta oikein mitään joulupöytään tulevaa valmiina vaan kaikki safkat tehdään jouluna itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouluaatto olisi muuten ihan leppoisa, mutta kun viimeistään viideltä pitää lähteä ensin toisen vanhemmille ja sitten toisen vanhemmille, niin päivä on kiireinen. Pitää aamulla laittaa kello soimaan, että ehtii tehdä kaiken tarvittavan. Viime vuonna minun piti jättää joulusaunakin välistä, kun en ehtinyt. Meillä on aattona jouluruoka ja syömisen jälkeen pitää saada hetki huokaista. Joskus ollaan lähdetty suoraan pöydästä ja se oli ihan hirveää.
Miksi ihmeessä pitää vierailla molempien vanhemmilla? Eikö voi vierailla muina päivinä, tai eivätkö vanhemmat voi tulla teille?
No kun se jouluaatto ja nimenomaan jouluaattoilta on ainoa oikea aika heidän mielestään. Myönnän, että me ollaan oltu liian kilttejä. Omat vanhemmat eivät tule meille, koska isä ei halua minnekään. Appivanhemmilla on muitakin lapsia eikä anoppi voi olla pois kotoa, jos joku onkin tulossa just silloin heille. Lastenlapset ovat jo kaikki täysi-ikäisiä ja voi sitä valitusta, jos eivät tule vaan ovat puolisoidensa kanssa.
Itsekin ihmettelen, miten tässä näin kävi, kun sekä minun että miehen lapsuudessa jouluisin ei menty minnekään. Olisi itsekin pitänyt tajuta pistää kiertäminen jäihin ensimmäisen lapsen synnyttyä.
Vieläkään ei ole liian myöhäistä lopettaa kiertämistä. Lakatkaa olemasta liian kilttejä, ette te siitä mitään palkintoa saa, vain enemmän vaatimuksia.
Ymmärrän, että on rasittavaa, jos pariskunnan on joka jouluaatto pakko mennä toisen tai jommankumman vanhempien luokse viettämään joulua. Itse olisin iki-iloinen, jos joku kutsuisi minut valmiiseen joulupöytään. Olen pian 70v ja katson, että nyt on minun vuoroni saada valmista ruokaa. Mutta kumpikaan lapsistani ei ole perustanut perhettä, joten jouluna tullaan äidin luokse. Voisin aivan hyvin syödä ostoruokaa, katsoa mukavaa filmiä ja rentoutua.
Minä niin ymmärrän , kun olen74v. Nyt on jo aia päästä valmiiseen joulupöytään ja nauttia vain. Ei ikäihmiset millään
jaksa enää sitä kaikkien ruokierahdausta kauasta, esillepanoa ja siivoamista, vaikka nuoret tulee ja AUTTAA, MUTTA se ei ole ollenkaan sama,kun päästä kylään edes 3-5 tunniksi.
Teen porkkanalaatikkoa ja juon viinaa.
Olemme äitini luona kylässä toisessa kaupungissa hänen asunnossaan, joten ensin pitää koittaa pysyä tieltä pois, kun hänen pitää saada tehdä aamutoimet rauhassa, taikka on tosi vihainen koko loppupäivän.
Kun uskallan, menen pesulle ja syömään aamiaista ja katson, että lapset saavat ruokaa jne.
Sitten suuntaan kaupoille ja teen loppuostoksia, kahdeksitoista pitää keretä takaisin kotiin kuulemaan Turun joulurauhan julistus. Yleensä tämän jälkeen puetaan kuusta. Pakkaan viimeisiä hätälahjoja kuusen alle.
Äitini keittää hellalla veivaamalla riisipuuroa yli tunnin, puuroriisipussin ohjeen mukaan, ja sitä saa siis vähän lautaselle kukin ja syödään se. Yleensä kehotan lapsia ottamaan voileipiä sen jälkeen, kun kiljuva nälkä jää, eikä sen puuroriisipussin annoksella tule kylläiseksi.
Sitten mennään illalla joulukirkkoon. Viime vuonna se oli ulkona koronan vuoksi.
Tulemme kotiin ja laitamme jouluillallisen. Nautimme sen nätillä kattauksella ja hienoimmista laseista jne. Hyvin perinteinen kattaus, kaikkea on vain vähän ja äitini kiirehtii viemään ruoat pois, ettei niitä syödä myöhemmin lisää, kun hänellä on pakkomielle, että ihmiset lihovat. Joskus hän alkaa tässä välissä myös tiskaamaan. Odottelemme kärsivällisesti häntä lahjojen jakoon ja sitten jaamme lahjat ja ehkä katselemme teeveetä, ehkä lähettelen somessa joulutoivotuksia... sukulaiset soittelevat ja me soitamme heille ja äitini alkaa kiukutella, että nyt pitää mennä jo nukkumaan, että eihän tällaisesta riekkumisesta tule yhtään mitään, miten sitten jaksaa mennä aamukirkkoon jne.
Joka vuosi sama kaava. Kerran en mennyt äidilleni jouluksi, vaan vissiin vasta tapaninpäivänä, kun olin töissä ja hän meni aivan sekaisin ja hoki mahdollisia kostojaan vuosikausia. Lapsille tämä joulu on perinne ja he odottavat sitä kovin. Varmistivat nytkin jo hyvissä ajoin, että mennäänhän mummolaan jouluna jne.
Aiemmin siellä sai saunoa, mutta nykyään ei saa enää. Äitini ei salli. Luultavasti hänen käsityksensä siitä, että sähkönkäyttö tuhoaa maapallon on pääsyy tähän, taikka sitten vaan se, että hänestä ei saa nauttia liikaa. Olen kertonut miten ihana kokemus sauna on meille, kun ei omaa saunaa ole. Ei olisi pitänyt.
Aamulla aikainen herätys ja nokka kohti työmaata. Ja loppu ilta menee ilmeisesti palautuessa töistä. Tokihan aatonaattona on iltavuoro eli yöunet jäävät melko lyhyiksi.